Onko mielestänne asiallista huomauttaa kielioppi- ja yhdyssanavirheistä vai onko tärkeintä, että asia tulee ymmärretyksi?

Silloin kun olet tunnesyistä eri mieltä, mutta et keksi mitään järjellistä argumettia oman kantasi puolustamiseen, niin pilkunviilaus on paikallaan. Hieman kokeneemmalle se tosin paljastaa pilkunviilaajankin järjen jo paljastavavan että hän on väärässä, mutta kun ei voi antaa periksi, kun on aina uskonut niin.

Tässä sitten muutama merkki joita varmaan tarvitaan ,,, --- - ... Näitä saa jakainen sijoittaa ylläolevaan tekstiin mielen mukaan. jos näillä ei pärjää, niin joutuu sitten etsimään tarvittavat merkit näppäimistöstä.

Teen työkseni muun muassa erilaisten tekstien kielenhuoltoa, eikä minulle tulisi mieleenkään huomautella muiden ihmisten tekstien kielioppivirheistä, mikäli kyseisiä tekstejä ei ole tarkoitettu julkaistavaksi. On osa kielen ammattilaisen ammattitaitoa osata asettaa kirjoitukset asiayhteyteensä ja ymmärtää, että kielenkäyttötilanteita on monenlaisia. En pidä kielioppivirheitä osoituksena tyhmyydestä, sillä kielioppivirheitä tekevä saattaa hyvinkin osata jotain sellaista, mitä minä en hallitse ollenkaan.

Riippuu asiayhteydestä. Itse olin varmaan aika pätijän maineessa opiskeluaikoina ryhmätöitä tehdessä. Korjailin toisten kirjotusvirheitä ja, jos taas itselläni ei ollut muokkausoikeutta niin kerroin muille näistä virheistä. Tuskinpa heidän oikeinkirjoitustaidoissaan kuitenkaan oli vikaa mutta ehkä tietynlaista välinpitämättömyyttä olla korjaamatta tekstiä, joka kuitenkin vaikuttaa kaikkien arvosanoihin.

Mutta itselläni eräs kaveri, joka ei todellakaan ole mitenkään kirjallisesti lahjakas eikä ymmärä oikeinkirjotuksen päälle. Silloin kun olemme viestitse tekemisissä niin kestän kyllä tämän. Mielestäni aika tökeröä olisi alkaa kommentoimaan kirjoitusvirheistä. Luultavasti siinä kävisi vain niin että jatkossa pitäisi yhteyttä muihin, joita hänen oikeiskirjotustaitonsa ei häiritse.

Eräällä kaverilla taas taitaa olla elämäntehtävänä huomautella kaikille oikeinkirjotuksesta. Asiasta ei välttämättä muuten tietoa niin sitten pitää oikeinkirjoituksesta huomauttaa.

Harmillisen usein se sanajärjestys- tai pronominivirhe muuttaa asian luonteen kokonaan. Esim. tuo otsikko, jossa puhutaan varatun miehen poikien reissusta, on aika moniselitteinen. Samoin palstalta bongattu lause "Luulin kissan kiivenneen pöydälle, mikä lähti ulos." on aika lailla hämäävä puhumattakaan ikuisesta ketä-ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kiinnostava ketju, kun sen rinnastaa tuohon toiseen "Peruskoulunsa päättävistä suomalaisnuorista peräti 11 prosenttia kuuluu ryhmään, jolla ei ole riittävää luku- ja kirjoitustaitoa" -ketjuun. Sillä ei siis teidän mielestänne sittenkään ole väliä, osaako kirjoittaa ja lukea?

Melkoista hurskastelua. Yleensä huomauttelijoiden kommenteista paistaa läpi ihan luonteen heikkous, ei niinkään pyrkimys mihinkään yhteiseen hyvään.

Niistä kuuluu huomauttaa.

Suomessa on oppivelvollisuus. Peruskoulutasoisesti tulee kirjoittaa, eli perustekstiä virheettömästi. Joku lyöntivirhe voidaan antaa anteeksi. Jos tekee yhdyssanavirheitä tai kielioppivirheitä, on huonotasoisen esikoululaisen tasolla.

On käsittämätöntä, että palstalla jopa vastataan joihinkin aloituksiin, jotka vilisevät virheitä.

Olen itse huomannut, että kirjoitustaitoni on heikentynyt somen myötä. En puutu muiden kirjoituksiin, mutta omat epäselvät lauseet ärsyttävät, vaikka niistä saakin sisällöllisesti selvää.

Yleensä kirjoitusvirheistä huomauttavat ovat lähinnä huomionhakuisia. Jos ei jaksa teksti kiinnostaa, niin hyppää julkaisun ohi ja jatka elämääsi. Äkkiä koko julkaisu onkin suun soittamista äidinkielestä ja itse asia jää taka-alalle.

Kielioppi- ja yhdyssanavirheitä tekevien kanssa ei pidä olla missään tekemisissä. Miksi kukaan olisi? Ja samaa pätee palstalla. Ei heidän viesteihinsä pidä vastata, tai jos viitsii, voi huomauttaa virheestä. Niitä on vain niin paljon, ettei kaikista voi huomauttaa.

Törkeää piittaamattomuutta tehdä yhdyssanavirheitä tai kielioppivirheitä. Jotkut eivät edes aloita virkettä isolla kirjaimella. Ei sellaista voi antaa anteeksi.

Eräs julkaisu lämmitti erityisen paljon sydäntäni. Sen oli ilmeisesti saneltu, jonka takia julkaisu oli erittäin haasteellinen sisäistää. Ainoastaan yksi kysyi, että mitä tämä tarkoittaa. Kun teksti oli suomennettu, niin aiheesta ei sen enempää puhuttu, vaan julkaisijaa yritettiin auttaa kaikin keinoin. Näin se pitäisikin mennä. Koskaan ei voi tietää, mitä on taustalla, tai miksi joku kirjoittaa huonoa äidinkieltä.

Vierailija kirjoitti:

Äkkiä koko julkaisu onkin suun soittamista äidinkielestä ja itse asia jää taka-alalle.

Tämän porukan lukuisuus alkaa olla jo uhka demokratialle. Besserwisserit näpertelevät sivuraiteilla trivialiteettien parissa, samaan aikaan maailma ympärillä saa palaa poroksi kenenkään siihen puuttumatta