Onko muut innostuneet ehkä enemmän kuin lapsi itse, jostain lapsen jutusta?

Olen huomannut että pidän lasten Lego yllätyspussejen keräilystä. Odotan yhtä innoissaan kuin lapset mitä he saavat.

Eilen oli aamulla puhetta että voidaan kauppareissulla ostaa yhdet lapsille. No päivä meni kaikessa muussa ja illalla totesin ettei kannata lähteä kuin lähi kauppaan, mistä ei saa niitä. Lapset otti sen helposti, joo no ostetaan joskus toiste. Itseä todella kirpaisi, ja melkein olisi tehnyt mieli lähteä vain niiden takia pitemmälle kauppaan. Mutta oli pakko pitää itseni edes jotenkin järkevänä, ja käydä vain lähikaupassa. Kauhea kun pitää malttaa odottaa, en tietenkään lapsille näytä innostusta.

Kun lapset ovat leikkineet niillä, katson tarkemmin kuin muista leluista, että kerätään ne takaisin, ja osat tallella. Ne on vaan niin kivoja hahmoja mitä kerätä. Kyllä tämä minua hävettää, kai minulla on jäänyt lapsena puutetta keräilyhahmoista, kun nyt tarvii kompensoida...

Kun lapset on mukana saavat ihan itse valkata minkä pussin ottaa. Kerran sitten ostin lapsille pussit, kun lapset eivät olleet mukana. Voi kuinka alas vajoan, mutta tunnustelin niistä päältä ettei tule samoja hahmoja. 😂

Eilen tuli mieleen että kyllä kirpaisisi, jos lapset nyt sanoisivat etteivät enään ole kiinnostuneet niistä. Ei siinä auttaisi kuin haikeana jättää keräily.

Onko muut eläneet, jotain lastensa kautta. Se niin kielletty asia.