Lue keskustelun säännöt.
Työnantaja sai kuulla raskaudestani muuta kautta kuin minulta, nyt syyttää minua
08.10.2017 |
Olen siis raskaana, enkä ole vielä kertonut töissä tästä kenellekään. Jään äitiyslomalle vasta joulukuun puolivälissä, joten minulla olisi ollut vielä aikaa ilmoittaa tästä itse. Raskaus ei vielä näkyvästi näy, koska pienehkö vatsa ja sen saa vaatteilla peitettyä hyvin. Jotain kautta tämä tieto oli nyt kuitenkin tullut työkaverin tietoon ja hän oli kertonut asiasta.
Eilen(kyllä, lauantaina) työnantaja soitti, kuulosti äkäiseltä ja alkoi tivaamaan, pitääkö tämä paikkansa. Kun vastasin kyllä, hän jatkoi tiukkaamistaan, että miksen ole kertonut. Kerroin, ettei ole ollut vielä ajankohtaista ja asia on oma asiani. Hän kuitenkin jatkoi ja sanoi, että kyllä tällaisesta pitäisi aina kertoa heti. Ei tarvitse, tiedän sen, mutta sitä hän hoki. On kuulemma minun syytäni, että hän on nyt paskassa tilanteessa ja tämä kuulemma vaikuttaa koko työyhteisöön.
Tiedän, ettei minua voida irtisanoa, mutta silti jäi inhottava olo. Ihan siksikin, että onnistui kyllä pilaamaan hyvän fiiliksen ja tuntuu todella inhottavalta ajatukselta mennä huomenna töihin.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin aiheesta saadaan pitkä ap:tä syyllistävä ketju, vaikka laki on selkeän yksiselitteinen. Ja vielä naiset on pääosassa syyllistämässä, hävetkää.
Lain mukaan saan sanoa kadulla vastaantulevalle lapselle "mielestäni sinulla on todella iso nenä, enkä usko että kukaan voi koskaan sinua rakastaa. Luulenpa, että vanhempasi vihaavat sinua ja toivovat, ettet olisi koskaan syntynyt".
Tämä on täysin _laillista_. Onko se siis oikein eikä näin käyttäytyvää saisi siis mitenkään syyllistää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanominen on aika hankalaa työntekijän ollessa raskaana, äitiyslomalla tai perhevapaalla. Eli AP voi nyt sitten hoitaa asiansa hyvin ja ennen perhevapaan päättymistä olla tukevasti raskaana ja jäädä äitiyslomalle juuri ennen työhönpalaamista. Tällä tavoin eräs tuttavani piti virkaansa lähemmäs 10 vuotta, virkaa, jonka sai ollessaan 6:lla kuulla raskaana, mutta masu ei vielä ollut kasvanut.
Olipahan sijaisella pitkä sijaisuus ja mahdollisuus saada hyvä ammattitaito ja työkokemus!Ja noin voi olla varma, ettei ole enää työtä, mihin palata, vaan tulee takuuvarmasti sijoitus muihin tehtäviin. Sijainenkaan ei ole enää sijainen, vaan hänet on täytynyt vakinaistaa ja ap:n tehtävät muokattu uudelleen ja annettu hänelle. Vaikka olisi kuinka suorittavan tason työssä, niin kymmenessä vuodessa tehtävät ja työ ehtivät muuttua aika tavalla. Virkaa on hankalampi menettää, mutta yksityisellä voi olla varma olevansa seuraavalla yt-kierroksella lähtevien listalla, koska oma ammattitaito ei enää vastaa nykypäivän vaatimuksia.
Höpöhöpö. Sijainen on sijainen vaikka voissa paistaisi, vaikka sen 10 vuotta. Pitkä työsuhde ei tee siitä vakituista jos peruste määräaikaiseen on olemassa ja sijaisuus on mitä tavallisin laillinen peruste.
Ei pidä paikkaansa. Jos sijaisuus kestää 10 vuotta, voidaan työvoiman tarve katsoa pysyväksi.
No ei voi, tuohan olisi pienyrittäjälle mahdoton ansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanominen on aika hankalaa työntekijän ollessa raskaana, äitiyslomalla tai perhevapaalla. Eli AP voi nyt sitten hoitaa asiansa hyvin ja ennen perhevapaan päättymistä olla tukevasti raskaana ja jäädä äitiyslomalle juuri ennen työhönpalaamista. Tällä tavoin eräs tuttavani piti virkaansa lähemmäs 10 vuotta, virkaa, jonka sai ollessaan 6:lla kuulla raskaana, mutta masu ei vielä ollut kasvanut.
Olipahan sijaisella pitkä sijaisuus ja mahdollisuus saada hyvä ammattitaito ja työkokemus!Ja noin voi olla varma, ettei ole enää työtä, mihin palata, vaan tulee takuuvarmasti sijoitus muihin tehtäviin. Sijainenkaan ei ole enää sijainen, vaan hänet on täytynyt vakinaistaa ja ap:n tehtävät muokattu uudelleen ja annettu hänelle. Vaikka olisi kuinka suorittavan tason työssä, niin kymmenessä vuodessa tehtävät ja työ ehtivät muuttua aika tavalla. Virkaa on hankalampi menettää, mutta yksityisellä voi olla varma olevansa seuraavalla yt-kierroksella lähtevien listalla, koska oma ammattitaito ei enää vastaa nykypäivän vaatimuksia.
Höpöhöpö. Sijainen on sijainen vaikka voissa paistaisi, vaikka sen 10 vuotta. Pitkä työsuhde ei tee siitä vakituista jos peruste määräaikaiseen on olemassa ja sijaisuus on mitä tavallisin laillinen peruste.
Ei pidä paikkaansa. Jos sijaisuus kestää 10 vuotta, voidaan työvoiman tarve katsoa pysyväksi.
No ei voi, tuohan olisi pienyrittäjälle mahdoton ansa.
3 § (21.12.2010/1224)
"Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa työpaikoissa kestää iäisyyden hakea lupa sijaisen palkkaamiseen. Eikä oikean sijaisen löytäminen ja perehdytys käy sormia napsauttamalla. Sitä parempi mitä aikaisemmin kerrot, voit sanoa ettet halua että asiaa kerrotaan vielä työkavereille.
Itse kerroin joskus 20 viikon tietämissä.Se on kyllä ihan työpaikan oma ongelma, jos lain noudattaminen tuottaa ongelmia
Nämä lakia nuolemalla noudattavat kyllä pyrin rekryssä tunnistamaan, että jäävät muiden murheeksi. Lain mukaan, äippäloman jälkeen ja lasten ollessa vaikka kouluikäisiä, voidaankin sitten ko. työntekijän kesäloma määrittää työnantajan toimesta pidettäväksi toukokuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa työpaikoissa kestää iäisyyden hakea lupa sijaisen palkkaamiseen. Eikä oikean sijaisen löytäminen ja perehdytys käy sormia napsauttamalla. Sitä parempi mitä aikaisemmin kerrot, voit sanoa ettet halua että asiaa kerrotaan vielä työkavereille.
Itse kerroin joskus 20 viikon tietämissä.Se on kyllä ihan työpaikan oma ongelma, jos lain noudattaminen tuottaa ongelmia
Sitten ei varmaan ole työntekijällekään mikään ongelma, jos työnantaja noudattaa lakia esim. myöntäessään vuosilomia. Työntekijän toiveitahan ei lain mukaan ole mikään pakko toteuttaa, vaan työnantaja voi myöntää kesäloman kaksi viikkoa toukokuussa ja kaksi viikkoa syyskuussa, vaikka työntekijän lapsen päiväkoti olisi heinäkuun kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea ymmärtää miksi naiset haluavat aiheuttaa ongelmia paitsi työnantajalle myös työkavereilleen. Ja sitten ihmetellään että nuoria naisia ei palkata.
Entinen työkaveri oli jäämässä äitiyslomalle elokuussa. Hän halusi olla kesälomalla alkukesästä ja tulla vielä kuukaudeksi töihin ennen äitiyslomaa. Me työkaverit yritimme hienovaraisesti kysyä eikö hän haluaisi jäädä vapaalle suoraan kesälomalta. Kyllä me muut voisimme hyvin hoitaa työt heinäkuussa ja sopia lomamme sen mukaan. Mutta ei, hän halusi palata töihin heinäkuuksi. Varmaan arvaatte mitä kesäkuun lopussa tapahtui. Tuli ilmoitus että hän on sairauslomalla äitiysloman alkuun saakka. Siinä meni meidän muiden kesälomasuunnitelmat uusiksi. Onhan se aika selvää ettei työkaverini tarkoitus ollut oikeasti tulla töihin ennen äitiyslomaa, vaan tarkoitus oli maksimoida poissaoloaika töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanominen on aika hankalaa työntekijän ollessa raskaana, äitiyslomalla tai perhevapaalla. Eli AP voi nyt sitten hoitaa asiansa hyvin ja ennen perhevapaan päättymistä olla tukevasti raskaana ja jäädä äitiyslomalle juuri ennen työhönpalaamista. Tällä tavoin eräs tuttavani piti virkaansa lähemmäs 10 vuotta, virkaa, jonka sai ollessaan 6:lla kuulla raskaana, mutta masu ei vielä ollut kasvanut.
Olipahan sijaisella pitkä sijaisuus ja mahdollisuus saada hyvä ammattitaito ja työkokemus!Ja noin voi olla varma, ettei ole enää työtä, mihin palata, vaan tulee takuuvarmasti sijoitus muihin tehtäviin. Sijainenkaan ei ole enää sijainen, vaan hänet on täytynyt vakinaistaa ja ap:n tehtävät muokattu uudelleen ja annettu hänelle. Vaikka olisi kuinka suorittavan tason työssä, niin kymmenessä vuodessa tehtävät ja työ ehtivät muuttua aika tavalla. Virkaa on hankalampi menettää, mutta yksityisellä voi olla varma olevansa seuraavalla yt-kierroksella lähtevien listalla, koska oma ammattitaito ei enää vastaa nykypäivän vaatimuksia.
Höpöhöpö. Sijainen on sijainen vaikka voissa paistaisi, vaikka sen 10 vuotta. Pitkä työsuhde ei tee siitä vakituista jos peruste määräaikaiseen on olemassa ja sijaisuus on mitä tavallisin laillinen peruste.
Ei pidä paikkaansa. Jos sijaisuus kestää 10 vuotta, voidaan työvoiman tarve katsoa pysyväksi.
No ei voi, tuohan olisi pienyrittäjälle mahdoton ansa.
3 § (21.12.2010/1224)
"Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi"
Ja mitenköhän sen (sijaisen) tarve on pysyvä sen jälkeenkin kun se vakituinen on palaamassa töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa työpaikoissa kestää iäisyyden hakea lupa sijaisen palkkaamiseen. Eikä oikean sijaisen löytäminen ja perehdytys käy sormia napsauttamalla. Sitä parempi mitä aikaisemmin kerrot, voit sanoa ettet halua että asiaa kerrotaan vielä työkavereille.
Itse kerroin joskus 20 viikon tietämissä.Se on kyllä ihan työpaikan oma ongelma, jos lain noudattaminen tuottaa ongelmia
Sitten ei varmaan ole työntekijällekään mikään ongelma, jos työnantaja noudattaa lakia esim. myöntäessään vuosilomia. Työntekijän toiveitahan ei lain mukaan ole mikään pakko toteuttaa, vaan työnantaja voi myöntää kesäloman kaksi viikkoa toukokuussa ja kaksi viikkoa syyskuussa, vaikka työntekijän lapsen päiväkoti olisi heinäkuun kiinni.
Tottakai voi. Monissa paikoissa on kiertävät lomat. Tänä vuonna henkilöllä on lomaa toukokuu, ensi vuonna kesäkuu, sitten heinäkuu, elokuu ja syyskuu. Eikä siihen ole työntekijällä mitään sanomista. Paitsi hakea saikkua se heinäkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanominen on aika hankalaa työntekijän ollessa raskaana, äitiyslomalla tai perhevapaalla. Eli AP voi nyt sitten hoitaa asiansa hyvin ja ennen perhevapaan päättymistä olla tukevasti raskaana ja jäädä äitiyslomalle juuri ennen työhönpalaamista. Tällä tavoin eräs tuttavani piti virkaansa lähemmäs 10 vuotta, virkaa, jonka sai ollessaan 6:lla kuulla raskaana, mutta masu ei vielä ollut kasvanut.
Olipahan sijaisella pitkä sijaisuus ja mahdollisuus saada hyvä ammattitaito ja työkokemus!Ja noin voi olla varma, ettei ole enää työtä, mihin palata, vaan tulee takuuvarmasti sijoitus muihin tehtäviin. Sijainenkaan ei ole enää sijainen, vaan hänet on täytynyt vakinaistaa ja ap:n tehtävät muokattu uudelleen ja annettu hänelle. Vaikka olisi kuinka suorittavan tason työssä, niin kymmenessä vuodessa tehtävät ja työ ehtivät muuttua aika tavalla. Virkaa on hankalampi menettää, mutta yksityisellä voi olla varma olevansa seuraavalla yt-kierroksella lähtevien listalla, koska oma ammattitaito ei enää vastaa nykypäivän vaatimuksia.
Höpöhöpö. Sijainen on sijainen vaikka voissa paistaisi, vaikka sen 10 vuotta. Pitkä työsuhde ei tee siitä vakituista jos peruste määräaikaiseen on olemassa ja sijaisuus on mitä tavallisin laillinen peruste.
Ei pidä paikkaansa. Jos sijaisuus kestää 10 vuotta, voidaan työvoiman tarve katsoa pysyväksi.
No ei voi, tuohan olisi pienyrittäjälle mahdoton ansa.
3 § (21.12.2010/1224)
"Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi"
Ja mitenköhän sen (sijaisen) tarve on pysyvä sen jälkeenkin kun se vakituinen on palaamassa töihin?
Eihän tuossa puhuta siitä ajasta, kun vakituinen on palaamassa töihin, vaan niistä lähemmäs kymmenestä vuodesta, jotka hän on sitä ennen pois. Laki ei kuitenkaan anna ketjuttaa määräaikaisia sopimuksia vuositolkulla. Se on sitten työnantajan tehtävä miettiä, riittääkö hänellä töitä molemmille vakituisille, kun toinen palaa perhevapailta töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä töissä on kerrottava raskaudesta heti. Syynä turvallisuus. Kertomatta jättäminen on vaarallista. Työpaikka siis leikkaussali.
Työnantaja voi halustessaan järjestää niin että töihin palaavalla ihmisellä ei olekkaan enää töitä. Vittumaisuus kostautuu aina.
Meillä yksi työkaveri ei kertonut että on menossa jalkaleikkaukseen minkä oli tiennyt jo etukäteen ja tulossa oli iso tilaus. Hoidimme pomon kanssa tilauksen. Ja sen jälkeen pomo ulkoisti koko homman ja minä sain muita töitä yrityksestä. Muija palasi sairaslomalta ja sai irtisanomispaperit käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ao on toiminut oikein sekä moraalisesti että laillisesti. Kummallisia syyllistäviä kommentteja.
Elämässä ja työelämässä voi tulla monia oikeasti yllättäviä tilanteita vastaan. On kyllä ihan kyse työnantajan/pomon kyvyttömyydestä, jos ongelmanratkaisutaidot rajoittuvat kiukutteluun.
Kyllä 2 kk pitäisi riittää. Jos ei riittäisi, niin varmaan lakiinkin olisi kirjattu jotain muuta. Toki voi kertoa aikaisemminkin, mutta ei siihen mitään velvoitetta ole.
Sit sellainen fakta-asia, joka on ilmeisesti näiltä "kusit omiin housuihisi" -kommentoijilta jäänyt huomiotta: Ihmiset vaihtavat työpaikkoja: työntekijän irtisanoutumisaika on tyypillisesti 2 vk - 1 kk.
Kuka normaali pomo/ta vetää tossa tilanteessa itkupotkuraivarit, että sun olisi pitänyt kertoa aikaisemmin, "nyt on mulla vaikeaa, byääh ja kostan tän sulle".
Ihmiset sairastuu ja voivat olla pitkään poissa ja äkillisesti. Onko näissä tilanteissa asiallista syyllistää sairastunutta, että kylläpä nyt meidät pulaan jätitte.
Erityisesti ensimmäinen raskaus on naiselle todella uusi tilanne. Vaikka se olisi toivottu, voi asian käsittelemiseen tarvita omaa aikaa ja rauhaa. Toiset ainakin tarvii.
Lopuksi vielä yksi näkökulma siihen, ettei kerro aikaisemmin.
1) Keskenmenon riski on suurimmillaan ensimmäisen 12 raskausviikon ajan. Samoin ensimmäinen raskauden aikainen ultraäänitutkimus ja sikiön kromosomipoikkeamien seulonta tehdään ennen tai hieman 12. raskausviikon jälkeen. Raskauden keskeytyksen voi tehdä ennen 12 raskausviikkoa.
2) Toinen sikiöaikainen tutkimus tehdään noin 20. viikon paikkeilla eli kun raskaus on kestänyt noin 5 kk. Jos seulonnassa löytyy jotain todella vakavaa, raskauden voi keskeyttää näillä viikoilla 24. raskausviikkoon mennessä.
Tarkemmat viikot ja tiedot: http://stm.fi/seulonnat/sikioseulonnat
Eli eipä siinä hirveästi jää ylimääräistä aikaa kertomiselle, jos haluaa käydä toisessa seulonnassa ja varmistua, että sikiöllä on kaikki ainakin siinä vaiheessa OK.
Omasta mielestäni on ihan järkevää, että suojelee itseään sen verran, että jos joutuu tekemään raskaita päätöksiä raskauden jatkumisen suhteen tai jotain tapahtuu ns. riskiviikoilla ei kaikkien tarvitse tietää kaikkia yksityiskohtia.
Vierailija kirjoitti:
Ao on toiminut oikein sekä moraalisesti että laillisesti. Kummallisia syyllistäviä kommentteja.
Elämässä ja työelämässä voi tulla monia oikeasti yllättäviä tilanteita vastaan. On kyllä ihan kyse työnantajan/pomon kyvyttömyydestä, jos ongelmanratkaisutaidot rajoittuvat kiukutteluun.
Kyllä 2 kk pitäisi riittää. Jos ei riittäisi, niin varmaan lakiinkin olisi kirjattu jotain muuta. Toki voi kertoa aikaisemminkin, mutta ei siihen mitään velvoitetta ole.
Sit sellainen fakta-asia, joka on ilmeisesti näiltä "kusit omiin housuihisi" -kommentoijilta jäänyt huomiotta: Ihmiset vaihtavat työpaikkoja: työntekijän irtisanoutumisaika on tyypillisesti 2 vk - 1 kk.
Kuka normaali pomo/ta vetää tossa tilanteessa itkupotkuraivarit, että sun olisi pitänyt kertoa aikaisemmin, "nyt on mulla vaikeaa, byääh ja kostan tän sulle".
Ihmiset sairastuu ja voivat olla pitkään poissa ja äkillisesti. Onko näissä tilanteissa asiallista syyllistää sairastunutta, että kylläpä nyt meidät pulaan jätitte.
Erityisesti ensimmäinen raskaus on naiselle todella uusi tilanne. Vaikka se olisi toivottu, voi asian käsittelemiseen tarvita omaa aikaa ja rauhaa. Toiset ainakin tarvii.
Lopuksi vielä yksi näkökulma siihen, ettei kerro aikaisemmin.
1) Keskenmenon riski on suurimmillaan ensimmäisen 12 raskausviikon ajan. Samoin ensimmäinen raskauden aikainen ultraäänitutkimus ja sikiön kromosomipoikkeamien seulonta tehdään ennen tai hieman 12. raskausviikon jälkeen. Raskauden keskeytyksen voi tehdä ennen 12 raskausviikkoa.
2) Toinen sikiöaikainen tutkimus tehdään noin 20. viikon paikkeilla eli kun raskaus on kestänyt noin 5 kk. Jos seulonnassa löytyy jotain todella vakavaa, raskauden voi keskeyttää näillä viikoilla 24. raskausviikkoon mennessä.
Tarkemmat viikot ja tiedot: http://stm.fi/seulonnat/sikioseulonnatEli eipä siinä hirveästi jää ylimääräistä aikaa kertomiselle, jos haluaa käydä toisessa seulonnassa ja varmistua, että sikiöllä on kaikki ainakin siinä vaiheessa OK.
Omasta mielestäni on ihan järkevää, että suojelee itseään sen verran, että jos joutuu tekemään raskaita päätöksiä raskauden jatkumisen suhteen tai jotain tapahtuu ns. riskiviikoilla ei kaikkien tarvitse tietää kaikkia yksityiskohtia.
Pakkohan siitä raskauden keskeytymisestäkin/kohtukuolemasta on esimiehelle kertoa, jos aikoo olla sen vuoksi saikulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa naisista joutuu kertomaan raskaudesta paljon aikaisemmin siksi, että se näkyy tuossa vaiheessa jo niinselkeästi päälle päin että sitä on mahdotonta salata. Siksi ei ole totuttu siihen, että joku ilmoittaa vasta viime tipassa.
Tiedätkö tarkalleen, mitä työkaverisi oli pomollesi sanonut? Oliko heillä ennen "tunnustustasi" tiedossa esim. tarkka laskettu aika/ päivämäärä, jolloin jäät äitiyslomalle, vai oliko tieto se, että jäät joulukuussa pois? Jälkimmäisessä tapauksessa ymmärrän työnantajan tuohtumuksen, sillä "joulukuussa" voi tarkoittaa jo kuun ensimmäistä päivää, johon on alle 2kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ao on toiminut oikein sekä moraalisesti että laillisesti. Kummallisia syyllistäviä kommentteja.
Elämässä ja työelämässä voi tulla monia oikeasti yllättäviä tilanteita vastaan. On kyllä ihan kyse työnantajan/pomon kyvyttömyydestä, jos ongelmanratkaisutaidot rajoittuvat kiukutteluun.
Kyllä 2 kk pitäisi riittää. Jos ei riittäisi, niin varmaan lakiinkin olisi kirjattu jotain muuta. Toki voi kertoa aikaisemminkin, mutta ei siihen mitään velvoitetta ole.
Sit sellainen fakta-asia, joka on ilmeisesti näiltä "kusit omiin housuihisi" -kommentoijilta jäänyt huomiotta: Ihmiset vaihtavat työpaikkoja: työntekijän irtisanoutumisaika on tyypillisesti 2 vk - 1 kk.
Kuka normaali pomo/ta vetää tossa tilanteessa itkupotkuraivarit, että sun olisi pitänyt kertoa aikaisemmin, "nyt on mulla vaikeaa, byääh ja kostan tän sulle".
Ihmiset sairastuu ja voivat olla pitkään poissa ja äkillisesti. Onko näissä tilanteissa asiallista syyllistää sairastunutta, että kylläpä nyt meidät pulaan jätitte.
Erityisesti ensimmäinen raskaus on naiselle todella uusi tilanne. Vaikka se olisi toivottu, voi asian käsittelemiseen tarvita omaa aikaa ja rauhaa. Toiset ainakin tarvii.
Lopuksi vielä yksi näkökulma siihen, ettei kerro aikaisemmin.
1) Keskenmenon riski on suurimmillaan ensimmäisen 12 raskausviikon ajan. Samoin ensimmäinen raskauden aikainen ultraäänitutkimus ja sikiön kromosomipoikkeamien seulonta tehdään ennen tai hieman 12. raskausviikon jälkeen. Raskauden keskeytyksen voi tehdä ennen 12 raskausviikkoa.
2) Toinen sikiöaikainen tutkimus tehdään noin 20. viikon paikkeilla eli kun raskaus on kestänyt noin 5 kk. Jos seulonnassa löytyy jotain todella vakavaa, raskauden voi keskeyttää näillä viikoilla 24. raskausviikkoon mennessä.
Tarkemmat viikot ja tiedot: http://stm.fi/seulonnat/sikioseulonnatEli eipä siinä hirveästi jää ylimääräistä aikaa kertomiselle, jos haluaa käydä toisessa seulonnassa ja varmistua, että sikiöllä on kaikki ainakin siinä vaiheessa OK.
Omasta mielestäni on ihan järkevää, että suojelee itseään sen verran, että jos joutuu tekemään raskaita päätöksiä raskauden jatkumisen suhteen tai jotain tapahtuu ns. riskiviikoilla ei kaikkien tarvitse tietää kaikkia yksityiskohtia.
Pakkohan siitä raskauden keskeytymisestäkin/kohtukuolemasta on esimiehelle kertoa, jos aikoo olla sen vuoksi saikulla.
Mutta niiden kertomiselle ei ole lakisääteisiä rajoja eikä esim. kohtukuolemasta tiedä ennen kuin se toteutuu. Se tulee yllätyksenä sekä itselle että työnantajalle.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista joutuu kertomaan raskaudesta paljon aikaisemmin siksi, että se näkyy tuossa vaiheessa jo niinselkeästi päälle päin että sitä on mahdotonta salata. Siksi ei ole totuttu siihen, että joku ilmoittaa vasta viime tipassa.
Monen pitää myös sumplia neuvolakäyntejä, kun ne lähes aina osuvat keskellä työpäivää. Harvassa työpaikassa pystyy käymään henkilökohtaisilla asioilla sopimatta siitä pomon kanssa, tai vaihtamatta työvuoroja.
Vierailija kirjoitti:
Eli kesken joulukiireen jäät lomalle, ja vasta nyt sai työnantaja tietää? Suoraan sanottuna olet aika paska työntekijä.
Mistä tiedät, että ap:n työpaikalla on joulukiireitä?
Jos on, niin sittenhän varmaan palkataan lisäapulaisia muutenkin?
Työpaikoista joulukiireisin lienee vähittäiskauppa, mutta myyjiä ja kassoja ei tarvitse pitkään kouluttaa, joten ihan pystystä metsästä voi lyhyellä varoitusajalla palkata sijaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ao on toiminut oikein sekä moraalisesti että laillisesti. Kummallisia syyllistäviä kommentteja.
Elämässä ja työelämässä voi tulla monia oikeasti yllättäviä tilanteita vastaan. On kyllä ihan kyse työnantajan/pomon kyvyttömyydestä, jos ongelmanratkaisutaidot rajoittuvat kiukutteluun.
Kyllä 2 kk pitäisi riittää. Jos ei riittäisi, niin varmaan lakiinkin olisi kirjattu jotain muuta. Toki voi kertoa aikaisemminkin, mutta ei siihen mitään velvoitetta ole.
Sit sellainen fakta-asia, joka on ilmeisesti näiltä "kusit omiin housuihisi" -kommentoijilta jäänyt huomiotta: Ihmiset vaihtavat työpaikkoja: työntekijän irtisanoutumisaika on tyypillisesti 2 vk - 1 kk.
Kuka normaali pomo/ta vetää tossa tilanteessa itkupotkuraivarit, että sun olisi pitänyt kertoa aikaisemmin, "nyt on mulla vaikeaa, byääh ja kostan tän sulle".
Ihmiset sairastuu ja voivat olla pitkään poissa ja äkillisesti. Onko näissä tilanteissa asiallista syyllistää sairastunutta, että kylläpä nyt meidät pulaan jätitte.
Erityisesti ensimmäinen raskaus on naiselle todella uusi tilanne. Vaikka se olisi toivottu, voi asian käsittelemiseen tarvita omaa aikaa ja rauhaa. Toiset ainakin tarvii.
Lopuksi vielä yksi näkökulma siihen, ettei kerro aikaisemmin.
1) Keskenmenon riski on suurimmillaan ensimmäisen 12 raskausviikon ajan. Samoin ensimmäinen raskauden aikainen ultraäänitutkimus ja sikiön kromosomipoikkeamien seulonta tehdään ennen tai hieman 12. raskausviikon jälkeen. Raskauden keskeytyksen voi tehdä ennen 12 raskausviikkoa.
2) Toinen sikiöaikainen tutkimus tehdään noin 20. viikon paikkeilla eli kun raskaus on kestänyt noin 5 kk. Jos seulonnassa löytyy jotain todella vakavaa, raskauden voi keskeyttää näillä viikoilla 24. raskausviikkoon mennessä.
Tarkemmat viikot ja tiedot: http://stm.fi/seulonnat/sikioseulonnatEli eipä siinä hirveästi jää ylimääräistä aikaa kertomiselle, jos haluaa käydä toisessa seulonnassa ja varmistua, että sikiöllä on kaikki ainakin siinä vaiheessa OK.
Omasta mielestäni on ihan järkevää, että suojelee itseään sen verran, että jos joutuu tekemään raskaita päätöksiä raskauden jatkumisen suhteen tai jotain tapahtuu ns. riskiviikoilla ei kaikkien tarvitse tietää kaikkia yksityiskohtia.
Pakkohan siitä raskauden keskeytymisestäkin/kohtukuolemasta on esimiehelle kertoa, jos aikoo olla sen vuoksi saikulla.
Mutta niiden kertomiselle ei ole lakisääteisiä rajoja eikä esim. kohtukuolemasta tiedä ennen kuin se toteutuu. Se tulee yllätyksenä sekä itselle että työnantajalle.
Mutta mitä järkeä on pimittää raskautta viimeiseen asti sillä verukkeella, että jos se ei päätykään hyvin? Kohtukuolema voi tapahtua myös sen jälkeen, kun lakisääteisesti on ollut pakko kertoa raskaudesta.
Ei pidä paikkaansa. Jos sijaisuus kestää 10 vuotta, voidaan työvoiman tarve katsoa pysyväksi.