Mistä asioista arvioit ihmisen yhteiskuntaluokkaa?

Olen ainakin itse tosi tylsästi ja huonosti pukeutuva ihminen. Omistan todella vähän tavaraa, ostan uusia vaatteita vain kun edelliset menevät rikki ja ulkopuolisen silmin katsottuna elämäni on varmasti aika vaatimatonta. Olen hyvästä ja varakkaasta perheestä, mutta meidän ei ole ollut tapana korostaa sitä.

Matkusteluun "tuhlaan", mutta sitä on vaikeaa päätellä koska en kulje turistipaidoissa enkä ota aurinkoa. Itse kiinitän ihmisissä huomiota ystävällisyyteen, auttavaisuuteen ja hyväsydämisyyteen. Ja toki tykkään kuunnella ihmisiä jotka ovat taitavia jutunkertojia tai kiinnostuneita mielenkiintoisista asioista. Yhteiskuntaluokkia en mieti, mitkä ne muuten virallisesti Suomessa ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston professorit nyt eivät yleensä ole mitään yläluokkaa, vaan ihan tavallista koulutettua keskiluokkaa niin palkaltaan kuin muutenkin. Suomessa onkin lähinnä työväenluokkaa ja keskiluokkaa, yläluokkaa sukukartanoineen hyvin vähän.

Luokat Suomessa ovat sen verran vähän tekemisissä keskenään, että niiden olemassaoloa ei välttämättä edes huomaa. Itse olen ylemmän keskiluokan suvusta, ja joskus, kun törmää työväenluokkaiseen sukuun, hämmästyttää, miten isot erot oikeasti ovat, ja miten ne näkyvät perheiden elämässä. Meidän elämämme näyttää varmasti teennäiseltä ja tylsältä, ja taas itse on kuin ulkomailla työväenluokkaisessa kodissa.

Pukeutumisessa erot eivät minusta arjessa niinkään näy. Moni alemman keskiluokan nainen panostaa pukeutumiseen enemmän kuin ylemmän keskiluokan. Syrjäytyneet ovat tietysti asia erikseen. Sama kodeissa. Työväenluokan naiselle kodin puunaaminen on kunnia-asia, koulutetulle ylemmän keskiluokan naiselle se ei ole mikään naisten juttu tai muu kuin välttämätön paha, jolla kukaan täyspäinen ei päde.

Tästä voisi miettiä naisille oman luokkatestin: jos mietit toisten naisten kodinhoitoa, ja erityisesti paheksut kälyä/miniää/anoppia/tuttavaa kodinhoidosta, olet taustaltasi työväenluokkainen.

Ja sama miehille: jos auton merkki on sinulle tärkeää, sekä se, että autosi on puhdas ja kiiltävä aina, olet työväenluokkaisesta taustasta.

Auton vuosimallillako ei ole mitään merkitystä? Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että kuvittelee jonkun luulevan että vm. 2000 audi tai bemari tai mikä nyt onkaan, olevan kallis?

Jos autosta lähdetään jotakin päättelemään, silloin nimenomaan katsotaan vuosimalli. Kun se 10 vuotta vanha mersu on ihan samalla tavalla vanha ja halpa auto kuin 10 vuotta vanha tojota, poistunut  korimallikin jo tuossa vaiheessa josta näkee heti että vanha on. Sitä ei muuta se, että suurin osa naisista kuvittelee jokaisen vanhan taksimersunlouskun olevan "tosikallis ja upea".

Ja ihminen, jolle on tärkeää, että auto on uusi ja kallis, on todennäköisemmin alempaa keskiluokkaa tai työväenluokkaa. Harva tohtorismies viitsisi kirjoittaa mitään tuollaista.

Riippuu aika paljon siitä, minkä alan tohtori.

Tunnen kyllä useamman tekniikan tohtorin, jolle auto on kulkuväline, ei mitään muuta. Ei autolla pädetä, jos on jotain, mikä on oikeasti arvostettua. Eikä kukaan ylemmän keskiluokan ihminen mieti jotain korimallin vuosikertoja.

Kukaan? Hahaa. Ei korkea koulutus suojaa kiinnostukselta autoja kohtaan.

Ei, mutta fiksu ihminen ei laita yhtäläisyysmerkkejä kalliin, hienon tai uuden välille. Saati sitten mieti muiden autoja, ja kuvittele, että ne kertovat jotain ihmisestä. Ylemmän keskiluokan autoharrastaja voi esim tuoda ulkomailta työkomennukselta muistoksi asuinmaansa jonkun vanhan klassikkomallin, vaikka jonkun ikivanhan minin tai volkkarin. Alemmin koulutettu tuo kalleimman, mihin (laina)rahat riittävät.

Ja tietysti nämä ovat huumorilla tehtyjä kärjistyksiä. Mutta keskimäärin kallis auto ei ole minusta ylemmässä keskiluokassa sellainen meriitti kuin alemmassa.

Täällähän on kommentoija, joka on selvästi tutustunut luokkatutkimukseen! Bourdain klassinen määritelmä taitaa olla tuttu?

Olen samaa mieltä tuosta liiallisesta siisteydestä sekä epäluonnollisuudesta ulkonäössä.

Kokemukseni perusteella puhe, puhetyyli, sanavarasto, puheenaiheet (erit. tämä).

Kyllähän se kertoo ihmisestä paljon, jos sitä naurattaa pääasiassa pissa-kakka-pieru-seksi -jutut ja vitsit. Samaten jos puhe kääntyy aina ko. aihealueeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston professorit nyt eivät yleensä ole mitään yläluokkaa, vaan ihan tavallista koulutettua keskiluokkaa niin palkaltaan kuin muutenkin. Suomessa onkin lähinnä työväenluokkaa ja keskiluokkaa, yläluokkaa sukukartanoineen hyvin vähän.

Luokat Suomessa ovat sen verran vähän tekemisissä keskenään, että niiden olemassaoloa ei välttämättä edes huomaa. Itse olen ylemmän keskiluokan suvusta, ja joskus, kun törmää työväenluokkaiseen sukuun, hämmästyttää, miten isot erot oikeasti ovat, ja miten ne näkyvät perheiden elämässä. Meidän elämämme näyttää varmasti teennäiseltä ja tylsältä, ja taas itse on kuin ulkomailla työväenluokkaisessa kodissa.

Pukeutumisessa erot eivät minusta arjessa niinkään näy. Moni alemman keskiluokan nainen panostaa pukeutumiseen enemmän kuin ylemmän keskiluokan. Syrjäytyneet ovat tietysti asia erikseen. Sama kodeissa. Työväenluokan naiselle kodin puunaaminen on kunnia-asia, koulutetulle ylemmän keskiluokan naiselle se ei ole mikään naisten juttu tai muu kuin välttämätön paha, jolla kukaan täyspäinen ei päde.

Tästä voisi miettiä naisille oman luokkatestin: jos mietit toisten naisten kodinhoitoa, ja erityisesti paheksut kälyä/miniää/anoppia/tuttavaa kodinhoidosta, olet taustaltasi työväenluokkainen.

Ja sama miehille: jos auton merkki on sinulle tärkeää, sekä se, että autosi on puhdas ja kiiltävä aina, olet työväenluokkaisesta taustasta.

Auton vuosimallillako ei ole mitään merkitystä? Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että kuvittelee jonkun luulevan että vm. 2000 audi tai bemari tai mikä nyt onkaan, olevan kallis?

Jos autosta lähdetään jotakin päättelemään, silloin nimenomaan katsotaan vuosimalli. Kun se 10 vuotta vanha mersu on ihan samalla tavalla vanha ja halpa auto kuin 10 vuotta vanha tojota, poistunut  korimallikin jo tuossa vaiheessa josta näkee heti että vanha on. Sitä ei muuta se, että suurin osa naisista kuvittelee jokaisen vanhan taksimersunlouskun olevan "tosikallis ja upea".

Ja ihminen, jolle on tärkeää, että auto on uusi ja kallis, on todennäköisemmin alempaa keskiluokkaa tai työväenluokkaa. Harva tohtorismies viitsisi kirjoittaa mitään tuollaista.

Riippuu aika paljon siitä, minkä alan tohtori.

Tunnen kyllä useamman tekniikan tohtorin, jolle auto on kulkuväline, ei mitään muuta. Ei autolla pädetä, jos on jotain, mikä on oikeasti arvostettua. Eikä kukaan ylemmän keskiluokan ihminen mieti jotain korimallin vuosikertoja.

Kukaan? Hahaa. Ei korkea koulutus suojaa kiinnostukselta autoja kohtaan.

Ei, mutta fiksu ihminen ei laita yhtäläisyysmerkkejä kalliin, hienon tai uuden välille. Saati sitten mieti muiden autoja, ja kuvittele, että ne kertovat jotain ihmisestä. Ylemmän keskiluokan autoharrastaja voi esim tuoda ulkomailta työkomennukselta muistoksi asuinmaansa jonkun vanhan klassikkomallin, vaikka jonkun ikivanhan minin tai volkkarin. Alemmin koulutettu tuo kalleimman, mihin (laina)rahat riittävät.

Ja tietysti nämä ovat huumorilla tehtyjä kärjistyksiä. Mutta keskimäärin kallis auto ei ole minusta ylemmässä keskiluokassa sellainen meriitti kuin alemmassa.

Aika kliseisiä käsityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on kommentoija, joka on selvästi tutustunut luokkatutkimukseen! Bourdain klassinen määritelmä taitaa olla tuttu?

Olen samaa mieltä tuosta liiallisesta siisteydestä sekä epäluonnollisuudesta ulkonäössä.

Noiden määritelmien henkeen kuuluu, että se joka niihin liikaa uskoo ja ihmisiä niiden mukaan luokittelee, jopa sopeuttaa omaa tyyliään tai makuaan, on silloin itse aika alhaalla hierarkiassa.

Jos on kovin hatara käsitys/ ei lainkaan käsitystä työväenluokan tai esim eri syistä syrjäytyneiden elämästä ja jos kuvittelee, että jokainen on oman onnensa seppä --> silloin luultavasti itse on melko hyväosainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston professorit nyt eivät yleensä ole mitään yläluokkaa, vaan ihan tavallista koulutettua keskiluokkaa niin palkaltaan kuin muutenkin. Suomessa onkin lähinnä työväenluokkaa ja keskiluokkaa, yläluokkaa sukukartanoineen hyvin vähän.

Luokat Suomessa ovat sen verran vähän tekemisissä keskenään, että niiden olemassaoloa ei välttämättä edes huomaa. Itse olen ylemmän keskiluokan suvusta, ja joskus, kun törmää työväenluokkaiseen sukuun, hämmästyttää, miten isot erot oikeasti ovat, ja miten ne näkyvät perheiden elämässä. Meidän elämämme näyttää varmasti teennäiseltä ja tylsältä, ja taas itse on kuin ulkomailla työväenluokkaisessa kodissa.

Pukeutumisessa erot eivät minusta arjessa niinkään näy. Moni alemman keskiluokan nainen panostaa pukeutumiseen enemmän kuin ylemmän keskiluokan. Syrjäytyneet ovat tietysti asia erikseen. Sama kodeissa. Työväenluokan naiselle kodin puunaaminen on kunnia-asia, koulutetulle ylemmän keskiluokan naiselle se ei ole mikään naisten juttu tai muu kuin välttämätön paha, jolla kukaan täyspäinen ei päde.

Tästä voisi miettiä naisille oman luokkatestin: jos mietit toisten naisten kodinhoitoa, ja erityisesti paheksut kälyä/miniää/anoppia/tuttavaa kodinhoidosta, olet taustaltasi työväenluokkainen.

Mä olisin sitten varmaan yläluokkaa. Ei kiinnosta siivous, muuten kuin että on pakko välillä siivota. Naapurin työtön tarjoilija siivoaa koko ajan ja paheksuu meitä, jotka emme vie mattoja ulos kerran viikossa ja pese vessaa kattoa myöten kolme kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston professorit nyt eivät yleensä ole mitään yläluokkaa, vaan ihan tavallista koulutettua keskiluokkaa niin palkaltaan kuin muutenkin. Suomessa onkin lähinnä työväenluokkaa ja keskiluokkaa, yläluokkaa sukukartanoineen hyvin vähän.

Luokat Suomessa ovat sen verran vähän tekemisissä keskenään, että niiden olemassaoloa ei välttämättä edes huomaa. Itse olen ylemmän keskiluokan suvusta, ja joskus, kun törmää työväenluokkaiseen sukuun, hämmästyttää, miten isot erot oikeasti ovat, ja miten ne näkyvät perheiden elämässä. Meidän elämämme näyttää varmasti teennäiseltä ja tylsältä, ja taas itse on kuin ulkomailla työväenluokkaisessa kodissa.

Pukeutumisessa erot eivät minusta arjessa niinkään näy. Moni alemman keskiluokan nainen panostaa pukeutumiseen enemmän kuin ylemmän keskiluokan. Syrjäytyneet ovat tietysti asia erikseen. Sama kodeissa. Työväenluokan naiselle kodin puunaaminen on kunnia-asia, koulutetulle ylemmän keskiluokan naiselle se ei ole mikään naisten juttu tai muu kuin välttämätön paha, jolla kukaan täyspäinen ei päde.

Tästä voisi miettiä naisille oman luokkatestin: jos mietit toisten naisten kodinhoitoa, ja erityisesti paheksut kälyä/miniää/anoppia/tuttavaa kodinhoidosta, olet taustaltasi työväenluokkainen.

Ja sama miehille: jos auton merkki on sinulle tärkeää, sekä se, että autosi on puhdas ja kiiltävä aina, olet työväenluokkaisesta taustasta.

Auton vuosimallillako ei ole mitään merkitystä? Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että kuvittelee jonkun luulevan että vm. 2000 audi tai bemari tai mikä nyt onkaan, olevan kallis?

Jos autosta lähdetään jotakin päättelemään, silloin nimenomaan katsotaan vuosimalli. Kun se 10 vuotta vanha mersu on ihan samalla tavalla vanha ja halpa auto kuin 10 vuotta vanha tojota, poistunut  korimallikin jo tuossa vaiheessa josta näkee heti että vanha on. Sitä ei muuta se, että suurin osa naisista kuvittelee jokaisen vanhan taksimersunlouskun olevan "tosikallis ja upea".

Ja ihminen, jolle on tärkeää, että auto on uusi ja kallis, on todennäköisemmin alempaa keskiluokkaa tai työväenluokkaa. Harva tohtorismies viitsisi kirjoittaa mitään tuollaista.

Riippuu aika paljon siitä, minkä alan tohtori.

Tunnen kyllä useamman tekniikan tohtorin, jolle auto on kulkuväline, ei mitään muuta. Ei autolla pädetä, jos on jotain, mikä on oikeasti arvostettua. Eikä kukaan ylemmän keskiluokan ihminen mieti jotain korimallin vuosikertoja.

Kukaan? Hahaa. Ei korkea koulutus suojaa kiinnostukselta autoja kohtaan.

Ei, mutta fiksu ihminen ei laita yhtäläisyysmerkkejä kalliin, hienon tai uuden välille. Saati sitten mieti muiden autoja, ja kuvittele, että ne kertovat jotain ihmisestä. Ylemmän keskiluokan autoharrastaja voi esim tuoda ulkomailta työkomennukselta muistoksi asuinmaansa jonkun vanhan klassikkomallin, vaikka jonkun ikivanhan minin tai volkkarin. Alemmin koulutettu tuo kalleimman, mihin (laina)rahat riittävät.

Ja tietysti nämä ovat huumorilla tehtyjä kärjistyksiä. Mutta keskimäärin kallis auto ei ole minusta ylemmässä keskiluokassa sellainen meriitti kuin alemmassa.

Keskimäärin hyvin toimeentulevat ihmiset eivät millään vanhoilla halpisritsoilla ajele. Ihmiset useimmiten hankkivat parasta mitä voivat, niin asunnoissa kuin autoissakin, joten vaikka ei sillä varakkaalla mitään sadantonnin autoa tarvitse olla, niin harvemmin se millään 10 000e halpiksellakaan ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston professorit nyt eivät yleensä ole mitään yläluokkaa, vaan ihan tavallista koulutettua keskiluokkaa niin palkaltaan kuin muutenkin. Suomessa onkin lähinnä työväenluokkaa ja keskiluokkaa, yläluokkaa sukukartanoineen hyvin vähän.

Luokat Suomessa ovat sen verran vähän tekemisissä keskenään, että niiden olemassaoloa ei välttämättä edes huomaa. Itse olen ylemmän keskiluokan suvusta, ja joskus, kun törmää työväenluokkaiseen sukuun, hämmästyttää, miten isot erot oikeasti ovat, ja miten ne näkyvät perheiden elämässä. Meidän elämämme näyttää varmasti teennäiseltä ja tylsältä, ja taas itse on kuin ulkomailla työväenluokkaisessa kodissa.

Pukeutumisessa erot eivät minusta arjessa niinkään näy. Moni alemman keskiluokan nainen panostaa pukeutumiseen enemmän kuin ylemmän keskiluokan. Syrjäytyneet ovat tietysti asia erikseen. Sama kodeissa. Työväenluokan naiselle kodin puunaaminen on kunnia-asia, koulutetulle ylemmän keskiluokan naiselle se ei ole mikään naisten juttu tai muu kuin välttämätön paha, jolla kukaan täyspäinen ei päde.

Tästä voisi miettiä naisille oman luokkatestin: jos mietit toisten naisten kodinhoitoa, ja erityisesti paheksut kälyä/miniää/anoppia/tuttavaa kodinhoidosta, olet taustaltasi työväenluokkainen.

Ja sama miehille: jos auton merkki on sinulle tärkeää, sekä se, että autosi on puhdas ja kiiltävä aina, olet työväenluokkaisesta taustasta.

Auton vuosimallillako ei ole mitään merkitystä? Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että kuvittelee jonkun luulevan että vm. 2000 audi tai bemari tai mikä nyt onkaan, olevan kallis?

Jos autosta lähdetään jotakin päättelemään, silloin nimenomaan katsotaan vuosimalli. Kun se 10 vuotta vanha mersu on ihan samalla tavalla vanha ja halpa auto kuin 10 vuotta vanha tojota, poistunut  korimallikin jo tuossa vaiheessa josta näkee heti että vanha on. Sitä ei muuta se, että suurin osa naisista kuvittelee jokaisen vanhan taksimersunlouskun olevan "tosikallis ja upea".

Ja ihminen, jolle on tärkeää, että auto on uusi ja kallis, on todennäköisemmin alempaa keskiluokkaa tai työväenluokkaa. Harva tohtorismies viitsisi kirjoittaa mitään tuollaista.

Riippuu aika paljon siitä, minkä alan tohtori.

Tunnen kyllä useamman tekniikan tohtorin, jolle auto on kulkuväline, ei mitään muuta. Ei autolla pädetä, jos on jotain, mikä on oikeasti arvostettua. Eikä kukaan ylemmän keskiluokan ihminen mieti jotain korimallin vuosikertoja.

Kukaan? Hahaa. Ei korkea koulutus suojaa kiinnostukselta autoja kohtaan.

Ei, mutta fiksu ihminen ei laita yhtäläisyysmerkkejä kalliin, hienon tai uuden välille. Saati sitten mieti muiden autoja, ja kuvittele, että ne kertovat jotain ihmisestä. Ylemmän keskiluokan autoharrastaja voi esim tuoda ulkomailta työkomennukselta muistoksi asuinmaansa jonkun vanhan klassikkomallin, vaikka jonkun ikivanhan minin tai volkkarin. Alemmin koulutettu tuo kalleimman, mihin (laina)rahat riittävät.

Ja tietysti nämä ovat huumorilla tehtyjä kärjistyksiä. Mutta keskimäärin kallis auto ei ole minusta ylemmässä keskiluokassa sellainen meriitti kuin alemmassa.

Keskimäärin hyvin toimeentulevat ihmiset eivät millään vanhoilla halpisritsoilla ajele. Ihmiset useimmiten hankkivat parasta mitä voivat, niin asunnoissa kuin autoissakin, joten vaikka ei sillä varakkaalla mitään sadantonnin autoa tarvitse olla, niin harvemmin se millään 10 000e halpiksellakaan ajaa.

No eeiii, mutta. Tuntemani vanhan rahan tosirikkaat ostavat kymmenen vuoden välein uutena jonkun suurehkon muttei mitenkään kaupan kalleimman volvon tai jopa toyotan. Sellaisen, mikä ei hirveästi herätä huomiota, mutta on kyllä hyvä auto. Sitä pidetään sitten kauan, mutta kun vaihdetaan, niin vaihdetaan taas hyvään.

Äkisti hyville tulolle päässeet pitävät hienompaa autoa. Audimaasturi tai porsche paljastaa nousukkaan, ja autohan ei voi olla viittä vuotta vanhempi.

Tuntemani tekniikan tohtorit suosivat nelivetoista skodaa tai muuta vastaavaa hinta-laatusuhteeltaan hyvää, mutta ei mitenkään pröystäilevää autoa. Tosin en tietenkään tunne kaikkia Suomen tekniikan tohtoreita :).

Sitä en sitten osaa sanoa, kumpi on nykymaailmassa sitä "yläluokkaa", se satoja tuhansia omalla työllään tienaava vaiko se varakkaan suvun vaatimaton. Ehkä suomalainen yläluokan käsite on vähän kuin sateenkaaren pää, se on lopulta aina jossain muualla?

Vierailija kirjoitti:

Mitä käytetään perusteena? Koulutusta? Varallisuutta? Ammattiasemaa?

Joku voi olla koulutuksensa perusteella hyvinkin "yläluokkaa", mutta jostakin syystä ei toimi sitä vastaavassa työssä ja tulojensa perusteella onkin työväenluokkaa. Joku voi olla rahapeleissä miljonääriksi rikastunut, mutta kouluttamaton ja työtön, jolloin hän on varallisuutensa perusteella "yläluokkaa", mutta ei muuten. Pukeutumisesta, autosta ja sen sellaisesta taas ei voi päätellä mitään - kirpputoreilta ja netistä saa laatumerkkejä kohtuullisella ja jopa edullisella hinnalla, joku voi ajaa muutaman tonnin autolla koska ei halua laittaa rahaa kulkuvälineeseen ja joku toinen taas asuu vuokrakopperossa ja syö aleruokaa, että saa maksettua uusimman vuosimallin mersun pitkät osarit, johon oikeasti ei olisi varaa.

Joku kirjallisuuden- ja filosofiantuntemus taas pätee vain tietyille aloille; esim. omalla alallani koulutuksessa ja työtehtävissä tehdään todellakin kaikkea muuta kuin luetaan kirjallisuuden klassikoita tai keskustellaan Sokrateesta.

MIT on maailman huippuyliopistoja ja nimenomaisesti ns. kovien tieteiden aloilla. Kuitenkin siellä on myös maailman paras antiikin tutkimuksen laitos. Siellä todellakin keskustellaan Sokrateesta, kas kun se katsotaan eliitin ominaisuuksiin.

Kirjoitustaito on jonkinlainen kriteeri, mutta täytyy muistaa, että dysleksiakin on olemassa. Pöytätavat ovat parempi kriteeri. Maiskuttaminen ja ruoka suussa puhuminen ovat alaluokan merkkejä, samoin kuin vihamielinen suhtautuminen servietteihin ja se, että töykeää, riitaa haastavaa käyttsötä pidetään arvostettavana rehellisyytenä. Kohteliaisuushan ei voi tietyn porukan mielestä koskaan olla aitoa. Vaatteet tms. eivät oman kokemukseni mukaan kerro kovin paljoa edes rahatilanteesta. Puhumisessa taas se joidenkin naisten tapa hinkaista "joo!" tai jotakin muuta teennäisen tätimäistä siten, että puhe tapahtuu hengityksen sisäänvedon aikana, on mielestäni merkki vähän yksinkertaisesta ihmisestä, jonka koulutustaso ei ole kummoinen. Tätä hinkuvinkupuhetta ei myöskään harrasta kukaan sellainen, jolla on oikeasti olemassa joku positio ja ura jossakin. Varakkaiden miesten palvelusvaimot voivat kyllä hinkua ja hinkuvatkin. Kotona oleva kirjahylly ja se, mitä siinä on, kertoo paljon. Eniten kertoo kirjahyllyn puuttuminen. Tässä joitakin.  

Etenkin puhetyylistä ja kasvoista.

Esim Jörn Donner tai Tuomioja pukeutuvat kuin spuket mutta puhetyyli ja älykäs ilme kertovat...

Pukeutumisen huomaa ensimmäisenä. Kyse ei ole vaatteiden hinnoista vaan tyylistä. Ylempään keskiluokkaan kuuluva aikuinen ei ilmaannu palaveriin huppari päällä, ellei sitten ole töissä it-alan yrityksessä, jossa laaditaan pelejä. Hiuksissa ei ole räväkkää leikkausta ja väriä. Pinttynyt tupakanhaju puuttuu myös. Käytös on hillittyä ja tilanteeseen sopivaa. Ylempiin luokkiin kuuluvat ovat yleensä hoikkia tai normaalipainoisia, itsestään huolta pitäviä ihmisiä. Alempiin luokkiin kuuluvilla voi käsipuolessa kyllä roikkua merkkilaukku, mutta hampaat ovat ehkä hoitamatta tai hiusten leikkaus ylikasvanut.

Korkeasti koulutetun ihmisen yleensä tunnistaa keskustellessa siitä, että hän ei halveksi eikä vähättele mitään tietoa tai taitoa. Maisterit ja tohtorit kokemukseni mukaan arvostavat paljonkin esimerkiksi sitä, että joku osaa rakentaa talon tai korjata auton. Myös lastenhoitajien ja opettajien työtä arvostetaan. Sen sijaan osa alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvista vähättelee lukemisen ja kirjoittamisen merkitystä, humanistisia tieteitä, taidetta ja ylipäänsä korkeaa koulutusta ja sivistystä.

Näissä keskusteluissa törmää aina samaan määrittelyongelmaan. Ihmisillä on niin erilaiset käsitykset siitä, mikä on yläluokkainen tai alaluokkainen. Joidenkin mielestä ensimmäinen on jonkinlaista aatelivallan perua, johon kuuluvat brittiläiseen tyyliin vanha raha, sukukartanot ja yhteydet valtaapitäviin/nimekkäisiin henkilöihin. Vastaavasti alaluokkaa ei monien mielestä ole enää lainkaan olemassa.

Sinällään maailma on muuttunut, mutta yhteiskunnassa on silti aina ne kerrostumat. Siellä yläpäässä ihmiset ovat jollain tavalla etuoikeutettuja tai heillä on sellaista sosiaalista ja kulttuurista pääomaa tai valtaa, joka puuttuu alemmilta luokilta. Kyllä Suomessa on edelleenkin vanhan rahan rikkaita, mutta he eivät yksinään edusta suomalaista yläluokkaa. Nykyisin koulutkset voidaan ajatella kytkeytyvän myös yläluokkaisuuteen. Usein siihen liittyy lisäksi keskimääräistä suurempi taloudellinen pääoma ja erilaiset mahdollisuudet elämässä, mikä puuttuu varsinaiselta keskiluokalta.

Eliitit ja ylhäisö ovat varsinaisesti asia erikseen. Ne ovat niitä taloudellisia ja poliittisia ryhmiä, jotka vastaavat valtaapitäviä ja monarkeja monissa Euroopan valtioissa. Ylhäisö on taas jo vähän hieman eri sfääreissä kuin yläluokka.

Sinällään nuo termit yläluokka, keskiluokka ja alaluokka ovat sen verran vanhentuneita, että niillä on vaikea selittää nykyisin hyvin monimutkaisia taloudellis-sosiaalisia hierarkioita. Mikään yksittäinen asia kun ei määritä ihmisen yhteiskuntaluokkaa, vaan se muodostuu monista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kirjoitustaito. Jos on yhdyssanavirheitä tai kirjoittaa pienin alkukirjaimin, on alinta kastia. Samoin ulkonäössä siniset hiukset tai moniväritukka, tupakointi, tatuoinnit ja äänekäs ja ruma käytös tai kiroilu tai humalahakuinen juominen tarkoittavat alinta kastia.

Tämä viesti taas paljasti kirjoittajan oman sivistyksen tason. Ihminen, joka tuntisi maailmanhistoriaa, ei käyttäisi käsitettä kasti suomalaisessa kontekstissa. 

Av ei petä. :D

T. valtiotieteiden maisteri

Alinta kastia on vakiintunut ilmaus suomen kielessä. Maailma ei myöskään ole mustavalkoinen.

Vierailija kirjoitti:

sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kirjoitustaito. Jos on yhdyssanavirheitä tai kirjoittaa pienin alkukirjaimin, on alinta kastia. Samoin ulkonäössä siniset hiukset tai moniväritukka, tupakointi, tatuoinnit ja äänekäs ja ruma käytös tai kiroilu tai humalahakuinen juominen tarkoittavat alinta kastia.

Tämä viesti taas paljasti kirjoittajan oman sivistyksen tason. Ihminen, joka tuntisi maailmanhistoriaa, ei käyttäisi käsitettä kasti suomalaisessa kontekstissa. 

Av ei petä. :D

T. valtiotieteiden maisteri

Hesarissakin on käytetty sanaa kasti luokittelussa, eikä kyse ole ollut Intian kastilaitoksesta.

Wou, Hesarissa :D ei ole kovin tieteellinen lähde..

Joku taitaa olla assi.

Joko mainittiin sukkahousujen käyttö?