Ikävöin niin paljon menneisyyden suurta rakkauttani, että olen jo ihan pystyyn kuollut
Miten tämän saisi loppumaan, kun aina vain tulee uudestaan ja uudestaan ajatuksiin? Toisinaan tulee jostain kappaleesta tai jutusta mieleen ja iskee niin ikävä, että tuntuu lähes fyysisesti.
Kommentit (41)
Miksi ap päädyitte eroon? Ilmeisesti rakastitte toisianne syvästi, ei erossa oleminen muuten noin tuskalliselta tuntuisi. Itse olin erossa poikaystävästäni vuoden, kärsien ja ikävöiden joka päivä, tilanteen lopulta johtaessa siihen että palattiin yhteen. Ja jälkikäteen ajateltuna ero ei ollut yhtään oikea ratkaisu, kärsin silloin jostain elämänkriisistä ja mielenhäiriöstä. Emme voisi olla onnellisempia, riideltykään ei olla puoleen vuoteen :) !
Vierailija kirjoitti:
Oketko kuullut hänestä sen koommin, tavannut? Jospa hän on elähtänyt, satakiloinen pubiruusu?
Ei olla nyt tavattu vuosiin, mutta kuvia olen somen kautta nähnyt. Eihän se enää mikään nuori ole, mutta ihan samalta ihmiseltä vaikuttaa edelleen. Ulkonäköseikat ei juurikaan kiinnosta, yhtä ihana hymy näyttää olevan vieläkin.
Ap.
Elämäsi valuu parhaillaan hukkaan. Oletkin pystyynkuollut, mutta ongelma ei ole tähtiin kirjoitettu suhde vaan sinä joka roikut menneisyydessä.
Voit joko hoitaa asian alta pois ottamalla mieheen yhteyttä (se on mies ja sinä nainen, ei ole vaikea päätellä) ja setvimällä asian tai siirtymällä elämässäsi eteenpäin. Mene terapiaan jos ei muuten onnistu.
Mä näen yhä unta menneisyyden rakkaastani, vaikka juttu ei koskaan edennyt hymyjä pidemmälle. Aina kun luulen, että pääsen irti mahdottomasta rakkaudesta, jostain nousee muistoja vuosien takaa. Ymmärrän sua Ap. Kukaan muu ei tunnu miltään. Kai tätäkin pystyynkuolemiseksi voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap päädyitte eroon? Ilmeisesti rakastitte toisianne syvästi, ei erossa oleminen muuten noin tuskalliselta tuntuisi. Itse olin erossa poikaystävästäni vuoden, kärsien ja ikävöiden joka päivä, tilanteen lopulta johtaessa siihen että palattiin yhteen. Ja jälkikäteen ajateltuna ero ei ollut yhtään oikea ratkaisu, kärsin silloin jostain elämänkriisistä ja mielenhäiriöstä. Emme voisi olla onnellisempia, riideltykään ei olla puoleen vuoteen :) !
No aikalailla samat syyt oli eroon kuin sinullakin. Ei mitään järkevää ja kunnon syytä, minulle vain iski joku mielenhäiriö. Tosi pian eron jälkeen sen huomasin, että tein elämäni virheen, mutta jostain syystä hoin vain itselleni, että tehty mikä tehty ja nyt pitää päästä yli. En siinä sitten kaikesta päätellen koskaan onnistunut...
En oikein vieläkään ymmärrä miksi käyttäydyin noin. Miksi en vain rehellisesti myöntänyt virhettäni ja mennyt takaisin? Kun toinenkin sitä niin kovasti halusi. Tässä nyt sitten vielä vuosienkin jälkeen märisen samaa asiaa... Ihan kamalaa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Millä kirjaimella rakkautesi nimi alkaa?
Rakkaus alkaa aina R:llä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai voisiko olla niinpäin, että olet pystyyn kuollut ja siksi jäät kaipaamaan exää...?
Katsopa mitä hyvää elämässäsi on nyt ja miten se voisi tulla vielä paremmaksi?
Tää on aina niin naurettava tää "katsopa mitä hyvää elämässäsi on nyt"? No, ei ilmeisestikään mitään, jos on kuollut pystyyn ja kaipaa jotakuta auttamaan muutoksessa.
En epäillytkään tätä pystyyn kuolemista, mutta ap tuntuu luulevan, että kaikki johtuu siitä, ettei ole enää tuon exän kanssa. Tämän vuoksi uskon, että ap:lla on jotain elämisen arvoista elämässään, ei vain näe sitä tuolta harhaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Koti on siellä missä sydän on , miehellä menee varmaan tajuta se kauemmin. On siihen mennyt jo monta vuotta. Ehkä liiankin monta.
Koti on siellä missä tietokone on.
Välillä tuntuu että oma elämä on kuin jostain sotaelokuvasta. Toinen mennyt, ja sä et vaan tajua luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai voisiko olla niinpäin, että olet pystyyn kuollut ja siksi jäät kaipaamaan exää...?
Katsopa mitä hyvää elämässäsi on nyt ja miten se voisi tulla vielä paremmaksi?
Tää on aina niin naurettava tää "katsopa mitä hyvää elämässäsi on nyt"? No, ei ilmeisestikään mitään, jos on kuollut pystyyn ja kaipaa jotakuta auttamaan muutoksessa.
En epäillytkään tätä pystyyn kuolemista, mutta ap tuntuu luulevan, että kaikki johtuu siitä, ettei ole enää tuon exän kanssa. Tämän vuoksi uskon, että ap:lla on jotain elämisen arvoista elämässään, ei vain näe sitä tuolta harhaltaan.
No siis jos sitä ei löydä, niin mitä sitten, vaikka olisikin? Minusta ei ole kysymys näkemisestä, todellakan, vaan löytämisestä. Jos ei löydä, niin aika vaikea nauttia siitä sitten.
Meinaan mulla on samat fiilikset kuin ap:llä, joskin ei mulla ollut edes suhdetta kyseisen miehen kanssa, mutta tutustuin hänen joihinkin puoliin eräässä henkisen tuen ryhmässä. Ja siis sen rakkauden häviämisestä alkoi itselläni aivan järkyttävä elämän pilalle meneminen tai mullistus toisaalta. Ei sillä, etteikö elämäni olisi mennyt pilalle jo sitä ennenkin monissa tilanteissa, joissa en saanut sitä, mitä halusin, mutta tuo pahensi kaiken potenssiin kaksi tai enemmänkin, mitä olin ennen kokenut.
Ja voin sanoa, että pengon tätä paskaa joka päivä, koitan muuttua, muuttaa elämäni, olihan siinä nyt jotain pahasti vialla, kun rakastuin mieheen joka ei minua halua ja pilasin koko mieleni sillä. Ei siinä nyt todellakaan ole kysymys siitä, mitä muuta ihanaa mä en elämässäni huomaa, vaan siitä, ettei mun elämässäni ole eikä ollut mitään muuta ihanaa. Ei siis mtään ihanaa.
Se pitää etsiä. Ja se pisti koko mun elämäni täysin paloiksi. Hajotin melkein kaiken, mitä olin siihen saakka kasannut, siirryin pois perheenikin luota, jossa voin vain pahoin. Että se siitä sokeudesta, kysymyksessä voi olla paljon vakavammat asiat.
Ja siis tunnen aika-ajoin tosiaan tuon pystyynkuolemisen fiiliksen, koska elämässä tuntuu sille, että aivan sama, mikään. Vaikka kuolisin, niin ok. Toisaalta sitten tämä kriisi toimii pystyynkuolemisen vastamyrkkynä, ei pysty kuolemaan pystyyn, kun koko elämä hajoaa paloiksi, ja alat etsiä uusia palasia, joista koota jotain onnea tai vastaavaa. Että elämä ois sen arvoista, että haluaa vielä elää. Mutta jos en niitä saa kasaan, niin kuolen vissiin sitten. Pystyyn tai ikävään tai pahaan oloon. No, en enää ikävään, se vaihe meni ohi jo, mutta pahaan oloon sitten.
31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti on siellä missä sydän on , miehellä menee varmaan tajuta se kauemmin. On siihen mennyt jo monta vuotta. Ehkä liiankin monta.
Odotan sua, vielä ei ole liian myöhäistä.
Jaaha! Et odota ikinä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti on siellä missä sydän on , miehellä menee varmaan tajuta se kauemmin. On siihen mennyt jo monta vuotta. Ehkä liiankin monta.
Koti on siellä missä tietokone on.
No ei kai
Up, jos jollain olisi joku taikatemppu mielestä poissaamiseen...
Ap.
Hyvän keiton ääressä ikävät tunteet kaikkoavat. Kokeile ja yllätyt !
https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…
No miksi et ota mieheen yhteyttä?! Ei ole mitään menetettävää.
Vierailija kirjoitti:
Hyvän keiton ääressä ikävät tunteet kaikkoavat. Kokeile ja yllätyt !
https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…
Joo, kaikkoaahan ne, kun henki lähtee. Ehkä kokeilen ensin muita keinoja, säästän tuon ihan viimeiseksi.
Ap.
Kutsu vaikka maksamakkarakeitolle
Vierailija kirjoitti:
No miksi et ota mieheen yhteyttä?! Ei ole mitään menetettävää.
Olen yrittänyt, mutta en tavoita mistään.
Ap.
Millä kirjaimella rakkautesi nimi alkaa?