Lue keskustelun säännöt.
En ole tavannut ystävääni vuoteen tämän saatua lapsen – nyt toinen samasta kaveriporukasta synnytti juuri ja kolmas on raskaana...
08.10.2017 |
Olemme vajaa kymmenhenkinen, kohta kolmekymppinen "tyttöporukka". Tutustuimme kymmenisen vuotta sitten opiskelujen kautta, ja olemme olleet tiivis tiimi siitä lähtien.
Ensimmäiset vuodet menivätkin todella hyvin, ja vaikka opiskelujen päättyessä meitä oli niin työssäkäyvää, työtöntä kuin opintojen jatkajaakin, sinkkua, parillista, aktiivista yhdenyönjuttuilijaa ja Sen Oikean odottajaakin, koin meidän olevan pohjimmiltamme hyvin samanlaisia.
Tämä (myönnettäköön lapsellinen) mielikuva koki kyllä parisen vuotta sitten kovan kolauksen, kun yks kaks yksi läheisimmistä ystävistäni tästä porukasta ilmoitti olevansa raskaana. Vaikka olimme hyvää vauhtia lähestymässä kolmeakymppiä, en ollut osannut kuvitellakaan, että kukaan meistä haluaisi lapsia vielä vuosikausiin... tai välttämättä koskaan! Olimmehan porukkana tähän asti edustaneet ennemminkin sellaista (niin naurettavalta kuin tämä kuulostaakin) Vahvan Itsenäisen Naisen stereotypiaa pullantuoksuisen kotiäidin sijaan.
Mistä päästäänkin itse asiaan: Itse kammoksun lapsia ja kaikkea lapsiperhe-elämään liittyvääkään.
En osaa lässyttää vauvoille, peitellä inhotustani kun taapero yrittää ottaa kontaktia rähmäisillä käsillään, esittää kiinnostunutta kun päiväkoti-ikäinen esittelee lelujaan tai pyytää mukaan leikkimään, hillitä puheitani kouluikäisten kuullen, jne... Koko minuuteni ei ole lainkaan lapsiystävällinen.
Onneksi olenkin teinistä asti saanut elää onnellisesti lapsivapaata elämää. Sillä muistan omasta lapsuudestani, että aina välillä tuli vastaan naapurin setiä tai tätejä tai joskus jopa kavereiden vanhempia, joista suorastaan paistoi ulospäin se, etteivät he siedä lapsia lähelläänkään. Sillä vaikkei aikuinen suoraan näyttäisi ärtymystään tai käyttäytyisi aggressiivisesti lasta kohtaan, aistii lapsi kyllä milloin ei ole ns. toivottua seuraa. Ja itse en halua kavereideni lapsia potentiaaliselle v-mäisyydelleni altistaa.
Ja tilanne onkin nyt edennyt siihen pisteeseen, että olen pikku porukastamme ainoa, joka ei ole käynyt katsomassakaan kaverin lasta. Jopa yksi tätä nykyä ulkomailla asuva lensi Suomeen katsomaan parin kk ikäistä vauvaa!
Haluaisinkin kysyä teiltä, perheelliset: Kuinka suhtautuisitte, jos aikaisemmin hyvä ystävänne yllättäen viilentäisi välejä lapsia saatuanne? Voisitteko kuvitella pysyvänne ystävinä sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaisi ehdottomasti tavata vain ilman lapsia, tai joka ei välttämättä koskaan tapaisi lastanne (ennen kuin lapsi on esim. väh. lukioikäinen)? Miten reagoisitte, jos joku ystäväpiiristänne olisi selkeästi vähemmän innoissaan perheenlisäyksestänne kuin muut?
Ja teille lapsettomat [sinkut]: Oletteko menettäneet paljonkin ystäviä perhe-elämän pyörteisiin? Ja nimenomaan niin, että perheellinen ystävänne kyllä haluaisi edelleen tavata, mutta tapaamiset järjestyisivät vain esim. heillä kotona lasten pyöriessä jaloissa, ja kahvilatuokioihinkin pitäisi ottaa vähintään vaunuvauva mukaan. Kuinka ylipäätään ystävänne ovat suhtautuneet siihen, jos olette tehneet selväksi, ettette ole ihan omimmassa elementissänne lasten kanssa?
Alkaa tässä vannoutuneelle velalle iskeä pelko persuksiin, kun ystävät ympärillä tehtailevat jälkikasvua toinen toisensa perään, muita vauvakuumeisiakin on jo kourallinen...
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saa vauvan ja viettää päivät pohtien peppuihottumaa, puklailua, tai vaippamerkkiä. Väsymys painaa kertoimella 1000. Lähdet kotoa ilman lasta, halleluja mikä vapaus, voi hetken elää vain itselleen, vaikka se olisikin nopea kahvittelu. Silti huomaat jossain vaiheessa ettet tiedä enään muusta kuin niistä vaipoista, kakasta ja oksennuksesta. Jos erehdyt kysymään mitä kuuluu, ei todennäköisesti kuulu mitään muuta kuin yllä mainittuja asioita.
Tilanne todennäköisesti hämmentää tätä tuoretta äitiäkin. Ihanko oikeasti elämäni on pelkkää kakkavaippaa ja uusien taitojen ihastelua. Harmittaa kun pääset pois kotoa silti et osaa ehkä sanoa mitään järkevää, joka ei jollain tapaa liity siihen perhe-elämään.Tämä vaihe on pahin sen ekan vuoden. Helpottaa viimeistään kun äiti viettää taas 8 h päivässä kodin ulkopuolella viitenä päivänä viikossa, eli töissä.
Elämä menee eteenpäin, et tule koskaan saamaa sanaa vanhaa ystävää yhtä vapaana ja huolettomana "itsellesi".
Outoa. Kyllä minä olen pikkulapsiaikana aina katsonut telkkaria, lukenut lehtiä ja kirjoja, ja nyt kun nuorimmaiset syntyi 2009 oli netti. Ei mun ajatukset olleet edes kaksosten ollessa vauvoja pelkästään vauvajutuissa, siinä ne pötkötteli sohvalla kun eivät osanneet vielä kääntyä tai sitterissä jos eivät olleet minun, isänsä tai isosiskonsa sylissä, ei mun tarvinnut niitä tuijottaa naamaan koko ajan ja miettiä niiden vaippoja... en tehnyt sitä esikoisenkaan aikana.
Mä en vaan ymmärrä ihmisiä jotka pystyy eristäytymään johonkin vauvakuplaan, sehän on järjettömän tylsää.
Joo kyllä minäkin telkkaria katsoin, jotain sarjoja tms.. Onnekseni läheisimmät ystävät sai samaan aikaan lapsen kuin minä. Puhuttiin keskenämme vauvoista tai jotenkin siihen liittyvästä asioista.
Minä hoidin lasta kuin yh, mies ei paljon kerennyt osallistua. Elämäni todella pyöri lapsen ympärillä ensimmäisen vuoden. Menin ulos, eli istumaan iltaa ekan kerran lapsen ollessa 1 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa lapsellista. Selata puhelinta ystävien seurassa kun puheenaihe ei miellytä ja huudella vittua sukulaislasten läsnäollessa... Porvoosta päivää.
Vierailija kirjoitti:
Voi näitä velaprovoja:D ketään ei tippaakaan kiinnosta, haluaako joku muu lapsia. Olkaa hankkimatta hyvät ihmiset. Tuskin ystävyyskään jatkuisi, on niiiiiin erilainen arvomaailma, mut ihmisiä tulee ja ihmisiä
Menee.
Ei ole provo, valitettavasti.
Mutta näiden tuntemusteni aukikirjoittaminen on kyllä saanut minut itsenikin huomaamaan oman neuroottisuuteni tämän asian suhteen. Eikä tässä ole valitettavasti edes kaikki...
Ja noista vaunulenkeistä kyselleille; olen vain niin lapsikielteinen, että pelkkä lapsen paikallaolo häiritsee. Lapsihan saattaisi herätä ja alkaa itkemään, tai joku tuntematon mummo satamapolulla saattaisi pysäyttää meidät ja tulla lässyttämään vauvalle. Ja vaikkei mitään kävisikään, pelkkä se lapsikin on jo liikaa. En kestä edes vauvoista lähteviä ääniä...
Ap
Kyllä minäkin voin myöntää, että todellakin haluan nähdä lapsen hankkineita kavereitani muualla kun heillä kotona, tai että ne ovat mukana. Ja he kyllä tämän tietävät, ei ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jotenkin hieman vaikea uskoa koko aloitusta. Siis ap on surullinen, ettei läheinen ystävä ehdi enää kovin usein nähdä, kun elää kiireistä perhe-elämää. Sitten kuitenkin toisen ystävän vauvaa ei ole edes vuoteen käynyt katsomassa, eikä aiokaan käydä, vaan haluaa katkaista välit, koska ei kestä lapsia.
Myöskään yhteisiin tapaamisiin ei voi mennä, koska osalla porukasta on lapsia ja puheenaiheet saattavat mahdollisesti koskea myös lapsia. Mielestäni tämä kielii selkeästi siitä, että ap on aiemmin dominoinut tapaamisia ja keskusteluja. Ja ajatus siitä, että nyt puheenaiheet saattavat olla sellaisia, että joillakin toisella on aiheesta enemmän puhuttavaa ja kerrottavaa on kauhistuttava. Ihan kuin jonkin aikaa ei voisi vaikka kestää sitä, että puheenaiheet sivuavat lapsia. Voihan siitä kenties itse vaikka oppia jotain. Elämä on aika tylsää, jos kaikki läheiset elävät samanlaista elämää. Eri elämänvaiheissa olevat ystävät voivat olla myös rikkaus. Sitten vielä marttyyrimaisesti kännykkä esiin, kun aihe ei ole itselle kiinnostava. Todella itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi näitä velaprovoja:D ketään ei tippaakaan kiinnosta, haluaako joku muu lapsia. Olkaa hankkimatta hyvät ihmiset. Tuskin ystävyyskään jatkuisi, on niiiiiin erilainen arvomaailma, mut ihmisiä tulee ja ihmisiä
Menee.Ei ole provo, valitettavasti.
Mutta näiden tuntemusteni aukikirjoittaminen on kyllä saanut minut itsenikin huomaamaan oman neuroottisuuteni tämän asian suhteen. Eikä tässä ole valitettavasti edes kaikki...
Ja noista vaunulenkeistä kyselleille; olen vain niin lapsikielteinen, että pelkkä lapsen paikallaolo häiritsee. Lapsihan saattaisi herätä ja alkaa itkemään, tai joku tuntematon mummo satamapolulla saattaisi pysäyttää meidät ja tulla lässyttämään vauvalle. Ja vaikkei mitään kävisikään, pelkkä se lapsikin on jo liikaa. En kestä edes vauvoista lähteviä ääniä...
Ap
Ensinnäkin, lapsi ei koskaan herää parin tunnin vaunulenkillä jos sen kanssa ei ole lähdetty niin että on todella nälkäinen. Lapset tapaa nukkua ulkona vaunuissa muutenkin tuntikausia, ja varsinkin jos vaunut liikkuu.
Ei siitä lapsesta mitään ääniä kuulu kun se nukkuu, ei ne kuorsaa.
Toiseksi, sä oikeesti oot jotenkin sairas. Ei tuo ole normaalia "lapsikielteisyyttä". Jokainen lapsi on oma persoonansa, yksilöllinen ihminen, ei voi vaan inhota kaikkia lapsia sen takia että ne on pieniä ihmisiä, ei ihminen niin paljon muutu kun kasvaa aikuiseksi. Missähän ikävuodessa se sun raja menee? Onko sinä yönä kun täyttää 18v sulle hyväksyttävä henkilö? Varsinkin kun itse vaikutat lapsellisemmalta kuin moni ekaluokkalainen lapsi... ehkä inhoatkin itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ap voi mökkeillä sukulaislapsen kanssa tai ylipäätään mennä kadulle, kun lasten näkeminen noin ahdistaa? Mahtaa olla rajoittava vaiva tuo lapsiviha.
Mitenhän velat kestää asua Espanjassa tai muussa perhekeskeisessä maassa. Millaisen malliin perheeseen ovat omat vanhempasi antaneet, luulisi että olisit ollu omille vanhemnillesi rakas aarre? Joten mistä tämä sinun epänormaali lapsi-inhotus on peräisin, sillä aika usein lapset ovat normaali elämän jatkumo perheessä, suvussa ja kaveripiireissä.
Jotkut ystävyydet perustuvat yhteiselle elämän tilanteella (lukio, armeija, biletys) mutta loppuvat kun elämäntilanteet muuttuvat. Tosi ystävyys kestää muutokset ja erot elämäntilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin voin myöntää, että todellakin haluan nähdä lapsen hankkineita kavereitani muualla kun heillä kotona, tai että ne ovat mukana. Ja he kyllä tämän tietävät, ei ongelmaa.
Tässähän ei ollut kyse siitä. Vaan ap ei halua nähdä näitä ystäviä enää ollenkaan, jos on suinkaan vaarana, että puheenaihe saattaisi hetkeksi koskea lapsia. Lapset eivät saa kuulua eikä näkyä ystävyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat omistushaluiselta ja suorastaan läheisriippuvaiselta. Oletko tottunut olemaan kaveriporukassa se huomion keskipiste ja nyt, ku muilla ystävillä on löytynyt yhdistäviä tekijöitä ja puheenaiheita niin olet mustasukkainen ja mieluummin katkaiset välit kokonaan, kun menet ärsyyntyneenä sivustaseuraajaksi. Sellaisen kuvan tästä aloituksesta ainakin sai.
Omistushaluinen saatan ollakin, läheisriippuvainen en varsinaisesti. Mutta ei, en ole tottunut olemaan huomion keskipiste, vaan porukassa olemme aina olleet tasaveroisia ja yhtä lailla äänessä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa lapsellista. Selata puhelinta ystävien seurassa kun puheenaihe ei miellytä ja huudella vittua sukulaislasten läsnäollessa... Porvoosta päivää.
Mutta mitäpä muutakaan voisin tehdä kuin hiljentyä, kun keskustelunaihe on sellainen, johon minulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa. Kaverini voisivat ihan yhtä hyvin keskustella vaikkapa Kiinan poliittisesta ilmapiiristä, 90-luvun kantrimusiikista tai formuloista, pystyisin osallistumaan ihan yhtä vähän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se selvää että lapsi vie aikaa ja jopa tuhoaa ystävyyssuhteita.
Eka vuosi varsinkin on monella haastava ja saattaa kulua lähinnä kotona.
Lapsen kasvaessa on helpompi järjestää omaa-aikaa.
Äitiys yleensä muuttaa ihmistä.
Joten miksi jäädä odottamaan näitä vanhoja ystäviä, kun uusiin kanssasi saman henkisiin on mahdollisuus tutustua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi näitä velaprovoja:D ketään ei tippaakaan kiinnosta, haluaako joku muu lapsia. Olkaa hankkimatta hyvät ihmiset. Tuskin ystävyyskään jatkuisi, on niiiiiin erilainen arvomaailma, mut ihmisiä tulee ja ihmisiä
Menee.Ei ole provo, valitettavasti.
Mutta näiden tuntemusteni aukikirjoittaminen on kyllä saanut minut itsenikin huomaamaan oman neuroottisuuteni tämän asian suhteen. Eikä tässä ole valitettavasti edes kaikki...
Ja noista vaunulenkeistä kyselleille; olen vain niin lapsikielteinen, että pelkkä lapsen paikallaolo häiritsee. Lapsihan saattaisi herätä ja alkaa itkemään, tai joku tuntematon mummo satamapolulla saattaisi pysäyttää meidät ja tulla lässyttämään vauvalle. Ja vaikkei mitään kävisikään, pelkkä se lapsikin on jo liikaa. En kestä edes vauvoista lähteviä ääniä...
Ap
Kyökkipsykologina arvioisin, että olet kateellinen ja katkera siitä että ystävilläsi on parempaa tekemistä kuin hengailla kanssasi sekä sinulla on toive omasta perheestä ja lapsista ja kun et sitä saa, käännät asian vihaksi lapsia kohtaan. Sekä tietenkin se seikka että olet provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi näitä velaprovoja:D ketään ei tippaakaan kiinnosta, haluaako joku muu lapsia. Olkaa hankkimatta hyvät ihmiset. Tuskin ystävyyskään jatkuisi, on niiiiiin erilainen arvomaailma, mut ihmisiä tulee ja ihmisiä
Menee.Ei ole provo, valitettavasti.
Mutta näiden tuntemusteni aukikirjoittaminen on kyllä saanut minut itsenikin huomaamaan oman neuroottisuuteni tämän asian suhteen. Eikä tässä ole valitettavasti edes kaikki...
Ja noista vaunulenkeistä kyselleille; olen vain niin lapsikielteinen, että pelkkä lapsen paikallaolo häiritsee. Lapsihan saattaisi herätä ja alkaa itkemään, tai joku tuntematon mummo satamapolulla saattaisi pysäyttää meidät ja tulla lässyttämään vauvalle. Ja vaikkei mitään kävisikään, pelkkä se lapsikin on jo liikaa. En kestä edes vauvoista lähteviä ääniä...
Ap
Eli mieluummin hylkäät ystäväsi kuin menet hetkeksi epämukavuusalueelle kehittyäksesi itsekin ihmisenä. Tuskin sun läpi ystävyyden pitäisi tavata äiti+ vauva- combolla mutta, jos ne vaunulenkit ym. on äidille alussa ainut vaihtoehto. Ei toi kyllä ihan normaalilta kuulosta, jos pelkäät, että joku tuntematon henkilö tulee lässyttämään ystäväsi lapselle. Oletko kateellinen huomiosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat omistushaluiselta ja suorastaan läheisriippuvaiselta. Oletko tottunut olemaan kaveriporukassa se huomion keskipiste ja nyt, ku muilla ystävillä on löytynyt yhdistäviä tekijöitä ja puheenaiheita niin olet mustasukkainen ja mieluummin katkaiset välit kokonaan, kun menet ärsyyntyneenä sivustaseuraajaksi. Sellaisen kuvan tästä aloituksesta ainakin sai.
Omistushaluinen saatan ollakin, läheisriippuvainen en varsinaisesti. Mutta ei, en ole tottunut olemaan huomion keskipiste, vaan porukassa olemme aina olleet tasaveroisia ja yhtä lailla äänessä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa lapsellista. Selata puhelinta ystävien seurassa kun puheenaihe ei miellytä ja huudella vittua sukulaislasten läsnäollessa... Porvoosta päivää.
Mutta mitäpä muutakaan voisin tehdä kuin hiljentyä, kun keskustelunaihe on sellainen, johon minulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa. Kaverini voisivat ihan yhtä hyvin keskustella vaikkapa Kiinan poliittisesta ilmapiiristä, 90-luvun kantrimusiikista tai formuloista, pystyisin osallistumaan ihan yhtä vähän.
Ap
Eli keskusteluissakin on hyväksyttyjä vain sinun valitsemasi puheenaiheet?
Mitä ystävyyttä se on, ei minullakaan ole sanottavaa tai tietoa esimerkiksi vakavista sairauksista mutta niistä tietenkin kuuntelen jos ystävälläni tai läheisellä sellainen on.
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole jonkun ystävän mielestä kiinnostava enää äidiksi tultuani, ja hän jopa saa niin vaivoin nieltyään vastenmielisyytensä lapsiani kohtaan, niin olkoon rauhassa minun puolestani.
Ja tässäpä esimerkki mammasta jonka mielestä lapset ovat äidin jatke ja äitiys the elämäntehtävä. Lapsien myötä ei voi olla enää "ystävä" kun muuttuu "Äidiksi" ja jos joku kokee yleisesti vastenmielisyyttä lapsia kohtaan niin pitäisihän hänen nyt kuitenkin sietää näitä MINUN lapsiani..... Moni on varmasti kiinnostunut yhä siitä ystävästään siellä äidin roolin takana mutta nämä mammat sukeltavat niin syvälle sinne äitiyteen että ystävät loittonevat. Sitten itketään yksinäisyyttä ja tukiverkkojen puutetta kun "ei ketään enää kiinnosta mun seura kun tulin äidiksi, yhyy".
Vaikka ite olen synnyttänyt pari lasta niin aika lailla sama lissu mä ystävilleni olen kuin ennenkin. En mä oleta että ystäväni olisivat kiinnostuneet musta äitinä vaan ystävänä, oli ne lapsellisia tai lapsettomia. Äitiys on vain osa mua. Enkä mä herranjestas ymmärrä miten mä voisin ottaa henkilökohtaisena loukkauksena jos joku ei mun lapsista tykkää jos hän ei tykkää muistakaan lapsista.....
Tulin 28v raskaaksi opintojen lopousuoralla.
Viisi kaveriani synnytti +-1v samoihin aikoihin. Oli kiva vertailla juttuja ja kyläillä kun kaikilla oli samanikäisiä lapsia.
Ne jotka harrastivat muuta kuin perhe-elämää , tippuivat kuvioista kyllä.
Nähtiin isoilla porukoilla illanvietoissa joissa lapset riehuivat keskenään ja vanhemmat seurusteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi näitä velaprovoja:D ketään ei tippaakaan kiinnosta, haluaako joku muu lapsia. Olkaa hankkimatta hyvät ihmiset. Tuskin ystävyyskään jatkuisi, on niiiiiin erilainen arvomaailma, mut ihmisiä tulee ja ihmisiä
Menee.Ei ole provo, valitettavasti.
Mutta näiden tuntemusteni aukikirjoittaminen on kyllä saanut minut itsenikin huomaamaan oman neuroottisuuteni tämän asian suhteen. Eikä tässä ole valitettavasti edes kaikki...
Ja noista vaunulenkeistä kyselleille; olen vain niin lapsikielteinen, että pelkkä lapsen paikallaolo häiritsee. Lapsihan saattaisi herätä ja alkaa itkemään, tai joku tuntematon mummo satamapolulla saattaisi pysäyttää meidät ja tulla lässyttämään vauvalle. Ja vaikkei mitään kävisikään, pelkkä se lapsikin on jo liikaa. En kestä edes vauvoista lähteviä ääniä...
Ap
Kyökkipsykologina arvioisin, että olet kateellinen ja katkera siitä että ystävilläsi on parempaa tekemistä kuin hengailla kanssasi sekä sinulla on toive omasta perheestä ja lapsista ja kun et sitä saa, käännät asian vihaksi lapsia kohtaan. Sekä tietenkin se seikka että olet provo.
Itsekin uskon, että ap on kateellinen. Ei välttämättä siksi, että itse haluaisi samaa, vaan ei kestä, kun ystävät menevät eteenpäin elämässä. Ehkä sun kannattaa ap myöntää tämä, jos tosiaan on näin. Niin pystyisit työstämään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi näitä velaprovoja:D ketään ei tippaakaan kiinnosta, haluaako joku muu lapsia. Olkaa hankkimatta hyvät ihmiset. Tuskin ystävyyskään jatkuisi, on niiiiiin erilainen arvomaailma, mut ihmisiä tulee ja ihmisiä
Menee.Ei ole provo, valitettavasti.
Mutta näiden tuntemusteni aukikirjoittaminen on kyllä saanut minut itsenikin huomaamaan oman neuroottisuuteni tämän asian suhteen. Eikä tässä ole valitettavasti edes kaikki...
Ja noista vaunulenkeistä kyselleille; olen vain niin lapsikielteinen, että pelkkä lapsen paikallaolo häiritsee. Lapsihan saattaisi herätä ja alkaa itkemään, tai joku tuntematon mummo satamapolulla saattaisi pysäyttää meidät ja tulla lässyttämään vauvalle. Ja vaikkei mitään kävisikään, pelkkä se lapsikin on jo liikaa. En kestä edes vauvoista lähteviä ääniä...
Ap
Ensinnäkin, lapsi ei koskaan herää parin tunnin vaunulenkillä jos sen kanssa ei ole lähdetty niin että on todella nälkäinen. Lapset tapaa nukkua ulkona vaunuissa muutenkin tuntikausia, ja varsinkin jos vaunut liikkuu.
Ei siitä lapsesta mitään ääniä kuulu kun se nukkuu, ei ne kuorsaa.
Toiseksi, sä oikeesti oot jotenkin sairas. Ei tuo ole normaalia "lapsikielteisyyttä". Jokainen lapsi on oma persoonansa, yksilöllinen ihminen, ei voi vaan inhota kaikkia lapsia sen takia että ne on pieniä ihmisiä, ei ihminen niin paljon muutu kun kasvaa aikuiseksi. Missähän ikävuodessa se sun raja menee? Onko sinä yönä kun täyttää 18v sulle hyväksyttävä henkilö? Varsinkin kun itse vaikutat lapsellisemmalta kuin moni ekaluokkalainen lapsi... ehkä inhoatkin itseäsi?
Mun vauva nukkui tasan 30 min pätkiä ja heräsi vaikka olisin kävellyt 2 h. Mutta joo aika raskas vauvavuosi oli.
Kuulostat omistushaluiselta ja suorastaan läheisriippuvaiselta. Oletko tottunut olemaan kaveriporukassa se huomion keskipiste ja nyt, ku muilla ystävillä on löytynyt yhdistäviä tekijöitä ja puheenaiheita niin olet mustasukkainen ja mieluummin katkaiset välit kokonaan, kun menet ärsyyntyneenä sivustaseuraajaksi. Sellaisen kuvan tästä aloituksesta ainakin sai.