Saako masentunut näyttää hyvältä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä jotka ovat siivonneet kotinsa tiptop-kuntoon ja käyneet suihkussa ja laittautuneet siististi/nätisti - ja päättäneet päivänsä syvästi masentuneina oman käden kautta.

Ja ihmiset ihmettelevät miten on mahdollista kun se oli aina niin nauravainen ja reipas.

Eli masennuksella on monet kasvot ja ilmenemismuodot, touhukkuudesta ja "hyväntuulisuudesta" saati hyvältä näyttämisestä ei voi päätellä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä voi olla kyllästynyt, haluaa pitää yllä kulisseja, tylsistynyt vaikka työhönsä mutta masennus on jotain täysin muuta.

Masentunut ihminen on kyvytön. Ei lähde töihin, tee ruokaa, siivoa, pese pyykkiä, ei ulkoilemaan, ei näe ystäviään,

Jos joku elää pinnallisesti ja kuvittelee olevansa masentunut niin jossain kohtaa tällä ihmisellä ei riitä käsitys mitä on masennus.

Just, sinähän nähtävästi siis tiedät...(et oikeasti)

Mä ole vaikeasti masentunut ja esim. teen ruokaa, siivoan, pesen pyykkiä ja ulkoilen.

Minä taas en vaikeasti masentuneena tehnyt ruokaa saati siivonnut. Hyvältä varmaan kuitenkin näytin - minkäs sitä ulkonäolleen voi 😉 Väsyneeltä ja vakavalta kyllä näytin, mutta ei esim. vaatteni masennuksen myötä muuttunut jotenkin vähemmän "ajanmukaiseksi". Meitä masentuneita tosiaan on olemukseltaan ja tavoiltaan moneen lähtöön, kuten ketä tahansa ihmisiä.

Mun ystävä joka teki itsemurhan, oli ihan huolitellun näköinen, kävi töissäkin. Tiesin kyllä että oli masentunut ja kävi terapiassa. Ja näin vilaukselta viiltelyarpia. Ystävä puhui usein kuinka tuntuu ettei elämässä ole järkeä, pohti kuolemaa jne, jälkikäteen ajateltuna ihan selviä hälytysmerkkejä. Mutta kuten muutama ihminen ylempänä, niin ajattelin että tuskin hän niin vakavasti on masentunut kun kuitenkin jaksaa lähteä ulos ja elää ihan "normaalia" elämää. Mikään ei kaduta minua niin paljon kuin se, etten yrittänyt auttaa ystävää enempää, nyt se on myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää aina, kun sanotaan, että jos on masentunut, ei voi jaksaa mitään. Sitä kun on niin monentasoista olemassa, sitä vaikeaakin. Jos on todella huonossa kunnossa, tarvitsee osastohoitoa. Jotkut selviävät avohoidolla. Joku jaksaa sitä ja joku tätä. Voi kun ihmiset tämän ymmärtäisivät.

tää on niin totta, eihän kaikilla flunssakaan oireile samalla tavalla. Jotkut tulee töihin, jotkut on rampana kotona, joillakin nousee kuume, joillakin ei mutta silti sängyssä jne..

Masentunut voi kovasti haluta kokea olevansa ihan normaali, toimintakykyinen ihminen. Silloin homssuisena ulos lähteminen ei auta yhtään, mutta kauniisti laittautuminen kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä joka teki itsemurhan, oli ihan huolitellun näköinen, kävi töissäkin. Tiesin kyllä että oli masentunut ja kävi terapiassa. Ja näin vilaukselta viiltelyarpia. Ystävä puhui usein kuinka tuntuu ettei elämässä ole järkeä, pohti kuolemaa jne, jälkikäteen ajateltuna ihan selviä hälytysmerkkejä. Mutta kuten muutama ihminen ylempänä, niin ajattelin että tuskin hän niin vakavasti on masentunut kun kuitenkin jaksaa lähteä ulos ja elää ihan "normaalia" elämää. Mikään ei kaduta minua niin paljon kuin se, etten yrittänyt auttaa ystävää enempää, nyt se on myöhäistä.

tuo on oikeasti niin kauniisti sanottu.,Tuli itsellekin kyyneleet silmiin. Itse en ole puhunut pahoista masennuskausista ystävälleni, pelännyt että karkaa. En itsemurha ajatuksista, en osastohoidoista, en viiltelystä jota kadun, en psykoosista....tosin voi arvailla. Jotenkin sitä haluaa säilyttää edes jotkut asiat normaaleina ja poissa masennuksen ulottumattomista. Ystäväni oli raskaana kun masennuin pahasti (ei liittynyt häneen) joten en kertonut ja suojelin tavallaan. Nyt myöhemmin en taas halua enää. Voin jutella niitä näitä huolestuttamatta toista ja jutella ihan hömppää....sellaistakin tarvitsee.

ap

Vierailija kirjoitti:

Siis ei tietenkään masentunut voi meikata ja pitää huolta ulkonäöstä. Jos esim. syöpäpotilas laittaa huulipunaa, niin ei hän silloin ole oikeasti uupunut syöpähoidoista.

Minulle psykologi sanoi kontrollikäynnillä, että en voi olla kovinkaan ahdistunut, koska olen puhtaissa vaatteissa ja huoliteltu. Lisäksi kirjoitti lausuntoonsa, että potilas ilmoitti solutomintansa muuttuvan kolmen kuukauden periodilla, koska lopetti tupakoinnin runsaasta kahvista (6 kpp/pvä) riippuvaisuudesta vedoten.

Lisäksi hän lopetti hoitosuhteen ja kehotti syömään Venlafaxiinia lopun ikää, ettei oireet uusiutuisi. Lopetinpa sitten lääkityksen seuraavaan päivään.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä joka teki itsemurhan, oli ihan huolitellun näköinen, kävi töissäkin. Tiesin kyllä että oli masentunut ja kävi terapiassa. Ja näin vilaukselta viiltelyarpia. Ystävä puhui usein kuinka tuntuu ettei elämässä ole järkeä, pohti kuolemaa jne, jälkikäteen ajateltuna ihan selviä hälytysmerkkejä. Mutta kuten muutama ihminen ylempänä, niin ajattelin että tuskin hän niin vakavasti on masentunut kun kuitenkin jaksaa lähteä ulos ja elää ihan "normaalia" elämää. Mikään ei kaduta minua niin paljon kuin se, etten yrittänyt auttaa ystävää enempää, nyt se on myöhäistä.

Todella surullista.

Tämä sai minut ajattelemaan. Olen itse kokenut niin lievän, keskivaikean, kuin vaikeankin masennuksen, ja sen ansiosta luulen tietäväni asiasta jotain. Olen olettanut, että jos on vaikeasti masentunut, toimintakyky on aika lailla nolla, niin kuin se minulla oli. Tarinasi todistaa kuintenkin toisin. Ihmiset luulevat masennuksen olevan sitä, miten ne itse ovat sen kokeneet. Ehkä siis myös me masentuneet, voisimme avartaa katsettamme asiasta.

Silloin kun olin itsetuhoinen ja yritin tappaa itseäni ja itkin vaan, en jaksanut laittautua. Nyt kun pelkään kaikkea mahdollista ja makaan sängyssä suurimman osan ajastani, laittaudun kyllä ja siivoan. Jos en edes noita tekisi niin kyllä siinä menisi viimeisimmätkin mielenterveyden rippeet minulla.

Vierailija kirjoitti:

Masenutunut ei saa mitään. Teit niin tai näin aina se on väärinpäin.

-Lepäät uupumustasi pois sängyssä ja yrität kerätä voimia. Väärin. Ota niskasta kiinni!

-Lähdet jossain vaiheessa ulkoilemaan. Väärin! Et ole masentunut kun jaksat raahautua uloskin. Mene vaan suoraan töihinkin sitten siitä!

-Et pysty käymään suihkussa tai harjaamaan hiuksiasi. Väärin! Ei ihme että masentaa, kun et vaivaudu pitämään edes hygieniastasi huolta!

-Näät vaivaa, että saat kyntesi lakattua. Väärin väärin väärin!

-Syöt tai et syö. Väärin

-Itket tai naurat. Väärin!

-Olet kiltti tai kipakka. Väärin molemmat.

-Haet apua! Väärin!

-Yrität kertoa itsetuhoaikeistasi. Erittäin väärin! Erittäin pahaa huomiohuoraamista ja paskan kaatamista toisten niskaan.

-Vaikenet! Ihan väärin. Miksi et puhu! Ei ihme että on paha olla, kun yksin yrität selvitä

-Otat lemmikin. Väärin.

-Et ota lemmikkiä. Väärin! Tyhmä mikset ota se piristäisi?

-Syöt lääkkeitä. Väärin

-Et syö lääkkeitä. Ihan hirveää.

Voisin tehdä tästä huoneentaulun.

("No jos tollasia jaksaa edes suunnitella tekevänsä ei voi kovin masentunut olla!!"

Jos ei halua jäädä masennuksesta "kiinni" muille ihmisille, täytyy näyttää hyvältä.

Minä en koskaan näyttäydy missään muuten kuin laittautuneena. Meikkaan, kiharran hiukset, teen nutturan, lakkaan kynnet, mietin asuni ja tyylini. Välissä sitten jumitan päiväkausia kotini vankina, peseytymättömänä ja kamalana. Mutta sitä ei kukaan näe.

Minulla on diagnosoitu vaikea masennus lähes kymmenen vuotta sitten, enkä ole kertonut kenellekään. Hoitopaikassa tiedetään hyvin mitä kaikkea mulla tuohon laittautumiseen ja kivalta näyttämiseen liittyy ja sisältyy, se ei ole mitään kevyttä pinnallista hupia vaan pakko-oireista käytöstä, suojakuori ja selviytymiskeino.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua jäädä masennuksesta "kiinni" muille ihmisille, täytyy näyttää hyvältä.

Minä en koskaan näyttäydy missään muuten kuin laittautuneena. Meikkaan, kiharran hiukset, teen nutturan, lakkaan kynnet, mietin asuni ja tyylini. Välissä sitten jumitan päiväkausia kotini vankina, peseytymättömänä ja kamalana. Mutta sitä ei kukaan näe.

Minulla on diagnosoitu vaikea masennus lähes kymmenen vuotta sitten, enkä ole kertonut kenellekään. Hoitopaikassa tiedetään hyvin mitä kaikkea mulla tuohon laittautumiseen ja kivalta näyttämiseen liittyy ja sisältyy, se ei ole mitään kevyttä pinnallista hupia vaan pakko-oireista käytöstä, suojakuori ja selviytymiskeino.

Juu, siis tällainenhan käytös on heti masentuneelle "liian pirteää" käytöstä eli olet toisin sanoen terve kuin pukki, jos vähänkin mietit pukeutumista, saati sitten oikein käytät siihen pakonomaisesti aikaa. Täällä oli just vähän aika sitten aloitus, jossa masentuneella oli juurikin samanlaista oireilua. Koki rooliasun rakentamisen tärkeäksi, että pystyi menemään ihmisten ilmoille. Liittyi ahdistukseen, jota tunsi sosiaalisia tilanteita kohtaan eikä halunnut paljastaa sairauttaan. Hän oli myös siis täysin terve muiden mielestä, kun jaksoi moisia juttuja ajatella.

Minä olen ollut aina tarkka ulkonäöstäni, meikattu, laitettu, huoliteltu. Teini-ikäisestä lähtien olen kärsinyt eriasteisista masennustiloista, yleensä pahimpiin kausiin on liittynyt psykoottisuutta. Synnytyksen jälkeen sairastuin sitten psykoottiseen masennukseen ja jouduin osastohoitoon muutamaksi viikoksi. Arvatkaa, mitä tein osastollakin aamulla ensimmäiseksi herättyäni? Meikkasin, laitoin hiukset ja puin päälleni nätit vaatteet 😊 Voimia se kyllä vaati, mutta auttoi mua pitämään kiinni itsestäni ja rutiineistani, kun tuntui että muuten on psyykkisesti hajoamassa.