Lue keskustelun säännöt.
Kun verrataan velaa perheelliseen, miksi aina puhutaan vain pikkulapsiajasta?
08.10.2017 |
Tai sanotaan nyt että useimmiten vapaaehtoislapsettomuuden vertauskohtana pidetään ruuhkavuosissa kärvistelevää pikkulapsiperhettä. Se kaikista kauhein kauppa/ravintola/HopLop-show on kuitenkin väliaikainen vaihe perhe-elämässä. Tuntuu siis vähän hassulta, että vela vertaa elämäänsä juuri siihen äitiin, joka tuskailee itkevän vauvan kanssa marketin kassalla eikä esimerkiksi perheeseen, joka on ravintolaillallisella aikuisten lasten kanssa.
Ymmärrän tietenkin sen, etteivät kaikki halua ryhtyä pikkulapsirumbaan ikinä, ja että lapset tietävät rahanmenoa ja murhetta suunnilleen elämän ehtoopuolelle saakka. En siis missään nimessä väheksy vapaaehtoislapsettomuutta, vaan perheellisenä suosittelen sitä lämpimästi ja oletusarvoisesti muillekin. Silti tuntuu vähän hassulta ottaa aina vauva- ja taaperoaika vertauskohdaksi lapsettoman elämää vastaan, sehän on vähän kuin perustaisi mielikuvansa omakotitaloasumisesta rakennus- tai remontointiaikaan. Kaikki eivät halua siihenkään ryhtyä, mutta on omassa talossa muutakin kuin pelkkää rakentamista ja remonttia.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Koska sillä saadaan ilmeisesti se kärjistetty vastakkainen asetelma, mikä vie mahdollisimman kauas hedelmällisestä keskustelusta. Siksi.
Lisään: Mikään muu ei nimittäin pönkitä niitä omia argumentteja kuin ne pahimmat kauhukuvat vastakkaiselta puolelta, joita kaivellaan. Tämä pätee sekä veloihin että lapsiperheellisiin. Kumpikin osapuoli hallitsee tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse en ainakaan tee noin. En nimittäin halua koululaisia harrastusrumbineen ja vanhempainiltoineen, teinejä mopokortteineen tai aikuisia lapsia ongelmineen ja lapsenlapsineenkaan. Minulle kaikki lapsiperheen elämänvaiheet ovat epämieluisia - jotkut toki hirveämpiä kuin toiset.
En siis osaa sanoa kuka noin ajattelee. Minustakin on typerää jos joku haluaisi lapsia ja inhoaa vain yhtä vaihetta, ja jättää ne tekemättä sen yhden vaiheen takia. Tällaisia ihmisiä en tunne yhtäkään, vaan kaikki tuntemani muutkin velat eivät halua kokea mitään lapsiperhe-elämän ikävaihetta.
Ettet ap vain pystyttele siis olkiukkoa?
Koska velat itse vertaavat sitä siihen tai hankalan murkkuikäisen vanhempana oloon.
Toisaalta sisäsiistitön eläin ei ole heille ongelma, vaan ihana pusi-pusi äidin kulta... ei vain aina ymmärrä 😂
Huono vertaus tuo talo, talon saa ostettua/vuokrattua valmiina itse rakentamattakin, ja rempankin voi ostaa rahalla osallistumatta muuten kuin maksumiehenä, mistä saa hyvin käyttäytyviä teinejä jos nyt ei ostaa niin hankkia? Ja talon voi myydä pois jos päätyykin siihen ettei se sovi, mikäs on vastaava käytäntö lasten kanssa?
:D Olen joskus miettinyt samaa, tulematta mihinkään tulokseen. Toisaalta saman kaltainen yksinkertaistus toimii myös perheellisillä: vauvakuumetta potevat eivät uhraa ajatustakaan teinivuosille, eivätkä kummatkaan - lapselliset tai lapsettomat - sille, että ne lapset kasvavat aikuisiksi, ja että lapsiperhe on vain yksi elämänvaihe muiden joukossa, siis jos niin valitsee/käy. Ehkä sen on tarkoitus mennä niin. - Omani on 16.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha heitellä yksittäisiä kokemuksia, tarvittaisiin puolueeton tutkimus aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
No itse en ainakaan tee noin. En nimittäin halua koululaisia harrastusrumbineen ja vanhempainiltoineen, teinejä mopokortteineen tai aikuisia lapsia ongelmineen ja lapsenlapsineenkaan. Minulle kaikki lapsiperheen elämänvaiheet ovat epämieluisia - jotkut toki hirveämpiä kuin toiset.
En siis osaa sanoa kuka noin ajattelee. Minustakin on typerää jos joku haluaisi lapsia ja inhoaa vain yhtä vaihetta, ja jättää ne tekemättä sen yhden vaiheen takia. Tällaisia ihmisiä en tunne yhtäkään, vaan kaikki tuntemani muutkin velat eivät halua kokea mitään lapsiperhe-elämän ikävaihetta.
Ettet ap vain pystyttele siis olkiukkoa?
Viittasin AV:n keskusteluihin lähinnä, näin tarkennuksena. Kyllä niissä puhutaan usein vain kakkavaipoista ja uhmakiukuista. Ja kyllä, yritin tuoda esille sen, että velat eivät yleensä halua mitään lapsiperheellisyyteen kuuluvaa, tämä olikin tällaista retoriikkaan kohdistuvaa pohdintaa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono vertaus tuo talo, talon saa ostettua/vuokrattua valmiina itse rakentamattakin, ja rempankin voi ostaa rahalla osallistumatta muuten kuin maksumiehenä, mistä saa hyvin käyttäytyviä teinejä jos nyt ei ostaa niin hankkia? Ja talon voi myydä pois jos päätyykin siihen ettei se sovi, mikäs on vastaava käytäntö lasten kanssa?
Hyvä kotikasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Turha heitellä yksittäisiä kokemuksia, tarvittaisiin puolueeton tutkimus aiheesta.
Tämä on keskustelupalsta, FFS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
:D Olen joskus miettinyt samaa, tulematta mihinkään tulokseen. Toisaalta saman kaltainen yksinkertaistus toimii myös perheellisillä: vauvakuumetta potevat eivät uhraa ajatustakaan teinivuosille, eivätkä kummatkaan - lapselliset tai lapsettomat - sille, että ne lapset kasvavat aikuisiksi, ja että lapsiperhe on vain yksi elämänvaihe muiden joukossa, siis jos niin valitsee/käy. Ehkä sen on tarkoitus mennä niin. - Omani on 16.
Siis joku oikeesti uskoo, ettei lapsia haluavat ajattele tulevia teinivuosia???
Kyllä minä ainakin halusin elämänmittaisen, rakkaan ihmissuhteen, joka muuttaa muotoaan jatkuvasti. Haluan usko et näin on suurimmalla osalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha heitellä yksittäisiä kokemuksia, tarvittaisiin puolueeton tutkimus aiheesta.
Tämä on keskustelupalsta, FFS.
Ei poista silti yksittäisen kokemuksen merkityksettömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono vertaus tuo talo, talon saa ostettua/vuokrattua valmiina itse rakentamattakin, ja rempankin voi ostaa rahalla osallistumatta muuten kuin maksumiehenä, mistä saa hyvin käyttäytyviä teinejä jos nyt ei ostaa niin hankkia? Ja talon voi myydä pois jos päätyykin siihen ettei se sovi, mikäs on vastaava käytäntö lasten kanssa?
Voihan talokin olla joku home- tai sädesienipommi, näin ohiksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha heitellä yksittäisiä kokemuksia, tarvittaisiin puolueeton tutkimus aiheesta.
Tämä on keskustelupalsta, FFS.
Ei poista silti yksittäisen kokemuksen merkityksettömyyttä.
99,5% kaikkien keskustelupalstojen keskusteluista on siis merkityksettömiä ja on turha puhua muusta kuin tutkitusta tiedosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D Olen joskus miettinyt samaa, tulematta mihinkään tulokseen. Toisaalta saman kaltainen yksinkertaistus toimii myös perheellisillä: vauvakuumetta potevat eivät uhraa ajatustakaan teinivuosille, eivätkä kummatkaan - lapselliset tai lapsettomat - sille, että ne lapset kasvavat aikuisiksi, ja että lapsiperhe on vain yksi elämänvaihe muiden joukossa, siis jos niin valitsee/käy. Ehkä sen on tarkoitus mennä niin. - Omani on 16.
Siis joku oikeesti uskoo, ettei lapsia haluavat ajattele tulevia teinivuosia???
Kyllä minä ainakin halusin elämänmittaisen, rakkaan ihmissuhteen, joka muuttaa muotoaan jatkuvasti. Haluan usko et näin on suurimmalla osalla.
Vauvakuumeiset kuumeilevat ymmärtääkseni yleensä sitä (vielä yhtä) omaa pientä nyyttiä, eivät niinkään niitä muita muodonmuutoksia. Muutenhan ilmiön nimi ei olisi vauvakuume?
Totta, ihmettelen, että miksi meidän velojen pitäisi mitenkään perustella valintaamme yhtään kenellekään. Sehän on tuon ongelman juuri.
Minä ainakin puolustan lisääntyvien oikeutta lisääntyä, vaikka se ei ole oma valintani. Kaikenlainen vastakkainasettelu on naurettavaa. Kukin eläköön tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Totta, ihmettelen, että miksi meidän velojen pitäisi mitenkään perustella valintaamme yhtään kenellekään. Sehän on tuon ongelman juuri.
Minä ainakin puolustan lisääntyvien oikeutta lisääntyä, vaikka se ei ole oma valintani. Kaikenlainen vastakkainasettelu on naurettavaa. Kukin eläköön tavallaan.
Hyvä näkökulma, kiitos sinulle! Näinhän olisi ihanteellisinta, ettei kenenkään tarvitsisi puolustella tai perustella valintojaan kenellekään. AP
Koska se pikkulapsiaika tulee ensin. Ja jos tietää ettei sitä halua/siitä selviä niin ei niitä lapsia kannata silloin hankkia. Vähän kuin omakotitalon rakentamiseen ei kannata ryhtyä jos ei osaa rakentaa/ ole valmis siitä maksamaan.
Siitä lapsesta ei nimittäin kasva tervettä aikuista, jos ei ole haluttu/rakastettu koskaan. Eikä siitä talosta tule asuttavaa, jos sitä ei osata rakentaa.
Vierailija kirjoitti:
No itse en ainakaan tee noin. En nimittäin halua koululaisia harrastusrumbineen ja vanhempainiltoineen, teinejä mopokortteineen tai aikuisia lapsia ongelmineen ja lapsenlapsineenkaan. Minulle kaikki lapsiperheen elämänvaiheet ovat epämieluisia - jotkut toki hirveämpiä kuin toiset.
En siis osaa sanoa kuka noin ajattelee. Minustakin on typerää jos joku haluaisi lapsia ja inhoaa vain yhtä vaihetta, ja jättää ne tekemättä sen yhden vaiheen takia. Tällaisia ihmisiä en tunne yhtäkään, vaan kaikki tuntemani muutkin velat eivät halua kokea mitään lapsiperhe-elämän ikävaihetta.
Ettet ap vain pystyttele siis olkiukkoa?
Juuri näin. Pikkulapsivaihe ei itse asiassa olisi minunkaan mielestäni se kauhein, hyvin uuvittava vain. Paljon pahempaa olisi just toi kouluaika, murrosikä, varhainen aikuisuus ja sitten taas mahdollisesti isovanhemmuus, jolloin odotettaisiin, että alkaisin ns. alusta saman rumban lapsenlapsen hoidossa jne.
Joku lyhyt hetki siinä vaiheessa, kun lapseni olisi aikuinen, muttei vielä perheellinen ja istuisimme yhdessä illallisella jossain ravintolassa viinilasien kera ei millään tavalla kompensoisi kaikkea tuota muuta. Tuon illalliskokemuksen saan käydessäni aikuisen pikkusiskoni kanssa ravintolassa syömässä ja lasillisella.
Pikkulapsiaika on se kamalin osa, kun ei ole omaa aikaa ollenkaan ja joutuu kestämään rääkymistä, melua, sotkemista ja kaikkea muuta vituttavaa mitä lapset kehittymättöminä nyt tekeekään, eikä sitä pääse pakoon vaikka kuinka vituttaisi ja väsyttäisi.
Mutta sitten kun lapsi tulee vähän vanhemmaksi ja vähän itsenäisemmäksi, se on laiha lohtu koska samalla alkaa itsepäisyys ja murrosikä joka tuo ihan omat ongelmansa.
Jos lapsi alkaa käyttäytyä siedettävästi vasta tultuaan tarpeeksi kypsäksi joskus 16-17 vuotiaana, ja muuttaa 18-vuotiaana pois kotoa, niin ei ne pari vuotta ookoo-elämää siinä lopussa tunnu mitenkään sen arvoiselta, että kärvistelee puolitoista vuosikymmentä itselleen täysin sopimattomassa elämässä.
Ja siitähän vapaaehtoislapsettomuudessa on kyse: velalle ei sovi elämä lasten kanssa, joten vela tekee päätöksen elää oman näköistä elämäänsä eikä hanki lapsia pilaamaan sitä.
Koska sillä saadaan ilmeisesti se kärjistetty vastakkainen asetelma, mikä vie mahdollisimman kauas hedelmällisestä keskustelusta. Siksi.