Lue keskustelun säännöt.
Listataan asioita mitkä eniten ärsyttävät raskaudessa
Ap aloittaa:
- Pahoinvointi.
- Lisääntynyt vessassa juokseminen muutenkin.
- Mahasi arvostelu.
- Syö kahden edestä-hokema ja mielesi tekisi olla syömättä kokonaan kun mikään ei maistu hyvältä + se pahoinvointi.
- Vaatteet ei istu päälle ja kaikki on epämukavaa päällä, jopa ne äitiysvaatteet ahdistavat.
Kommentit (79)
Turvotus ja siitä johtuva hermopinne ja -kipu yötä päivää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että pitää käydä yksinkertaisen neuvolatädin luona täysin turhaan. Se vie aikaa työnteolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt erityisesti mikään ärsytä. Vähän on sellainen hippo-olo ja silloin ei kyllä tunnu kovin viehkeältä. Eipä sekään ole kovinkaan hauskaa, kun joutuu jatkuvasti esim. lääkärissä esittelemään alapäätään tuntemattomille. Pahoinvoinnista en ole kärsinyt ja vasta nyt tässä toisessa raskaudessa on alkanut ilmetä liitoskipuja. Kohta 30 raskausviikkoa täynnä.
Missä tutkimuksissa olet sitten ollut? Kun eihän nykyään kai hirveästi enää alapäätutkimuksia tehdä.. minulla rv 26 eikä vielä yhtäkään, thank god!
Mulla on ollut erinäisiä ongelmia joiden vuoksi on jouduttu hieman useammin tekemään sisätutkimuksia.
En ymmärrä, miten teillä edes voi olla muistoja raskauden ajalta. Tai jotain valitettavaa. Raskauden aikana tehdään töitä niin ettei muuta ehdi, ja neuvolassa käydään pakon edessä ja se häiritsee työntekoa. Tietenkin on jotain pientä pahoinvointia, mutta sitähän on raskaana. Sen enempää en raskaudesta muista, muuta kuin sen kauhean kiireen, kun piti tehdä niin paljon töitä ilman viikonloppuja. Yksinhän sitä raskauden kanssa on, eihän mies ole raskaana. Miehellä on oma työ.
Migreenin paheneminen ja jatkuva migreeni on pahinta, kaiken muun sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten teillä edes voi olla muistoja raskauden ajalta. Tai jotain valitettavaa. Raskauden aikana tehdään töitä niin ettei muuta ehdi, ja neuvolassa käydään pakon edessä ja se häiritsee työntekoa. Tietenkin on jotain pientä pahoinvointia, mutta sitähän on raskaana. Sen enempää en raskaudesta muista, muuta kuin sen kauhean kiireen, kun piti tehdä niin paljon töitä ilman viikonloppuja. Yksinhän sitä raskauden kanssa on, eihän mies ole raskaana. Miehellä on oma työ.
Mihin sun viikonloput katosivat raskaana ollessa?
No se kun pilun saanti on vähentynyt aivan olemattomaan, kerran kolmessa viikossa saa piparia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalaa oli aika alkuraskaudessa iltapahoinvointi ja se, etten kertakaikkiaan voinut syödä leipää! Inho kaikkia leipiä kohtaan oli todella vaikea juttu. Esikoiseni keksi tietysti juuri silloin, että pakastimesta voi ottaa ruispaloja paahdettavaksi... voin pahoin jo rappukäytävässä kotiin tullessa, kun haistoin sen makeahkon paahdetun ruisleivän tuoksun/hajun :P
Myöhemmin alkoi virtsankarkailu rakon laskeuman myötä. Muutamaan kertaan loppuraskaudessa tuli käytyä varmistamassa, ettei neste pöksyissä ollut lapsivettä.
Tällä hetkellä on enää oikestaan rasittavinta ihan yleisesti se kun on niin väsyvä ja voimaton. Siis niin äkkiä on voimat pois ja pitää päästä lepämään. Tekis vaan mieli istua(tai mieluiten makoilla) koko ajan, mut kahden leikki-ikäisrn kans mahdottomuus. Lasten pukeminen on myös yks inhokeista tällä hetkellä :D Kuitenki tiiän et jos makoilisin päivät, turhsutuisin varma muutamassa tunnissa ja se on kokemuksesta vielä rasittavampaa kuin tämä... Rv 38 siis menossa nyt, jospa kohta helpottas. . :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virtsankarkailu oli pahinta. Tai no, virtsankarkailu yhdistettynä oksentamiseen. Niin ja ne aivastelut tosiaan...
Opin syömään hienojakoista ruokaa, koska se nousi ylös kuitenkin. Salaatti oli ihan nou-nou, sen opin kun ne salaatit juuttui tuonne nenänieluun...yögh.
Pisimpiä on ne päivät la:n jälkeen. Minulla on kaksi lasta, ensimmäinen syntyi viikolla 41+3 ja toinen 41+1.
Silloin tuntuu, ettei synnytys ikinä ala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt erityisesti mikään ärsytä. Vähän on sellainen hippo-olo ja silloin ei kyllä tunnu kovin viehkeältä. Eipä sekään ole kovinkaan hauskaa, kun joutuu jatkuvasti esim. lääkärissä esittelemään alapäätään tuntemattomille. Pahoinvoinnista en ole kärsinyt ja vasta nyt tässä toisessa raskaudessa on alkanut ilmetä liitoskipuja. Kohta 30 raskausviikkoa täynnä.
Missä tutkimuksissa olet sitten ollut? Kun eihän nykyään kai hirveästi enää alapäätutkimuksia tehdä.. minulla rv 26 eikä vielä yhtäkään, thank god!
samaa olin tulossa sanomaan, itsellä vk 30 eikä kertaakaan ole alapäähän edes vilkaistu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ainakaan ollut yhtään mitään! Kaksi raskautta takana ja oli ihanaa aikaa! Virtaa riitti hullunlailla ja raskausoireita ei melkein mitään. Olo oli hyvä vielä loppua kohden ja olin lenkkipolulla vielä rv 41. Toisen lapsen kohdalla raskaus selvisikin vasta rv12.
Jalkakrampit.
Molemmissa raskauksissa noin viikoilta 16 loppuun asti, joka ikinen yö vähintään kahdesti ja joko molemmissa jaloissa samaan aikaan tai yhdessä jalassa esim sääri+pohje tai etureisi+takareisi. Siis niin ettei venytellä pysty eikä mitkään magnesiumit tai villasukat helpottaneet.
Tuo oli itseasiassa niin kamalaa, että lapsilukuni jää näihin kahteen vaikka haaveissa oli isompi perhe. Synnytyskin ilman mitään kivunlievitystä (ellei huutoa lasketa) oli miellyttävämpi kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten teillä edes voi olla muistoja raskauden ajalta. Tai jotain valitettavaa. Raskauden aikana tehdään töitä niin ettei muuta ehdi, ja neuvolassa käydään pakon edessä ja se häiritsee työntekoa. Tietenkin on jotain pientä pahoinvointia, mutta sitähän on raskaana. Sen enempää en raskaudesta muista, muuta kuin sen kauhean kiireen, kun piti tehdä niin paljon töitä ilman viikonloppuja. Yksinhän sitä raskauden kanssa on, eihän mies ole raskaana. Miehellä on oma työ.
Tämä oma pahoinvointi häiritsee töitäkin kun sitä on 24/7. Ei mitään pientä.
Yksinkö sinä raskaaksi hankkiuduit?
Yhtälailla se mieskin on alusta saakka tässä mukana, ei pelkkänä siitossonnina :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten teillä edes voi olla muistoja raskauden ajalta. Tai jotain valitettavaa. Raskauden aikana tehdään töitä niin ettei muuta ehdi, ja neuvolassa käydään pakon edessä ja se häiritsee työntekoa. Tietenkin on jotain pientä pahoinvointia, mutta sitähän on raskaana. Sen enempää en raskaudesta muista, muuta kuin sen kauhean kiireen, kun piti tehdä niin paljon töitä ilman viikonloppuja. Yksinhän sitä raskauden kanssa on, eihän mies ole raskaana. Miehellä on oma työ.
Mihin sun viikonloput katosivat raskaana ollessa?
Taitaa olla työnarkki ja lykännyt muksun heti synnyttyään hoitoon ja painellut tukka putkella töihin :D
Miestä ei ole, vaan käyttänyt jotai randomia siitosorina kun kiireessä piti lapsi saada aikaan ennen kun on liian myöhäistä ja viikonloput mennyt etsiessä tätä rohkeaa siitosoria jotta saa elarit sovittua ajoissa :'D
Oho. Aloitukseni on saanut kruunun :O
AP
Tuohon liittyen, minä ainakin tein pahoinvoinnista ym. huolimatta myös todella kovasti töitä raskauden aikana, niin sain korkeamman äitiyspäivärahan (pystyin sitten hakemaan edeltävän puolen vuoden työtulojen perusteella).
Molemmissa raskauksissa halvaannuttava väsymys ja sitten piti vielä pomon kanssa tapella että miten ei muka ole työkykyinen kun vatsaakaan ei kunnolla vielä näy! sekä jatkuva nälkä ja jatkuva vessahätä, halusi vain nukkua. kusta ja syödä.
Toisessa raskaudessa hirveä pahoinvointi ilman oksentamista, onneksi tässä vaiheessa oli uusi ihana työpaikka josta ymmärrettiin , että pystyin vain makaamaan naama valkoisena tuulettimen alla ja imemään mehujäitä! Ja kun pahoinvointi viimein viikolla 17 hävisi, alkoi se perinteinen "väsyttää, kusettaa, nälkä"-rumba.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon liittyen, minä ainakin tein pahoinvoinnista ym. huolimatta myös todella kovasti töitä raskauden aikana, niin sain korkeamman äitiyspäivärahan (pystyin sitten hakemaan edeltävän puolen vuoden työtulojen perusteella).
Töissä minäkin olen. Pää pöntössä puolen tunnin välein :D
Närästys, muutoin olin elämäni kunnossa koko raskauden. Virtaa riitti loppuun asti.
Tuo on ihan kauheeta ettei mies anna nänniesi olla rauhassa, mie puristaisin kasseista kovaa ja sanoisin etten voi mitään kun ne tuntuu niin ihanilta kourassa. Älä anna koskea! Mikä sadisti se ukkos on 😐