En ole tavannut ystävääni vuoteen tämän saatua lapsen – nyt toinen samasta kaveriporukasta synnytti juuri ja kolmas on raskaana...

Vierailija kirjoitti:

On jotenkin hieman vaikea uskoa koko aloitusta. Siis ap  on  surullinen, ettei läheinen ystävä ehdi enää kovin usein nähdä, kun elää kiireistä perhe-elämää. Sitten kuitenkin toisen ystävän vauvaa ei ole edes vuoteen käynyt katsomassa, eikä aiokaan käydä, vaan haluaa katkaista välit, koska ei kestä lapsia.

Myöskään yhteisiin tapaamisiin ei voi mennä, koska osalla porukasta on lapsia ja puheenaiheet saattavat mahdollisesti koskea myös lapsia. Mielestäni tämä kielii selkeästi siitä, että ap on aiemmin dominoinut tapaamisia ja keskusteluja. Ja ajatus siitä, että nyt puheenaiheet saattavat olla sellaisia, että joillakin toisella on aiheesta enemmän puhuttavaa ja kerrottavaa on kauhistuttava. Ihan kuin jonkin aikaa ei voisi vaikka kestää sitä, että puheenaiheet sivuavat lapsia. Voihan siitä kenties itse vaikka oppia jotain. Elämä on aika tylsää, jos kaikki läheiset elävät samanlaista elämää. Eri elämänvaiheissa olevat ystävät voivat olla myös rikkaus. Sitten vielä marttyyrimaisesti kännykkä esiin, kun aihe ei ole itselle kiinnostava. Todella itsekästä.

Pakko korjata, että olen jättänyt väliin vain sellaiset tapaamiset, joissa on ollut lapsi mukana. Pelkistä aikuisista koostuviin illanistujaisiin olen kyllä mennyt mukisematta, ja siellä(kin) keskustelut ovat usein kääntyneet lapsiin, mille en tietenkään voi yhtikäs mitään.

Kamala kun viestejä tulee niin vauhdilla, ettei meinaa ehtiä vastata!

Ap

Eikö kymmenen hengen porukassa edelleen siis ollut näitä lapsettomia henkilöitä. Miksi ette voi  näiden kanssa järjestää sitten ihan omia lapsettomia illanviettoja? Vai onko sekin liikaa, että ilmeisesti tässäkin porukassa oli vauvakuumeisia. Sitten näitä lapsellisia henkilöitä voit tavata vaikka kahden kesken niin pääset paremmin vaikuttamaan puheenaiheisiin. Miksi turhaan sitten roikut tällaisessa porukassa, joka ei sinua kiinnosta.

Olet varmasti tottunut olemaan se joka on johtanut keskusteluaiheita ja nyt kun äitien huomio menee osittain lapsiin eikä pelkästään sinuun niin sinua surettaa. Tämä enemmänki kertoo siitä, että et ole ikinä välittänyt "ystäväsi" omasta persoonasta paskan vertaa vaan siitä, että sinulla olisi samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä yleisönä omille jutuillesi.

Toivottavasti ymmärrät, että tuollainen ehdoton lapsikielteisyys ei ole enää normaalia. Sinulla on tiukka harhainen kuva äideistä ja lapsista jolloin et keskity mihinkään muuhun kuin pelkkään inhoon lapsia kohtaan. Ihan sama millainen ystäväsi on. Jatkuva kiroilukin ei ole mikään sinun luonteenpiirre vaan huonoa käyttäytymistä mistä voi ihan hyvin kasvaa pois. Suosittelen terapiaa tuohon lapsivihaan. Lapsista ei tarvitse tykätä, mutta tuollainen jatkuva inho ja sen näyttäminen kaikkia lapsia kohtaan on sairasta.

Ymmärtäisi paremmin, jos kyseessä olisi yksi ja ainut ystävä, joka saa lapsen. Mutta kymmenen hengen porukasta muutama henkilö, huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä velaprovoja:D ketään ei tippaakaan kiinnosta, haluaako joku muu lapsia. Olkaa hankkimatta hyvät ihmiset. Tuskin ystävyyskään jatkuisi, on niiiiiin erilainen arvomaailma, mut ihmisiä tulee ja ihmisiä

Menee.

Ei ole provo, valitettavasti.

Mutta näiden tuntemusteni aukikirjoittaminen on kyllä saanut minut itsenikin huomaamaan oman neuroottisuuteni tämän asian suhteen. Eikä tässä ole valitettavasti edes kaikki...

Ja noista vaunulenkeistä kyselleille; olen vain niin lapsikielteinen, että pelkkä lapsen paikallaolo häiritsee. Lapsihan saattaisi herätä ja alkaa itkemään, tai joku tuntematon mummo satamapolulla saattaisi pysäyttää meidät ja tulla lässyttämään vauvalle. Ja vaikkei mitään kävisikään, pelkkä se lapsikin on jo liikaa. En kestä edes vauvoista lähteviä ääniä...

Ap

Eli mieluummin hylkäät ystäväsi kuin menet hetkeksi epämukavuusalueelle kehittyäksesi itsekin ihmisenä. Tuskin sun läpi ystävyyden pitäisi tavata äiti+ vauva- combolla mutta, jos ne vaunulenkit ym. on äidille alussa ainut vaihtoehto. Ei toi kyllä ihan normaalilta kuulosta, jos pelkäät, että joku tuntematon henkilö tulee lässyttämään ystäväsi lapselle. Oletko kateellinen huomiosta?

En, on vain rasittavaa, jos minulla ja kaverilla on hyvä juttu kesken, ja joku tulee keskeyttämään sen. Lisäksi tuntemattomien ihmisten lähestymiset kadulla ovat lähes poikkeuksetta kiusallisia. Ei toimi Suomessa jne.

Nyt alkaa minulla vastailuteho jo vähän hyytymään, joten jos ehdottomasti haluatte vastausta johonkin kysymykseen tai kommenttiin, niin nostakaa ja boldatkaa tärkeimmät.

Ap

AP on tosi hyvin pyrkinyt avaamaan tuota tilannetta. Tuli vaan mieleen että oletko yleensäkin ihminen, jonka on vaikea iloita muiden puolesta? Sillä itse tunnistan itsessäni sellaisia piirteitä. Se on ihan kamalaa ja vaikea tunnustaa. En tiedä mistä johtuu, sillä ne asiat eivät välttämättä ole minussa kateutta herättäviä. Jonkinlaista henkistä epäkypsyyttä kuitenkin ja kurja juttu :/

Ystävyyssuhteet tosiaan muuttuvat lapsien syntymän myötä. Itse olen 35-vuotias mies ja lähes kaikki parikymmentä vuotta tuntemani ystäväni ovat muutaman vuoden sisällä saaneet jälkikasvua. Ennen olimme hyvin läheinen porukka ja näimme useaan kertaan viikossa. Nykyään tämä tapahtuu ehkä korkeintaan kerran parissa kuukaudessa. Ymmärrän kyllä hyvin sen, että prioriteetit menevät täysin uusiksi noin merkittävän tapahtuman johdosta, eikä ensimmäisenä varmasti ole mielessä mitäköhän jollekin ystävälle mahtaa kuulua. Jossain vaiheessa minua ei lapsettomana ja sinkkuna myöskään enää kutsuttu yhteisiin illanviettoihin, lasten synttäreille jne. Ehkäpä se oli heillekin yhtä kiusallista kuin minulle. Keskusteluaiheet nimittäin pyörivät vain ja ainoastaan lapsien ympärillä ja minulla ei yksinkertaisesti ollut juuri mitään annettavaa siihen ja usein päädyinkin vain olemaan hiljaa. Muistan, kun olin vuosia sitten armeijassa ja silloinen tyttöystäväni oli aina lomille päästessäni hyvin turhautunut kun en osannut puhua mistään muusta kuin siitä mitä siellä oli tapahtunut. Nyt ymmärrän häntä oikein hyvin, sillä täysin samanlainen olo minulla on lapsista keskustellessa.

Totta kai olen iloinen ystävieni puolesta mutta samalla tunnen kyllä myös surua.  Pakko myöntää, että läheisten ystävien menettäminen on ollut vaikea hyväksyä ja heidän jättämäänsä aukkoa hankala paikata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä velaprovoja:D ketään ei tippaakaan kiinnosta, haluaako joku muu lapsia. Olkaa hankkimatta hyvät ihmiset. Tuskin ystävyyskään jatkuisi, on niiiiiin erilainen arvomaailma, mut ihmisiä tulee ja ihmisiä

Menee.

Ei ole provo, valitettavasti.

Mutta näiden tuntemusteni aukikirjoittaminen on kyllä saanut minut itsenikin huomaamaan oman neuroottisuuteni tämän asian suhteen. Eikä tässä ole valitettavasti edes kaikki...

Ja noista vaunulenkeistä kyselleille; olen vain niin lapsikielteinen, että pelkkä lapsen paikallaolo häiritsee. Lapsihan saattaisi herätä ja alkaa itkemään, tai joku tuntematon mummo satamapolulla saattaisi pysäyttää meidät ja tulla lässyttämään vauvalle. Ja vaikkei mitään kävisikään, pelkkä se lapsikin on jo liikaa. En kestä edes vauvoista lähteviä ääniä...

Ap

Eli mieluummin hylkäät ystäväsi kuin menet hetkeksi epämukavuusalueelle kehittyäksesi itsekin ihmisenä. Tuskin sun läpi ystävyyden pitäisi tavata äiti+ vauva- combolla mutta, jos ne vaunulenkit ym. on äidille alussa ainut vaihtoehto. Ei toi kyllä ihan normaalilta kuulosta, jos pelkäät, että joku tuntematon henkilö tulee lässyttämään ystäväsi lapselle. Oletko kateellinen huomiosta?

En, on vain rasittavaa, jos minulla ja kaverilla on hyvä juttu kesken, ja joku tulee keskeyttämään sen. Lisäksi tuntemattomien ihmisten lähestymiset kadulla ovat lähes poikkeuksetta kiusallisia. Ei toimi Suomessa jne.

Nyt alkaa minulla vastailuteho jo vähän hyytymään, joten jos ehdottomasti haluatte vastausta johonkin kysymykseen tai kommenttiin, niin nostakaa ja boldatkaa tärkeimmät.

Ap

Siis mitä ihmettä, toi oli jo aivan absurdi vastaus. :-D Tolla logiillahan et ylipäätään voisi liikkua ystävien kanssa ihmisten ilmoilla, kun joku tuntematon saattaa pysäyttää. Itsenikin pysäytettiin viime viikolla lenkillä jopa kahdesti, kyllä, ihan täällä Suomessa. Voisithan myös ennen vaunulenkkiä kertoa ystävällesi, että sulla on tällainen fobia, että joku tuntematon saattaa tulla pysäyttämään teidät ja sitten juttunne katkeaa. Toinen vaihtoehto on, etä vaihdatte aina kieltä ihmisten tullessa vastaan niin on pienempi todennäköisyys, että kukaan tulisi pysäyttämään. Tärkeää on siis puhua tätä vierasta kieltä myös riittäävän kovaa, jotta viesti menee vastaantulijoille ajoissa selville. Ruotsin on hyvä vaihtoehto kieleksi, riippuen toki lenkkeilypaikkakunnastanne.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kymmenen hengen porukassa edelleen siis ollut näitä lapsettomia henkilöitä. Miksi ette voi  näiden kanssa järjestää sitten ihan omia lapsettomia illanviettoja? Vai onko sekin liikaa, että ilmeisesti tässäkin porukassa oli vauvakuumeisia. Sitten näitä lapsellisia henkilöitä voit tavata vaikka kahden kesken niin pääset paremmin vaikuttamaan puheenaiheisiin. Miksi turhaan sitten roikut tällaisessa porukassa, joka ei sinua kiinnosta.

Koska porukan yleinen ilmapiiri on, että kaikki mukaan vaan! Lapset, siipat, lemmikit, kaikki! Ennen saattoi jopa pystyäkin tapaamaan yksittäisiä henkilöitä, mutta nyt yhä useampi on alkanut pakottamaan paikalle koko "perheyksikköä"... Ja varsinkin pahimmat vauvakuumeilijat ovat lähestulkoon jopa vaatimassa, että toinen ottaa "pikku prinsessansa <3" myös mukaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä velaprovoja:D ketään ei tippaakaan kiinnosta, haluaako joku muu lapsia. Olkaa hankkimatta hyvät ihmiset. Tuskin ystävyyskään jatkuisi, on niiiiiin erilainen arvomaailma, mut ihmisiä tulee ja ihmisiä

Menee.

Ei ole provo, valitettavasti.

Mutta näiden tuntemusteni aukikirjoittaminen on kyllä saanut minut itsenikin huomaamaan oman neuroottisuuteni tämän asian suhteen. Eikä tässä ole valitettavasti edes kaikki...

Ja noista vaunulenkeistä kyselleille; olen vain niin lapsikielteinen, että pelkkä lapsen paikallaolo häiritsee. Lapsihan saattaisi herätä ja alkaa itkemään, tai joku tuntematon mummo satamapolulla saattaisi pysäyttää meidät ja tulla lässyttämään vauvalle. Ja vaikkei mitään kävisikään, pelkkä se lapsikin on jo liikaa. En kestä edes vauvoista lähteviä ääniä...

Ap

Eli mieluummin hylkäät ystäväsi kuin menet hetkeksi epämukavuusalueelle kehittyäksesi itsekin ihmisenä. Tuskin sun läpi ystävyyden pitäisi tavata äiti+ vauva- combolla mutta, jos ne vaunulenkit ym. on äidille alussa ainut vaihtoehto. Ei toi kyllä ihan normaalilta kuulosta, jos pelkäät, että joku tuntematon henkilö tulee lässyttämään ystäväsi lapselle. Oletko kateellinen huomiosta?

En, on vain rasittavaa, jos minulla ja kaverilla on hyvä juttu kesken, ja joku tulee keskeyttämään sen. Lisäksi tuntemattomien ihmisten lähestymiset kadulla ovat lähes poikkeuksetta kiusallisia. Ei toimi Suomessa jne.

Nyt alkaa minulla vastailuteho jo vähän hyytymään, joten jos ehdottomasti haluatte vastausta johonkin kysymykseen tai kommenttiin, niin nostakaa ja boldatkaa tärkeimmät.

Ap

Niin elikkä sinua rupeaa ärsyttään jos joku tulee keskeyttään SINUUN liittyvän keskustelun. Nämä "minä minä" ihmiset on tuttuja. Sitten vituttaa ku ystäväsi ei enää olekkaan jatkuvana korvana ja kommentoimas sinun juttujasi. Tollaset itsekeskeiset ihmiset jäävät loppujen lopuksi yksin säälimään itseään kun ei ole enää näitä ystäviä. Ei kukaan jaksa tollasta joka vain keskittyy ainoastaan puhumaan itsestää. Sillä jos ei puhuta niin kännykkä vaan esille mielenosotukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kymmenen hengen porukassa edelleen siis ollut näitä lapsettomia henkilöitä. Miksi ette voi  näiden kanssa järjestää sitten ihan omia lapsettomia illanviettoja? Vai onko sekin liikaa, että ilmeisesti tässäkin porukassa oli vauvakuumeisia. Sitten näitä lapsellisia henkilöitä voit tavata vaikka kahden kesken niin pääset paremmin vaikuttamaan puheenaiheisiin. Miksi turhaan sitten roikut tällaisessa porukassa, joka ei sinua kiinnosta.

Koska porukan yleinen ilmapiiri on, että kaikki mukaan vaan! Lapset, siipat, lemmikit, kaikki! Ennen saattoi jopa pystyäkin tapaamaan yksittäisiä henkilöitä, mutta nyt yhä useampi on alkanut pakottamaan paikalle koko "perheyksikköä"... Ja varsinkin pahimmat vauvakuumeilijat ovat lähestulkoon jopa vaatimassa, että toinen ottaa "pikku prinsessansa <3" myös mukaan.

Ap

Kuulostaa omituiselta, että aina pitäisi muka koko porukalla tavata. Eikö porukasta ole vuosien saatossa muodostunut läheisimpiä pienempiä kuppikuntia, jotka ovat enemmän tekemisissä. Olet siis yrittänyt sopia tapaamisia pelkästään näiden lapsettomien kanssa? Etkö voi heille sitten perustella, että kaipaisit lapsetonta aikaa, pelkästään lapsettomien kesken.

Ninna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä velaprovoja:D ketään ei tippaakaan kiinnosta, haluaako joku muu lapsia. Olkaa hankkimatta hyvät ihmiset. Tuskin ystävyyskään jatkuisi, on niiiiiin erilainen arvomaailma, mut ihmisiä tulee ja ihmisiä

Menee.

Ei ole provo, valitettavasti.

Mutta näiden tuntemusteni aukikirjoittaminen on kyllä saanut minut itsenikin huomaamaan oman neuroottisuuteni tämän asian suhteen. Eikä tässä ole valitettavasti edes kaikki...

Ja noista vaunulenkeistä kyselleille; olen vain niin lapsikielteinen, että pelkkä lapsen paikallaolo häiritsee. Lapsihan saattaisi herätä ja alkaa itkemään, tai joku tuntematon mummo satamapolulla saattaisi pysäyttää meidät ja tulla lässyttämään vauvalle. Ja vaikkei mitään kävisikään, pelkkä se lapsikin on jo liikaa. En kestä edes vauvoista lähteviä ääniä...

Ap

Eli mieluummin hylkäät ystäväsi kuin menet hetkeksi epämukavuusalueelle kehittyäksesi itsekin ihmisenä. Tuskin sun läpi ystävyyden pitäisi tavata äiti+ vauva- combolla mutta, jos ne vaunulenkit ym. on äidille alussa ainut vaihtoehto. Ei toi kyllä ihan normaalilta kuulosta, jos pelkäät, että joku tuntematon henkilö tulee lässyttämään ystäväsi lapselle. Oletko kateellinen huomiosta?

En, on vain rasittavaa, jos minulla ja kaverilla on hyvä juttu kesken, ja joku tulee keskeyttämään sen. Lisäksi tuntemattomien ihmisten lähestymiset kadulla ovat lähes poikkeuksetta kiusallisia. Ei toimi Suomessa jne.

Nyt alkaa minulla vastailuteho jo vähän hyytymään, joten jos ehdottomasti haluatte vastausta johonkin kysymykseen tai kommenttiin, niin nostakaa ja boldatkaa tärkeimmät.

Ap

Niin elikkä sinua rupeaa ärsyttään jos joku tulee keskeyttään SINUUN liittyvän keskustelun. Nämä "minä minä" ihmiset on tuttuja. Sitten vituttaa ku ystäväsi ei enää olekkaan jatkuvana korvana ja kommentoimas sinun juttujasi. Tollaset itsekeskeiset ihmiset jäävät loppujen lopuksi yksin säälimään itseään kun ei ole enää näitä ystäviä. Ei kukaan jaksa tollasta joka vain keskittyy ainoastaan puhumaan itsestää. Sillä jos ei puhuta niin kännykkä vaan esille mielenosotukseksi.

Jep, just näin vaikuttaa olevan, jos aloitus ylipäätään pitää paikkansa. Jos pitää etukäteen pelätä, että joku tuntematon ihminen tulee keskeyttämään keskustelun ihaillakseen ystävän vauvaa niin voi vain kuvitella kuinka itsekeskeisestä ihmisestä on kyse. Olisihan se nyt järkyttävää, jos ystävä saisi vaikka vauvansa myötä huomiota. Siis huomiota, joka kuuluu aloittajalle ja hänen keskusteluilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat omistushaluiselta ja suorastaan läheisriippuvaiselta. Oletko tottunut olemaan kaveriporukassa se huomion keskipiste ja nyt, ku muilla ystävillä on löytynyt yhdistäviä tekijöitä ja puheenaiheita niin olet mustasukkainen ja mieluummin katkaiset välit kokonaan, kun menet ärsyyntyneenä sivustaseuraajaksi. Sellaisen kuvan tästä aloituksesta ainakin sai.

Omistushaluinen saatan ollakin, läheisriippuvainen en varsinaisesti. Mutta ei, en ole tottunut olemaan huomion keskipiste, vaan porukassa olemme aina olleet tasaveroisia ja yhtä lailla äänessä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellista. Selata puhelinta ystävien seurassa kun puheenaihe ei miellytä ja huudella vittua sukulaislasten läsnäollessa... Porvoosta päivää.

Mutta mitäpä muutakaan voisin tehdä kuin hiljentyä, kun keskustelunaihe on sellainen, johon minulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa. Kaverini voisivat ihan yhtä hyvin keskustella vaikkapa Kiinan poliittisesta ilmapiiristä, 90-luvun kantrimusiikista tai formuloista, pystyisin osallistumaan ihan yhtä vähän.

Ap

Nyt tulee aika hupsu ehdotus mutta voisitko kuunnella? Ihan niinkuin muutkin tekevät silloin kun puhutaan jostain heille vieraasta aiheesta.. Ja sitten hetken kuluttua avata suusi ja ohjata keskustelun johonkin muuhun aiheeseen? Jos todella olet ystävien parissa niin sitä voi sanoa vaikka että puhutaanko jostain muusta kun nämä vauva-asiat ei minua kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kymmenen hengen porukassa edelleen siis ollut näitä lapsettomia henkilöitä. Miksi ette voi  näiden kanssa järjestää sitten ihan omia lapsettomia illanviettoja? Vai onko sekin liikaa, että ilmeisesti tässäkin porukassa oli vauvakuumeisia. Sitten näitä lapsellisia henkilöitä voit tavata vaikka kahden kesken niin pääset paremmin vaikuttamaan puheenaiheisiin. Miksi turhaan sitten roikut tällaisessa porukassa, joka ei sinua kiinnosta.

Koska porukan yleinen ilmapiiri on, että kaikki mukaan vaan! Lapset, siipat, lemmikit, kaikki! Ennen saattoi jopa pystyäkin tapaamaan yksittäisiä henkilöitä, mutta nyt yhä useampi on alkanut pakottamaan paikalle koko "perheyksikköä"... Ja varsinkin pahimmat vauvakuumeilijat ovat lähestulkoon jopa vaatimassa, että toinen ottaa "pikku prinsessansa <3" myös mukaan.

Ap

No mutta sä ymmärrät varmaan että heillä on noihin omiin toiveisiinsa ihan yhtä suuri oikeus kun sulla omiis? Ei tuossa ole mitään oikeaa ja väärää, on vain porukan tapa toimia ja se määräytyy yleensä enemmistön toiveiden perusteella. Enkä usko ettetkö tuosta huolimatta onnistuisi tapaamaan jotakuta ihan kahdestaan, pitää vain tehdä selväksi että haluat kahvitella ihan kahden kesken pitkästä aikaa. Toki se voi olla vaikeaa jos ei vuoteen ole suostunut menemään mihinkään koko porukan tapaamisiin, voi olla ettei ystävälläkään ole enää suurta motivaatiota järkkäillä tapaamista. 

Ap, ymmärrän sinua hyvin.

Minäkin vierastan ystävieni lapsia, mutta olen alkanut selvittää syytä siihen ja (yllätys yllätys!) vastaus löytyy omasta lapsuudestani. En usko, että minusta koskaan tulee superlapsirakasta, mutta haluan selvittää, mistä on kysymys. Käyn juttelemassa asiasta ja uskon, että pääsen siihen tilanteeseen, että voin suhtautua lapsiin neutraalisti ja näin ollen jakaa elämääni myös perheellisten ystävieni kanssa.

Mikäli sinuun on suhtauduttu lapsena ikävästi, jatkat sitä helposti tiedostamattasi nyt aikuisena muihin lapsiin. Sinussa ei ollut mitään vikaa lapsena eikä ystäviesi lapsissakaan ole. Lapset ovat lapsia, heidän ei tarvitse olla täydellisiä ollakseen riittäviä ja rakastettavia. Minä jäin lapsena vähälle huomiolle vanhempien kriisien ja pienempien sisarusten vuoksi ja huomaan, että tänä päivänä olen kateellinen lasten saamasta huomiosta - haluaisin sen huomion itselleni, koska olen jäänyt sitä vaille. Mutta syy ei ole ystävissäni tai heidän lapsissaan, vaan minun täytyy selvittää omat asiani, jotta menneisyys ei enää hallitse minua.

En tiedä, tunnistitko tästä ollenkaan itseäsi, mutta joka tapauksessa toivon sinulle hyvää :)

Tsemppiä ap! Tiedän, mistä puhut. Ei sille mitään voi, jos ystävät jää.

-Toinen vela

Ap, mikä fiilis on jäänyt tästä keskustelusta?

Minusta on vähän outoa jos ei ole yhtään valmis antamaan periksi, menemään epämukavuusalueelle.

Mun paras ystävä, yks niistä, sai lapsen pari vuotta sitten, aikalailla ensimmäisenä läheisimmistä ystävistä. Oltiin silloin ja ollan edelleen alle kolmekymppisiä. Hän oli vaikeassa tilanteessa. Suhde kriisissä, vahinkoraskaus ja mies lähti menemään kun kaveri päätti pitää lapsen.

Mä en kauheasti välitä lapsista, koululaiset on jo ok kivojakin kun heidän kanssaan pystyy keskustelemaan. Mutta kyllä mä silti mulle tärkeän ihmisen takia olin valmis näkemään vauvaakin. En mä pitänyt sitä sylissä tai lässyttänyt. Mutta tottakai menin sairaalaan kortin, suklaan ja vauvalle pienen lelun kanssa. Ei olisi ollut edes muuta vaihtoehtoa. Rakastan ystävääni vaikka hän on nykyisin äiti. Se pieni lapsi on hänen elämänsä tärkein.

Mutta en mä kyllä joutunut koskaan puhumaan vaipoista tai imetyksestä tai mistään semmoisesta.

Hurskastelua väittää että ystävän puolesta pitäisi aina olla iloinen, ja hänen asioistaan kiinnostunut.

Jos ystäväsi päättää alkaa aavikkoprinssin kymmenenneksi vaimoksi, oletko iloinen vaikka sinun mielestäsi hän pilaa elämänsä? Jos iso osa kaveripiiristäsi alkaa harrastaa esteratsastusta ja tästä lähtien tapaa aina tallilla, jaksaisitko kerta toisensa jälkeen yrittää osallistua hevoskeskusteluun vaikka mielestäsi hevoset ovat tyhmiä, haisevia otuksia?

Väitän että jos et ole itse Jeesus, niin vastaus näihin on "en". Ihan turha siis väittää että "oikea ystävä" näihin kyllä kykenisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä velaprovoja:D ketään ei tippaakaan kiinnosta, haluaako joku muu lapsia. Olkaa hankkimatta hyvät ihmiset. Tuskin ystävyyskään jatkuisi, on niiiiiin erilainen arvomaailma, mut ihmisiä tulee ja ihmisiä

Menee.

Ei ole provo, valitettavasti.

Mutta näiden tuntemusteni aukikirjoittaminen on kyllä saanut minut itsenikin huomaamaan oman neuroottisuuteni tämän asian suhteen. Eikä tässä ole valitettavasti edes kaikki...

Ja noista vaunulenkeistä kyselleille; olen vain niin lapsikielteinen, että pelkkä lapsen paikallaolo häiritsee. Lapsihan saattaisi herätä ja alkaa itkemään, tai joku tuntematon mummo satamapolulla saattaisi pysäyttää meidät ja tulla lässyttämään vauvalle. Ja vaikkei mitään kävisikään, pelkkä se lapsikin on jo liikaa. En kestä edes vauvoista lähteviä ääniä...

Ap

Oot sairas, hae apua