Pikkulasten isät tekevät Suomessa eniten töitä

#Äitimyytti#nainenonainauhri#uliuuu#kotityöt#olenkorvaamaton#miehetonpaskaa#

Tuskinpa ketjun ja palstan miesvihaajilla tai yyhoilla on pelkoa siitä, että miestä edes elämäänsä löytävät.

Ihanaa kun mulla on mies joka vie lapset päiväkotiin, tekee ruokaa ja kotitöitä ja harrastaa koko perheen kanssa. Lähtee leikkipuistoon tai hoplopiin ilolla sekä ottaa vastuun perheestä tasavertaisena aikuisena. Ei haittaa jos joskus on sotkua koska se siivotaan yhdessä! Ei ole koskaan tarvinnut nalkuttaa! Tekee ylitöitä vaan kun on pakko koska rakastaa olla perheen kanssa. On ollut isyysvapaalla eikä todellakaan tarvitse mitään lastenhoito-ohjeita kun jää lasten kanssa yksin.

Ihanaa olla näin onnekas :) uskon että kaltaisiani on Suomessa monta!

Vierailija kirjoitti:

Meillä ex jäi fanfaarit päristen isyysvapaalle, kun menin töihin. Itse halusi jäädä, kun kotona oli niin kovin helppoa. Aamulla heräsin 1,5 tuntia aiemmin kuin mies ja hoidin kaikkien aamutoimet, koiralenkin jne. Töiden jälkeen tulin kaupan kautta kotiin, ja mies ilmoitti että nyt alkaa hänen vapaa-aikansa. Kotona oli kaikki pitkin päivää jäänyt siihen mihin oli sattunut putoamaan. Tein kaksi täyttä työpäivää putkeen, klo 6.30-22.30 sekä huonosti nukkuvan taaperon yöt joka päivä. Viikonloput mies tietenkin lepäsi kun kuitenkin oli ollut niin raskas viikko. Muille mies hehkutti kuinka ja helppoa ja hauskaa kotonaolo on. 

Lopulta olin niin väsynyt että läksin viimeisillä voimanrippeillä. Mies piti huolen siitä että kaikki sukulaiset ja ystävät saivat kuulla kuinka uraohjus jätti kylmästi ihanan, perhekeskeisen ja ahkeran miehen. 

Herranjumala, ihan oma vikasi että ajoit itsesi piippuun! Ethän sinä edes antanut miehelle mahdollisuutta kasvaa vastuun mukana. Teit kaiken valmiiksi ja kitisit kun piti tehdä kaikki valmiiksi? Et osannut keskustella ja antaa palautetta? Miehelle voi myös sanoa että ”siivoathan jälkesi, minulla on ollut rankka työpäivä ja ansaitsen myös yöunet sekä vapaa-aikaa.”

Vierailija kirjoitti:

OnnellinenIsä kirjoitti:

Minä olen mies, joka hoitaa 5-viikkoista ja 4-vuotiasta kotona (vanhempi osan päivää tarhassa). Tämä on ollut aivan mahtavaa aikaa.

Aamulla 7 jälkeen vien vanhemman tarhaan ja sitten pieni kun nukkuu on aikaa pelailla ja kattella telkkua. Väillä nukutaan yhdessä jopa kymmeneen. Aaaah. 

Sitten haen vanhemman puolilta päivin tarhasta, poiketaan yhdessä ehkä kaupassa matkalla ja laitan sille välipalaa. Loppupäivä ennen vaimon kotiin tuloa menee esikoisen kanssa leikkiessä tai sitten puuhaa omiaan ja minä omiani. Pesukoneen laitan välillä pyörimään ja imuroinkin parin päivän välein.

Vaimo kun tulee kotia on ruoka valmiina. Odotan kauhulla takaisin työelämään palaamista. Olen hyvin stressaavassa työssä, jossa työt seuraavat usein myös kotiin. Uskomattoman hauskaa ja olen rentoutunut enemmän kuin huonolla kesälomalla.

Millä se teidän vauva pysyy hengissä, kun et syötä sitä ollenkaan? Et vaihda vaippoja? Vauvanne ei koskaan esim. puklaile, että pitäisi pestä ja vaihtaa vaatteet? Ei koskaan itke ja ole levoton? Aina vaan nukkuu tai tyytyväisenä pötköttelee? Ota myös huomioon, että et ole juuri ollut 9 kk raskaana, synnyttänyt, kärsi ehkä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jälkivuotoakaan ei ole tainnut olla eikä alhaista hemoglobiinia. Olette onnekkaita, kun vauvallanne ei ole mitään masuvaivoja vaikka ilmeisesti syö korviketta. Jos olisit imettävä äiti, sulla olis voinut jo olla vaikka rintatulehdus, maitoa voisi imettäessä suihkuta liian kovaa ja vauva nielisi ilmaa ja kärsisi siksi masuvaivoista. Itselläsi voisi olla myös kipeät rinnanpäät ja alapääsikin olisi ollut ehkä kipeänä muutaman viikon ajan.

Itse olin kotona 3 pienen kanssa, imetin, käytin kestovaippoja, tein kaikki ruuat itse, isommat lapset olivat kotona myös ihan kokopäiväisesti. Kävin katraan kanssa kaupassa, perhekerhossa, kyläilimme jne. Päivän aikana tein kaikki kotityöt; laiton aamu- ja välipalan, lounaan ja päivällisen, hoidin tiskit, pyykit, siivoukset (johon meillä kuului myös moppaaminen, lakanoiden vaihto, pölyjen pyyhkiminen, ikkunoinen pesu, verhojen vaihdot, saunan ja pesuhuoneen pesu, vessojen siivous, mattojan tamppaamine ja pesu jne. Teillä vissiin ei tarvitse niitäkään tehdä.) Isompien kanssa askartelin, luin heille, leivoimme yhdessä, joskus ehdin leikkiäkin. Hoidin myös kasvimaan, ompelin ja neuloin lapsille vaatteita, kiersin kirppareilla, marjastin. En ehtinyt kyllä pelailla tai nukkua aamupäivisin.

Kun nuorin täytti vuoden, aloin käydä iltatöissä. Raha oli tervetullutta, mutta mies valitti, että ei tahdo työpäivän jälkeen millään jaksaa olla lasten kanssa ja iltapalakin piti laittaa, tyhjentää tiskikone ja käyttää lapset iltapesulla. Oli niin naatti, että nukahti nukuttaessaan lapsia. 

Suoraan sanottuna, en taida uskoa juttuasi. Tai sitten et huomaa, mitä kaikkea vaimosi tekee työpäivänsä jälkeen ja vapaapäivinään, että sinä jaksaisit hoitaa lapsia. 

Olen kahden lapsen tällä hetkellä pienempää imettävä äiti ja uskon kyllä tuon lainaamasi jutun. Kotiäitiys on leppoisaa ja mukavaa. Ei ole parempaa kuin lasten kanssa leikkiminen ja päiväunet samaan aikaan. Sinä sen sijaan vaikutat tiukalta suorittajaäidiltä jolla on marttyyripipo tiukasti päässä. Taisit laittaa siivouksen lasten edelle? Äitimyytti taisi myös elää sinussa vahvana.

Vierailija kirjoitti:

#Äitimyytti#nainenonainauhri#uliuuu#kotityöt#olenkorvaamaton#miehetonpaskaa#

Tuskinpa ketjun ja palstan miesvihaajilla tai yyhoilla on pelkoa siitä, että miestä edes elämäänsä löytävät.

Joo tämä uhriutuminen....

Hei naiset hoi! Miksi te kuvittelette, että on OK opiskella miettimättä alkuunkaan työmahdollisuuksia ja tulevaa varallisuutta?? Eikö sen pitäisi nyt olla itsestäänselvää? Miksi pitää väkisin saada opiskella jotain hauskaa ja kivaa kun todella moni muukin asia on kiinnostavaa ja hauskaa, millä ihan tosissaan saa hyviä töitä? Ei tarvitse suunnitella perhettä toisen lompakolle. 

Jos jotain haluaa - se pitää itse voida rahottaa. Jos tätä ei ole yhtään viitsinyt miettiä ja nyt olette jumissa huonoissa suhteissa, joista ei voi erota niin oma syy - ei todellakaan mikää uhritilanne. Ja luuletteko tosissanne, ettei miehenne sitä tiedä ja ymmärrä? :D Siksi mies luistaakin jutuista, kun ette te voi erota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi marttyyrit teette ne hommat, jos mies on kotona?

Itse olen alkanut jättää pyykit koneeseen jos mies laittaa sen pyörimään sillä oletuksella että hoidan. Jätän keittiön levälleen ja menen nukkumaan kun mies on (poikkeuksellisesti) vastannut lasten iltaruuasta ja jättänyt sotkut siivoamatta.

Hetki meni, mutta nykyään ne hommat tulee tehtyä mitkä jätän tekemättä. Älkää nyt hyvät ihmiset laittako ruokaa jne valmiiksi kotona olijoille. Mies hoitaa, jos kerran hoitaa lasta kotona

Niin no voishan sen koiran jättää kuolemaan nälkään ja käyttämättä ulkona, lapset sitten konttaa ulosteessa ja maistelee niitä. Ja sitten vois jättää ne koiran ulosteessa olevat vaatteet pesemättä ja antaa lasten nukkua niissä vaatteissa ja sitten jättää ne lakanat vaihtamatta :) sitten vois myös antaa lasten syödä pelkkiä ranskalaisia joka päivä ja silti ne tulevat huutamaan nälkää kun tulen töistä.. Voishan sitä tietty elää niinkin.

Ei kai nyt kukaan oikeasti ole naimisissa tuollaisen k-pään kanssa? Joka jättää koirat ja lapset ulosteeseen ja ruokkimatta jos vaimo ei tee tai sanoo että mitäpä jos tekisit? Eikö koko pointti siinä kotiin jäämisessä ole se, että isä antaa lapselle hoivaa äidin sijasta eli siis tekee ruuat, vaihtaa vaipat ja hoitaa muut juoksevat asiat

Ei. Ei lopulta ollutkaan. Kun se ei mennyt perille että se pointti kotiin jäämisessä olisi ollut juuri tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ex jäi fanfaarit päristen isyysvapaalle, kun menin töihin. Itse halusi jäädä, kun kotona oli niin kovin helppoa. Aamulla heräsin 1,5 tuntia aiemmin kuin mies ja hoidin kaikkien aamutoimet, koiralenkin jne. Töiden jälkeen tulin kaupan kautta kotiin, ja mies ilmoitti että nyt alkaa hänen vapaa-aikansa. Kotona oli kaikki pitkin päivää jäänyt siihen mihin oli sattunut putoamaan. Tein kaksi täyttä työpäivää putkeen, klo 6.30-22.30 sekä huonosti nukkuvan taaperon yöt joka päivä. Viikonloput mies tietenkin lepäsi kun kuitenkin oli ollut niin raskas viikko. Muille mies hehkutti kuinka ja helppoa ja hauskaa kotonaolo on. 

Lopulta olin niin väsynyt että läksin viimeisillä voimanrippeillä. Mies piti huolen siitä että kaikki sukulaiset ja ystävät saivat kuulla kuinka uraohjus jätti kylmästi ihanan, perhekeskeisen ja ahkeran miehen. 

Herranjumala, ihan oma vikasi että ajoit itsesi piippuun! Ethän sinä edes antanut miehelle mahdollisuutta kasvaa vastuun mukana. Teit kaiken valmiiksi ja kitisit kun piti tehdä kaikki valmiiksi? Et osannut keskustella ja antaa palautetta? Miehelle voi myös sanoa että ”siivoathan jälkesi, minulla on ollut rankka työpäivä ja ansaitsen myös yöunet sekä vapaa-aikaa.”

*Tirsk* Näinhän se tosiaan menee täydellisessä maailmassa, missä kukaan ei kärsi eikä eroa. Minä annoin tilaa miehen itsensä käsittää, että toimintansa on kaikkien mittapuiden mukaan aivan p*seestä. En yrittänyt olla äiti tai opettaja aikuiselle ihmiselle, vaan luottaa hänen omiin aivoihinsa, käytöstapoihinsa ja järkeilyynsä. No ei toiminut. Miksi toisen pitäisi olla se, joka joutuu opettamaan toiselle sivistyneitä käytöstapoja?

Onnekseni tsekkasin mieheni joka tavalla ennen naimisiinmenoa joten yllätyksiä ei tullut. Sinkkukämppänsä oli aina kondiksessa. Kertoi kyllä että inhoaa tiskaamista ja siivoamista. Tajusin jo tuosta että ei ole mikään kodin siivousihme. Tykkäsi kovasti lapsista ja antoi arvoa mun mielipiteille ja oli selkeää työaddiktin ainesta. Tuumasin että sopii mulle. Yli 10 vuotta takana. Mies oli aivan vastustamattoman ihana isä pienille lapsillemme heti alusta alkaen. Yöreissut jäivät, töitä on paiskinut kahta kauheemmiin. Tiskinpesukonetta  ja imuria ei tykkää käyttää ja se on kuulkaa mulle ihan ookoo! Kilahdan kaksi kertaa vuodessa asiasta ja taas mennään. Valitkaa miehenne paremmin:)

Vierailija kirjoitti:

OnnellinenIsä kirjoitti:

Minä olen mies, joka hoitaa 5-viikkoista ja 4-vuotiasta kotona (vanhempi osan päivää tarhassa). Tämä on ollut aivan mahtavaa aikaa.

Aamulla 7 jälkeen vien vanhemman tarhaan ja sitten pieni kun nukkuu on aikaa pelailla ja kattella telkkua. Väillä nukutaan yhdessä jopa kymmeneen. Aaaah. 

Sitten haen vanhemman puolilta päivin tarhasta, poiketaan yhdessä ehkä kaupassa matkalla ja laitan sille välipalaa. Loppupäivä ennen vaimon kotiin tuloa menee esikoisen kanssa leikkiessä tai sitten puuhaa omiaan ja minä omiani. Pesukoneen laitan välillä pyörimään ja imuroinkin parin päivän välein.

Vaimo kun tulee kotia on ruoka valmiina. Odotan kauhulla takaisin työelämään palaamista. Olen hyvin stressaavassa työssä, jossa työt seuraavat usein myös kotiin. Uskomattoman hauskaa ja olen rentoutunut enemmän kuin huonolla kesälomalla.

Millä se teidän vauva pysyy hengissä, kun et syötä sitä ollenkaan? Et vaihda vaippoja? Vauvanne ei koskaan esim. puklaile, että pitäisi pestä ja vaihtaa vaatteet? Ei koskaan itke ja ole levoton? Aina vaan nukkuu tai tyytyväisenä pötköttelee? Ota myös huomioon, että et ole juuri ollut 9 kk raskaana, synnyttänyt, kärsi ehkä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jälkivuotoakaan ei ole tainnut olla eikä alhaista hemoglobiinia. Olette onnekkaita, kun vauvallanne ei ole mitään masuvaivoja vaikka ilmeisesti syö korviketta. Jos olisit imettävä äiti, sulla olis voinut jo olla vaikka rintatulehdus, maitoa voisi imettäessä suihkuta liian kovaa ja vauva nielisi ilmaa ja kärsisi siksi masuvaivoista. Itselläsi voisi olla myös kipeät rinnanpäät ja alapääsikin olisi ollut ehkä kipeänä muutaman viikon ajan.

Itse olin kotona 3 pienen kanssa, imetin, käytin kestovaippoja, tein kaikki ruuat itse, isommat lapset olivat kotona myös ihan kokopäiväisesti. Kävin katraan kanssa kaupassa, perhekerhossa, kyläilimme jne. Päivän aikana tein kaikki kotityöt; laiton aamu- ja välipalan, lounaan ja päivällisen, hoidin tiskit, pyykit, siivoukset (johon meillä kuului myös moppaaminen, lakanoiden vaihto, pölyjen pyyhkiminen, ikkunoinen pesu, verhojen vaihdot, saunan ja pesuhuoneen pesu, vessojen siivous, mattojan tamppaamine ja pesu jne. Teillä vissiin ei tarvitse niitäkään tehdä.) Isompien kanssa askartelin, luin heille, leivoimme yhdessä, joskus ehdin leikkiäkin. Hoidin myös kasvimaan, ompelin ja neuloin lapsille vaatteita, kiersin kirppareilla, marjastin. En ehtinyt kyllä pelailla tai nukkua aamupäivisin.

Kun nuorin täytti vuoden, aloin käydä iltatöissä. Raha oli tervetullutta, mutta mies valitti, että ei tahdo työpäivän jälkeen millään jaksaa olla lasten kanssa ja iltapalakin piti laittaa, tyhjentää tiskikone ja käyttää lapset iltapesulla. Oli niin naatti, että nukahti nukuttaessaan lapsia. 

Suoraan sanottuna, en taida uskoa juttuasi. Tai sitten et huomaa, mitä kaikkea vaimosi tekee työpäivänsä jälkeen ja vapaapäivinään, että sinä jaksaisit hoitaa lapsia. 

Herranjumala mikä suorituskuva äitiydestä! 

Tuohan on jo sairasta touhua. Kuka pakottaa suorittamaan tuota lastenhoitoa ja siivousta tuolla tasolla? sinä itse! Ei kukaan muu, ketään muuta ei voisi vähempää kiinnostaa, onko ne paikat aina tiptop ja ruuat itsetehtyjä. Täytätkö jotain tyhjyydentunnetta tuolla suorittamisella?

Kyllä minulla oli ainakin hyvin aikaa nauttia vauvavuodesta ja tuo ylempi kuvaus on lähellä arkea. Imetin hetken, mutta siirryimme pulloon melko pian, kun olisi pitänyt imettää 30 minuutin välein kun ei sitä maitoa tullut tarpeeksi ja vauvalla hirveä nälkä. Suu väsyy siihen väkisinimetykseen ja itkettää ja turhauttaa vauvaakin, kun ei se nälkä lähtenyt. Pullon kanssa ruokinta on myös helppoa ja syöntiväli piteni todella paljon, kun vauva on täynnä.

Ruokia teen joskus itse (isomman satsin kerralla) ja joskus en. Ihan fiiliksen mukaan, teen juttuja silloin, kun nautin niistä. En esimerkiksi siivoa, jos ei tunnu siltä mutta siivoan silloin, kun on se oikea tunnetila ja silloin se on oikeasti miellyttävää puuhaa. Meillä siivotaan kunnolla kuitenkin vähintään kerran viikossa. 

Todellakin laittaisin vanhempia lapsia tarhaan. Ei äiti voi tarjota mitään sosiaalia valmiuksia lapselle eikä ole kiva mennä kouluun, kun muut osaavat jo toimia ryhmässä ja tuntevat kavereita. Olen itse ollut kotona ja pidän sitä todella isona virheenä, vaikka minut onkin hoidettu todella hyvin. Tämä yhteiskunta nyt vaan on sosiaalinenryhmä ihan sinne työpakkoihin asti ja se pitää opetella jo pienenä. Äiti ei voi korvata kavereita eikä lapselle elintärkeää ikäistään seuraa. Tuotakin teet OMAN itsesi vuoksi, että tuntisit olevasi täydellinen äiti mutta et mieti lapsen todellista etua. 

Kestovaippailuun en olisi lähtenyt ikinä. En todellakaan ala suorittamaan mitään kakkavaippapesuruljanssia. 

Äitiys on ollut ihanaa rentoa, kivaa aikaa. Tottakai vauva välillä itkee, mutta laitan kuulosuojaimet (blokkaa lähes kaiken) ja teen tietysti kaikkeni, ettei vauva itkisi. Mutta en koe tätä hirveän raskaaksi. Nukun kun vauvakin nukkuu, joten saan riittävästi unta. Katselen elokuvia ja luen kirjoja. Liikunta on ainao, mikä on kärsinyt, Käymme kyllä päivittäin 1-2 tunnin reippaalla vaunulenkillä aamuisin, mutta pitäisi taas aktivoitua treenaamisen suhteen.

Ei äitiydestä saa mitään mitaleja eikä kunniapalkintoja, kun on kestovaippaillut ja sormiruokaillut (jälleen yksi ylityöllistävä trendi johon en lähde mukaan)! Tärkeintä on RENTO ja lämmin äiti. Äidin stressi ja kireys nimittäin "tarttuu" siihen lapseen. Lasta ei todellakaan kiinnosta, onko kaikki ruoka itsetehtyä vaan se, että äiti on lähellä ja kiinnostunut. Kunhan ne nyt saa aikuisiksi henkisesti ja fyysisesti terveenä ja fiksulla asenteella.

Muo jotenki naurattaa että naisten puolustus on aina ne kotityöt.

Siis oikeasti nyt.

Kotityöt vie maks 2 tuntia päivästä jos on reipas. Hieman eri asia ressata 8-12h raskaita päiviä töissä...

Olen alalla jossa tehdään melkein eniren ylitöitä. 95% miehiä.

Meidän firmassa kaikilla on vaimot ja lapset paitsi minulla.

Kyllä se on tullut päivänselväksi että nämä miehet haluaisivat olla kotona perheen kanssa. Muutama avioero on tullut vuosien aikana nähty.

Ja nämä miehet oikeasti tekevät niitä ylitöitä sen takia että saisivat lasten kalliit harrastukset maksettua.

Toivon että heidån vainot ei ole vauvapalstan mammoja.

Minä olen hoitanut lapseni ja tehnyt enemmän töitä mitä mieheni. Minä olen kasvattanut lapseni kiitettävästi sillä aikaa, kun mies on katsellut netflixiä. En ymmärrä vielä tänä päivänäkään äitejä, jotka ovat pitkään hoitovapaalla ja valittavat kuinka raskasta se on. Ei vauvan hoitaminen ole mitään tähtitiedettä. Ruuat, leikki,pesut, nukuttamiset ja ulkoilut. Mitä hankalaa niissä voisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hoitanut lapseni ja tehnyt enemmän töitä mitä mieheni. Minä olen kasvattanut lapseni kiitettävästi sillä aikaa, kun mies on katsellut netflixiä. En ymmärrä vielä tänä päivänäkään äitejä, jotka ovat pitkään hoitovapaalla ja valittavat kuinka raskasta se on. Ei vauvan hoitaminen ole mitään tähtitiedettä. Ruuat, leikki,pesut, nukuttamiset ja ulkoilut. Mitä hankalaa niissä voisi olla?

Ei se olekaan. Olin esikoisen kanssa kotona oman osani, kun vaimo oli töissä. Heräsin aamulla samaan aikaan kuin vaimo, ja hänen lähtiessään töihin tein päivittäisistä kotitöistä ison osan, jotka keskeytyivät lapsen herättyä. Ehdin aamulla usein esim. pestä pyykit ja astiat, tai siivota ison osan talosta. Lapsen kanssa oli kohtuullisen helppo tehdä ruokaa, kun tavoitteena ei ollut mikään gourmet-ateria. Joskus jopa leivoskelin ihan huvikseni päivällä. Ja nappailin kaljaa, en tietenkään liikaa. Lapsen nukkuessa päiväunia jäi omaa aikaa. Ennen puoltapäivää ja iltapäivällä ulkoilimme, kävimme usein kaupassa.

Vaimon kotiutuessa ruokaa oli pöydässä, ja syötyämme vaimo jäi viettämään jälleennäkemisen ilossa hetken aikaa lapsen kanssa, jolloin ehdin vielä tehdä esim. osan siivoushommista. Sitten illan tultua nukutin pienokaisen, ja vaimo sai rentoutua netflixin äärellä.

Ei tässä mitään ihmeitä ollut mielestäni, lapsemme tosin oli helppohoitoinen ja esim. sairasti kovin harvoin, oli kaikin puolin ns. normaali. Sain silti päivällä omaa aikaa ja mahdollisuuden nappailla olutta ja tehdä muutenkin jotakin kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan järkyttynyt, että millaisia miehiä teillä on! Oletteko olleet päällepäsmäreitä ja puuttunut joka asiaan siellä kotona (mitä huonekaluja saa tuoda kotiin, koska siivotaan, miten siivotaan, miten hoidetaan ruokailut jne) niin että mies on suosiolla jäänyt taustalle vai ovatko miehenne aina olleet tuollaisia??

Ensinnäkin olisi tärkeää olla miehen kanssa, joka on asunut yksin ja pärjää hyvin yksin. Toisennakin jo yhteenmuuton suunnitteluvaiheessa pitää sopia ja keskustella, että kuka tekee ja mitä. Ja kuinka usein. Sitten tehdään tasan se oma osuus eikä todellakaan puututa siihen, miten se toinen tekee omansa!

 Meillä minä olin ulkosuomalaisena 3kk äitiyslomalla (täällä ei ole mahdollista olla pidempään). Tienaan niin hyvin mieheen nähden (kolminkertaiset nettotulot), että mies jäi vauvan kanssa kotiin. Oli kiva hoitaa ensimmäiset 3kk yhdessä ja elää vauvahuuruissa. Nukuimme kaikki yhdessä päikkäreitä, ruokittiin yhdessä (en imettänyt fysiologisista syistä) ja ylipäätään nautittiin ja rakastettiin meidän aivan ihanaa uutta perheenjäsentä.  

En ole puuttunut pätkääkään siihen, että meidän tytöllä on usein melko erikoisia vaateyhdistelmiä ja viritelmiä päällä. Vauva on kuitenkin aina puettu "oikein" sään mukaan. 

En ole tähän päivään mennessä puuttunut miehen tapaan täyttää tiskikone (saan sinne itse tuplamäärän tavaraa kun tämä levittää kaiken sinne väljästi). En ole sanonut mitään. 

En ole puuttunut miehen surkeaan imurointityyliin (haluaisin, että olisi siistimpää), vaatteiden pesuun (jättää kaikki pöydille pariksi päiväksi ennenkuin viikkaa kaappiin), en miehen sisusutusjuttuihin (mies on ostanut huonekaluja välillä) enkä muuhunkaan, mikä on ollut hänen vastuullaan. 

Koska hän on AIKUINEN ihminen, jolla on oikeus tehdä omia valintoja! Jos aikuisella on vastuut niin niihin ei todellakaan kuulu eikä saa mennä nalkuttamaan väliin, että ei kun nyt laitetaan tämä ja tämä body ja nämä housut kun sopii niin "nätisti yhteen". Koska sitten ei voikaan olettaa toisen toimivan itsenäisesti, kun kerran asettuu tuollaiseen päsmärirooliin. Ei kukaan halua olla minkään pirttihirmun palvelija vaan kyllä omassa kodissa pitää saada itse päättää. 

Toisaalta eipä meillä lupia kysellä muutenkaan, jos haluaa omaa aikaa, poikien matkoja tai mitä vaan. Riittää, että kysyy onko muuta sovittuna tai olenko työmatkalla. ehkä ette kohtele niitä puolisoita oikeasti aikuisina ja oma asenne on tavallaan lamauttanut miehen ? siltä tämä keskustelu nimittäin vaikuttaa. en edes ymmärrä miten tuollaisista VOI nalkuttaa. 

Aina löytyy joku omaa kruunua kiillottamaan ja syyllistämään naisia miesten saamattomuudesta. Siinä vaiheessa kun se kotona oleva isä ei huolehdi lapsen perustarpeista (ruoka, uni, puhtaus, raitis ilma) puhumattakaan siitä, että tekisi mitään kotitöitä edes vasemmalla kädellä, tuntuu jotkin eriparisukat tai huonosti tehty imurointi aika turhanpäiväisiltä ongelmilta.

Aikuinen voi toki tehdä valintoja, mutta kyllä siinä vaiheessa kun lapsi on haluttu ja sitä on haluttu! jäädä kotiin hoitamaan syntyy velvollisuus huolehtia niistä perustarpeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ex jäi fanfaarit päristen isyysvapaalle, kun menin töihin. Itse halusi jäädä, kun kotona oli niin kovin helppoa. Aamulla heräsin 1,5 tuntia aiemmin kuin mies ja hoidin kaikkien aamutoimet, koiralenkin jne. Töiden jälkeen tulin kaupan kautta kotiin, ja mies ilmoitti että nyt alkaa hänen vapaa-aikansa. Kotona oli kaikki pitkin päivää jäänyt siihen mihin oli sattunut putoamaan. Tein kaksi täyttä työpäivää putkeen, klo 6.30-22.30 sekä huonosti nukkuvan taaperon yöt joka päivä. Viikonloput mies tietenkin lepäsi kun kuitenkin oli ollut niin raskas viikko. Muille mies hehkutti kuinka ja helppoa ja hauskaa kotonaolo on. 

Lopulta olin niin väsynyt että läksin viimeisillä voimanrippeillä. Mies piti huolen siitä että kaikki sukulaiset ja ystävät saivat kuulla kuinka uraohjus jätti kylmästi ihanan, perhekeskeisen ja ahkeran miehen. 

Herranjumala, ihan oma vikasi että ajoit itsesi piippuun! Ethän sinä edes antanut miehelle mahdollisuutta kasvaa vastuun mukana. Teit kaiken valmiiksi ja kitisit kun piti tehdä kaikki valmiiksi? Et osannut keskustella ja antaa palautetta? Miehelle voi myös sanoa että ”siivoathan jälkesi, minulla on ollut rankka työpäivä ja ansaitsen myös yöunet sekä vapaa-aikaa.”

Tällä miehellä kaikki sanominen aiheutti viikon aktiivisen murjotuksen johon sisällytettiin koko perhe koiraa myöten, koska hän tulkitsi asian arvosteluna ja sellaistahan ei mitenkään voi sietää ilman kostoa ja rangaistusta. Toki olisin osannut sanoa, mutta kun tiesin seuraukset, pidin lasten arjen sujuvuutta tärkeämpänä kuin harmia siitä että sain taaskin tehdä kaiken itse. Toiset puolisot kasvavat vastuuseen, toiset välttelevät sitä kaikin keinoin, ja silloin keskusteluyritykset johtavat paljon vaikeampaan tilanteeseen kuin niiden kalsareiden poimiminen pyykkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hoitanut lapseni ja tehnyt enemmän töitä mitä mieheni. Minä olen kasvattanut lapseni kiitettävästi sillä aikaa, kun mies on katsellut netflixiä. En ymmärrä vielä tänä päivänäkään äitejä, jotka ovat pitkään hoitovapaalla ja valittavat kuinka raskasta se on. Ei vauvan hoitaminen ole mitään tähtitiedettä. Ruuat, leikki,pesut, nukuttamiset ja ulkoilut. Mitä hankalaa niissä voisi olla?

Ei se olekaan. Olin esikoisen kanssa kotona oman osani, kun vaimo oli töissä. Heräsin aamulla samaan aikaan kuin vaimo, ja hänen lähtiessään töihin tein päivittäisistä kotitöistä ison osan, jotka keskeytyivät lapsen herättyä. Ehdin aamulla usein esim. pestä pyykit ja astiat, tai siivota ison osan talosta. Lapsen kanssa oli kohtuullisen helppo tehdä ruokaa, kun tavoitteena ei ollut mikään gourmet-ateria. Joskus jopa leivoskelin ihan huvikseni päivällä. Ja nappailin kaljaa, en tietenkään liikaa. Lapsen nukkuessa päiväunia jäi omaa aikaa. Ennen puoltapäivää ja iltapäivällä ulkoilimme, kävimme usein kaupassa.

Vaimon kotiutuessa ruokaa oli pöydässä, ja syötyämme vaimo jäi viettämään jälleennäkemisen ilossa hetken aikaa lapsen kanssa, jolloin ehdin vielä tehdä esim. osan siivoushommista. Sitten illan tultua nukutin pienokaisen, ja vaimo sai rentoutua netflixin äärellä.

Ei tässä mitään ihmeitä ollut mielestäni, lapsemme tosin oli helppohoitoinen ja esim. sairasti kovin harvoin, oli kaikin puolin ns. normaali. Sain silti päivällä omaa aikaa ja mahdollisuuden nappailla olutta ja tehdä muutenkin jotakin kivaa.

Tämän kun joku nainen tulisi ketjuun sanomaan, olisi paskamyrsky valmis. 

Vierailija kirjoitti:

Muo jotenki naurattaa että naisten puolustus on aina ne kotityöt.

Siis oikeasti nyt.

Kotityöt vie maks 2 tuntia päivästä jos on reipas. Hieman eri asia ressata 8-12h raskaita päiviä töissä...

Olen alalla jossa tehdään melkein eniren ylitöitä. 95% miehiä.

Meidän firmassa kaikilla on vaimot ja lapset paitsi minulla.

Kyllä se on tullut päivänselväksi että nämä miehet haluaisivat olla kotona perheen kanssa. Muutama avioero on tullut vuosien aikana nähty.

Ja nämä miehet oikeasti tekevät niitä ylitöitä sen takia että saisivat lasten kalliit harrastukset maksettua.

Toivon että heidån vainot ei ole vauvapalstan mammoja.

Tämä on hyvin monien kohdalla varmasti totta ja se todellinen syy korkeisiin työllisyyslukuihin ja työtunteihin. Muu on tyypillistä miesten tylytystä tällä palstalla.

Kotiäitiys taas on liiankin usein tällaista:

https://www.vauva.fi/keskustelu/2668817/tabuaihe-moni-aanekas-pro-kotih…

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan järkyttynyt, että millaisia miehiä teillä on! Oletteko olleet päällepäsmäreitä ja puuttunut joka asiaan siellä kotona (mitä huonekaluja saa tuoda kotiin, koska siivotaan, miten siivotaan, miten hoidetaan ruokailut jne) niin että mies on suosiolla jäänyt taustalle vai ovatko miehenne aina olleet tuollaisia??

Ensinnäkin olisi tärkeää olla miehen kanssa, joka on asunut yksin ja pärjää hyvin yksin. Toisennakin jo yhteenmuuton suunnitteluvaiheessa pitää sopia ja keskustella, että kuka tekee ja mitä. Ja kuinka usein. Sitten tehdään tasan se oma osuus eikä todellakaan puututa siihen, miten se toinen tekee omansa!

 Meillä minä olin ulkosuomalaisena 3kk äitiyslomalla (täällä ei ole mahdollista olla pidempään). Tienaan niin hyvin mieheen nähden (kolminkertaiset nettotulot), että mies jäi vauvan kanssa kotiin. Oli kiva hoitaa ensimmäiset 3kk yhdessä ja elää vauvahuuruissa. Nukuimme kaikki yhdessä päikkäreitä, ruokittiin yhdessä (en imettänyt fysiologisista syistä) ja ylipäätään nautittiin ja rakastettiin meidän aivan ihanaa uutta perheenjäsentä.  

En ole puuttunut pätkääkään siihen, että meidän tytöllä on usein melko erikoisia vaateyhdistelmiä ja viritelmiä päällä. Vauva on kuitenkin aina puettu "oikein" sään mukaan. 

En ole tähän päivään mennessä puuttunut miehen tapaan täyttää tiskikone (saan sinne itse tuplamäärän tavaraa kun tämä levittää kaiken sinne väljästi). En ole sanonut mitään. 

En ole puuttunut miehen surkeaan imurointityyliin (haluaisin, että olisi siistimpää), vaatteiden pesuun (jättää kaikki pöydille pariksi päiväksi ennenkuin viikkaa kaappiin), en miehen sisusutusjuttuihin (mies on ostanut huonekaluja välillä) enkä muuhunkaan, mikä on ollut hänen vastuullaan. 

Koska hän on AIKUINEN ihminen, jolla on oikeus tehdä omia valintoja! Jos aikuisella on vastuut niin niihin ei todellakaan kuulu eikä saa mennä nalkuttamaan väliin, että ei kun nyt laitetaan tämä ja tämä body ja nämä housut kun sopii niin "nätisti yhteen". Koska sitten ei voikaan olettaa toisen toimivan itsenäisesti, kun kerran asettuu tuollaiseen päsmärirooliin. Ei kukaan halua olla minkään pirttihirmun palvelija vaan kyllä omassa kodissa pitää saada itse päättää. 

Toisaalta eipä meillä lupia kysellä muutenkaan, jos haluaa omaa aikaa, poikien matkoja tai mitä vaan. Riittää, että kysyy onko muuta sovittuna tai olenko työmatkalla. ehkä ette kohtele niitä puolisoita oikeasti aikuisina ja oma asenne on tavallaan lamauttanut miehen ? siltä tämä keskustelu nimittäin vaikuttaa. en edes ymmärrä miten tuollaisista VOI nalkuttaa. 

Tätä ei voi kyllin yläpeukuttaa. Itse olen ollut sekä koti-isänä että tehnyt pitkää päivää puolison ollessa hoitovapaalla. Sanoisin että ongelmia syntyy juuri siitä kun toinen osapuoli - jopa ihana hyvää tarkoittaen - alkaa päsmäröidä toista. Usein se on nainen joka tukahduttaa miehen auttamishalun sillä että tuputtaa liikaa omia näkemyksiään asioissa, jotka loppujen lopuksi eivät ole kovinkaan tärkeitä tai olennaisia lapsen hoidossa ja kasvatuksessa.

Minulla on takana yksi katastrofaalisella tavalla epäonnistunut avioliitto ja sen jälkeen uusi, onnellinen suhde ja molemmista yksi lapsi. Ylläolevaan kirjoittajaan lisäisin ainoastaan sen, että nykysuhteessa ei tarvinnut edes keskustella siitä kuka tekee mitäkin, molemmat pitivät itsestään selvänä että tehdään aina se mikä ehditään ja voidaan, ts. jos huomaa että tiskikone on mennyt niin laittaa ne astiat kaappiin sen suurempaa numeroa tekemättä jos vain ehtii. Tai jos joskus on pitkän työpäivän jälkeen väsynyt niin sen voi sanoa ja ottaa silloin löysemmin, toinen kyllä paikkaa (kunhan ei tule tavaksi päivästä ja kuukaudesta toiseen). Tämä asenne selvisi jo ennen yhteen muuttoa molemmille eikä siitä tarvinnut mitenkään erikseen sopia. En edes muista puhuttiinko siitä, voi toki olla että puhuttiinkin. 

Jos "työnjako" perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja kunnioitukseen niin ei tarvitse niitä töitä edes luetella. Ja jos toinen vähän joskus lipsuu, hyväntahtoinen vinoilu asiasta riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ex jäi fanfaarit päristen isyysvapaalle, kun menin töihin. Itse halusi jäädä, kun kotona oli niin kovin helppoa. Aamulla heräsin 1,5 tuntia aiemmin kuin mies ja hoidin kaikkien aamutoimet, koiralenkin jne. Töiden jälkeen tulin kaupan kautta kotiin, ja mies ilmoitti että nyt alkaa hänen vapaa-aikansa. Kotona oli kaikki pitkin päivää jäänyt siihen mihin oli sattunut putoamaan. Tein kaksi täyttä työpäivää putkeen, klo 6.30-22.30 sekä huonosti nukkuvan taaperon yöt joka päivä. Viikonloput mies tietenkin lepäsi kun kuitenkin oli ollut niin raskas viikko. Muille mies hehkutti kuinka ja helppoa ja hauskaa kotonaolo on. 

Lopulta olin niin väsynyt että läksin viimeisillä voimanrippeillä. Mies piti huolen siitä että kaikki sukulaiset ja ystävät saivat kuulla kuinka uraohjus jätti kylmästi ihanan, perhekeskeisen ja ahkeran miehen. 

Herranjumala, ihan oma vikasi että ajoit itsesi piippuun! Ethän sinä edes antanut miehelle mahdollisuutta kasvaa vastuun mukana. Teit kaiken valmiiksi ja kitisit kun piti tehdä kaikki valmiiksi? Et osannut keskustella ja antaa palautetta? Miehelle voi myös sanoa että ”siivoathan jälkesi, minulla on ollut rankka työpäivä ja ansaitsen myös yöunet sekä vapaa-aikaa.”

Tällä miehellä kaikki sanominen aiheutti viikon aktiivisen murjotuksen johon sisällytettiin koko perhe koiraa myöten, koska hän tulkitsi asian arvosteluna ja sellaistahan ei mitenkään voi sietää ilman kostoa ja rangaistusta. Toki olisin osannut sanoa, mutta kun tiesin seuraukset, pidin lasten arjen sujuvuutta tärkeämpänä kuin harmia siitä että sain taaskin tehdä kaiken itse. Toiset puolisot kasvavat vastuuseen, toiset välttelevät sitä kaikin keinoin, ja silloin keskusteluyritykset johtavat paljon vaikeampaan tilanteeseen kuin niiden kalsareiden poimiminen pyykkiin. 

Olet valinnut huonon miehen, kai se oli ennen lapsia sulle selvillä? Ei herätä mitään sympatiaa, varmaan siksi että itse jätin miehesi kaltaiset tyypit ja keskityin löytämään hyvän tyypin. Ja löysin lopulta vaikka en av-ideaaliin nuoresta äidistä mahdukaan.

Kumppaniin ei tarvitse tyytyä. Jos kumppani murjottaa viikon kun sille sanoo omista tarpeistaan niin hänen kanssaan ei voi perustaa perhettä. Ei ne lapsetkaan siitä onnellisiksi tule.

Minä (mies) tein vähemmän töitä silloin kun lapset olivat pieniä. Oli mahdollisuus koska perustettiin perhe vasta myöhemmin (reilusti yli 30 v) ja molemmilla hyvät tulot.

Olin myös vanhempain- ja hoitovapailla, tosin vain jotain 4 kk per lapsi, mutta kuitenkin. Muistelen että äkkiä ne roolit vaihtuivat... kun vaimo tuli töistä, selitin innoissani minkä väristä kakkaa on tullut ;-D

Vaimo myös tietysti ymmärsi luovuttaa minulle päätösvallan lasten- ja kodinhoidosta päivisin, siis että mitä niiden päälle puetaan, mitä syödään, milloin päiväunet jne.

Mafftavaa oli kun joskus sai ne päiväunille yhtä aikaa, siihen aikaan telkkarista tuli Serranos, olin aivan koukussa, hyvät kahvit ja sohvalle sitä vahtaamaan, aaaaahhhh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hoitanut lapseni ja tehnyt enemmän töitä mitä mieheni. Minä olen kasvattanut lapseni kiitettävästi sillä aikaa, kun mies on katsellut netflixiä. En ymmärrä vielä tänä päivänäkään äitejä, jotka ovat pitkään hoitovapaalla ja valittavat kuinka raskasta se on. Ei vauvan hoitaminen ole mitään tähtitiedettä. Ruuat, leikki,pesut, nukuttamiset ja ulkoilut. Mitä hankalaa niissä voisi olla?

Ei se olekaan. Olin esikoisen kanssa kotona oman osani, kun vaimo oli töissä. Heräsin aamulla samaan aikaan kuin vaimo, ja hänen lähtiessään töihin tein päivittäisistä kotitöistä ison osan, jotka keskeytyivät lapsen herättyä. Ehdin aamulla usein esim. pestä pyykit ja astiat, tai siivota ison osan talosta. Lapsen kanssa oli kohtuullisen helppo tehdä ruokaa, kun tavoitteena ei ollut mikään gourmet-ateria. Joskus jopa leivoskelin ihan huvikseni päivällä. Ja nappailin kaljaa, en tietenkään liikaa. Lapsen nukkuessa päiväunia jäi omaa aikaa. Ennen puoltapäivää ja iltapäivällä ulkoilimme, kävimme usein kaupassa.

Vaimon kotiutuessa ruokaa oli pöydässä, ja syötyämme vaimo jäi viettämään jälleennäkemisen ilossa hetken aikaa lapsen kanssa, jolloin ehdin vielä tehdä esim. osan siivoushommista. Sitten illan tultua nukutin pienokaisen, ja vaimo sai rentoutua netflixin äärellä.

Ei tässä mitään ihmeitä ollut mielestäni, lapsemme tosin oli helppohoitoinen ja esim. sairasti kovin harvoin, oli kaikin puolin ns. normaali. Sain silti päivällä omaa aikaa ja mahdollisuuden nappailla olutta ja tehdä muutenkin jotakin kivaa.

Sinulle taisi se kaljan nappailu olla se tärkein asia.