Lue keskustelun säännöt.
Petollinen lähipiiri
12.10.2017 |
Onko muilla kokemuksia "ajanjaksoista" elämässä, kun useampi ihmissuhde näyttääkin todellisen puolensa? Minulla on viimeisen puolen vuoden aikana näkynyt selviä merkkejä, että suurin osa tuttuvista, osa hyvistä ystävistäni (näin siis minä luulin) on jonkun tosielämän vaikean tms kokemuksen myötä osoittautunut ei todellakaan hyviksi ystäviksi... en ole sanonut tai tehnyt mitään erikoista vaan jokin tapahtuma on sysännyt lumipalloefektin ja ystävän todellinen puoli on tullut esiin. Hirveintä tässä on se, että lapsuuden perheeni on myös osoittautumassa keskenään juonijoiksi. Ja en ole mielenterveyspotilas, joka kuvittelee kaiken ;)
Tavallaan jäätävä ajatus, että jääkö miehen lisäksi ketään mutta toisaalta eikö olekin helpotus tietää, ketkä oikeasti välittävät ja ovat oman ystävyyden ja rakkauden arvoisia?
Kommentit (46)
Jos on tarve salailla ja toimia selän takana niin silloin yleensä asiassa on jotain outoa.
Olisi reilua sanoa suoraan että lapselle X annetaan enakkoperintöä ja piste.
Näin voi tehdä koska rahat ovat (elävien) vanhempien omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon perhettä on tuettu rahallisesti koko ajan ja heidän lapsiaan hoidetaan joka viikonloppu, että vanhemmat saavat omaa aikaa. Ei tarvitse varmaan erikseen avata, että me emme saa yhtään hoitoapua. Siskoni siis saa ennakkoperinnön, minulle jossain vaiheessa lainattiin rahaa, jota maksan säännöllisesti takaisin. Äitini siis ohimennen mainitsi tästä ennakkoperinnöstä, siitä sain tietää kuvion ja käänteet. Ja tässäpä tämä, mitään erikoisempaa ei minun tarinasta löydy. Ja kyllä, he voivat toimia näin mutta onhan tämä järjestely aivan käsittämättömän epäreilu...
Vierailija kirjoitti:
Siskon perhettä on tuettu rahallisesti koko ajan ja heidän lapsiaan hoidetaan joka viikonloppu, että vanhemmat saavat omaa aikaa. Ei tarvitse varmaan erikseen avata, että me emme saa yhtään hoitoapua. Siskoni siis saa ennakkoperinnön, minulle jossain vaiheessa lainattiin rahaa, jota maksan säännöllisesti takaisin. Äitini siis ohimennen mainitsi tästä ennakkoperinnöstä, siitä sain tietää kuvion ja käänteet. Ja tässäpä tämä, mitään erikoisempaa ei minun tarinasta löydy. Ja kyllä, he voivat toimia näin mutta onhan tämä järjestely aivan käsittämättömän epäreilu...
miksi epäreilu?
Vierailija kirjoitti:
Ap on täydellinen puhadas pulmunen. Ja koko muu perhe juonittelelevia, epäoikeudenmukaisia ihmisiä. Niin ja ne ystävät kanssa.
Kuulostaa todella uskottavalta
Minun korviini kuulostaa. Minulle on itselleni käynyt hieman samalla tavalla. Vanhempamme ovat jo kuolleet, enkä ole missään tekemisissä veljeni tai hänen perheensä kanssa. Veljeni juonitteli vaimonsa kanssa isämme antamaan kiinteää omaisuuttaan hänelle (kauppakirja tehtiin oikein kaupanvahvistajan kanssa, mutta mikä kauppa se oli, kun ei raha vaihtanut omistajaa?) ennen isän kuolemaa, ja isä oli jo niin höpsähtänyt, ettei tiennyt, mihin nimensä raapusti. Äiti kertoi minulle myöhemmin, ettei hänkään täysin ymmärtänyt koko asiaa, mutta niin vain kävi, että perunjaossa minä jäin vaille isoa osaa minulle kuulunutta omaisuutta. Tasan ei käy onnen lahjat, ei varsinkaan sellaisissa perheissä, jossa yksi lapsi on kateellinen toiselle (tässä tapauksessa esikoinen kuopukselle) ja osaa juonittelun jalon taidon (vaimo oli kyllä hyvänä apuna tässä).
Ja "ystävistä" ei paljon kannata puhua, suuri osa puukottaa komiasti selkään. Nyttemmin olen varuillani, mitä kerron kenellekin ja mistä asioista elämässäni. Entinen välittömyys ja luottavaisuus on minusta poissa. Ja tässä en puhu mistään maallisen materian tuomasta varovaisuudesta, sillä sellaista materiaa ei ole, vaan siitä, että kohdalleni on osunut pari narsistista psykopaattia, jotka ovat kierolla tavalla saaneet minut näyttämään pahalta kolmansien osapuolien silimissä. Psykopatia on yleisempää kuin yleensä osataan ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni tällä hetkellä sama, tajusin että lähipiiri on aina ollut tuollainen, mutta nyt oma elämäntilanne sellainen, etten välitä enää katsoa läpisormien. Ns. Nolla toleranssi tällä hetkellä huonoon seuraan. Ihmiset on kieroja itsekkäitä, se miten itse suhtautuu ja hakeeko seuraan, on itsestä kiinni.
No joo, varmaan tuttavien ja ystävien suhteen kyse on juurikin tuosta etten jaksa vaan enää katsoa kaikkea läpi sormien. Perheen kanssa mulle alkaa riittämään. Mua ei kiinnosta perinnöt, ne voi loputkin antaa siskolleni mutta heidän käytöstään en enää sulata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut aloituksessa mainitun ilmiön itsekin. Vastavuoroisen hyväksynnän ja tuen sijaan kääntyy emotionaaliesti hyväksikäyttävien läheisten selkä heti kun olet itse vaikeuksissa tai mikä pahempaa, ohjaamassa elämääsi heistä erkaantuvaan suuntaan. Aluksi se tuntuu sisimmässä mustalta ja pahalta, tunnet itsesi petetyksi. Omasta kokemuksestani kerron kuitenkin, että lopulta tunnet sen olevan jokapäiväinen helptus, ole iloinen siitä ettet elä jossain kaksinaamaisessa kulissitodellisuudessa ja päätät itse kenet haluat rinnallesi.
Vierailija kirjoitti:
Siskon perhettä on tuettu rahallisesti koko ajan ja heidän lapsiaan hoidetaan joka viikonloppu, että vanhemmat saavat omaa aikaa. Ei tarvitse varmaan erikseen avata, että me emme saa yhtään hoitoapua. Siskoni siis saa ennakkoperinnön, minulle jossain vaiheessa lainattiin rahaa, jota maksan säännöllisesti takaisin. Äitini siis ohimennen mainitsi tästä ennakkoperinnöstä, siitä sain tietää kuvion ja käänteet. Ja tässäpä tämä, mitään erikoisempaa ei minun tarinasta löydy. Ja kyllä, he voivat toimia näin mutta onhan tämä järjestely aivan käsittämättömän epäreilu...
Millä tavalla epäreilu? Itsehän aiemmin mainostit, että teillä menee taloudellisesti hyvin, eli sinä et tarvitse tuota ennakkoperintöä. Siskosi perhe ilmeisesti tarvitsee. Koko ennakkoperinnön ideahan on se, että toiselle lapselle eläessä annetut suuret lahjoitukset tasataan lopullisessa perinnönjaossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolema ei aina tasaa tilejä sillä ehkä se lempilapsi on jo tyhjännyt tilit ja mitään perittävää ja jaettavaa ei enää ole. Ja moni saa "ennakkoperintönsä" epävirallisesti joten vaikea todistaa että yksi perijöistä on jo saanut osansa ja enemmänkin...tai kaiken.
Mutta näinhän se menee että jokainen saa rahoillansa tehdä mitä haluaa. Elämä voi olla epäreilua.
Ei sen tarvitse olla virallisesti ennakkoperinnön nimellä. Jos se nyt oikeasti annetaan salamyhkäisesti käteisenä ruskeassa kirjekuoressa, niin joo, sitten voi olla vaikea todistaa mitään, mutta tilillä näkyvä isot lahjoitukset voidaan kyllä jälkikäteenkin määrätä ennakkoperinnöksi. Mitä tulee tuohon koko omaisuuden lahjoittamiseen, niin kyllä, ihmisellä on elinaikaan oikeus lahjoittaa koko omaisuutensa ihan kenelle huvittaa. Vaikka kodittomien kissojen yhdistykselle. Katsos kun se on sen perittävän ihka omaa omaisuutta jolla hän saa tehdä mitä haluaa. Perijät pääsee haaskalle vasta sitten jos jotain jää kuoleman jälkeen jäljelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on täydellinen puhadas pulmunen. Ja koko muu perhe juonittelelevia, epäoikeudenmukaisia ihmisiä. Niin ja ne ystävät kanssa.
Kuulostaa todella uskottavalta
Minun korviini kuulostaa. Minulle on itselleni käynyt hieman samalla tavalla. Vanhempamme ovat jo kuolleet, enkä ole missään tekemisissä veljeni tai hänen perheensä kanssa. Veljeni juonitteli vaimonsa kanssa isämme antamaan kiinteää omaisuuttaan hänelle (kauppakirja tehtiin oikein kaupanvahvistajan kanssa, mutta mikä kauppa se oli, kun ei raha vaihtanut omistajaa?) ennen isän kuolemaa, ja isä oli jo niin höpsähtänyt, ettei tiennyt, mihin nimensä raapusti. Äiti kertoi minulle myöhemmin, ettei hänkään täysin ymmärtänyt koko asiaa, mutta niin vain kävi, että perunjaossa minä jäin vaille isoa osaa minulle kuulunutta omaisuutta. Tasan ei käy onnen lahjat, ei varsinkaan sellaisissa perheissä, jossa yksi lapsi on kateellinen toiselle (tässä tapauksessa esikoinen kuopukselle) ja osaa juonittelun jalon taidon (vaimo oli kyllä hyvänä apuna tässä).
Ja "ystävistä" ei paljon kannata puhua, suuri osa puukottaa komiasti selkään. Nyttemmin olen varuillani, mitä kerron kenellekin ja mistä asioista elämässäni. Entinen välittömyys ja luottavaisuus on minusta poissa. Ja tässä en puhu mistään maallisen materian tuomasta varovaisuudesta, sillä sellaista materiaa ei ole, vaan siitä, että kohdalleni on osunut pari narsistista psykopaattia, jotka ovat kierolla tavalla saaneet minut näyttämään pahalta kolmansien osapuolien silimissä. Psykopatia on yleisempää kuin yleensä osataan ajatella.
Sinun vanhempiesi omaisuus ei ole sinulle kuuluvaa omaisuutta, vaan sinun vanhempiesi. He saavat lahjoittaa sitä toisilleen, veljellesi, kaimallesi tai vaikka hyväntekeväisyyteen. He saavat hassata sen huonoihin sijoituksiin tai tuhlata joka pennin itseensä viettämällä leveitä eläkepäiviä etelässä. Minua kuvottaa tuollainen haaskalintuajattelu. Mitä sinäkin olet isäsi omaisuuden kerryttämiseksi tehnyt, kun kuvittelet jotenkin ansainneesi sen itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä ap on K niin ihan näin juttu ei ole mennyt. :)
Ap täällä kyselee, avaisitko nro 34 vähän että mites se sitten meni ;) ,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskon perhettä on tuettu rahallisesti koko ajan ja heidän lapsiaan hoidetaan joka viikonloppu, että vanhemmat saavat omaa aikaa. Ei tarvitse varmaan erikseen avata, että me emme saa yhtään hoitoapua. Siskoni siis saa ennakkoperinnön, minulle jossain vaiheessa lainattiin rahaa, jota maksan säännöllisesti takaisin. Äitini siis ohimennen mainitsi tästä ennakkoperinnöstä, siitä sain tietää kuvion ja käänteet. Ja tässäpä tämä, mitään erikoisempaa ei minun tarinasta löydy. Ja kyllä, he voivat toimia näin mutta onhan tämä järjestely aivan käsittämättömän epäreilu...
Millä tavalla epäreilu? Itsehän aiemmin mainostit, että teillä menee taloudellisesti hyvin, eli sinä et tarvitse tuota ennakkoperintöä. Siskosi perhe ilmeisesti tarvitsee. Koko ennakkoperinnön ideahan on se, että toiselle lapselle eläessä annetut suuret lahjoitukset tasataan lopullisessa perinnönjaossa.
- sinäkö et nää eettistä ristiriitaa, että toinen lapsista on koko ajan saavapuolella ja toinen ei? Jos hoidan asiani ja maksan velkani tarkoittaako se, ettei minulle tarvitse kertoa isoista päätöksistä jotka aikanaan minuakin koskevat? Että selkäni takana voidaan toimia ja asettaa lapset eriarvoiseen asemaan? Mitä tämä on sinusta, jos epäreilu ei kuvaa tilannetta?
Jos te ette tällä hetkellä tarvitse taloudellista apua ja siskon perhe tarvitsee. Siskon ennakkoperintö varmasti vähennetään aikanaan perinnönjaossa niin miksi tämä on epäreilua? Miksi se on sinua vastaan juonittelua? Eihän koko aihe oikeastaan liity mitenkään sinuun. Eihän vanhempasi ole tilivelvollisia sinulle tällaisesta asiasta. Ehkä eivät kertoneet, kun tiesivät että suhtaudut noin?
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä kyselee, avaisitko nro 34 vähän että mites se sitten meni ;) ,
Eli nappiin meni. Laitapa äidillesi viestiä ja kysele asioiden perään.
Kohdallesi on sattunut pari narsistista psykopaattia, kamalat ystävät ja juonitteleva perhe. Kamalaa, onneksi miehesi kanssa taistelet perinnöstäsi, jotta et ole joutunut kärsimään turhaan.
On. Parin viime vuoden aikana. Kovin kolaus oli 20 v ystävänäni pitämä henkilö joka ei sulattanut sitä että olen mieheni kanssa onnellinen. Minäkin olen kysynyt mieheltäni ja parilta ystävältäni että olenko minä se hullu tässä. En kuulemma ole. Kiva homma, kun yhtäkkiä jätetään kuin nalli kalliolle, kun on surua ja murhetta ja sairautta. Ja ei, en ole valittaja, ne jotka ovat ystävikseni jääneet, pitävät minua hyvänä ystävänään ja viihtyvät seurassani.
En mäkään ole ihan paras ystävä ollut. En soittele viikottain ja kysele kuulumisia.
Mut kyllä se hiukkasen loukkas, kun pitkästä aikaa näin vanhaa kaveria, ja hänen eka kommetti oli: "Ootpa sä laihtunut".
Hän kyllä hyvin tietää, että tuo johtuu syöpähoidoista.
Vainoharhainen sinä olet