Lue keskustelun säännöt.
Kun verrataan velaa perheelliseen, miksi aina puhutaan vain pikkulapsiajasta?
08.10.2017 |
Tai sanotaan nyt että useimmiten vapaaehtoislapsettomuuden vertauskohtana pidetään ruuhkavuosissa kärvistelevää pikkulapsiperhettä. Se kaikista kauhein kauppa/ravintola/HopLop-show on kuitenkin väliaikainen vaihe perhe-elämässä. Tuntuu siis vähän hassulta, että vela vertaa elämäänsä juuri siihen äitiin, joka tuskailee itkevän vauvan kanssa marketin kassalla eikä esimerkiksi perheeseen, joka on ravintolaillallisella aikuisten lasten kanssa.
Ymmärrän tietenkin sen, etteivät kaikki halua ryhtyä pikkulapsirumbaan ikinä, ja että lapset tietävät rahanmenoa ja murhetta suunnilleen elämän ehtoopuolelle saakka. En siis missään nimessä väheksy vapaaehtoislapsettomuutta, vaan perheellisenä suosittelen sitä lämpimästi ja oletusarvoisesti muillekin. Silti tuntuu vähän hassulta ottaa aina vauva- ja taaperoaika vertauskohdaksi lapsettoman elämää vastaan, sehän on vähän kuin perustaisi mielikuvansa omakotitaloasumisesta rakennus- tai remontointiaikaan. Kaikki eivät halua siihenkään ryhtyä, mutta on omassa talossa muutakin kuin pelkkää rakentamista ja remonttia.
Kommentit (75)
En ymmärrä miksi ei pikkulapsiaikaa saisi käyttää syynä siihen, ettei halua lapsia. Vai voiko lapsen antaa aluksi pois ja ottaa takaisin siinä 6-vuotiaana? Koska näin ei toimita, joutuu vanhempi elämään pikkulapsivaiheen läpi, eli se varmasti vaikuttaa osin lastenhankintapäätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lapsia, koska en halua olla äiti. Saan rusinat pullasta seuraamalla sisarusteni lapsien kasvamista ja olemalla heille tärkeä ilman että minun tarvitsee 24/7 käyttää aikaani, rahojani, kasvatustaitojani ja huolehtimistani heihin.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ei pikkulapsiaikaa saisi käyttää syynä siihen, ettei halua lapsia. Vai voiko lapsen antaa aluksi pois ja ottaa takaisin siinä 6-vuotiaana? Koska näin ei toimita, joutuu vanhempi elämään pikkulapsivaiheen läpi, eli se varmasti vaikuttaa osin lastenhankintapäätökseen.
En voisi olla enempää samaa mieltä.
Ja samaan hengenvetoon haluaisin myös ihmetellä, että miksi ylipäänsä pitää olla joku syy ettei halua lapsia? Miksi omia elämänvalintoja pitää puolustella?
Vela? Mikä se on? Jotain-lapseton?
Entä FFS? Mistä se on lyhenne?
Oon näköjään ihan pihalla kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsi olet vanhemmillesi? Vai kuvailitko sisaresi/veljesi käytöstä?
Osa veloista vie kissa- tai koiralapsensa vanhemmilleen hoitoon :)
Mammojen korttipakan antivalttikortti #2: henkilökohtaisuuksiin käyminen kun ei osata keskustella yleisellä tasolla
Mulla on kani. Olen joutunut kasvattamaan hänet itse. Kani on aikuinen reilun puolen vuoden iässä, joten ei paha varsinkin kun hän oppi sisäsiistiksi ja sietämään käsittelyä paljon nopeammin. Lapseen verrattuna kani on hiljainen ja helppo mutta tuottaa paljon iloa koko ikänsä. Lemmikki ei ole mulle lapsen korvike vaan pieni ystävä. Aivan eri asia, ja niinpä mun elämään sopii lemmikki mutta ei lasta.
Oon myös ymmärtänyt että lapset ei oo vanhempiensa klooneja, vaikka jotkut vanhemmat jotka elävät lastensa kautta omaa menetettyä elämäänsä niin tuntuvat luulevan. Sitä paitsi, pointti ei ole se että mä tekisin lapsen jos voisin olla varma että kaikki menisi tosi hyvin ja lapsi olisi helppo. Mä en halua minkäänlaista lasta, nuorta, aikuista lasta enkä lapsenlapsia. Mä en halua olla äiti.
Mä en halua lasta KOSKA EN VAAN HALUA. Ei kai suakaan pyydetä jatkuvasti perustelemaan miksi et tahdo olla nunna ja dissata jos sanot ettei sellainen vaan kiinnosta?
Onko sulla joku lapsuuden trauma kun et halua olla nunna? Ootko jotenkin sitoutumisvammanen kun et pysty tekemään luostarilupausta? Etkö pysty elämään yhteisössä muiden nunnien kanssa? Onko sulla joku itsekäs tarve vipottaa ympäri maailmaa kun koet ettet voi asettua elämään luostarin muurien sisään? Mikä sua ylipäätään vaivaa kun et ole aktiivinen uskovainen, taitaa olla koko maailmankatsomukses ihan vituralla? Etkö tajua että nunnana eläminen on ihan parasta mitä elämällään voi tehdä ja muistuttaa enkelien elämää? Voitko myöntää ihan suoraan että et pysty ryhtymään nunnaksi koska olet vähän vajaa, sulla on arvot väärässä järjestyksessä ja jotain henkistä epätasapainoisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ei pikkulapsiaikaa saisi käyttää syynä siihen, ettei halua lapsia. Vai voiko lapsen antaa aluksi pois ja ottaa takaisin siinä 6-vuotiaana? Koska näin ei toimita, joutuu vanhempi elämään pikkulapsivaiheen läpi, eli se varmasti vaikuttaa osin lastenhankintapäätökseen.
Mä olisin voinut hyvinkin harkita lasta jos sen olisi saanut aikuisena. Vauvoissa en ole koskaan nähnyt mitään kiinnostavaa ja lasten kanssa puuhailu on ollut tylsää ja rasittavaa. Odotin todella että kummilapseni aikuistuivat ja sen jälkeen heidän kanssaan onkin ollut erittäin mukava viettää aikaa. Toki annoin heille aikaani lapsinakin, mutta en kokenut saavani siitä itselleni mitään sellaista, että olisin ikinä halunnut omaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsi olet vanhemmillesi? Vai kuvailitko sisaresi/veljesi käytöstä?
Osa veloista vie kissa- tai koiralapsensa vanhemmilleen hoitoon :)
Mammojen korttipakan antivalttikortti #2: henkilökohtaisuuksiin käyminen kun ei osata keskustella yleisellä tasolla
Mulla on kani. Olen joutunut kasvattamaan hänet itse. Kani on aikuinen reilun puolen vuoden iässä, joten ei paha varsinkin kun hän oppi sisäsiistiksi ja sietämään käsittelyä paljon nopeammin. Lapseen verrattuna kani on hiljainen ja helppo mutta tuottaa paljon iloa koko ikänsä. Lemmikki ei ole mulle lapsen korvike vaan pieni ystävä. Aivan eri asia, ja niinpä mun elämään sopii lemmikki mutta ei lasta.
Oon myös ymmärtänyt että lapset ei oo vanhempiensa klooneja, vaikka jotkut vanhemmat jotka elävät lastensa kautta omaa menetettyä elämäänsä niin tuntuvat luulevan. Sitä paitsi, pointti ei ole se että mä tekisin lapsen jos voisin olla varma että kaikki menisi tosi hyvin ja lapsi olisi helppo. Mä en halua minkäänlaista lasta, nuorta, aikuista lasta enkä lapsenlapsia. Mä en halua olla äiti.
Mä en halua lasta KOSKA EN VAAN HALUA. Ei kai suakaan pyydetä jatkuvasti perustelemaan miksi et tahdo olla nunna ja dissata jos sanot ettei sellainen vaan kiinnosta?
Onko sulla joku lapsuuden trauma kun et halua olla nunna? Ootko jotenkin sitoutumisvammanen kun et pysty tekemään luostarilupausta? Etkö pysty elämään yhteisössä muiden nunnien kanssa? Onko sulla joku itsekäs tarve vipottaa ympäri maailmaa kun koet ettet voi asettua elämään luostarin muurien sisään? Mikä sua ylipäätään vaivaa kun et ole aktiivinen uskovainen, taitaa olla koko maailmankatsomukses ihan vituralla? Etkö tajua että nunnana eläminen on ihan parasta mitä elämällään voi tehdä ja muistuttaa enkelien elämää? Voitko myöntää ihan suoraan että et pysty ryhtymään nunnaksi koska olet vähän vajaa, sulla on arvot väärässä järjestyksessä ja jotain henkistä epätasapainoisuutta?
Hienoa, että sinulla on se mitä halusit.
Hehkutatko valintaasi kanipalstalla vai vauvapalstalla?
Itselläni on valtavia vaikeuksia ymmärtää veloja, jotka tulevat vauvapalstalle oksentamaan vauvojen/lasten/vanhemmuuden kaameutta.
Itseäni ei kiinnosta miksi joku hankkii tai ei hanki lapsia. Se on jokaisen henkilökohtainen asia.
En myöskään menisi avautuman haisevista ja ympäri huoneistoa papanoivista, johtoa purevista kaneista jollekin lemmikkieläinpalstalle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsi olet vanhemmillesi? Vai kuvailitko sisaresi/veljesi käytöstä?
Osa veloista vie kissa- tai koiralapsensa vanhemmilleen hoitoon :)
Mammojen korttipakan antivalttikortti #2: henkilökohtaisuuksiin käyminen kun ei osata keskustella yleisellä tasolla
Mulla on kani. Olen joutunut kasvattamaan hänet itse. Kani on aikuinen reilun puolen vuoden iässä, joten ei paha varsinkin kun hän oppi sisäsiistiksi ja sietämään käsittelyä paljon nopeammin. Lapseen verrattuna kani on hiljainen ja helppo mutta tuottaa paljon iloa koko ikänsä. Lemmikki ei ole mulle lapsen korvike vaan pieni ystävä. Aivan eri asia, ja niinpä mun elämään sopii lemmikki mutta ei lasta.
Oon myös ymmärtänyt että lapset ei oo vanhempiensa klooneja, vaikka jotkut vanhemmat jotka elävät lastensa kautta omaa menetettyä elämäänsä niin tuntuvat luulevan. Sitä paitsi, pointti ei ole se että mä tekisin lapsen jos voisin olla varma että kaikki menisi tosi hyvin ja lapsi olisi helppo. Mä en halua minkäänlaista lasta, nuorta, aikuista lasta enkä lapsenlapsia. Mä en halua olla äiti.
Mä en halua lasta KOSKA EN VAAN HALUA. Ei kai suakaan pyydetä jatkuvasti perustelemaan miksi et tahdo olla nunna ja dissata jos sanot ettei sellainen vaan kiinnosta?
Onko sulla joku lapsuuden trauma kun et halua olla nunna? Ootko jotenkin sitoutumisvammanen kun et pysty tekemään luostarilupausta? Etkö pysty elämään yhteisössä muiden nunnien kanssa? Onko sulla joku itsekäs tarve vipottaa ympäri maailmaa kun koet ettet voi asettua elämään luostarin muurien sisään? Mikä sua ylipäätään vaivaa kun et ole aktiivinen uskovainen, taitaa olla koko maailmankatsomukses ihan vituralla? Etkö tajua että nunnana eläminen on ihan parasta mitä elämällään voi tehdä ja muistuttaa enkelien elämää? Voitko myöntää ihan suoraan että et pysty ryhtymään nunnaksi koska olet vähän vajaa, sulla on arvot väärässä järjestyksessä ja jotain henkistä epätasapainoisuutta?
Oletko nunna, jolla on kani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsi olet vanhemmillesi? Vai kuvailitko sisaresi/veljesi käytöstä?
Osa veloista vie kissa- tai koiralapsensa vanhemmilleen hoitoon :)
Mammojen korttipakan antivalttikortti #2: henkilökohtaisuuksiin käyminen kun ei osata keskustella yleisellä tasolla
Mulla on kani. Olen joutunut kasvattamaan hänet itse. Kani on aikuinen reilun puolen vuoden iässä, joten ei paha varsinkin kun hän oppi sisäsiistiksi ja sietämään käsittelyä paljon nopeammin. Lapseen verrattuna kani on hiljainen ja helppo mutta tuottaa paljon iloa koko ikänsä. Lemmikki ei ole mulle lapsen korvike vaan pieni ystävä. Aivan eri asia, ja niinpä mun elämään sopii lemmikki mutta ei lasta.
Oon myös ymmärtänyt että lapset ei oo vanhempiensa klooneja, vaikka jotkut vanhemmat jotka elävät lastensa kautta omaa menetettyä elämäänsä niin tuntuvat luulevan. Sitä paitsi, pointti ei ole se että mä tekisin lapsen jos voisin olla varma että kaikki menisi tosi hyvin ja lapsi olisi helppo. Mä en halua minkäänlaista lasta, nuorta, aikuista lasta enkä lapsenlapsia. Mä en halua olla äiti.
Mä en halua lasta KOSKA EN VAAN HALUA. Ei kai suakaan pyydetä jatkuvasti perustelemaan miksi et tahdo olla nunna ja dissata jos sanot ettei sellainen vaan kiinnosta?
Onko sulla joku lapsuuden trauma kun et halua olla nunna? Ootko jotenkin sitoutumisvammanen kun et pysty tekemään luostarilupausta? Etkö pysty elämään yhteisössä muiden nunnien kanssa? Onko sulla joku itsekäs tarve vipottaa ympäri maailmaa kun koet ettet voi asettua elämään luostarin muurien sisään? Mikä sua ylipäätään vaivaa kun et ole aktiivinen uskovainen, taitaa olla koko maailmankatsomukses ihan vituralla? Etkö tajua että nunnana eläminen on ihan parasta mitä elämällään voi tehdä ja muistuttaa enkelien elämää? Voitko myöntää ihan suoraan että et pysty ryhtymään nunnaksi koska olet vähän vajaa, sulla on arvot väärässä järjestyksessä ja jotain henkistä epätasapainoisuutta?
Hienoa, että sinulla on se mitä halusit.
Hehkutatko valintaasi kanipalstalla vai vauvapalstalla?
Itselläni on valtavia vaikeuksia ymmärtää veloja, jotka tulevat vauvapalstalle oksentamaan vauvojen/lasten/vanhemmuuden kaameutta.
Itseäni ei kiinnosta miksi joku hankkii tai ei hanki lapsia. Se on jokaisen henkilökohtainen asia.
En myöskään menisi avautuman haisevista ja ympäri huoneistoa papanoivista, johtoa purevista kaneista jollekin lemmikkieläinpalstalle :)
En ole tuo sama tyyppi, mutta aihe vapaa nyt vaan sattuu olemaan Suomen suosituin keskustelupalsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsi olet vanhemmillesi? Vai kuvailitko sisaresi/veljesi käytöstä?
Osa veloista vie kissa- tai koiralapsensa vanhemmilleen hoitoon :)
Mammojen korttipakan antivalttikortti #2: henkilökohtaisuuksiin käyminen kun ei osata keskustella yleisellä tasolla
Mulla on kani. Olen joutunut kasvattamaan hänet itse. Kani on aikuinen reilun puolen vuoden iässä, joten ei paha varsinkin kun hän oppi sisäsiistiksi ja sietämään käsittelyä paljon nopeammin. Lapseen verrattuna kani on hiljainen ja helppo mutta tuottaa paljon iloa koko ikänsä. Lemmikki ei ole mulle lapsen korvike vaan pieni ystävä. Aivan eri asia, ja niinpä mun elämään sopii lemmikki mutta ei lasta.
Oon myös ymmärtänyt että lapset ei oo vanhempiensa klooneja, vaikka jotkut vanhemmat jotka elävät lastensa kautta omaa menetettyä elämäänsä niin tuntuvat luulevan. Sitä paitsi, pointti ei ole se että mä tekisin lapsen jos voisin olla varma että kaikki menisi tosi hyvin ja lapsi olisi helppo. Mä en halua minkäänlaista lasta, nuorta, aikuista lasta enkä lapsenlapsia. Mä en halua olla äiti.
Mä en halua lasta KOSKA EN VAAN HALUA. Ei kai suakaan pyydetä jatkuvasti perustelemaan miksi et tahdo olla nunna ja dissata jos sanot ettei sellainen vaan kiinnosta?
Onko sulla joku lapsuuden trauma kun et halua olla nunna? Ootko jotenkin sitoutumisvammanen kun et pysty tekemään luostarilupausta? Etkö pysty elämään yhteisössä muiden nunnien kanssa? Onko sulla joku itsekäs tarve vipottaa ympäri maailmaa kun koet ettet voi asettua elämään luostarin muurien sisään? Mikä sua ylipäätään vaivaa kun et ole aktiivinen uskovainen, taitaa olla koko maailmankatsomukses ihan vituralla? Etkö tajua että nunnana eläminen on ihan parasta mitä elämällään voi tehdä ja muistuttaa enkelien elämää? Voitko myöntää ihan suoraan että et pysty ryhtymään nunnaksi koska olet vähän vajaa, sulla on arvot väärässä järjestyksessä ja jotain henkistä epätasapainoisuutta?
Kuka sinua pyytää perustelemaan lapsettomuutesi? Äitisi, isäsi, sisaruksesi, ystäväsi?
Kukaan ei koskaan kysynyt, miksi meillä ei ollut lapsia. Nyt on. Toisaalta en ole itse kysynyt tai ollut paikalla, kun lapsettomalta kysytään heidän lapsettomuudestaan.
Pelkästyään se, että tahaton lapsettomuus on niin yleistä estää normaalit käytöstavat omaavan ihmisen utelut asiasta, joka ei kuulu muille pätkääkään.
Onko se paine tuotettu ympäristöstä vai oman pään sisältä?
Hei nyt oikeasti, miksi AINA näissä keskusteluissa vedetään tuo "eivät tiedä mistä jäävät paitsi"?! Eli mun elämä olisikin 100 kertaa parempaa jos hankkisin sen lapsen mitä missään nimessä en halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsi olet vanhemmillesi? Vai kuvailitko sisaresi/veljesi käytöstä?
Osa veloista vie kissa- tai koiralapsensa vanhemmilleen hoitoon :)
Mammojen korttipakan antivalttikortti #2: henkilökohtaisuuksiin käyminen kun ei osata keskustella yleisellä tasolla
Mulla on kani. Olen joutunut kasvattamaan hänet itse. Kani on aikuinen reilun puolen vuoden iässä, joten ei paha varsinkin kun hän oppi sisäsiistiksi ja sietämään käsittelyä paljon nopeammin. Lapseen verrattuna kani on hiljainen ja helppo mutta tuottaa paljon iloa koko ikänsä. Lemmikki ei ole mulle lapsen korvike vaan pieni ystävä. Aivan eri asia, ja niinpä mun elämään sopii lemmikki mutta ei lasta.
Oon myös ymmärtänyt että lapset ei oo vanhempiensa klooneja, vaikka jotkut vanhemmat jotka elävät lastensa kautta omaa menetettyä elämäänsä niin tuntuvat luulevan. Sitä paitsi, pointti ei ole se että mä tekisin lapsen jos voisin olla varma että kaikki menisi tosi hyvin ja lapsi olisi helppo. Mä en halua minkäänlaista lasta, nuorta, aikuista lasta enkä lapsenlapsia. Mä en halua olla äiti.
Mä en halua lasta KOSKA EN VAAN HALUA. Ei kai suakaan pyydetä jatkuvasti perustelemaan miksi et tahdo olla nunna ja dissata jos sanot ettei sellainen vaan kiinnosta?
Onko sulla joku lapsuuden trauma kun et halua olla nunna? Ootko jotenkin sitoutumisvammanen kun et pysty tekemään luostarilupausta? Etkö pysty elämään yhteisössä muiden nunnien kanssa? Onko sulla joku itsekäs tarve vipottaa ympäri maailmaa kun koet ettet voi asettua elämään luostarin muurien sisään? Mikä sua ylipäätään vaivaa kun et ole aktiivinen uskovainen, taitaa olla koko maailmankatsomukses ihan vituralla? Etkö tajua että nunnana eläminen on ihan parasta mitä elämällään voi tehdä ja muistuttaa enkelien elämää? Voitko myöntää ihan suoraan että et pysty ryhtymään nunnaksi koska olet vähän vajaa, sulla on arvot väärässä järjestyksessä ja jotain henkistä epätasapainoisuutta?
Hienoa, että sinulla on se mitä halusit.
Hehkutatko valintaasi kanipalstalla vai vauvapalstalla?
Itselläni on valtavia vaikeuksia ymmärtää veloja, jotka tulevat vauvapalstalle oksentamaan vauvojen/lasten/vanhemmuuden kaameutta.
Itseäni ei kiinnosta miksi joku hankkii tai ei hanki lapsia. Se on jokaisen henkilökohtainen asia.
En myöskään menisi avautuman haisevista ja ympäri huoneistoa papanoivista, johtoa purevista kaneista jollekin lemmikkieläinpalstalle :)
En ole tuo sama tyyppi, mutta aihe vapaa nyt vaan sattuu olemaan Suomen suosituin keskustelupalsta.
Tämä vauvapalsta on muuttunut lähinnä epämiellyttäväsi ulinapalstaksi. Lähinnä koomista lukea vauvapalstalta miesten valituksia siitä, että heillä ei ole naista. Lapsettomien valituksia vauvoista/lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt oikeasti, miksi AINA näissä keskusteluissa vedetään tuo "eivät tiedä mistä jäävät paitsi"?! Eli mun elämä olisikin 100 kertaa parempaa jos hankkisin sen lapsen mitä missään nimessä en halua?
Kunhan nyt ymmärrät, että vauvan halunneen elämä voi olla 100 kertaa parempaa entiseen verrattuna, kun sai mitä toivoi.
Ei kukaan voi arvioida toisen elämää ja sen paremmuutta ulkopäin. En minä sinun, etkä sinä minun.
Ihmiset toivovat elämälleen kovin erilaisia asioista ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt oikeasti, miksi AINA näissä keskusteluissa vedetään tuo "eivät tiedä mistä jäävät paitsi"?! Eli mun elämä olisikin 100 kertaa parempaa jos hankkisin sen lapsen mitä missään nimessä en halua?
Kunhan nyt ymmärrät, että vauvan halunneen elämä voi olla 100 kertaa parempaa entiseen verrattuna, kun sai mitä toivoi.
Ei kukaan voi arvioida toisen elämää ja sen paremmuutta ulkopäin. En minä sinun, etkä sinä minun.
Ihmiset toivovat elämälleen kovin erilaisia asioista ja hyvä niin.
En mä kyllä sun pointtia nyt täysin tajunnut. Mun elämä on myös 100 kertaa parempaa kun sain mitä toivoin, eli 0 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt oikeasti, miksi AINA näissä keskusteluissa vedetään tuo "eivät tiedä mistä jäävät paitsi"?! Eli mun elämä olisikin 100 kertaa parempaa jos hankkisin sen lapsen mitä missään nimessä en halua?
Kunhan nyt ymmärrät, että vauvan halunneen elämä voi olla 100 kertaa parempaa entiseen verrattuna, kun sai mitä toivoi.
Ei kukaan voi arvioida toisen elämää ja sen paremmuutta ulkopäin. En minä sinun, etkä sinä minun.
Ihmiset toivovat elämälleen kovin erilaisia asioista ja hyvä niin.
Nimenomaan. Siksi on hassua, että osa lapsen saaneista toitottaa kuinka lapsettomat eivät tiedä mitä menettävät kun eivät hanki lasta. Heidän mielestään lapsettoman elämä siis muuttuisi paremmaksi lapsen myötä? Eiväthän he sitä voi tietää. Miten lapsettoman elämä voisi muuttua paremmaksi, jos ei halua mitään lapsiperhe-elämään liittyvää?
Nunnavertaus on hyvä.
Haluat vaan paneskella ympäriinsä kun et pysty tekemään siveyslupausta!
Olet itsekäs ja ahne kun et voi sitoutua köyhyyteen vaikka tiedät että luostari tarjoaa sinulle kaiken mitä tarvitset!
Olet kypsymätön kun et halua elää luostarissa vaan liikkua vapaasti missä mieli milloinkin tekee!
Sulla on joku pitkäksi venynyt uhmaikä ja olet joustamaton kun et pysty tekemään tottelevaisuuslupausta! On pakko aina saada oma tahto läpi, et halua ottaa muita huomioon!
Ihan turhaan mammat selitätte ettei nunnaksi alkaminen vaan kiinnosta ettekä ole koskaan edes vakavasti harkinneet asiaa. Jos näin on, ette ole ihan normaaleja, kypsiä aikuisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt oikeasti, miksi AINA näissä keskusteluissa vedetään tuo "eivät tiedä mistä jäävät paitsi"?! Eli mun elämä olisikin 100 kertaa parempaa jos hankkisin sen lapsen mitä missään nimessä en halua?
Kunhan nyt ymmärrät, että vauvan halunneen elämä voi olla 100 kertaa parempaa entiseen verrattuna, kun sai mitä toivoi.
Ei kukaan voi arvioida toisen elämää ja sen paremmuutta ulkopäin. En minä sinun, etkä sinä minun.
Ihmiset toivovat elämälleen kovin erilaisia asioista ja hyvä niin.
Nimenomaan. Siksi on hassua, että osa lapsen saaneista toitottaa kuinka lapsettomat eivät tiedä mitä menettävät kun eivät hanki lasta. Heidän mielestään lapsettoman elämä siis muuttuisi paremmaksi lapsen myötä? Eiväthän he sitä voi tietää. Miten lapsettoman elämä voisi muuttua paremmaksi, jos ei halua mitään lapsiperhe-elämään liittyvää?
Käydäänkö näitä keskusteluja oikeasti jossain irl?
Vai ainoastaan vauvapalstalla sen jälkeen, kun velat haistattelevat toisten jaksamisista vauva-aikoina?
Itse en ole joutunut koskaan perustelemaan kenellekään miksi meillä ei ollut lapsia tai miksi meillä nyt on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Nunnavertaus on hyvä.
Haluat vaan paneskella ympäriinsä kun et pysty tekemään siveyslupausta!
Olet itsekäs ja ahne kun et voi sitoutua köyhyyteen vaikka tiedät että luostari tarjoaa sinulle kaiken mitä tarvitset!
Olet kypsymätön kun et halua elää luostarissa vaan liikkua vapaasti missä mieli milloinkin tekee!
Sulla on joku pitkäksi venynyt uhmaikä ja olet joustamaton kun et pysty tekemään tottelevaisuuslupausta! On pakko aina saada oma tahto läpi, et halua ottaa muita huomioon!
Ihan turhaan mammat selitätte ettei nunnaksi alkaminen vaan kiinnosta ettekä ole koskaan edes vakavasti harkinneet asiaa. Jos näin on, ette ole ihan normaaleja, kypsiä aikuisia!
Ei oikein avautunut tämä loistava vertaus :D
Meillä on lapsia mutta he ovat 13 ja 16 vuotta, ei kuuluta esimerkki perheeseen.
En ole tuo sama henkilö, mutta vaikka mä olin "helppo" lapsi, niin ei se tarkoita sitä että minun potentiaaliset lapseni olisivat helppoja. Yksi sisaruksistani oli todella temperamenttinen, joten kyllähän sekin geeni on jostain tullut, joten huonolla tuurilla saisin itsekin todella temperamenttisen lapsen, joka kokeilee rajojaan joka helvetin asiassa.
Ja tässä ei nyt ole edes kyse siitä, että onko lapsi helppo vai hankala. Mulla ainakin kyse on siitä, että mua ei kiinnosta mitkään lapsiperhe-elämään liittyvät asiat. Mulla oli onnellinen lapsuus, mutta mua itseäni ei kiinnosta tippaakaan kasvattaa lapsia tai huolehtia niistä.