Lue keskustelun säännöt.
Olen kolmekymppinen sinkku, mutta en kiinnostu kenestäkään miehestä tarpeeksi, vaikka haluaisin parisuhteen
05.10.2017 |
Haluaisin sellaisen miehen joka sais perhosia vatsaan. Ja ei, en etsi mitään jännämiestä, vaan tavallista ja hyvää, mutta kukaan ei tunnu oikealta. Voi hitsin pimpulat.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama. Tapasin lopulta sen oikean nelikymppisenä. Tiesin heti sekunnissa hänet nähdessäni, että Tämä se on. Onneksi en tyytynyt kompromissiin. Lapsia jos haluaa, pitää tietty miettiä eri ratkaisuja. Mulle tämä sopii ja meillä on yhä kunnon kemiaa vuosien avioliiton jälkeenkin. Kemiaa joko on tai ei ole, heti alusta alkaen, sitä ei voi luoda.
Viimeinen lause on faktisesti väärin. Kemiaa voi hyvin tulla myöhemminin, minullekin on käynyt niin. Yhtäkkiä näin kaverini ihan eri valossa ja kipunat sinkoilivat, en tiedä mitä tapahtui mutta sen tiedän, että pitkään sitä kipinää ja kemiaa ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat komean top 10 miehen ja vähän jännän myös mutta niitä on liikaa etkä osaa valita sitä jännintä tyyppiä. On naisillakin ongelmat. Ei tavis naiselle kelpaa tavis mies.
Sä olet ihan hakoteillä. Ei miehen tarvitse olla mikään komistus, muutenhan niitä kipinöitä olisi jokaisen komean miehen kanssa. Mutta kun ei ole. Ja sitten taas kipinöitä voi olla jonkun ihan tavis K-kaupan lihatiski papparaisen kohdalla, kuten mulla on kerran käynyt.
Se voi olla joku ihan random mies jonka kohdalla tulee se outo tunne, että huh mikä mua oikein vaivaa.
Niin just vai. Suomessa sadat tuhannet tavis miehet sinkkuja eivätkä pääse edes treffeille tavis naisten kanssa.
Tässä se ero on. Naiset ei usein halua parisuhdetta sen sopivimman saatavilla olevan vaihtoehdon kanssa, vaan sellaisen, jonka kanssa on oikeasti kemiaa. Jos ei löydy sellaista, niin sitten ollaan mieluummin yksin. Mikä ongelma siinä on? Ei elämää voi tuhlata kumppanin kanssa, joka ei kiinnosta tarpeeksi.
Nykykolmekymppiset tuntuu pelkäävän aitoja tunteita ja suhdetta ihan todella paljon, ja siksi ovat mieluummin varuillaan, ettei vain kävisi kuinkaan.
Luulen että tämä johtuu mm. siitä, et kun syntyivät niin oli lamaa meneillään ja se on vaikuttanut vanhempien kautta jonain epämääräisenä turvallisuuden tunteen puuttumisena. Toinen iso syy on Tinderi. Ensivaikutelma on, et se avaa paratiisin ja on vastaus kaikkiin suhdeasioihin. No, nythän tiedämme ettei niin ollutkaan, onneksi parikymppiset ovat jo oppineet että se ei ollutkaan pelastus. Kolmas on nettiporno. N. 30-vuotiaat, he ovat selkeästi tässä kohtaa se onnettomin ja kärsivin ikäluokka.
Olen koko elämäni odottanut sitä miestä, jonka kanssa kipinöisi ja joka veisi jalat altani. Joitakin tuollaisia miehiä olen toki kohdannutkin, mutta he puolestaan eivät kiinnostuneet minusta. Nyt yli nelikymppisenä alkaa jo vähän tuntua siltä että juna meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Olen koko elämäni odottanut sitä miestä, jonka kanssa kipinöisi ja joka veisi jalat altani. Joitakin tuollaisia miehiä olen toki kohdannutkin, mutta he puolestaan eivät kiinnostuneet minusta. Nyt yli nelikymppisenä alkaa jo vähän tuntua siltä että juna meni jo.
Miks kiinnostutte aina pelimiehistä 😅
Noh, seksiä saat ainakin 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koko elämäni odottanut sitä miestä, jonka kanssa kipinöisi ja joka veisi jalat altani. Joitakin tuollaisia miehiä olen toki kohdannutkin, mutta he puolestaan eivät kiinnostuneet minusta. Nyt yli nelikymppisenä alkaa jo vähän tuntua siltä että juna meni jo.
Miks kiinnostutte aina pelimiehistä 😅
Noh, seksiä saat ainakin 😏
Ei ne olleet pelimiehiä. Ihan normaaleja suomalaisia työssä käyviä miehiä, toki hyvännäköisiä sellaisia ja työelämässä ihan ok menestyneitä. Enkä saanut seksiä yhdeltäkään heistä.
T. sama
Olet Internetin pilaama ja joudut elämään yksin. Luovu Internetistä ja parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap999 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koko elämäni odottanut sitä miestä, jonka kanssa kipinöisi ja joka veisi jalat altani. Joitakin tuollaisia miehiä olen toki kohdannutkin, mutta he puolestaan eivät kiinnostuneet minusta. Nyt yli nelikymppisenä alkaa jo vähän tuntua siltä että juna meni jo.
Miks kiinnostutte aina pelimiehistä 😅
Noh, seksiä saat ainakin 😏
Ei ne olleet pelimiehiä. Ihan normaaleja suomalaisia työssä käyviä miehiä, toki hyvännäköisiä sellaisia ja työelämässä ihan ok menestyneitä. Enkä saanut seksiä yhdeltäkään heistä.
T. sama
No siinä se vika sitten onkin, pitää olla tippa pelimiehen vikaa, testata tuote ja viedä asia maaliin asti. Tuotetta voi tarpeen mukaan hiukan korjailla, rasvata, unohtamatta esilämmitystä. Käynnistys voi joskus olla hidas, mutta käyntiin lähdettyä ei meinaa joskus millään saada sammumaan😏
en saanut seksiä yhdeltäkään - joskus ei vaan pidä odottaa saamista, vaan ottaa, ja ottaa vaikkapa rohkeasti vaihdekepistä kiinni ja tutkia onko siellä jotain vikaa. Jos ei, niin eikun ratsun selkään.
mullakin kun tavallaan olen ujo, niin emäntä pudotti lattialle tavaroitaan, ja siinä sitten kumartui..selkeä vihje
Vierailija kirjoitti:
"Itselläni ei koskaan haasteena ollut se, että olisin katsonut miehiä jotenkin negatiivisesti tai alkanut ensimmäisenä hakemaan vikoja. Tapasin paljon mukavia miehiä joissa ei ollut mitään vikaa, mutta ykikään ei vain sytyttänyt tarpeeksi, jotta olisin voinut edes harkita parisuhdetta."
Tuo kuulostaa siltä että sinulla on koko ajan joku alitajuinen "suojaus" päällä. Jos kukaan koskaan ei sytytä niin kyllä siinä on silloin jotain tunnelukkoja takana. Puuttuu kyky heittäytyä ja antaa menne kuten joku tuossa vähän ylempänä kirjoitti.
Voi olla että se on vain se millainen olet mutta kyllä sitä kannattaa myös vähän yrittää opetella että tekee hyvin spontaanisti asioita ja kokeilee ennakkoluulottomasti.
Aikamoinen syväanalyysi kahden lauseen perusteella :D
Ei siinä tarvitse mistään sen kummoisemmista lukoista kyse olla jos ei halua tyytyä mihinkään ns. käden lämpöiseen. Kun omasta elämästä on rakentanut itselleen mieluisan ja viihtyy hyvin itsensä kanssa, kynnys johonkin sellaiseen mikä vie aikaa, mutta ei anna erityisemmin, on hyvin korkea. Ja kuten jo aiemmin tähän ketjuun kirjoitin, en ole koskaan löytänyt mitään haittaa siitä, että olen sen verran nirso kumppanin suhteen, ettei "ihan kiva" ollut koskaan riittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi kun ei ole suhdetta löytynyt, mutta eikös se nainen ollut onnellisimmillaan sinkkuna? Mitenkä se narratiivi näin nyt kääntyi? Onko minulle puhuttu soopaa?
No on kyllä hyvä mies? Kiltti kun tuollaisen hyväksyy. Liiankin kiltti ja lepsu. Onko sellainen mies paras? Kyllä mä miehenä pistäisin kaapin paikalleen. Mulla on ollut seksi-addikti tyttö-ystävä. Vuosia pidin sitä ja ei koskaan tiennyt milloin pääsi liukkailleOlin lepsu kun rakastin sitä niin paljon. Lopulta pistin pihalle. En ole katunut. Kyl sen verran pitää olla äijä että pystyy sanomaan takaisin.