Ikävöin niin paljon menneisyyden suurta rakkauttani, että olen jo ihan pystyyn kuollut

Kuinka kaukaa menneisyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kaukaa menneisyydestä?

Tuntuu, että on kulunut vasta vuosi, mutta paljon paljon kauempaa...

ap.

Tämä on mun yks mun suurimpia pelkoja ja sen takia pysyn huonossa suhteessani, koska mielummin kärsin tässä ja nyt kuin loppuelämäni suren enkä voi jatkaa eteenpäin.

Mulla sama. Harmittaa, etten voi taivutella sitä jätkää sen verran edes suhteeseen, että tulisi ryppy, joka lopettaisi tän säälittävän haaveilun ja kaipuun. Pakko kirjoittaa jätkää, vaikka olemme yli nelikymppisiä. Se vain ois just sellainen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mun yks mun suurimpia pelkoja ja sen takia pysyn huonossa suhteessani, koska mielummin kärsin tässä ja nyt kuin loppuelämäni suren enkä voi jatkaa eteenpäin.

Miten huonon suhteen kumppania voisi kaivata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mun yks mun suurimpia pelkoja ja sen takia pysyn huonossa suhteessani, koska mielummin kärsin tässä ja nyt kuin loppuelämäni suren enkä voi jatkaa eteenpäin.

Miten huonon suhteen kumppania voisi kaivata?

Rakastamalla tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mun yks mun suurimpia pelkoja ja sen takia pysyn huonossa suhteessani, koska mielummin kärsin tässä ja nyt kuin loppuelämäni suren enkä voi jatkaa eteenpäin.

Miten huonon suhteen kumppania voisi kaivata?

Rakastamalla tätä?

Niin no joo, mut miten voi rakastaa, jos suhde hänen kanssaan on huono??

Niin jos rakastat ni tulet taas häntä koipien välissä kotiin, sinne minne kuulut. En vaan enään tie jaksanko. En ole 20 vuotias aasi.

Vai voisiko olla niinpäin, että olet pystyyn kuollut ja siksi jäät kaipaamaan exää...?

Katsopa mitä hyvää elämässäsi on nyt ja miten se voisi tulla vielä paremmaksi?

Koti on siellä missä sydän on , miehellä menee varmaan tajuta se kauemmin. On siihen mennyt jo monta vuotta. Ehkä liiankin monta.

Vierailija kirjoitti:

Vai voisiko olla niinpäin, että olet pystyyn kuollut ja siksi jäät kaipaamaan exää...?

Katsopa mitä hyvää elämässäsi on nyt ja miten se voisi tulla vielä paremmaksi?

Tää on aina niin naurettava tää "katsopa mitä hyvää elämässäsi on nyt"? No, ei ilmeisestikään mitään, jos on kuollut pystyyn ja kaipaa jotakuta auttamaan muutoksessa.

Kerro jotain Hänestä.

Sama täällä. En pysty enää rakastumaan muihin enkä tuntemaan mitään. Pystyyn kuollut on hyvä sana.

Vierailija kirjoitti:

Vai voisiko olla niinpäin, että olet pystyyn kuollut ja siksi jäät kaipaamaan exää...?

Katsopa mitä hyvää elämässäsi on nyt ja miten se voisi tulla vielä paremmaksi?

Minulla ei pitäisi olla mitään vikaa elämässäni. Muuten kuin että tämä asia pilaa kaiken.

Kaikki on päällisinpuolin niin kuin yleisesti ajatellaan ihanne elämän olevan. Ei toki täydellistä, mutta asiat on hyvin. Mutta silti... Sydän ja mieli on ihan liian usein aivan muualla. Vuodesta toiseen, ja pelottaa, että jatkuuko nämä tunteet vielä vanhainkotiin saakka.

Ap.

Mikä tästä ihmisestä tekee niin unohtumattoman, kiinnostavan ja kiehtovan ettei voi siirtyä elämässä eteenpäin?

Mikset kehittäisi itsessäsi niitä ominaisuuksia, joita tämä ihminen edustaa? Tai opi hankkimaan muualta niitä oloja, joita hän aiheutti.

Sanohan, kauanko olitte yhdessä ja kuinka kauan siitä jo on?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tästä ihmisestä tekee niin unohtumattoman, kiinnostavan ja kiehtovan ettei voi siirtyä elämässä eteenpäin?

En tiedä... Sen kanssa vain oli aina tosi turvallinen ja hyvä olo... Aina oli vahvasti sellainen tunne, että meidät on ns. luotu toisillemme. Mutta ei kai sitten ollutkaan, kun ero tuli...

Ap.

Oketko kuullut hänestä sen koommin, tavannut? Jospa hän on elähtänyt, satakiloinen pubiruusu?

Vierailija kirjoitti:

Koti on siellä missä sydän on , miehellä menee varmaan tajuta se kauemmin. On siihen mennyt jo monta vuotta. Ehkä liiankin monta.

Odotan sua, vielä ei ole liian myöhäistä.