Lue keskustelun säännöt.
Olen kolmekymppinen sinkku, mutta en kiinnostu kenestäkään miehestä tarpeeksi, vaikka haluaisin parisuhteen
05.10.2017 |
Haluaisin sellaisen miehen joka sais perhosia vatsaan. Ja ei, en etsi mitään jännämiestä, vaan tavallista ja hyvää, mutta kukaan ei tunnu oikealta. Voi hitsin pimpulat.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään prinsessaunelmia, se kipinä vaan puuttuu. En haluaisi tyytyä vain johonkin suht ok.
Ihan ymmärrettävää, eikä siinä ole mitään väärää. Katso niitä naisia jotka ovat saaneet parempaa kuin suht ok, ja ota heistä mallia.
No yhdellä tutullani on enemmän kuin suht ok mies, ihan todella hyvä mies. Mitä tekee tämä nainen? Mäkättää, pettää, manipuloi, alistaa. Joo, en todellakaan ota hänestä mallia.
Mitä hän teki saadakseen miehensä?
Petti exäänsä
Veikkaan ettei heidän suhteensa ole edes suht ok? Koska siitähän se tulee onko toinen hyvä vai ei, siitä miten sopivat toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ongelma on se, että moni suhtautuu rakkauden löytämiseen kohtalonkauppana. Miehet pelaavat kotona pleikkaria, odottaen tapaavansa hemaisevan pizzalähetin. Naiset taas olettavat norjalaisen prinssin tekevän aloitteen Prisman suklaaosastolla.
Todellisuudessa itselle sopivan henkilön löytäminen vaatii paljon aikaa ja vaihtoehtoihin tutustumista. Ei työelämässäkään pärjää vaan odottelemalla, että toimitusjohtajan pesti joskus vaan osuisi oikeilla kemioilla kohdille; täytyy opiskella, verkostoitua, kirjoittaa artikkeleja ja tehdä töitä.
Toki voit luottaa onneesi ja jäädä Hollywood-tyyliin odottamaan, että avaruusalus laskeutuu parvekkeellesi, mutta koska sinulla on vain yksi elämä, kannattaa vähän miettiä todennäköisyyksiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään prinsessaunelmia, se kipinä vaan puuttuu. En haluaisi tyytyä vain johonkin suht ok.
Ihan ymmärrettävää, eikä siinä ole mitään väärää. Katso niitä naisia jotka ovat saaneet parempaa kuin suht ok, ja ota heistä mallia.
No yhdellä tutullani on enemmän kuin suht ok mies, ihan todella hyvä mies. Mitä tekee tämä nainen? Mäkättää, pettää, manipuloi, alistaa. Joo, en todellakaan ota hänestä mallia.
Mitä hän teki saadakseen miehensä?
Petti exäänsä
Veikkaan ettei heidän suhteensa ole edes suht ok? Koska siitähän se tulee onko toinen hyvä vai ei, siitä miten sopivat toisilleen.
Mies on kiltti ja tämä eukko tylyttää häntä minkä ehtii. Jos ei saa tahtoaan läpi, saa miehen pyytelemään anteeksi ja vielä lahjoja lisäksi. Mutta hyvin heillä näyttää menevän noin ulkopuolisen silmin, kotona tilanne tietysti voi olla toinen.
Täällä toinen 30v (iki)sinkku. Mun ongelma on se, että kiinnostun kyllä miehistä ja ihastun vahvasti mutta vain pelimiehiin. Ikisinkkuna siis jatketaan. En halua tyytyä johonkin mieheen vain siksi että saisin suhteen. Mielummin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajankohtainen aihe... Pari kertaa olen luullut, että nyt on se oikea ja asiat järjestyy. Väärä luulo, ja jälkeenpäin olen tyytyväinen ettei miehet vastanneet tunteisiini. Erityylisiä oltaisiin oltu. Joten epäilen kykyäni tunnistaa ja ihastua... En varmaan sitten osaa ihastua kuin harvoihin.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, olen 39-vuotias sinkku ja mulla tilanne ihan sama. Sinänsä se ei täällä haittaa, koska tarpeeni saada olla yksin on valtava joten siitä(kään) syystä en etsi ketään. Olen oikein miettinyt syitä että miksen käy edes treffeillä, kun kuitenkin jonkunlainen parisuhde olisi jossain vaiheessa kiva, mutta rehellinen syy on, että koen ajan haaskauksena viettää aikaa tutustuen jälleen yhteen ihmiseen, josta ei kuitenkaan oletettavasti tule mitään pysyvää. Paradoksi, ymmärrän, mutta kuten sanoin, se on se rehellisin syy minkä itselleni keksin. Haluaisin jotenkin vaan kohdata sen, näkemättä vaivaa, tietäen että tässä se on, se mies joka saa ne perhoset vatsaan ja jonka kanssa haluaisin viettää sitä kallisarvoista aikaani... Sen sijaan, että lähtisin luotaamaan treffisovelluksia tai kiertämään baareja ja heittelemään verkkoja vesille. Toiset nauttivat ihan vaan uusiin ihmisiin tutustumisesta vaikka kahvikupin verran, minä en valitettavasti l
Vierailija kirjoitti:
Et ole suinkaan ainoa. Kyseessä on hyvin tyypillinen nuorten naisten ongelma. Tuntuu, ettei tiedosteta niitä asioita, jotka herättävät kiinnostuksen miestä kohtaan. Tämän johdosta koko homma muuttuu hakuammunnaksi. Varmasti sinäkin olet tavannut joskus kiinnostavia miehiä. Mieti, mikä heistä teki kiinnostavia. Sitten haet sellaisia. Ei löydä mitään, jos ei tiedä, mitä etsii.
Ha! Kyllä minä olen jo ensisilmäyksellä nähnyt kiinnostaako mies. Tätä on harvoin tapahtunut mutta yleensä tunne on ollut molemminpuolinen. Jos kiinnostavaa ei näy niin ei näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään prinsessaunelmia, se kipinä vaan puuttuu. En haluaisi tyytyä vain johonkin suht ok.
Miksi tyytyisit?
et vaan ole tavannut vielä sellaista. Kyll niit
on.
väsymys ja stressi vo viedä sen terän- mahdollisuuden ihastua. On vaan niin lamaantunut olo. Ehkä olet uupunut.
Elä elämääsi ja ole utelias.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen 30v (iki)sinkku. Mun ongelma on se, että kiinnostun kyllä miehistä ja ihastun vahvasti mutta vain pelimiehiin. Ikisinkkuna siis jatketaan. En halua tyytyä johonkin mieheen vain siksi että saisin suhteen. Mielummin yksin.
No, eikö Olisi mahdollista, että sopiva tyyppi ei olisi pelimies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä nuorena en löytänyt sitä miestä jonka kanssa on yhteistä kemiaa, joten otin sitten vaan hyvän miehen. Kyllä me oltiinkin vuosia yhdessä ja meistä tuli hyvät "kaverit", mutta mikään muu ei oikein toiminut. Ei seksi, ei romantiikka. Me lähinnä vain mökkeiltiin ja kalastettiin yhdessä. Oltiin kalakaverit😀. Meillä oli ihan hyvä suhde, kumpikin teki kotitöitä, ei koskaan riidelty, matkusteltiin ja meitä pidettiin unelmaparina.
Ei meillä ollut mitään imtohimoa eikä alkuhuumaa ja seksi oli lähinnä kiusallista säheltämistä ja loppui jo parin vuoden päästä kokonaan. Kumpikaan ei enää halunnut.
Silti jatkettiin yhdessä vielä pari vuotta, koska meillä oli ihan mukavaa yhdessä ja oltiin toki kiinnytty toisiimme. Ei se eroaminen tuntunut kivalta ajatukselta koska tulimme niin hyvin toimeen. Kumpikaan ei uskaltanut sitä ottaa puheeksi, vaikka molemmat tiedettiin ettei tämä voi jatkua.
Ehkä entisaikojen parisuhteet oli juuri tuollaisia? Periaatteessa ihan hyviä suhteita mutta...en mä kyllä halua enää tuollaista. Jos se olisi siitä elämässä pärjäämisestä kiinni, mutta eihän se nykyään mene niin.
Voi hitsin pimpulat. Perhoset lensivät karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen 30v (iki)sinkku. Mun ongelma on se, että kiinnostun kyllä miehistä ja ihastun vahvasti mutta vain pelimiehiin. Ikisinkkuna siis jatketaan. En halua tyytyä johonkin mieheen vain siksi että saisin suhteen. Mielummin yksin.
No, eikö Olisi mahdollista, että sopiva tyyppi ei olisi pelimies?
Siinä on se ongelma että ne ei-pelimiehet eivät yleensä tee mitään, tai jos tekevätkin niin ihan väärin.
Pelimiehet osaavat kosiskella ja huomioida oikein, se saa vaikeammankin naisen sydämen sulamaan. Mä olen romantikko ja tarvitsen sitä että mies vokottelee mua. Ei niin päin, että mun pitää vokotella ja koittaa saada mies huomaamaan minut. Ja niihin kiltteihin miehiin ei toimi pelkkä iloisuus ja hymyily, ei ne vaan tajua että olen korviani myöten ihastunut.
Ymmärrän tilanteesi, miljonäärin löytäminen ei taviksella ole helppoa. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää kokea rakastuminen eikä kiinnostuminen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tilanteesi, miljonäärin löytäminen ei taviksella ole helppoa. Voimia.
Miljonäärikin voi olla tavis. Taviksia ollaan kaikki. Ikävä tuottaa pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Mä nuorena en löytänyt sitä miestä jonka kanssa on yhteistä kemiaa, joten otin sitten vaan hyvän miehen. Kyllä me oltiinkin vuosia yhdessä ja meistä tuli hyvät "kaverit", mutta mikään muu ei oikein toiminut. Ei seksi, ei romantiikka. Me lähinnä vain mökkeiltiin ja kalastettiin yhdessä. Oltiin kalakaverit😀. Meillä oli ihan hyvä suhde, kumpikin teki kotitöitä, ei koskaan riidelty, matkusteltiin ja meitä pidettiin unelmaparina.
Ei meillä ollut mitään imtohimoa eikä alkuhuumaa ja seksi oli lähinnä kiusallista säheltämistä ja loppui jo parin vuoden päästä kokonaan. Kumpikaan ei enää halunnut.
Silti jatkettiin yhdessä vielä pari vuotta, koska meillä oli ihan mukavaa yhdessä ja oltiin toki kiinnytty toisiimme. Ei se eroaminen tuntunut kivalta ajatukselta koska tulimme niin hyvin toimeen. Kumpikaan ei uskaltanut sitä ottaa puheeksi, vaikka molemmat tiedettiin ettei tämä voi jatkua.
Ehkä entisaikojen parisuhte
Apua, kuulostaa minun suhteeltani. Mutta toisaalta olen pragmaattinen ihminen enkä romantikko kuten mieskin joten taidetaan jatkaa näin, oikeastaan olen onnellinen että näinkin hyvin käynyt, eihän kaikki löydä ketään. Mutta ei varmasti ole kaikkien juttu 😀
No aika olemattoman pieni todennäköisyys se onkin, että saat parisuhteeseen juuri sen, joka saa sinulle perhosia vatsanpohjaan. Sanotaan, että jos tällaisia tyyppejä olisi vaikka 1/100 ja sama matemaattinen suhde olisi sinunkin kohdallasi vastapuolen silmissä. Eli meinaa sitä, että todennäköisyydellä 1/10 000 te molemmat olette toisiinne todella rakastuneita.
Luultavasti Suomen asenneilmapiiristä, missä intersektionaalinen feminismi on syövyttänyt tai saastuttanut naisten ajatusmaailmaa ja suhtautumista miehiin. Yleinen negatiivinen asenneilmapiiri on ainakin osasyynä tähän. Itse huomaan ulkomailla, että esimerkiksi katsekontaktit tai pieni flirtti on luonnollinen osa arkipäivissä miesten ja naisten välillä sosiaalisissa tilanteissa. Suomessa ollaan aika jäykkiä tällä saralla ja sosiaalinen kanssakäyminen on pahoin rapistunutta. Eihän ihastumista pääse tapahtumaan ,jos ei ole luontaisia kohtaamistilanteita.
Ei kannata liikaa ihastua. Siitä koituu vain lopulta pettymys. Uusia pettymyksiä kohden on menty aina vaan.
Petti exäänsä