Mitä röyhkeää teiltä on kysytty?

Vierailija kirjoitti:

Sain uuden työpaikan ja asunnon, tätini kysyi asuuko täällä epäsosiaalista väkeä.

Mitä ihmeellistä tuossa kysymyksessä on? Ihan normi kysymys.

Olen Savosta kotoisin, mutta asun Helsingissä. Naapurin akka kännissä huuteli perään, että sinä se et ainakaan ole suomalainen, että olenko venäläinen vai virolainen. Se ärsytti yllättävän paljon.

Työkaveri (sijainen) tuli kysymään, että millä avuilla oikein olen saanut tämän vakituisen työpaikan. Vastasin hänelle että olemalla iloinen oma itseni 😃

Exä kysyi vuoden seurustelun jälkeen voisimmmeko alkaa esittää kavereita julkisilla paikoilla ja muille ihmisille. Ja emme olleet mitääm teinejä, vaan päälle 30v. En suostunut, ja ero tuli.

”Oletko synnyttänyt alateitse, oikeesti? En ois uskonu.”

T. Nainen 52 kg :D

Anoppipuoli kysyi kymmenen hengen päivällisillä pöydässä, joko mieheni on alkanut tehdä jotain kotitöitä. Olipa harvinaisen juntti kysymys etenkin kun mies istui vieressäni. Mutta hei, minähän se hänestä huolehdin, annan tissiä ja pyyhin pyllyä? Tosin tuo ei ko. ihmisen suusta yllättänyt.

Vastasin kuten asia on: "ei, mutta se hakkaa halot, tekee tulet ja tyhjentää ulkohuussin", mikä oli hyvä aasinsilta ja seuraavat puoli tuntia keskusteltiin huussiasioista.

Vierailija kirjoitti:

Röyhkein taisi olla entinen työnantaja. Kysyi, "tuletko sunnuntaina töihin?". No en mennyt.

Ai niin, olet siis entinen työntekijä🤗

En kyllä ymmärtää mitä törkeää tuossa kysymyksessä on. Voi vastat ei tai juu. Palkkahan on pyhänä reilu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulta, mutta tuttu juttu tuo pyörätuoli-homma. Siskoni on pyörätuolissa ja hämmentävän moni, usein vanhempi nainen puhuu hänelle oikein korostetun selkeästi ja hitaasti. Tai jos liikun siskon kanssa jossain, hänelle puhutaan minun kauttani. "Mitäs Eevalle tänään kuuluu" ja katsekontakti otetaan minuun.

Minulla on näkövamma, samaa kohtelua saan minäkin ja auta armias jo otan valkoien kepin kouraan (en ole sokea), voitte arvata loput. Kyllä minulle on huudettu ja niiiiin hemmetin selkeästi kaikki "selostettu" kuin ei näkövammaisella olisi aivoja ollenkaan. Välillä on pitänyt pistää huumoriksi koko touhu ja nyt jo saan outoa nautintoa kun hämmennän näkevien mieltä.

Jollain kurssilla jutusteltiin ihan tuntemattomien kanssa ja siinä tuli esille ihmisten perhe- ja työtilanteet jne. ja sanoin että olen sinkku ja lapseton. Niin joku nainen kysyi että haluanko miehen ja lapsia. Olen kolmekymppinen, minun mielestäni jos siinä iässä on lapseton niin on erittäin todennäköistä että se johtuu hedelmällisyysongelmista tai jostain muusta traumaattisesta tai henkilökohtaisesta asiasta, josta ei halua avautua edes kaikille tutuille, vielä vähemmän tuntemattomille.

Hvad kostar idag?

Istuin junassa ikkunapaikalla ja joku vanha mummo kyseli voinko nostaa sen laukun ylähyllylle. No tokaisin, että kahestakympistä ja se sitten tarjosi vain viitosta kun olin työn tehnyt. Vika kerta kun autan jotain tuntematonta...

Vierailija kirjoitti:

Istuin junassa ikkunapaikalla ja joku vanha mummo kyseli voinko nostaa sen laukun ylähyllylle. No tokaisin, että kahestakympistä ja se sitten tarjosi vain viitosta kun olin työn tehnyt. Vika kerta kun autan jotain tuntematonta...

Ainiin unohtui sanoa, että tietenkin paiskasin sen laukun alas hyllylltä kun yritti kierrellä sopimuksesta. Siinä se sitten mökötti koko matkan matkalaukku jaloissaan

Hengailin yksin kadulla. Joku mies tuli ehdottelemaan. Kyllä se vähän röyhkeältä tuollanen tuntuu. 

Seurustelin itseäni vanhemman miehen kanssa. Eräs (entinen) ystäväni tämän kuullessaan kysyi:" Hyi! Kuin sä annat jonkun vanhan ukon n*ssii ittees?"

Tän oon kuullut liian monta kertaa: Onks sulla silikonit?

T. Utareistaan kärsivä

Vierailija kirjoitti:

Hengailin yksin kadulla. Joku mies tuli ehdottelemaan. Kyllä se vähän röyhkeältä tuollanen tuntuu. 

Mulle on käynyt ihan sama.

Yleisesti, jos on juuri tavattu, niin koen hyvin tunkeilevna kaikkia henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksiä. Ihan siitä lähtien, että mikä on ammattisi, missä olet töissä, seurusteletko. En vain halua kertoa kaikille tuntemattomille henkilökohtaisia asioitani vaikkei mitään salattavaa olekaan. Haluan vain ensin nähdä millainen ihminen on perusluonteeltaan ennenkuin avaudun ja yleensä ne, jotka alkavat heti kysellä henkilökohtaisia ovat osoittautuneet sellaisiksi etten ole halunnut olla heidän kanssaan läheisimmissä tekemisissä.

Olin saanut ensimmäisen lapseni, ja ikää oli jo vähän päälle 30v. No luonnollisesti vauvat itkee välillä, sille ei aina mahda mitään. Olin käymässä vanhempien luona, jonne tuli piipahtamaan eläkkeellä ole naapurin rouva. Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli: osaatko sinä hoitaa sitä? 😶 (joo, 15 vuotta tehnyt töitä lasten alle kouluikäisten ja vauvojen kanssa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulta, mutta tuttu juttu tuo pyörätuoli-homma. Siskoni on pyörätuolissa ja hämmentävän moni, usein vanhempi nainen puhuu hänelle oikein korostetun selkeästi ja hitaasti. Tai jos liikun siskon kanssa jossain, hänelle puhutaan minun kauttani. "Mitäs Eevalle tänään kuuluu" ja katsekontakti otetaan minuun.

 

Minulla on näkövamma, samaa kohtelua saan minäkin ja auta armias jo otan valkoien kepin kouraan (en ole sokea), voitte arvata loput. Kyllä minulle on huudettu ja niiiiin hemmetin selkeästi kaikki "selostettu" kuin ei näkövammaisella olisi aivoja ollenkaan. Välillä on pitänyt pistää huumoriksi koko touhu ja nyt jo saan outoa nautintoa kun hämmennän näkevien mieltä.

Yksi näkövammainen alkoi luennoida minulle siitä etten tajua mitään näkövammaisen elämästä, kun olin vain ohjeistanut häntä, että seuraavasta risteyksestä käänny suoraan oikealle, siinä on suojatie, jossa raidat on erityisen paljon kohollaan tien pinnasta, että kannattaa olla varovainen. Hän odotti, että olisi tarjonnut hänelle käsivartta ja saattanut hänet tien yli (vaikka kysyi minulta vain, että missä on katu x). Kuuntelin ensin saarnan ihan hiljaa ja sitten kerroin hänelle, että itse asiassa isoisäni oli 100% sokea ja hän aina opetti minulle ettei sokeista saa olettaa, että he tarvitsevat talutusapua, että jos joku tarvitsee hän pyytää sitä erikseen. Että on loukkaavaa olettaa, että sokea ei kykenisi itse kävelemään tien yli ohjeiden saamisen jälkeen.  Kerroin hänelle, että en siksi olettanut, että tarvitset taltutusapua, koska isoisäni tek jo lapsena minulle selväksi, että sellainen on holhoavaa ja että jos on sokea, niin ei se sitä tarkoita, että aivot ei toimi. pyysin sitten kuitenkin anteeksi etten tarjonnut käsivarttani hänelle. Onneksi hän ei sitten suuttunut siitä, sanoi, että hänen täytyy kyllä jatkossa opetella erikseen pyytämään talutusapua, että tottahan se isoisäsi puhui ja on hänestäkin kyllä ärsyttävää, jos joku joskus olettaa, ettei kykene johonkin vain siksi, että on sokea.

Eli onneksi konfilkti ratkesi sitten hyvällä tavalla. Oltaishan me molemmat voineet siitä sitten möksähtää lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olin saanut ensimmäisen lapseni, ja ikää oli jo vähän päälle 30v. No luonnollisesti vauvat itkee välillä, sille ei aina mahda mitään. Olin käymässä vanhempien luona, jonne tuli piipahtamaan eläkkeellä ole naapurin rouva. Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli: osaatko sinä hoitaa sitä? 😶 (joo, 15 vuotta tehnyt töitä lasten alle kouluikäisten ja vauvojen kanssa)

minä olisin ehkä ihan pokalla sanonut, että "ei, en osaa, ihan youtubesta katson ohjeet ja soittelen apua häkestä"