Mistä mielestäsi CMX:n kappale Ruoste kertoo?

Muutoksesta. Siitä kun jättää taakseen asiat, jotka oli ehkä jollain tapaa tärkeitä joskus, mutta jotka pitää silti hylätä.

Cmx, Suomalainen aarre, jonka löytäjä saa pitää.

Jugoslavian sodan jälkimainingeista?

Ruostuneesta moottoripyörästä.

Tekotaiteellista sanailua.

En tiennytkään, että tuo kertoo Bosnian sodasta (minulla oli työkaveri, joka oli perheineen paennut Suomeen, ainoa kiinnekohtani asiaan). Itse olen ajatellut sen kertovan minulle niistä suomalaisista sotilaista, jotka jäivät Karjalaan polttamaan omat kotinsa, etteivät venäläiset pääse niitä hyödyntämään. Siellä lämmiteltiin palavien talojen raunioilla käsiä, joilla oli murhattu vihollisia. En siis ollut ajatuksissani kovin kaukana siitä alkuperäisestä tarkoituksesta.

Teräsmiehen kalsongeista

Se kertoo punk bändi Korroosiosta.

Ukrainan sodasta

Kertoo siitä kuinka ihminen tuhoaa materialismillaan maailman ja on niin tyhmä ettei tajua sitä että hänenkin elämä loppuu samalla kun maailma on ohi. Lämmittelee vain käsiään ja nauttii.

Ihan baska bändi ja kappale

Niinhän Yrjänä kertoi Vain Elämää ohjelmassa..Bosnian sodasta.

Uppausta???

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten paskasta musamausta.

Kylläpä kyllä. Cledos, william, iisak elliot ja mitäs niitä muita on, ne on kyllä todella paskaa "musiikkia"

Ei runous kerro vain jostain yhdestä asiasta, vaan se on tarkoituksella monitulkintainen, joka täydentyy vasta kun kuuntelija/lukija sen tulkitsee omasta näkökulmastaan. Yrjänä on saattanut saada innoituksen jostain Bosnian sodasta, mutta ei se tarkoita että se on sanoitusten ainoa oikea tulkinta.

Kertoo jarrujäljistä vessanpöntössä.

Minulle syntyi mielikuva ihmisestä, joka elämänsä loppumetreillä viimein herkistyy ja tarkastelee elettyä elämäänsä. Hän katselee tekemiään valintoja, valitsemiaan arvoja, suorittamiaan tekoja, ja hän huomaa kaiken tyhjäksi.

Hän huomaa eläneensä harhassa, illuusiossa, johon maailma meidät niin helposti syöksee, yleensä lähes huomaamattamme. Tässä illuusiossa eläminen kasvattaa meissä ruostetta, se estää näkemästä mikä elämässä olisi todella tärkeää ja arvokasta. Hän on vaalinut itsessään tätä ruostetta tavoitellen persoonallista menestystä, mainetta ja kunniaa, keskittyen omaan onneensa ja iloonsa. Häneltä tuskin on riittänyt ajatusta ja sydäntä kurjimmille ja sairaimmille, niille jotka olisivat kaivanneet eniten hänen apuaan ja tukeaan.

Hän on saattanut pyrkiä ihmissuhde rintamalla ostamaan haluamansa, hän on yrittänyt omistaa ihmisiä heidän aidon vapautensa ja parhaimman onnensa hinnalla.

Hän on kuvitellut voivansa saavuttaa pysyvän, ikuisen onnen omistamalla asioita tai keräämällä mainetta ja kunniaa. Tuo ruoste on estänyt häntä näkemästä elämää ja toisia ihmisiä sellaisina kuin ne pohjimmiltaan ovat. Hän on huomaamattaan, jopa ymmärtämättään, kasvattanut itsellensä "murhaajan käsiä". Tavoitellessaan aina omaansa, hän on saattanut sielullisesti tappaa paljon ympäriltään, tuskin tietoisesti, mutta kuitenkin.

Savu nuolee raunioita, kun ihminen viimein ymmärtää kärsivän sielunsa raunioilla unohtaneensa huomioida toisten onnen omaa onneaan tavoitellessaan, liian myöhään hän huomaa eletyn elämänsä sielullisesti tyhjäksi. Hän yrittää vielä epätoivoisesti palata muistoissaan kokemaan sitä vanhaa tuttua mielihyvää ja onnea mitä hän aiemmin koki persoonallisten saavutustensa ja tavaroidensa avulla, mutta sellaiset muistot, sellaiset asiat eivät enää osaa lämmittää hänen sydäntään.

Totuuden kylmä sade huuhtelee pois illuusion. Nyt hän viimein ymmärtää mikä elämässä on tärkeintä. Nyt hän tahtoisi ja osaisi rakastaa. Nyt hän viimein tahtoisi olla hyvä toisille, antaa itsestään toisille, ajatella toisia ennen itseään. Mutta kuka enää luovuttaisi sydäntään "ruosteen raiskaaman murhaajan käsiin", joka ei koskaan ennenkään aidosti välittänyt muista, joka vain käytti muita välineinä omaksi edukseen. Kuka enää luottaisi häneen, kuka uskoisi häneen, kuka aidosti välittäisi hänestä.

Nyt hän saa tuntea maailmanpainon omilla harteillaan, nyt hän saa tuntea miltä tuntuu olla sielullisesti yksin, nyt hän saa kokea miltä tuntuu omassa rinnassa maailman tuska, sen suru, epätoivo ja ahdistus. Kärsimyksen kalvava liekki puhdistaa ihmisen hitaasti ruosteesta.

Ruoste on palamista.

Ainakin tuo kaiken polttaminen kertoo kaikista e-p:n alueen perheenisästä 1990-luvulla.

Tästä joskus puhuttiinkin kavereiden kanssa että miksi kaikki ylimääräinen piti polttaa, mutta jos kotoa löytyi joku pannunpesä niin sinne vaan. Tulee aina isävainaa mieleen kun kuuntelen tuon alun

Raudan hapettumisesta.