Lue keskustelun säännöt.
Olen kolmekymppinen sinkku, mutta en kiinnostu kenestäkään miehestä tarpeeksi, vaikka haluaisin parisuhteen
05.10.2017 |
Haluaisin sellaisen miehen joka sais perhosia vatsaan. Ja ei, en etsi mitään jännämiestä, vaan tavallista ja hyvää, mutta kukaan ei tunnu oikealta. Voi hitsin pimpulat.
Kommentit (91)
Haluat komean top 10 miehen ja vähän jännän myös mutta niitä on liikaa etkä osaa valita sitä jännintä tyyppiä. On naisillakin ongelmat. Ei tavis naiselle kelpaa tavis mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluat komean top 10 miehen ja vähän jännän myös mutta niitä on liikaa etkä osaa valita sitä jännintä tyyppiä. On naisillakin ongelmat. Ei tavis naiselle kelpaa tavis mies.
Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Haluat komean top 10 miehen ja vähän jännän myös mutta niitä on liikaa etkä osaa valita sitä jännintä tyyppiä. On naisillakin ongelmat. Ei tavis naiselle kelpaa tavis mies.
Sä olet ihan hakoteillä. Ei miehen tarvitse olla mikään komistus, muutenhan niitä kipinöitä olisi jokaisen komean miehen kanssa. Mutta kun ei ole. Ja sitten taas kipinöitä voi olla jonkun ihan tavis K-kaupan lihatiski papparaisen kohdalla, kuten mulla on kerran käynyt.
Se voi olla joku ihan random mies jonka kohdalla tulee se outo tunne, että huh mikä mua oikein vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat komean top 10 miehen ja vähän jännän myös mutta niitä on liikaa etkä osaa valita sitä jännintä tyyppiä. On naisillakin ongelmat. Ei tavis naiselle kelpaa tavis mies.
Sä olet ihan hakoteillä. Ei miehen tarvitse olla mikään komistus, muutenhan niitä kipinöitä olisi jokaisen komean miehen kanssa. Mutta kun ei ole. Ja sitten taas kipinöitä voi olla jonkun ihan tavis K-kaupan lihatiski papparaisen kohdalla, kuten mulla on kerran käynyt.
Se voi olla joku ihan random mies jonka kohdalla tulee se outo tunne, että huh mikä mua oikein vaivaa.
Niin just vai. Suomessa sadat tuhannet tavis miehet sinkkuja eivätkä pääse edes treffeille tavis naisten kanssa.
Käythän "ahkerasti" aikuisten tansseissa, olet esillä seuranhauku"palstoilla", olet myös henkisesti valmis ja vapaa kohtaamaan rakkautesi? Ilman liikoja huolia, stressiä, velvollisuuksia, ahdistusta ja paineita on mahdollista löytää se "prinssi".
Valitset vain ne hyvät ja tyylikkäät ( en tarkoita rikkaiden leikkikenttiä) tanssipaikat ja palstat. Tansseihin menet ystävättären kanssa, ei laumassa. Pukeudut niin, että tunnet olosi tosi mukavaksi, hameeseen, mukaviin kenkiin, tyylikkääseen puseroon, käyt vaikka kampaajalla ja meikkaat, eli tuot itsestäsi niitä parhaita puolia esiin. Käyttäydyt rauhallisesti ja kohteliaasti kaikkia kohtaan, etkä ole yhtään "pelottava".
Lähdet siis viihtymään, et hankkimaan miestä. Kyllä mies hakee ja tekee aloitteen, annat tehdä. Jos kuuntelet vaistoasi, huomaat hyvin pian, viihdytkö juuri tämän ihmisen kanssa ja toimit sitten sen mukaan etkä heittäydy hankalaksi vaan tulet aina puolitiehen vastaan.
Olet aito etkä leiki mitään teinien tai pelinaisten leikkejä. Näet kyllä, onko mies tosissaan varsin pian. Älä vaadi, älä esitä vaikeasti saavutettavaa tai väittele joutavan päiväisistä asioista vaan kuuntele ja vastaa ja kysy.
Muista, illat ovat romantiikan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut aina äärimäisen kranttu miesten suhteen, enkä ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt yhtäkään huonoa puolta liittyen tuohon kranttuuteen. Toki minulle helppoa, kun en koskaan ole halunnut lapsia, joten mikään kiire etsiä kumppania ei ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama. Tapasin lopulta sen oikean nelikymppisenä. Tiesin heti sekunnissa hänet nähdessäni, että Tämä se on. Onneksi en tyytynyt kompromissiin. Lapsia jos haluaa, pitää tietty miettiä eri ratkaisuja. Mulle tämä sopii ja meillä on yhä kunnon kemiaa vuosien avioliiton jälkeenkin. Kemiaa joko on tai ei ole, heti alusta alkaen, sitä ei voi luoda.
Ja täällä sama myös,tiesin heti nanosekunnissa 46v kun hänet tapasin että siinä se nyt on. Olin jo luovuttanut ettei kukaan tunnu miltään. Kemia oli molemminpuolista ja on edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhoset vatsassa ovat usein varhainen varoitusmerkki epävakaasta tai väkivaltaisesta suhteesta. En ikipäivänä toivoisi niitä etsiessäni elämänkumppania.
Vierailija kirjoitti:
Perhoset vatsassa ovat usein varhainen varoitusmerkki epävakaasta tai väkivaltaisesta suhteesta. En ikipäivänä toivoisi niitä etsiessäni elämänkumppania.
Peruskoulussa opetetaan vaikka mitä oppia ja valistusta, mutta tällaisia hyödyllisiä asioita ei kerrota missään. Ei ihme, että nuoret voivat pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos et oikeasti kiinnostu kenestäkään, niin en tiedä mitä oikein on enää tehtävissä. Aika toivoton tilanne.
Ei ihminen voi pakottaa itseään ihastumaan. Koska viimeksi olet ihastunut mieheen?
Karvaset kurdit karvaset kusiset kullit kiehtoo kovin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei semmoisella parisuhteella tee mitään, jos ei ole tarvetta jakaa taloutta ja saada vakiseksiä.
Tilastollisesti parhaita tapoja löytää on yhteisten ystävien kanssa. Nyt vaan aktiivisesti erinäisissä porukoissa järjestelmään illanistujaisissa, juhlia, after workeille työkavereiden kanssa jne. Kotona istumalla ja Tinderiä selaamalla ei saa kuin päänsäryn, treffit tuntuu työhaastatteluilta ja ranne tulee kipeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs parisuhdeterapeutti sanoi aika fiksusti, että ihmisistä valtaosa menee metsään etsiessään "kipinää". Useimmiten tuo kipinä syntyy adrenaliinista, joka johtuu huolestuneisuudesta. Tämä saa aikaan pakkomielteen kumppania kohtaan ja se tuntuu monen mielestä rakkaudelta.
Hän sanoi oppineensa tämän epäonnistuttuaan suhteissaan ja joutuessaan aina siihen tilanteeseen missä hän hän haluaa läheisyyttä, toinen pelästyy läheisyyttä ja ottaa etäisyyttä, sitten kun hän koittaa lähteä suhteesta se toinen alkaakin jahtaamaan taas ja homma alkaa alusta. Tällaisiin suhteisiin hän joutui aina etsiessään sitä "kipinää" ja häneltä meni kauan ymmärtää että se kipinä oli vain adrenaliinia.
Kokemustensa ja opiskeluiden perusteella hän päätyi etsimään miestä, jonka kanssa hänellä on mukava olla vaikkei tämä herättäisi mitään isompia tunnetiloja. Sellainen löytyi työkavereista ja tehtyään aloitteen hän pääsi aloittamaan suhteen, joka kehittyi avioliitoksi. Nykyään hän opettaa naisia etsimään "slow burn" suhdetta eli sellaista, joka ei kipinöi heti mutta jolla on potentiaalia kasvaa roihuavaksi tuleksi.
Saisiko nainen ehkä helpommin sinulle perhosia vatsaan?
Vierailija kirjoitti:
Eräs parisuhdeterapeutti sanoi aika fiksusti, että ihmisistä valtaosa menee metsään etsiessään "kipinää". Useimmiten tuo kipinä syntyy adrenaliinista, joka johtuu huolestuneisuudesta. Tämä saa aikaan pakkomielteen kumppania kohtaan ja se tuntuu monen mielestä rakkaudelta.
Hän sanoi oppineensa tämän epäonnistuttuaan suhteissaan ja joutuessaan aina siihen tilanteeseen missä hän hän haluaa läheisyyttä, toinen pelästyy läheisyyttä ja ottaa etäisyyttä, sitten kun hän koittaa lähteä suhteesta se toinen alkaakin jahtaamaan taas ja homma alkaa alusta. Tällaisiin suhteisiin hän joutui aina etsiessään sitä "kipinää" ja häneltä meni kauan ymmärtää että se kipinä oli vain adrenaliinia.
Kokemustensa ja opiskeluiden perusteella hän päätyi etsimään miestä, jonka kanssa hänellä on mukava olla vaikkei tämä herättäisi mitään isompia tunnetiloja. Sellainen löytyi työkavereista ja tehtyään aloitteen
Vierailija kirjoitti:
Et ole suinkaan ainoa. Kyseessä on hyvin tyypillinen nuorten naisten ongelma. Tuntuu, ettei tiedosteta niitä asioita, jotka herättävät kiinnostuksen miestä kohtaan. Tämän johdosta koko homma muuttuu hakuammunnaksi. Varmasti sinäkin olet tavannut joskus kiinnostavia miehiä. Mieti, mikä heistä teki kiinnostavia. Sitten haet sellaisia. Ei löydä mitään, jos ei tiedä, mitä etsii.
Minä oivalsin nelikymppisenä, että en ollut bi, olin kiinnostunut oikeasti vain naisista. Siihen saakka en edes ollut muutenkaan kovin kiinnostunut ns niistä jutuista.
Mä odottelin että tulisi vastaan mies joka sytyttäisi heti voimakkaan kipinän minussa, ja veisi jalat altani.
No ei tullut. Nyt olen 45 vuotias, lapseton ja pakko tunnustaa itselleni että mokasin elämäni.
Ei oo osunu kohdalle oikeaa. Laajenna otantaa, niin todennäköisyys kasvaa.
Joillekin tuollainen voi sopia. Jos on kovin romantikko niin sitten ei sovi. Itse olen sellainen että tykkään kaikesta söpöilystä ja siirapista, joidenkin mielestä taas sellainen on naurettavaa ja typerää.
Mutta mun koneisto ei toimi ilman sitä. Kyllä mä tunnen sellaisia pareja, joiden suhde vaikuttaa jopa aika kylmältä. Eletään ihan erillistä elämää, on mahdollisesti eri kämpätkin eli ei edes asuta yhdessä. Kuitenkaan eivät missään nimessä halua erota ja ovat kuulemma löytäneet itselleen täydellisen puolison.
Mun on vaikeaa sitä ymmärtää, mutta noh, ihmiset ovat erilaisia. Pitää vaan löytää se itselle sopiva puoliso. Se ei ole välttämättä ihan helppoa. Varmaan tuollaiset kylmän rationaaliset löytää helpommin kuin romantikot, joiden mielestä pitää olla kemiaa ja perhosia masussa.
Kyllähän minäkin ihan helposti saisin jonkun kätevän järkisuhteen aikaiseksi, ei se vaadi mitään kipinöitä ja tuntuu olevan paljon miehiä, joille sellainen on suorastaan unelma.