A-Studion köyhä yh maksaa lapsen musiikkikoulun maksuja 200 €/kk

Vierailija kirjoitti:

On olemassa kanssakulkijoita ja kanssakulkijoita: keinottomana, voimattomana ja usein myös masentuneena ja unettomuudesta kärsivänä ei auta jos, saa kanssakulkijalta sellaisa neuvoja, että menes nyt vain sinne muitten pariin, muuta halvempaan paikkaan asumaan, tee terveellisempää ruokaa jne.

Eli "otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni", kuten usein sanotaa masentuneelle.

Juu hyvä neuvo, mutat mahdotonta jos ei ole vielä sen aika.

Ensinnäkin täytyy saada se henkinen jaksaminen kuntoon ja sitten vasta ihminen on vastaanottavainen käytännön asioille ja neuvoille.

Tämä on kovin vaikeaa ja lähes mahdotonta ymmärttä näille tietynlaisille "perseeseen potkijoille".

Eli se "vertaistuki" on paras asia, mutta sen kanssakulkijan täytyy ymmärtää se taso mihin saakka se ihminen pystyy vastaanottamaan.

Jos vaikka ihmisellä on mikä tahansa fyysinen sairaus, niin kukaan tuskin kehoittaa: nouses nyt vaan sieltä sängystä ja ala toimia, lähdehän nyt vain reippaalle lenkille, marjametsäkin on hyvää terapiaa tms. jos ihmisellä on halvaus taikka kipsi jalassa jne.

Silloin kyllä ymmärretään, että ensin se siaraus ja toimintakyky kuntoon ja sitten ne käytännön toimet.

Näin on myös silloin kun stressi, ahdistava elämäntilanne, unihäiriöt jne. on kestänyt kovin pitkään.

Usein kyllä auttaa paljon jo se, että saa sen rahatilanteen hallintaan niin, että ei koko ajan tarvi murehtia laskuja ja pelätä mennä postiluukulle tai vastata puhelimeen.

Että kyllä sillä rahallisella tuella on suurta merkitystä. Vaikka moni toisin sanoo, että muut keinot auttavat: Vaikea on piristyä ja ryhtyä toimeliaaksi jos kaikki energia kuitenkin menee päivästä ja hetkestä selviämiseen.

Syy siihen että tuo nainen on tuossa jamassa on tismalleen tuon naisen omissa valinnoissa.

Niin kauan kuin hän ei tajua että hänen tapansa toimia ajaa hänet umpikujaan ei ole mitään keinoa auttaa häntä.

Se raha mahdollistaa vain ja ainoastaan sen, että hän pysyy siellä toimintamallissaan ja kasvattaa sinne samaan toimintamalliin uuden sukupolven.

Ja osa tuosta ns uupumuksesta ja masennuksesta on sitä, että ihmisellä on todella voimakkaat defenssit päällä, koska hän haluaa sitkeästi pysyä siellä omassa toimintamallissaan. Siksi hän käyttää viime voimansa muiden syyttelyyn.

https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa kanssakulkijoita ja kanssakulkijoita: keinottomana, voimattomana ja usein myös masentuneena ja unettomuudesta kärsivänä ei auta jos, saa kanssakulkijalta sellaisa neuvoja, että menes nyt vain sinne muitten pariin, muuta halvempaan paikkaan asumaan, tee terveellisempää ruokaa jne.

Eli "otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni", kuten usein sanotaa masentuneelle.

Juu hyvä neuvo, mutat mahdotonta jos ei ole vielä sen aika.

Ensinnäkin täytyy saada se henkinen jaksaminen kuntoon ja sitten vasta ihminen on vastaanottavainen käytännön asioille ja neuvoille.

Tämä on kovin vaikeaa ja lähes mahdotonta ymmärttä näille tietynlaisille "perseeseen potkijoille".

Eli se "vertaistuki" on paras asia, mutta sen kanssakulkijan täytyy ymmärtää se taso mihin saakka se ihminen pystyy vastaanottamaan.

Jos vaikka ihmisellä on mikä tahansa fyysinen sairaus, niin kukaan tuskin kehoittaa: nouses nyt vaan sieltä sängystä ja ala toimia, lähdehän nyt vain reippaalle lenkille, marjametsäkin on hyvää terapiaa tms. jos ihmisellä on halvaus taikka kipsi jalassa jne.

Silloin kyllä ymmärretään, että ensin se siaraus ja toimintakyky kuntoon ja sitten ne käytännön toimet.

Näin on myös silloin kun stressi, ahdistava elämäntilanne, unihäiriöt jne. on kestänyt kovin pitkään.

Usein kyllä auttaa paljon jo se, että saa sen rahatilanteen hallintaan niin, että ei koko ajan tarvi murehtia laskuja ja pelätä mennä postiluukulle tai vastata puhelimeen.

Että kyllä sillä rahallisella tuella on suurta merkitystä. Vaikka moni toisin sanoo, että muut keinot auttavat: Vaikea on piristyä ja ryhtyä toimeliaaksi jos kaikki energia kuitenkin menee päivästä ja hetkestä selviämiseen.

Syy siihen että tuo nainen on tuossa jamassa on tismalleen tuon naisen omissa valinnoissa.

Niin kauan kuin hän ei tajua että hänen tapansa toimia ajaa hänet umpikujaan ei ole mitään keinoa auttaa häntä.

Se raha mahdollistaa vain ja ainoastaan sen, että hän pysyy siellä toimintamallissaan ja kasvattaa sinne samaan toimintamalliin uuden sukupolven.

Ja osa tuosta ns uupumuksesta ja masennuksesta on sitä, että ihmisellä on todella voimakkaat defenssit päällä, koska hän haluaa sitkeästi pysyä siellä omassa toimintamallissaan. Siksi hän käyttää viime voimansa muiden syyttelyyn.

Joo, olen samaa mieltä osittain. Tai siis varmaan kokonaankin, mutta lisäksi sitä mieltä, että tuo  tyyppi on ihan loppu, hänellä ei ole työkaluja auttaa itseään ja tuollaisessa pitkittyneen stressin ja burnoutin tilassa kaikki luovuus on kuollut ja ihminen kulkee laput silmillä yrittäen selvitä vaan hetkestä toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

On olemassa kanssakulkijoita ja kanssakulkijoita: keinottomana, voimattomana ja usein myös masentuneena ja unettomuudesta kärsivänä ei auta jos, saa kanssakulkijalta sellaisa neuvoja, että menes nyt vain sinne muitten pariin, muuta halvempaan paikkaan asumaan, tee terveellisempää ruokaa jne.

Eli "otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni", kuten usein sanotaa masentuneelle.

Juu hyvä neuvo, mutat mahdotonta jos ei ole vielä sen aika.

Ensinnäkin täytyy saada se henkinen jaksaminen kuntoon ja sitten vasta ihminen on vastaanottavainen käytännön asioille ja neuvoille.

Tämä on kovin vaikeaa ja lähes mahdotonta ymmärttä näille tietynlaisille "perseeseen potkijoille".

Eli se "vertaistuki" on paras asia, mutta sen kanssakulkijan täytyy ymmärtää se taso mihin saakka se ihminen pystyy vastaanottamaan.

Jos vaikka ihmisellä on mikä tahansa fyysinen sairaus, niin kukaan tuskin kehoittaa: nouses nyt vaan sieltä sängystä ja ala toimia, lähdehän nyt vain reippaalle lenkille, marjametsäkin on hyvää terapiaa tms. jos ihmisellä on halvaus taikka kipsi jalassa jne.

Silloin kyllä ymmärretään, että ensin se siaraus ja toimintakyky kuntoon ja sitten ne käytännön toimet.

Näin on myös silloin kun stressi, ahdistava elämäntilanne, unihäiriöt jne. on kestänyt kovin pitkään.

Usein kyllä auttaa paljon jo se, että saa sen rahatilanteen hallintaan niin, että ei koko ajan tarvi murehtia laskuja ja pelätä mennä postiluukulle tai vastata puhelimeen.

Että kyllä sillä rahallisella tuella on suurta merkitystä. Vaikka moni toisin sanoo, että muut keinot auttavat: Vaikea on piristyä ja ryhtyä toimeliaaksi jos kaikki energia kuitenkin menee päivästä ja hetkestä selviämiseen.

Tällä äidillähän on rahaa kuin roskaa, jos on 200 euroa kuussa laittaa ylimääräistä lapsen harrastukseen. Lapsi sopeutuu kyllä halvempaan harrastukseen, äidin jatkuvaan itseaiheutettuun stressitilaan lapsen ei edes pitäisi sopeutua. 

Varmaan kaikki täällä säälivät tuota äitiä, mutta ennen kun siihen kaivoon kaadetaan lisää rahaa, täytyisi varmistaa että se raha menee fiksuihin päätöksiin, eikä vaikkapa hiilareihin. Eikä tuossa psyykkisessä kunnossa oleva ihminen rahalla kuntoudu muutenkaan. Sitten tulisi toinen murhe joka stressaa ja sitten taas toinen ja vielä kolmas. 

Minä olen vierestä seurannut lähisukulaisen taaperrusta. Lopulta tajusin että mikään ei ikinä muutu, jos aina rahoitan sitä. Tuo on samanlaista kuin alkoholismi. Ei ne ihmiset siitä luovu edes vaikka kuolema uhkaisi.

Näkeehän tuon että on jo ihan tuolla puolen. Kuka terve äiti uhriuttaa tuolla tavoin lapsensa julkisesti televisiossa?

Yllättäen se minunkin sukulaiseni ei kuollut/ei sairastunut/ei seonnut, vaikka lopetin sen rahan antamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa kanssakulkijoita ja kanssakulkijoita: keinottomana, voimattomana ja usein myös masentuneena ja unettomuudesta kärsivänä ei auta jos, saa kanssakulkijalta sellaisa neuvoja, että menes nyt vain sinne muitten pariin, muuta halvempaan paikkaan asumaan, tee terveellisempää ruokaa jne.

Eli "otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni", kuten usein sanotaa masentuneelle.

Juu hyvä neuvo, mutat mahdotonta jos ei ole vielä sen aika.

Ensinnäkin täytyy saada se henkinen jaksaminen kuntoon ja sitten vasta ihminen on vastaanottavainen käytännön asioille ja neuvoille.

Tämä on kovin vaikeaa ja lähes mahdotonta ymmärttä näille tietynlaisille "perseeseen potkijoille".

Eli se "vertaistuki" on paras asia, mutta sen kanssakulkijan täytyy ymmärtää se taso mihin saakka se ihminen pystyy vastaanottamaan.

Jos vaikka ihmisellä on mikä tahansa fyysinen sairaus, niin kukaan tuskin kehoittaa: nouses nyt vaan sieltä sängystä ja ala toimia, lähdehän nyt vain reippaalle lenkille, marjametsäkin on hyvää terapiaa tms. jos ihmisellä on halvaus taikka kipsi jalassa jne.

Silloin kyllä ymmärretään, että ensin se siaraus ja toimintakyky kuntoon ja sitten ne käytännön toimet.

Näin on myös silloin kun stressi, ahdistava elämäntilanne, unihäiriöt jne. on kestänyt kovin pitkään.

Usein kyllä auttaa paljon jo se, että saa sen rahatilanteen hallintaan niin, että ei koko ajan tarvi murehtia laskuja ja pelätä mennä postiluukulle tai vastata puhelimeen.

Että kyllä sillä rahallisella tuella on suurta merkitystä. Vaikka moni toisin sanoo, että muut keinot auttavat: Vaikea on piristyä ja ryhtyä toimeliaaksi jos kaikki energia kuitenkin menee päivästä ja hetkestä selviämiseen.

Syy siihen että tuo nainen on tuossa jamassa on tismalleen tuon naisen omissa valinnoissa.

Niin kauan kuin hän ei tajua että hänen tapansa toimia ajaa hänet umpikujaan ei ole mitään keinoa auttaa häntä.

Se raha mahdollistaa vain ja ainoastaan sen, että hän pysyy siellä toimintamallissaan ja kasvattaa sinne samaan toimintamalliin uuden sukupolven.

Ja osa tuosta ns uupumuksesta ja masennuksesta on sitä, että ihmisellä on todella voimakkaat defenssit päällä, koska hän haluaa sitkeästi pysyä siellä omassa toimintamallissaan. Siksi hän käyttää viime voimansa muiden syyttelyyn.

Joo, olen samaa mieltä osittain. Tai siis varmaan kokonaankin, mutta lisäksi sitä mieltä, että tuo  tyyppi on ihan loppu, hänellä ei ole työkaluja auttaa itseään ja tuollaisessa pitkittyneen stressin ja burnoutin tilassa kaikki luovuus on kuollut ja ihminen kulkee laput silmillä yrittäen selvitä vaan hetkestä toiseen. 

Luultavasti hän on oppinut mallin, jossa pitää toistuvasti hakeutua tuollaiseen tilaan, jossa on ihan loppu. Se on hänelle opittu elämisen malli ja tutumpi kuin jokin terveempi tapa elää.

Ja ikävintä on se, että hän kasvattaa tyttärestään tismalleen samanlaisen.

Mulla on tuttu sosiaalityöntekijänä Itä-Helsingissä. Tai oli. Hän sanoi ettei jaksanut katsella sitä sukupolvesta toiseen jatkuvaa kaaosta, jossa kaikki saadaan aina sekaisin ja se ainoa tuttu elämisen tapa on tuo "köyhän osa".

Mitä tälle ihmiselle vielä pitäis antaa? Hänellä on koti, ruokaa, terveydenhuolto ja lapsi, jolla on harrastus,

Mikä on ongelma? Pitäisikö työttömälle tarjota kultainen palatsi merenrannalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa kanssakulkijoita ja kanssakulkijoita: keinottomana, voimattomana ja usein myös masentuneena ja unettomuudesta kärsivänä ei auta jos, saa kanssakulkijalta sellaisa neuvoja, että menes nyt vain sinne muitten pariin, muuta halvempaan paikkaan asumaan, tee terveellisempää ruokaa jne.

Eli "otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni", kuten usein sanotaa masentuneelle.

Juu hyvä neuvo, mutat mahdotonta jos ei ole vielä sen aika.

Ensinnäkin täytyy saada se henkinen jaksaminen kuntoon ja sitten vasta ihminen on vastaanottavainen käytännön asioille ja neuvoille.

Tämä on kovin vaikeaa ja lähes mahdotonta ymmärttä näille tietynlaisille "perseeseen potkijoille".

Eli se "vertaistuki" on paras asia, mutta sen kanssakulkijan täytyy ymmärtää se taso mihin saakka se ihminen pystyy vastaanottamaan.

Jos vaikka ihmisellä on mikä tahansa fyysinen sairaus, niin kukaan tuskin kehoittaa: nouses nyt vaan sieltä sängystä ja ala toimia, lähdehän nyt vain reippaalle lenkille, marjametsäkin on hyvää terapiaa tms. jos ihmisellä on halvaus taikka kipsi jalassa jne.

Silloin kyllä ymmärretään, että ensin se siaraus ja toimintakyky kuntoon ja sitten ne käytännön toimet.

Näin on myös silloin kun stressi, ahdistava elämäntilanne, unihäiriöt jne. on kestänyt kovin pitkään.

Usein kyllä auttaa paljon jo se, että saa sen rahatilanteen hallintaan niin, että ei koko ajan tarvi murehtia laskuja ja pelätä mennä postiluukulle tai vastata puhelimeen.

Että kyllä sillä rahallisella tuella on suurta merkitystä. Vaikka moni toisin sanoo, että muut keinot auttavat: Vaikea on piristyä ja ryhtyä toimeliaaksi jos kaikki energia kuitenkin menee päivästä ja hetkestä selviämiseen.

Syy siihen että tuo nainen on tuossa jamassa on tismalleen tuon naisen omissa valinnoissa.

Niin kauan kuin hän ei tajua että hänen tapansa toimia ajaa hänet umpikujaan ei ole mitään keinoa auttaa häntä.

Se raha mahdollistaa vain ja ainoastaan sen, että hän pysyy siellä toimintamallissaan ja kasvattaa sinne samaan toimintamalliin uuden sukupolven.

Ja osa tuosta ns uupumuksesta ja masennuksesta on sitä, että ihmisellä on todella voimakkaat defenssit päällä, koska hän haluaa sitkeästi pysyä siellä omassa toimintamallissaan. Siksi hän käyttää viime voimansa muiden syyttelyyn.

Joo, olen samaa mieltä osittain. Tai siis varmaan kokonaankin, mutta lisäksi sitä mieltä, että tuo  tyyppi on ihan loppu, hänellä ei ole työkaluja auttaa itseään ja tuollaisessa pitkittyneen stressin ja burnoutin tilassa kaikki luovuus on kuollut ja ihminen kulkee laput silmillä yrittäen selvitä vaan hetkestä toiseen. 

https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia

Vierailija kirjoitti:

On olemassa kanssakulkijoita ja kanssakulkijoita: keinottomana, voimattomana ja usein myös masentuneena ja unettomuudesta kärsivänä ei auta jos, saa kanssakulkijalta sellaisa neuvoja, että menes nyt vain sinne muitten pariin, muuta halvempaan paikkaan asumaan, tee terveellisempää ruokaa jne.

Eli "otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni", kuten usein sanotaa masentuneelle.

Juu hyvä neuvo, mutat mahdotonta jos ei ole vielä sen aika.

Ensinnäkin täytyy saada se henkinen jaksaminen kuntoon ja sitten vasta ihminen on vastaanottavainen käytännön asioille ja neuvoille.

Tämä on kovin vaikeaa ja lähes mahdotonta ymmärttä näille tietynlaisille "perseeseen potkijoille".

Eli se "vertaistuki" on paras asia, mutta sen kanssakulkijan täytyy ymmärtää se taso mihin saakka se ihminen pystyy vastaanottamaan.

Jos vaikka ihmisellä on mikä tahansa fyysinen sairaus, niin kukaan tuskin kehoittaa: nouses nyt vaan sieltä sängystä ja ala toimia, lähdehän nyt vain reippaalle lenkille, marjametsäkin on hyvää terapiaa tms. jos ihmisellä on halvaus taikka kipsi jalassa jne.

Silloin kyllä ymmärretään, että ensin se siaraus ja toimintakyky kuntoon ja sitten ne käytännön toimet.

Näin on myös silloin kun stressi, ahdistava elämäntilanne, unihäiriöt jne. on kestänyt kovin pitkään.

Usein kyllä auttaa paljon jo se, että saa sen rahatilanteen hallintaan niin, että ei koko ajan tarvi murehtia laskuja ja pelätä mennä postiluukulle tai vastata puhelimeen.

Että kyllä sillä rahallisella tuella on suurta merkitystä. Vaikka moni toisin sanoo, että muut keinot auttavat: Vaikea on piristyä ja ryhtyä toimeliaaksi jos kaikki energia kuitenkin menee päivästä ja hetkestä selviämiseen.

Höpsis. Nykyisin nostetaan isojen leikkaustenkin jälkeen potilas heti seuraavana päivänä sängystä ylös. Ihan sama, haluaako tai jaksaako potilas niin tehdä. Nivelrikkoisille määrätään liikunta lääkkeeksi, ei suinkaan kipulääkkeitä. Sattuu, sattuu niin suatanasti, mutta liikuttava on. Koska jos ei liiku, ei pian pääse enää lainkaan liikkumaan. Vuodelepoa ei suositella enää muille kuin korkeintaan ennenaikaisista supistuksista kärsiville raskaana oleville. 

Ymmärrän kuitenkin tuon, että jos ihminen on masentunut, kehotukset ryhdistäytymiseen eivät auta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa kanssakulkijoita ja kanssakulkijoita: keinottomana, voimattomana ja usein myös masentuneena ja unettomuudesta kärsivänä ei auta jos, saa kanssakulkijalta sellaisa neuvoja, että menes nyt vain sinne muitten pariin, muuta halvempaan paikkaan asumaan, tee terveellisempää ruokaa jne.

Eli "otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni", kuten usein sanotaa masentuneelle.

Juu hyvä neuvo, mutat mahdotonta jos ei ole vielä sen aika.

Ensinnäkin täytyy saada se henkinen jaksaminen kuntoon ja sitten vasta ihminen on vastaanottavainen käytännön asioille ja neuvoille.

Tämä on kovin vaikeaa ja lähes mahdotonta ymmärttä näille tietynlaisille "perseeseen potkijoille".

Eli se "vertaistuki" on paras asia, mutta sen kanssakulkijan täytyy ymmärtää se taso mihin saakka se ihminen pystyy vastaanottamaan.

Jos vaikka ihmisellä on mikä tahansa fyysinen sairaus, niin kukaan tuskin kehoittaa: nouses nyt vaan sieltä sängystä ja ala toimia, lähdehän nyt vain reippaalle lenkille, marjametsäkin on hyvää terapiaa tms. jos ihmisellä on halvaus taikka kipsi jalassa jne.

Silloin kyllä ymmärretään, että ensin se siaraus ja toimintakyky kuntoon ja sitten ne käytännön toimet.

Näin on myös silloin kun stressi, ahdistava elämäntilanne, unihäiriöt jne. on kestänyt kovin pitkään.

Usein kyllä auttaa paljon jo se, että saa sen rahatilanteen hallintaan niin, että ei koko ajan tarvi murehtia laskuja ja pelätä mennä postiluukulle tai vastata puhelimeen.

Että kyllä sillä rahallisella tuella on suurta merkitystä. Vaikka moni toisin sanoo, että muut keinot auttavat: Vaikea on piristyä ja ryhtyä toimeliaaksi jos kaikki energia kuitenkin menee päivästä ja hetkestä selviämiseen.

Syy siihen että tuo nainen on tuossa jamassa on tismalleen tuon naisen omissa valinnoissa.

Niin kauan kuin hän ei tajua että hänen tapansa toimia ajaa hänet umpikujaan ei ole mitään keinoa auttaa häntä.

Se raha mahdollistaa vain ja ainoastaan sen, että hän pysyy siellä toimintamallissaan ja kasvattaa sinne samaan toimintamalliin uuden sukupolven.

Ja osa tuosta ns uupumuksesta ja masennuksesta on sitä, että ihmisellä on todella voimakkaat defenssit päällä, koska hän haluaa sitkeästi pysyä siellä omassa toimintamallissaan. Siksi hän käyttää viime voimansa muiden syyttelyyn.

Joo, olen samaa mieltä osittain. Tai siis varmaan kokonaankin, mutta lisäksi sitä mieltä, että tuo  tyyppi on ihan loppu, hänellä ei ole työkaluja auttaa itseään ja tuollaisessa pitkittyneen stressin ja burnoutin tilassa kaikki luovuus on kuollut ja ihminen kulkee laput silmillä yrittäen selvitä vaan hetkestä toiseen. 

Luultavasti hän on oppinut mallin, jossa pitää toistuvasti hakeutua tuollaiseen tilaan, jossa on ihan loppu. Se on hänelle opittu elämisen malli ja tutumpi kuin jokin terveempi tapa elää.

Ja ikävintä on se, että hän kasvattaa tyttärestään tismalleen samanlaisen.

Mulla on tuttu sosiaalityöntekijänä Itä-Helsingissä. Tai oli. Hän sanoi ettei jaksanut katsella sitä sukupolvesta toiseen jatkuvaa kaaosta, jossa kaikki saadaan aina sekaisin ja se ainoa tuttu elämisen tapa on tuo "köyhän osa".

No en tiedä, onko se rikkaankaan pitkittynyt stressi sen hienompaa ja ne samat fyysiseset ja mielialaan vaikuttavat oireet tulevat rikkaallekin. Toki minulla rikkaana on ollut mahdollisuus yrittää hoitaa itseäni laajemmalla paletilla, mutta ei sekään kädenkäänteessä paranna tilannetta enkä ole löytänyt esimerkiksi terapiasta apua, takana muutama yritys, vaikka rahaa olisi panostaa vaikka siihenkin. 

Tuossa rahatilanteessa on HULLUA laittaa lapsen harrastukseen 200€/kk.

Pitäiskö oppia priorisoimaan raha-asioissa, eikä itkeä kun rahat ei riitä. Tiedän että haluaa lapselle mieluisan harrastuksen tarjota, mutta ei tuossa rahatilanteessa oikeasti voi noin paljon laittaa harrastukseen.

Jos olisin tuon naisen lapsi, en ohjelman nähtyäni yksinkertaisesti kehtaisi enää jatkaa harrastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa kanssakulkijoita ja kanssakulkijoita: keinottomana, voimattomana ja usein myös masentuneena ja unettomuudesta kärsivänä ei auta jos, saa kanssakulkijalta sellaisa neuvoja, että menes nyt vain sinne muitten pariin, muuta halvempaan paikkaan asumaan, tee terveellisempää ruokaa jne.

Eli "otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni", kuten usein sanotaa masentuneelle.

Juu hyvä neuvo, mutat mahdotonta jos ei ole vielä sen aika.

Ensinnäkin täytyy saada se henkinen jaksaminen kuntoon ja sitten vasta ihminen on vastaanottavainen käytännön asioille ja neuvoille.

Tämä on kovin vaikeaa ja lähes mahdotonta ymmärttä näille tietynlaisille "perseeseen potkijoille".

Eli se "vertaistuki" on paras asia, mutta sen kanssakulkijan täytyy ymmärtää se taso mihin saakka se ihminen pystyy vastaanottamaan.

Jos vaikka ihmisellä on mikä tahansa fyysinen sairaus, niin kukaan tuskin kehoittaa: nouses nyt vaan sieltä sängystä ja ala toimia, lähdehän nyt vain reippaalle lenkille, marjametsäkin on hyvää terapiaa tms. jos ihmisellä on halvaus taikka kipsi jalassa jne.

Silloin kyllä ymmärretään, että ensin se siaraus ja toimintakyky kuntoon ja sitten ne käytännön toimet.

Näin on myös silloin kun stressi, ahdistava elämäntilanne, unihäiriöt jne. on kestänyt kovin pitkään.

Usein kyllä auttaa paljon jo se, että saa sen rahatilanteen hallintaan niin, että ei koko ajan tarvi murehtia laskuja ja pelätä mennä postiluukulle tai vastata puhelimeen.

Että kyllä sillä rahallisella tuella on suurta merkitystä. Vaikka moni toisin sanoo, että muut keinot auttavat: Vaikea on piristyä ja ryhtyä toimeliaaksi jos kaikki energia kuitenkin menee päivästä ja hetkestä selviämiseen.

Syy siihen että tuo nainen on tuossa jamassa on tismalleen tuon naisen omissa valinnoissa.

Niin kauan kuin hän ei tajua että hänen tapansa toimia ajaa hänet umpikujaan ei ole mitään keinoa auttaa häntä.

Se raha mahdollistaa vain ja ainoastaan sen, että hän pysyy siellä toimintamallissaan ja kasvattaa sinne samaan toimintamalliin uuden sukupolven.

Ja osa tuosta ns uupumuksesta ja masennuksesta on sitä, että ihmisellä on todella voimakkaat defenssit päällä, koska hän haluaa sitkeästi pysyä siellä omassa toimintamallissaan. Siksi hän käyttää viime voimansa muiden syyttelyyn.

Joo, olen samaa mieltä osittain. Tai siis varmaan kokonaankin, mutta lisäksi sitä mieltä, että tuo  tyyppi on ihan loppu, hänellä ei ole työkaluja auttaa itseään ja tuollaisessa pitkittyneen stressin ja burnoutin tilassa kaikki luovuus on kuollut ja ihminen kulkee laput silmillä yrittäen selvitä vaan hetkestä toiseen. 

Luultavasti hän on oppinut mallin, jossa pitää toistuvasti hakeutua tuollaiseen tilaan, jossa on ihan loppu. Se on hänelle opittu elämisen malli ja tutumpi kuin jokin terveempi tapa elää.

Ja ikävintä on se, että hän kasvattaa tyttärestään tismalleen samanlaisen.

Mulla on tuttu sosiaalityöntekijänä Itä-Helsingissä. Tai oli. Hän sanoi ettei jaksanut katsella sitä sukupolvesta toiseen jatkuvaa kaaosta, jossa kaikki saadaan aina sekaisin ja se ainoa tuttu elämisen tapa on tuo "köyhän osa".

No en tiedä, onko se rikkaankaan pitkittynyt stressi sen hienompaa ja ne samat fyysiseset ja mielialaan vaikuttavat oireet tulevat rikkaallekin. Toki minulla rikkaana on ollut mahdollisuus yrittää hoitaa itseäni laajemmalla paletilla, mutta ei sekään kädenkäänteessä paranna tilannetta enkä ole löytänyt esimerkiksi terapiasta apua, takana muutama yritys, vaikka rahaa olisi panostaa vaikka siihenkin. 

En ole niin sanonutkaan. Myös rikkailla voi olla elämänhallinta-, riippuvuus- yms. ongelmia. Tuo tuollainen väärien valintojen kehä vain yleensä vie ne rahat jossain vaiheessa. Tai terveyden oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa rahatilanteessa on HULLUA laittaa lapsen harrastukseen 200€/kk.

Pitäiskö oppia priorisoimaan raha-asioissa, eikä itkeä kun rahat ei riitä. Tiedän että haluaa lapselle mieluisan harrastuksen tarjota, mutta ei tuossa rahatilanteessa oikeasti voi noin paljon laittaa harrastukseen.

Jos olisin tuon naisen lapsi, en ohjelman nähtyäni yksinkertaisesti kehtaisi enää jatkaa harrastusta.

Ymmärtäisin jollain tasolla tuon rahallisen panostamisen johonkin oikeasti todella hyvään kouluun tai esim siihen, että lapsi haluaa prepata joihinkin opintoihin.

Mutta tuo musiikkipainotus on oikeasti ihan tavallinen itähelsinkiläinen peruskoulu. Eikä se sellonsoitto tule ikinä olemaan kultakaivos.

En tiedä mitä lapsuuden arvottomuuskokemuksia hän nyt tuossa paikkaa, kun hysteerisesti jankkaa että hänen lapsellaan pitää olla oikeus tuollaiseen. Jokin trauma tuossa täytyy olla takana.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tälle ihmiselle vielä pitäis antaa? Hänellä on koti, ruokaa, terveydenhuolto ja lapsi, jolla on harrastus,

Mikä on ongelma? Pitäisikö työttömälle tarjota kultainen palatsi merenrannalta?

Niin. Itse asiassa hän myös asuu jo meren rannalla. Ja se lapsen musiikkiopisto on kartano meren rannalla...

Vierailija kirjoitti:

Te ootte kyllä yksiä paholaisia, köyhyys voi tulla tutuksi kelle vain. Nainen on todennäköisesti koulutetumpi kuin yksikään teistä, hävetkää. Nainen on naiselle susi, mutta karma cafe tarjoilee teillekin ehkä joskus.

Höpö höpö.

Jokaisen on myös opittava elämään tulojensa mukaan, jos katsoo tämän harrastuksen tärkeäksi, niin pitää tajuta, että jostain muualta pitää tinkiä.

Eli en ymmärrä miksi tästä valittaa, harrastukset on tärkeitä, mutta järjenkäyttö sallittua.

Oliko ohjelmassa mainittu, minkä ikäinen tyttö on? Mietin vaan, että mahtaako sellonsoitto kiinnostaa enää teini-iässä, kun kavereilla onkin kaikenlaista merkkikamaa ja muuta vai haluaako tyttö, että äiti alkaakin käyttää 200 €/kk tällaisiin juttuihin tytön lopettaessa harrastuksen. Eli kuinka todennäköistä loppujen lopuksi on, että sellonsoiton ansiosta tyttö ei tule aikuisena kuulumaan huono-osaisiin kuten äitinsä?

Vierailija kirjoitti:

Toi ihminenhän oli sairas. Aivan romahtamispisteessä. Taisi sanoakin tossa ettei enää jaksa.

Jotenkin kuva sille mihin pitkään jatkunut köyhyys johtaa. Tosi epärationaalista laittaa 200 e/kk soittoharrastukseen ja syödä sitten todella epäterveellisesti. Teki makkarakastiketta rasvasuuruskastikkeeseen. Toisaalta veti kaalta ja kaurapuuroa kun lapsi oli isällään.

Mun kyllä kävi sääliksi tota naista. Se oli jotenkin aivan lopussa.

Juuri näin. Hienoa, että hän rohkeni tulla julkisuuteen näiden asioiden kanssa. Toivottavasti saa jotain apua. Ilman tarkempaa tietoa arvelen, että hänelle ylivoimaiseksi käynyt taakka on voinut kertyä väärien valintojen, sattumien ja geeniperimän summana - eikä noissa ole mitään hävettävää. Fiksu ihminen, filosofian maisteri, ehkä jäänyt jotenkin ilman turvaverkkoa, henkistä tukea.

Puolisoni ja minä selvisimme pienten lasten kanssa työttömyyden ja talovelkojen aiheuttamasta köyhyydestä ja puolison masennuksesta yli 10 v armottomalla sinnittelyllä.  Lasten kanssa harrastettiin ilmaisia tai lähes ilmaisia asioita eikä heille kerrottu talousahdingosta ym. huolista ennenkuin vasta jälkeenpäin kun olivat kasvaneet täysi-ikäisiksi ja pahimmasta oltiin selvitty. Perheessä oli toki kaksi aikuista, mutta puolison pahimman masennuksen vuosina tuntui, että yksinhuoltajana olisi ollut jopa  helpompaa. Elimme köyhyysrajan alapuolella minun palkallani ilman muita yhteiskunnan tukia kuin lapsilisät. Puolisoni työttömyyden jälkeen aloittama yritystoiminta ei vastannut odotuksia, palkkaa hän ei siitä voinut itselleen maksaa. Olemme kiitollisia siitä, että olemme selvinneet noista ja lapsetkin ovat pärjänneet elämässään.

Tunnen monin verroin omaa kärvistelyaikaamme kurjemmassa tilanteessa olevia työhaluisia ihmisiä, joiden köyhyys ja huono-osaisuus ei ole heidän omaa syytään.  Eniten itseäni risovat yhteiskunnan tukien todelliset väärinkäyttäjät, työhaluttomat siipeilijät, jotka tulisivat toimeen pienemmälläkin avulla tai jopa ilman sitä. Yhteiskunta osaa olla hyvinkin julma heikoille oikeasti avuntarpeessa oleville yksilöille.

Kokemukseni mukaan ruokamenot voivat olla erittäin pienet ja silti voi syödä hyvin terveellisesti. Vaatii kyllä suurta asennemuutosta, sitkeyttä, viitseliäisyyttä ja voimia, mitä ei etenkään heikkoon tilaan pudonneelta sairaalta ihmiseltä monestikaan löydy. Puurot, marjat, sienet, kaali, porkkana, pavut, pakasteherneet, punajuuret, kauden sesonkivihannekset, itse leivotut sämpylät, kaupan parasta ennen - aletuotteiden metsästys. Perheemme on yhä enemmän innostunut näistä ja maukkaasta kevyemmästä, ravitsevasta ruuasta. Ylenmääräinen liha, suola, sokeri eivät koukuta. Ei paino-ongelmia eikä dieettejä, hyvä vointi palkitsee ja kukkaro kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa rahatilanteessa on HULLUA laittaa lapsen harrastukseen 200€/kk.

Pitäiskö oppia priorisoimaan raha-asioissa, eikä itkeä kun rahat ei riitä. Tiedän että haluaa lapselle mieluisan harrastuksen tarjota, mutta ei tuossa rahatilanteessa oikeasti voi noin paljon laittaa harrastukseen.

Jos olisin tuon naisen lapsi, en ohjelman nähtyäni yksinkertaisesti kehtaisi enää jatkaa harrastusta.

Ymmärtäisin jollain tasolla tuon rahallisen panostamisen johonkin oikeasti todella hyvään kouluun tai esim siihen, että lapsi haluaa prepata joihinkin opintoihin.

Mutta tuo musiikkipainotus on oikeasti ihan tavallinen itähelsinkiläinen peruskoulu. Eikä se sellonsoitto tule ikinä olemaan kultakaivos.

En tiedä mitä lapsuuden arvottomuuskokemuksia hän nyt tuossa paikkaa, kun hysteerisesti jankkaa että hänen lapsellaan pitää olla oikeus tuollaiseen. Jokin trauma tuossa täytyy olla takana.

Ihan sama, ymmärtäsi jos raha menisi koulutukseen mut nythän kyseessä harrastus josta ei tulene lapselle ammattia aikuisena.

Iso raha on harrastukseen tuo, vaikka kävisi töissä. Ellei kyseessä olisi joku hyväpalkkainen työ.

Yleensä ymmärrän köyhien ongelmia ja sen ettei raha riitä kaikkeen, mutta on tyhmyyttä tuossa tilanteessa laittaa 200€/kk harrastukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa rahatilanteessa on HULLUA laittaa lapsen harrastukseen 200€/kk.

Pitäiskö oppia priorisoimaan raha-asioissa, eikä itkeä kun rahat ei riitä. Tiedän että haluaa lapselle mieluisan harrastuksen tarjota, mutta ei tuossa rahatilanteessa oikeasti voi noin paljon laittaa harrastukseen.

Jos olisin tuon naisen lapsi, en ohjelman nähtyäni yksinkertaisesti kehtaisi enää jatkaa harrastusta.

Ymmärtäisin jollain tasolla tuon rahallisen panostamisen johonkin oikeasti todella hyvään kouluun tai esim siihen, että lapsi haluaa prepata joihinkin opintoihin.

Mutta tuo musiikkipainotus on oikeasti ihan tavallinen itähelsinkiläinen peruskoulu. Eikä se sellonsoitto tule ikinä olemaan kultakaivos.

En tiedä mitä lapsuuden arvottomuuskokemuksia hän nyt tuossa paikkaa, kun hysteerisesti jankkaa että hänen lapsellaan pitää olla oikeus tuollaiseen. Jokin trauma tuossa täytyy olla takana.

Ihan sama, ymmärtäsi jos raha menisi koulutukseen mut nythän kyseessä harrastus josta ei tulene lapselle ammattia aikuisena.

Iso raha on harrastukseen tuo, vaikka kävisi töissä. Ellei kyseessä olisi joku hyväpalkkainen työ.

Yleensä ymmärrän köyhien ongelmia ja sen ettei raha riitä kaikkeen, mutta on tyhmyyttä tuossa tilanteessa laittaa 200€/kk harrastukseen.

Tuo lapsi on siis pantu Porolahden peruskouluun musiikkipainotukseen ja nuo kulut tulee siitä. En täysin tiedä miten.

Eli se lopettaminenkin on sitten ikävää, kun kyse on koulunkäynnistä.

Millähän lääkärillä tuo nainen on käynyt? Mullakin on fibromyalgia, lisäksi nivelreuma, nivelrikko, verenpainetauti, astma ja munuaisten vajaatoiminta, mutta ei näillä sairauksilla vielä ole irronnut sairaslomaa.