Lue keskustelun säännöt.
Petollinen lähipiiri
12.10.2017 |
Onko muilla kokemuksia "ajanjaksoista" elämässä, kun useampi ihmissuhde näyttääkin todellisen puolensa? Minulla on viimeisen puolen vuoden aikana näkynyt selviä merkkejä, että suurin osa tuttuvista, osa hyvistä ystävistäni (näin siis minä luulin) on jonkun tosielämän vaikean tms kokemuksen myötä osoittautunut ei todellakaan hyviksi ystäviksi... en ole sanonut tai tehnyt mitään erikoista vaan jokin tapahtuma on sysännyt lumipalloefektin ja ystävän todellinen puoli on tullut esiin. Hirveintä tässä on se, että lapsuuden perheeni on myös osoittautumassa keskenään juonijoiksi. Ja en ole mielenterveyspotilas, joka kuvittelee kaiken ;)
Tavallaan jäätävä ajatus, että jääkö miehen lisäksi ketään mutta toisaalta eikö olekin helpotus tietää, ketkä oikeasti välittävät ja ovat oman ystävyyden ja rakkauden arvoisia?
Kommentit (46)
Monenlaista petollisuutta on selvnnyt vasta äitihahmon poismenon jälkeen. Jos oli jo ennenkin mustamaalausta. Nyt sevinnyt asia on melko järkyttävää, miten on kyennyt valehtelemaan pokkana vuosikymmenet.
Kuva selkenee miksi etäinen ja kylmä. Valheet välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisen ihmisen kuolema tai vakava sairaus. Siinä on mielestäni hyvä mittari, ovatko ne ystävät todellisia ystäviä vai lähtevätkö karkuun.
Kyllä!
Onpa tullut ilmi narskufrendin oikea luonnez kun ei ole kyse enää feikkisairauksistaan jne - omat oikeat menetykset ja muut kriisit kaveri katosi radarilta. No tyypillä aina monta miest menossa joten aina löytyy uusi fresh face.
Kuvottaa ett antanut aikaansa tuollaiselle.
Jos ihan kaikki muutkin, niin todennäköisyys sille, että oma mieskin, on todella iso. Olen mielestäni todistanut sitä, että junaillaan ihmisiä jonkun elämään "parittamalla" ja juuri tuollaisissa olosuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n tunteet, mulla on sama tunne että ihmiset esittävät olevansa muuta kuin ovat. Ja selkäänpuukottajia riittää.
Naiset nauttivat selkäänpuukotuksesta. Se voimaannuttaa.
Puolisoni suku paljastui oikeaksi salaseuraksi sen jälkeen kun heidän yksi perheenjäsen kuoli yllättäen.
Perunkirjoituksessa selvisi yhtä jos toista, mitä puolisoni ei ollut tiennyt lapsuuden perheestään.
Itse joudun aika usein tilanteeseen, että jään puhumattomaan paitsioon muiden tahoilta.
Olen äärimmäisen huono ryhmässä silloin, kun olen eri mieltä. Esim. aletaan puhua pahaa toisesta ihmisestä, niin mussa herää semmoinen voimakas tahto kyseenalaistaa muiden oikeutta puhua selän takana liioitellen ja pilkaten. Toisaalta sitten kun jotain nostetaan mielestäni liioitellen jalustalle, niin en vaan voi pitää sarkasmiani kurissa. Tämä sama meno koskee siis muitakin kun henkilökysymyksiä, mutta en tarkoituksella hyökkäile ketään vastaan. Mutta kyseenalaistan kyllä helposti, myönnän.
Tiedän että moni on samaa mieltä asioista kanssani, mutta osaavat fiksusti pitää suunsa kiinni, kun tajuavat arvioida minua paremmin ryhmässä pysymisen hyödyt ja haitat.
Ja emme siis ole 13-vuotiaita vaan yli nelikymppisiä.