Lue keskustelun säännöt.
Joka päiväinen painajainen, matikanläksyt. lapsi ei osaa enkä minä osaa auttaa!
En oppinut ikinä jakolaskua enkä kertotaulua, kaikki muukin matikassa tökkii. olen nyt 38v. Ja 9v tyttären matikanläksyt ovat ihan hirveä painajainen, tyttö itkee ja minuakin alkaa itkettää ! Teen parhaani mutta kun en..
ESim. 60-24, sain sormilla laskemalla 47 ja väärinhän se oli ! Olenkin laittanut Wilman ettei lasta saa syyttää huonosti tehdtstä matikaläksystä .
Kommentit (254)
Se kirja on sitä varten että siellä ensin opetetaan asia ja sitten harjoitellaan opittua. Käykää yhdessä läpi niitä kirjan esimerkkejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on open tehtävä opettaa, ikävä jos sinä ohjaat aina vaan huonompaan suuntaan lastasi.
Toki. Mutta laske huviksesi paljonko pätevinkin pedagogi voi ohjata lastasi henkilökohtaisesti oppitunnin puitteissa. Tunti on 45 minuuttia, vähän yleisiä asioita, sitten läksyjä, sitten vähän uutta asiaa. Ripeästikin toimien jäljellä on noin 30 minuuttia aikaa. Kahdellekymmenelle oppilaalle se on 90 sekuntia/naama ohjausta.
Otsikosta päätellen teillä on vaikeuksia myös äidinkielessä.
Tämän on pakko olla provo, ei KUKAAN aikuinen voi olla noin tyhmä.
Ymmärrän aloittajaa ihan täysin! Mulle matikka on ollut aina se kaikista vaikein asia - jo alakoulussa! En ole koskaan saanut matikasta 7 parempaa numeroa, yläasteella numero oli muistakseni jotain 5-6 paikkeilla ja lukiossa lyhyt matikka tuli rämmittyä rimaa hipoen. Edelleenkään en osaa laskea päässä edes yhteen- tai vähennyslaskuja. En vaan hahmota.
Tärkeintä onkin, ettei aikuinen siirtäisi omaa asennettaan lapselle. Pyydä opettajalta apua, tukiopetusta. Olisiko lähipiirissäsi joku, joka osaisi auttaa lastasi läksyissä?
Tsemppiä, toivottavasti pääsette asiassa eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi surkea matikassa, mutta musiikissa olen muuten tosi hyvä. Peruskoulussa putosin kärryiltä, motivaatiokin oli huono, kun en sitä ajatellut, miksi matikkaa pitää opiskella. Ehkä paremmin motivoisi se, mihin mitäkin laskutapaa tarvitaan ja mitä hyötyä siitä on elämässä. Pelkät x ja y laskut eivät jaksa innostaa ja tunti meneekin helposti piirtelyksi.
Omia lapsia voin auttaa laskukoneen kanssa tai jos lasten isä on läksyntekoaikaan kotona, hän auttaa. Matematiikan opettaminen kuuluu kyllä koululle ja jos huonosti menee, koulu antakoon tukiopetusta. Sitä asennetta ei kannata siirtää eteenpäin, että voi kun nämä ovat vaikeita. Tai että miten sä nyt et osaa?
Millä ansioilla tämä ketju on saanut kruunun?
Yksinkertainen äiti yrittää olla avuksi lapselleen ... ette sitten yhtään mitään fiksumpaa keksineet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan osaa jotenkuten plus, miinus, kerto, jako. Se riittää mitään helkkarin Y X juttuja en ole eläessäni nähnyt
Onpa aika rumia kommentteja jotkut. Käsittääkseni numerotaidottomuus on vasta viime vuosina päässyt enempi otsikoihin ja sattumalta juuri lainasin kirjastosta aiheesta kirjoitetun kirjan. No, ehkä ennen lukihäiriöisiin sitten suhtauduttiin sillä tavalla, että ovat ihan vaan ääliöitä, mutta nykyisin nyt tuskin kukaan lällättelisi. Ap:ta kehottaisin tutustumaan aiheeseen jo ihan itsensäkin takia, ja niissä lapsen asioissa ota ihmeessä yhteyttä opettajaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi olla neuvomatta lasta myöskään suomen kielen läksyissä.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt herranen aika itkua tihrustako :) Ei kaikilla ole matikkapäätä. Ehkä sun kannattaisi lopettaa se tytön kanssa itkeminen ja kannustaa tyttöä keskittymään ja yrittämään parhaansa. Jos tyttö ei siitä huolimatta ala oppia, täytyy varmaankin pyytää jotain tukiopetusta koululta?
Eikö se opettaja ole siellä sitä varten, että opettaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matikka sujuu parhaiten laskuhumalassa.
Varsinkin päissäänlaskut
Vierailija kirjoitti:
Onpa aika rumia kommentteja jotkut. Käsittääkseni numerotaidottomuus on vasta viime vuosina päässyt enempi otsikoihin ja sattumalta juuri lainasin kirjastosta aiheesta kirjoitetun kirjan. No, ehkä ennen lukihäiriöisiin sitten suhtauduttiin sillä tavalla, että ovat ihan vaan ääliöitä, mutta nykyisin nyt tuskin kukaan lällättelisi. Ap:ta kehottaisin tutustumaan aiheeseen jo ihan itsensäkin takia, ja niissä lapsen asioissa ota ihmeessä yhteyttä opettajaan!
Avaus on porovo, kuten myös varmaan sinun viestisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä se on, kun wt-ihmiset lisääntyy..
Vierailija kirjoitti:
En oppinut ikinä jakolaskua enkä kertotaulua, kaikki muukin matikassa tökkii. olen nyt 38v. Ja 9v tyttären matikanläksyt ovat ihan hirveä painajainen, tyttö itkee ja minuakin alkaa itkettää ! Teen parhaani mutta kun en..
ESim. 60-24, sain sormilla laskemalla 47 ja väärinhän se oli ! Olenkin laittanut Wilman ettei lasta saa syyttää huonosti tehdtstä matikaläksystä .
Laskin löytyy esim. useimmista kännyköistä, tietokoneelta ja esim. Googlella saa auki online-laskimen.
Ala-asteella tuommoiset miinuslaskut lasketaan yleensä allekkain. Katsopa tämä video, tässä on selitetty, miten lasket tuon: https://www.youtube.com/watch?v=FwkMhQaPHfU
Muutenkin kannataa hyödyntää noita netistä löytyviä opetusvideoita! Itse olen saanut niistä apua korkeakoulun matematiikan ja fysiikan laskuihini. Tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa aika rumia kommentteja jotkut. Käsittääkseni numerotaidottomuus on vasta viime vuosina päässyt enempi otsikoihin ja sattumalta juuri lainasin kirjastosta aiheesta kirjoitetun kirjan. No, ehkä ennen lukihäiriöisiin sitten suhtauduttiin sillä tavalla, että ovat ihan vaan ääliöitä, mutta nykyisin nyt tuskin kukaan lällättelisi. Ap:ta kehottaisin tutustumaan aiheeseen jo ihan itsensäkin takia, ja niissä lapsen asioissa ota ihmeessä yhteyttä opettajaan!
Avaus on porovo, kuten myös varmaan sinun viestisi.
Onneksi porovo on eri asia kuin provo
Vaikuttaisi dyskakulialta? Silloin ei ole kyse tyhmyydestä tai sairaudesta. Erikoinen ajattelutapa ja yleistäminen "jos et osaa matematiikkaa , taidat olla tyhmä". Toisilla on hyvä kielipää toisilla laskutaito.
Eihän ala-asteikäisille edes anneta laskimia! Pääsääntö on, että päässä laskettaisiin mahdollisimman paljon.
Itse en ole päässälaskua koskaan hokannut. Aina menee sormilla laskemiseksi.
Matikasta tipuin joskus murtolukujen kohdalla :D Mutta läpi pääsin yo-kirjoituksista.
Se vaan on niin , että sitä matikkaa pitää treenata. Koko ajan. Laskea ihan kaikkea.
Ymmärrän täysin AP-kirjoittajaa.♥
Itse olen kieli"nero" ja ollut aina kiinnostuneemp kaikesta muusta kuin matematiikasta, joten siinä kaikessa muussa kykenen lastani auttamaan.
Ei minun tarvitse enää 4-kymppisenä alkaa opetella eikä muistella mitään jakokulmia tai derivaattoja.
(Kirjoitin lyhyestä matikasta C:n joskus aikanaan...)
Matikan tukiopetus on ainakin meidän koulussa järjestetty, mistä olen onnellinen.
Toivottavasti se onnistuu teilläkin.
Niinkö? Minä olin tosi hyvä todennäköisyyslaskennassa, ja huonohko esim. geometriassa, jota opetettiin paljon aiemmin.