Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettajan on ihan itse ansaittava oppilaiden kunnioitus, luottamus ja auktoriteetti.
Ja on ihan luonnollista, ettei aina voi edes odottaa lapselta täydellistä käytöstä ja kiltteyttä, kun siihen ei aina edes aikuiset pysty työyhteisössä, saati lapset, vaan aikuisella on löydyttävä vain keinot opettamiseen ja ryhmän hallintaan. Miten opettajat kuvittelevat vanhempien selviintyvän, jos siihen ei pysty alan ammattilaiset.
Oman kokemuksen mukaan ei lasten käytös ole erityisesti muuttunut, puhumattakaan ryhmäkoosta, sillä kommenteista päätellen samanlaista oli jo 60-luvulla, kun itse olin koulussa. Jo silloin joidenkin opettajien kanssa meni överiksi, opettajan asenteesta ja ammattiosaamisesta johtuen.
Ja näin oli myös lapsellani, jotka opiskelijat 80-luvulla. Nyt tietysti seuraan lastenlapsiani.Kommenteista päätellen, monet odottavat lapselta täydellisyyttä, vaikka jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet. Luulen monet opettajan työ helpottavan, jos he löysäisivät vähän pipoa ja muuttaisivat asennetta oppia ilon ja tyytyväisyyden kautta.
Ja on harvaa kuvitella, ennen olevan paremmin asiat. Ei ollut. Opettajan työ nyt vain sattuu olemaan tuollaista.
On muuttunut. Kiitos tämän värikkäämmän aineksen, mikä ei todellakaan integroidu ja joille nainen on lähinnä lisääntymispatja funktioltaan. Jos menet puhumaan esimiehelle/naiselle ongelmasta, sinun käsketään vaieta kuoliaaksi. Ei ole mitään ongelmaa, vaikkei itse nähnyt. Laa, laa, laa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhaiskasvatus pakolliseksi kaikille ja palveluseteli käyttöön niin että vanhemmat voivat valita mihin päiväkotiin laittavat lapsensa.
Suomessa on mennyt vapaa kasvatus älyttömyyksiin asti. lapset kukkoilevat ja määräävät kaikesta ja sitten tulevat kouluun riehumaan. Toisten kunnioittaminen ja käytöstavat puuttuu ja sellaiset opitaan jo pienenä.
Työpaikoilla ihmetellään kun kolmekymppiset eivät jaksa eivätkä viitsi tehdä töitä kun ei koskaan ole tarvinnut mitään tehdä.
Ja sit A-studiossa ihmetellään miksi maan talous jumittaa kun oma napa ja vapaa-ajalla viihtyminen on jokaisen arjen pääasia.
Vierailija kirjoitti:
Kuvaus duunarin päivästä kirjoitti:
Näin muualla kirjoitti:
Kaikesta tästä huolimatta olen tyytyväinen työhöni ja en valita kun töitä on. Oma asenne ratkaisee. Ja kun ei jaksa voi vaihtaa duunia.
Juuri näin.Tässä tavallisen duunarin päivästä roskakuski:
1.Kuudeksi duuniin, pimeää ja sataa kaatamalla.Tänään 350 astiaa tyhjennettävänä.
2.Astiat taas levällään ympäri kaupunkia eli ristiin rastiin mentävä mikä hidastaa.
3.Esimies soittaa eilen tyhjentämättä jääneistä (asiakkaan moka kun katos lukittuna ja ei avainta) ja ne pitää sijoittaa tiettyyn aikaväliin kun siellä ollaan paikalla.Vaihdan sen vuoksi reittiä ja toisella kadulla asiakas tulee kiukuttelemaan siitä että tyhjennys pitäisi olla vasta iltapäivällä ja sanoo soittavansa firmaan.
4.Muuta päivän aikana tapahtuvaa: asiakas juoksee perään ja pyytää ottamaan roskasäkkejä, jotka täynnä multaa, katoksella tv laitettu astian päälle, pihassa vihainen koira vapaana ja astialle ei pääse, vihainen bemarikuski kun olen hänen tukkeenaan, meinaan jäädä ohi kiukkuisesti suhaavan auton alle, vaihtokehyslasi levähtää maahan ylitäytetystä roskiksesta.
5.Jotta ehdin tyhjentämään kaikki 350 ja eiliseltä jääneet niin ei vessataukoa eikä ruokataukoa.
6.Juuri kun päivä päättymässä litimärissä vaatteissa, soittaa työkaveri ja ilmoittaa olevansa sairaana eikä pääse iltavuoroon. Ei muuta kuin kotiin välissä syömään ja vaihtamaan kuivat vaatteet ja takas duuniin, jonka jälkeen koko ruljanssi alusta, huomisellehan ei voi jättää tai kiukkuisia asiakkaita on aika paljon enemmän kun heidän astiaansa ei ole tyhjennetty oikeana päivänä oikeaan aikaan. Ja seuraavana aamuna taas kuudeksi.Asenne perkele!!!tai duunin vaihto.opettajilla sentään siisti sisäduuni.ja lapset on ihan mukavia kun asenne on oikea.
Aika harva korkeakoulun käynyt tekee raskasta ulkotyötä.
Hyvä kuitenkin tietää, että lasten ongelmat ja käytöshäiriöt voi poistaa ihan opettajan asennetta muuttamalla. Vähät väliä kotioloilla ja kasvatuksella, opettajalle vain hymyä huuleen.
Ja pointti kommentissasi oli dissata alemmalla koulutuksella olevia?
AP:n aloituksessa puhuttiin työn vaativuudesta, ei koulutuksesta.Roskakuskin kommentilla lienee tarkoitettu, että on muitakin rankkoja duuneja koulutuksesta riippumatta.
Kokeile, hymyllä voi saada ihmeitä aikaan, jos osaat.Ja oikea asenne on muutakin kuin hymyä ☺. Käytöshäiriöisiä on aikuisissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettajan on ihan itse ansaittava oppilaiden kunnioitus, luottamus ja auktoriteetti.
Ja on ihan luonnollista, ettei aina voi edes odottaa lapselta täydellistä käytöstä ja kiltteyttä, kun siihen ei aina edes aikuiset pysty työyhteisössä, saati lapset, vaan aikuisella on löydyttävä vain keinot opettamiseen ja ryhmän hallintaan. Miten opettajat kuvittelevat vanhempien selviintyvän, jos siihen ei pysty alan ammattilaiset.
Oman kokemuksen mukaan ei lasten käytös ole erityisesti muuttunut, puhumattakaan ryhmäkoosta, sillä kommenteista päätellen samanlaista oli jo 60-luvulla, kun itse olin koulussa. Jo silloin joidenkin opettajien kanssa meni överiksi, opettajan asenteesta ja ammattiosaamisesta johtuen.
Ja näin oli myös lapsellani, jotka opiskelijat 80-luvulla. Nyt tietysti seuraan lastenlapsiani.Kommenteista päätellen, monet odottavat lapselta täydellisyyttä, vaikka jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet. Luulen monet opettajan työ helpottavan, jos he löysäisivät vähän pipoa ja muuttaisivat asennetta oppia ilon ja tyytyväisyyden kautta.
Ja on harvaa kuvitella, ennen olevan paremmin asiat. Ei ollut. Opettajan työ nyt vain sattuu olemaan tuollaista.
On muuttunut. Kiitos tämän värikkäämmän aineksen, mikä ei todellakaan integroidu ja joille nainen on lähinnä lisääntymispatja funktioltaan. Jos menet puhumaan esimiehelle/naiselle ongelmasta, sinun käsketään vaieta kuoliaaksi. Ei ole mitään ongelmaa, vaikkei itse nähnyt. Laa, laa, laa!
Tarkoitat varmaan maahanmuuttajia?
Ja miten tämä voi olla opettajille ongelma, sillä mitattiin millä mittarilla tahansa, Suomessa oppilaista on todella vähän muita kuin suomalaisia lapsia. Ja meillä pitäisi olla vielä hyvä opettajakoulutus, joka huomioi oppilaiden erilaisuutta. Esim. Ruotsissa ei vastaavaa keskustelua käydä. Johtuisiko asenteessa, jossa ei hyväksytä erilaisuutta, vaikka halutaan olla niin kansainvälisiä.
Nyt tikun nokkaan on otettu maahanmuuttajat, joka aiheuttaa suurta huolta joissakin opettajissa ja vanhemmissa ja koulun ongelmat ovat heidän syytä, mutta ilmiö on tuttu aikaisimmalta vuosikymmeniltä, kohderyhmä on vain toinen.
Esim. 80-90-luvulla koulumaailmassa tikun nokassa oli liikuntarajoitteiset, vammaiset, erityislapset jne..ja vastustus oli kova, mutta nykyään jopa yliopistossa opiskelee liikuntarajoitteiset tai vammaiset. Ja taas 70-luvulla oli venepakolaiset ja 60-luvulla kaiken pahan alku ja juuri oli romaanit ja köyhien perheiden lapset jne. jotka monet opettajat ja vanhemmat halusivat pois silmistään ja yhteiskunnasta. Nykyään he voivat opiskella melko rauhassa ja sulautua yhteiskuntaan kuin muutkin, mutta asenteet tuntuvat olevan monella hyvin tiukassa.
Ulkomailla asuva äiti kirjoitti:
Varhaiskasvatus pakolliseksi kaikille ja palveluseteli käyttöön niin että vanhemmat voivat valita mihin päiväkotiin laittavat lapsensa.
Suomessa on mennyt vapaa kasvatus älyttömyyksiin asti. lapset kukkoilevat ja määräävät kaikesta ja sitten tulevat kouluun riehumaan. Toisten kunnioittaminen ja käytöstavat puuttuu ja sellaiset opitaan jo pienenä.
Työpaikoilla ihmetellään kun kolmekymppiset eivät jaksa eivätkä viitsi tehdä töitä kun ei koskaan ole tarvinnut mitään tehdä.
Ja sit A-studiossa ihmetellään miksi maan talous jumittaa kun oma napa ja vapaa-ajalla viihtyminen on jokaisen arjen pääasia.
Ihan kuin olisin tuon kaiken kuullut aikaisemmin...
Kerrotko milloin tätä hyvää aikaa elettiin Suomessa?
Oman muistini mukaan tuota samaa matraa on laulettu aina. Oma muistini ulottuu tuonne 50-60-luvulle ja jo silloin jotkut tuomitsivat tuhoon lapset ja nuorison. Ei silloin kaikki olleet mallioppilaita ja jotkut opettajat olivat hätää kärsimässä.
Omia lastenlapsia pidän mallioppilaana ja ikäistään järkevämpänä ja se valtava tietomäärä mitä heillä on hallussaan, toisin kuin aikaisemmilla sukupolvilla.
Ja kyllähän tilastot kertovat omaa kieltä nuorten käyttäytymisestä Suomessa esim. nuorten alkoholin kulutus, järjestyshäiriöt ja itsemurhat ovat laskeneet rajusti 20 vuodessa. Näin ainakin poliisit väittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten tuosta kurinpidosta... Eräs iäkkäämpi opettaja nauroi, että aina vanhempia nähdessä vaihtaa muutaman sanan, jos lapsi on paikalla. Siis ihan semmoista "moi, onpas kurja ilma..." -tasoista. Se kuulemma auttaa edelleen. Lapset säikähtää hiukan, kun huomaa, että ope voi puhua vanhemmille tuosta vaan. Että kanava on auki ja juttelua tapahtuu. :)
Ihan sama on aikuistenkin työpaikalla, esimiesten on oltava oikealla asenteella varustettuja ja ansaittava alaisten luottamus ja kunnioitus. Ei se enää nykyään tule pelkällä asemalla (opettaja, pomo, vanhempi).Ei enää eletä aikakautta herran pelossa. Maailma muuttuu ja onneksi myös hyvään suuntaan. Lapset on fiksuja, me aikuiset junnaamme jossain menneessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Suomessa olla kyllä vielä koskaan eletty tätä hyvää aikaa jolloin käytöstavat olisivat tulleet lapsilla (kaikilla, muillakin kuin Suomisen Ollilla) selkärangasta. Olemme edelleen toivoton junttila ja peräkylä jossa lasten kotihoito on tärkeämpää kuin yleiset käytöstavat ja edes perustason sivistynyt käytös . Nykypolvi on tässä onneksi paremmalla tolalla mutta suuremmalla osalla mainitsemistasi 50- ja 60-luvun lapsista on ollut omassa lapsuudessaan alkeellinen, lähinnä kurinpitoon ja vähättelyyn perustava tapakasvatus joka kyllä näkyy edelleen kun ihmiset eivät osaa edelleenkään edes tervehtiä, puhua small talkia tai muuten huomioida kanssaihmisiä muuten kuin tuijottamalla ja ölähtelemällä täh, oho. Lapsia ei tervehditä eikä edes aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ammatti on kyllä todella ali-arvostettua. Ja se mitä minä näin työharjoittelussa 3 kk aikana, niin vanhemmat (ei tietenkään kaikki, joku kuitenkin takertuu tähän) pistävät lapset kouluun ja olettavat että opettaja sen n. 6 tunnin aikana päivässä opettaa lapselle (n. 30 lasta luokassa) kaiken. Siis ihan kaiken mitä elämään kuuluu.
Ja sitten vielä se, että todella moni vanhempi on vihaisia opettajalle siitä jos joku asia ei suju. Lapsia ei saa koulussa "komentaa". "Ei meidän Maijalle saa sanoa etttä puhelin pois kädestä tunnilla, ketä se muka häiritsee". Erittäin usein kuulin väheksyntää opettajaa kohtaan vanhemmilta.
Ja mua ärsyttää ihmiset, jotka jauhaa aina siitä pitkästä kesälomasta.. harvassa ammatissa viedään niin paljon töitä kotiin, kun opettajat joutuvat tekemään! Tai en tiedä mitään muuta ammattia, jossa näin joutuu tekemään.
Väärin on myös se että tämä opettaja (ja muutama muukin kenen kanssa tein yhteistyötä) ostivat itse omasta palkasta oppilaille askartelumateriaaleja, koska koululta ei sellaisia saa.
Tämä opettaja, jonka luokassa olin, oli kyllä ihana ihminen ja rakastaa työtään ja määrätietoisesti. Ihailen hänen työmoraalia ja
arvostan teitä kaikkia opettajia hurjasti harjoittelun jälkeen! Kun oma lapsi menee kouluun, aijon parhaani mukaan omalta osaltani keventää opettajan työtaakkaa!Normaali ihminen tekee 8 tuntista työpäivää 5 päivänä viikossa. Opettajalla harvemmin sitä opettamista on sen 8 tuntia, ala-asteella taitaa päivät useinkin olla jotain 5 tuntisia ja siitäkin on yli 2 tuntia välitunteja. Se on valintakysymys ottaa töitä kotiin, mikään laki tuskin kieltää tekemästä niitä valmisteluja siellä töissä.
Lisäksi meillä muilla niitä lomia on 28-38 päivää vuodessa, se on ihan oikein, että opettajan täytyy tehdä töitä vapaa-ajallaan, koska varsinaisia työtunteja hänellä tulee todella vähän, ne "ylimääräiset" lomat saakin laskea työajaksi. Yleensä opettajat valitsee tehdä töitä kotonaan arkena, että savat pitkät lomansa nauttia lomina.
Mielestäni tuota systeemiä pitäisi todellakin muuttaa niin, että ylimääräiset lomat pois ja valmistelut tulee tehdä työaikana työpaikalla ja töitä ei viedä kotiin. Varmasti vaikuttaisi jaksamiseenkin positiivisella tavalla, kuin kukaan ei enää olettaisi että opettajat lukee wilma-viestejä kotonaan.Alakoulun luokanopettajilla on korkeampi opetusvelvollisuus, 24 h, kuin yläkoulun, 18-24, ja lukion, 16-21, lehtoreilla ja palkkaus alhaisempi.
Jos alakoulun opettaja tekee vain opetusvelvollisuuden opetusta, vaikea uskoa että tekisi 12-tuntisia työpäiviä. Yläkoulun ja lukion opettajilla on vähemmän Wilma-kirjaamisia, enemmän korjattavaa, muttei 12-tuntisia päiviä kuin ehkä lukion koeviikoilla. Alakoulussa korjaamista on vähemmän ja vastaukset ja tekstit lyhyempiä, koteihin yhteydessä enemmän. Yläkoulun ja lukion oppilaiden vanhemmat ovat vaatimuksissaan järkevämpiä.
Olen yläkoulun ja lukion aineenope ja opetan kahta reaaliainetta. Opetustunteja on 27 + parin tunnin edestä erityistehtäviä. Tähän päälle pakolliset kokoukset, vanhempien tapaamiset, tukiopetukset jne. Teen töitä yleensä kuutena päivänä viikossa. Yhteensä työtunteja tulee 50-60 viikossa. 45 tuntia menee jo käytännössä koululla. Kotiin jää suurin osa suunnittelusta ja korjaamisesta. Lukion tunnit on pakko käydä läpi vaikka ne olisikin tehty aikaisempina vuosina periaatteessa valmiiksi. Tieto muuttuu, samoin ryhmien kyky tehdä erilaisia juttuja. Joidenkin ryhmien kanssa voi teetättää ryhmätehtäviä tms., toisten kanssa taas ne eivät onnistu mitenkään. Korjattavaa tulee pahimmillaan satoja sivuja viikossa.
Sitten voit syyttää vain itseäsi. Ei ole pakko ottaa 27+2 tuntia. Miksi olet haalinut erityistehtäviä? Reaaliaineista ei tule satoja sivuja korjattavaa joka viikko. Silloin tällöin voi tulla. Lukion tuntien läpikäynti ei kauan vie, jos kaikki materiaali on koneella ja helposti muokattavissa. Väität viettäväsi 18 tuntia oppituntien ulkopuolella koulurakennuksessa töitä tehden. Sitäkin on vaikea uskoa. Joissain aineissa tieto muuttuu mutta ei kaikissa.
Koulussamme on aika vähän opettajia, joten erityistehtäviä tulee käytännössä jokaiselle. Kieltäytyä ei oikein voi.
Yhden lukion tunnin kanssa värkkäilyyn voi helposti mennä tunti tai kaksi. Sitten kokeillessa huomaat, ettei jokin asia toimi ja joudut muuttamaan suunnitelmia. Lukiolaisia varten on myös kerättävä ajankohtaisia esimerkkejä, koska kirjoituksissa ne voivat hyvin tulla vastaan.
Opettajan työssä on nykyään hurjasti kaikenlaista opetuksesta riippumatonta sälää, jonka hoitamiseen menee tuhottomasti aikaa. Uusi ops tuo kouluun hurjasti lisää työtä tapahtumien ja oppiainerajat ylittävien kokonaisuuksien muodossa. Wilmaviestejä, sähköposteja jne. tulee joka päivä ja niihin on reagoitava. Ryhmänohjaajana käyt poissaoloja läpi ja pidät yhteyttä luokkaan. Joudun myös tekemään erilaisia versioita kokeista useille ryhmille ja vielä kokeesta poissaoleville erikseen.
Jokaiseen lukiokurssiin kuuluu yleensä 2 koetta ja 2 esseetä tai joku muu kirjallinen työ. Kurssi kestää noin 8 viikkoa. Lukiokursseja pyörii yläkoulun tuntien lisäksi yleensä 2-3. Yläkoululaisetkin tekevät kokeiden lisäksi monenlaisia kirjallisia töitä. Korjattavaa on oikeasti todella paljon. Viimeisen viikon aikana korjattavaa on tullut 180 sivua. Sitä aikaisemmalta ajalta on rästissä 1000 arkkia kasvikokoelmia.
Kuulostaa historian ja yhteiskuntaopin sekä talous- ja lakitiedon opettajan hommalta....
Aloittelijan intoni tehdä tuota työtä loppui 4 kk:n sijaisuuteen, jossa raadoin kaikki illat tunteja suunnitellen kaikille yläkoulun ja lukion luokille/kursseille ja lopun yötä tarkastin kokeita ja esseitä.
Kiitoksena kaikesta oli jatkuva hälinä ja kitinä sekä oman äänen menetys. Niin, ja joidenkin oppilaiden ongelmat tulivat vapaa-aikana mielessä/puhelimitse mukana kotiinkin. Olisi pitänyt olla ammatiltaan poliisi, sosiaalityöntekijä, psykologi ja opettaja samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuosta kurinpidosta... Eräs iäkkäämpi opettaja nauroi, että aina vanhempia nähdessä vaihtaa muutaman sanan, jos lapsi on paikalla. Siis ihan semmoista "moi, onpas kurja ilma..." -tasoista. Se kuulemma auttaa edelleen. Lapset säikähtää hiukan, kun huomaa, että ope voi puhua vanhemmille tuosta vaan. Että kanava on auki ja juttelua tapahtuu. :)
Hah, nykyään se on niin, että oppilas nartsii kotona vanhemmille opettajasta eikä niinpäin, että opettaja kertoo vanhemmille oppilaasta. Itse vältän yhteydenpitoa koteihin, koska siten asetun vain itse tulilinjalle. Monen vanhemman perusdefenssi on, että jos oman lapsen touhuilu nolottaa, pyritään siirtämään fokus opettajaan, joka ihan varmasti on tehnyt jotain väärin. Mitä enemmän olen yhteydessä vanhempiin, sitä enemmän saan kuraa niskaan. Toki muutenkin on parempi hoitaa asiat koulussa oppilaiden kanssa. Heidän kanssaan tulen aina lopulta toimeen, vanhempien kanssa en välttämättä, koska he elävät ihan omassa todellisuudessaan. Minä ja oppilas kuitenkin tiedämme, miten ne asiat oikeasti ovat.
Mikäs ihmeen koulu tuo tuollainen on, kun ei ole yhtään KOKOUSTA? Meillä on nykyisin viikoittain vähintään yksi palaveri, sitten vielä eri toimikuntien kokoontumiset sekä "erityisoppilaiden" arvioinnit.
Kumma kyllä, miesopettajien poissaolot PAKOLLISISTA yhteisistä tapaamisista ovat enemmän sääntö kuin poikkues, johon miesrehtori ei ota kantaa.
Kyllä tulee syysloma tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lastani samalal ala-asteella..vuodessa 1-2 positiivista merkintää, molemmat vanhempainvartin perusteella, innokkaita ja aktiivisia oppilaita. No molempien luokanvalvojien kanssa kyselty, että miksi jonkun tehtävän tai vihkon unohtaminen kyllä wilmassa raportoidaan, mutta wilman perusteella ei positiivista sanottavaa ole kuin kerran vuodessa. Tulipa siitä sitten joskus rehtorillekin sanottua ja tiedämme muidenkin sanoneen - ei wilma ole vain negatiivisten asioiden välittämiseen.
No nyt tänä syksynä tuli muutos! Koskaan ei ole sen ihmeempää SELITYSTÄ, että mistä positiivinen palaute tuli - lapsilta kysytty, että mistä sait positiivisen..ai miltä tunnilta, kuuluu vastaus..ai se, se oli kaikille..
Siis luokka, jossa enemmän tai vähemmän ( ENEMMÄN-vanhemman lapsen luokka) ongelmalapsia, saa nyt viikoittain "ryhmäposareita"..juuri näin - massapositiivinen palaute, josta lapset eivät edes tiedä syytä, että mistä tuli. Ja tietysti myös niille JaniPettereille, jotka meuhkaavat ja ovat inhottavia vuodesta toiseen.
Maanantaiaamu kirjoitti:
Mikäs ihmeen koulu tuo tuollainen on, kun ei ole yhtään KOKOUSTA? Meillä on nykyisin viikoittain vähintään yksi palaveri, sitten vielä eri toimikuntien kokoontumiset sekä "erityisoppilaiden" arvioinnit.
Kumma kyllä, miesopettajien poissaolot PAKOLLISISTA yhteisistä tapaamisista ovat enemmän sääntö kuin poikkues, johon miesrehtori ei ota kantaa.
Kyllä tulee syysloma tarpeeseen.
Mitä muuten näissä opettajien ainaisissa kokouksissa käsitellään? Kun ei muissa töissä jatkuvasti palaveerata kasvotusten? Onkohan missään koulussa opettajilla käytössä esim. slack?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuosta kurinpidosta... Eräs iäkkäämpi opettaja nauroi, että aina vanhempia nähdessä vaihtaa muutaman sanan, jos lapsi on paikalla. Siis ihan semmoista "moi, onpas kurja ilma..." -tasoista. Se kuulemma auttaa edelleen. Lapset säikähtää hiukan, kun huomaa, että ope voi puhua vanhemmille tuosta vaan. Että kanava on auki ja juttelua tapahtuu. :)
Ei kyse ole vain säikähtämisestä vaan siinä lapsille näytetään malli miten aikuiset kommunikoivat keskenään. Se on elävä malli josta lapset voivat oppia, sen sijaan että katsovat videoita miten supersankarit taistelevat pahiksia vastaan ja joku voittaa. Tämä mallihan näkyy jo lapsissa, ottavat koko ajan toisistaan mittaa, provosoivat, tappelevat jne. Nykylapsilla ei ole enää normaalin kanssakäymisen mallia kun vanhemmatkin viettävät aikansa television, tietokoneen, iPadin ja älypuhelimen ruudun kanssa.
Ja nuoret hengailevat yhdessä niin että jokainen tuijottaa omaa iPhoneaan.
KesäJorma kirjoitti:
Kaksi lastani samalal ala-asteella..vuodessa 1-2 positiivista merkintää, molemmat vanhempainvartin perusteella, innokkaita ja aktiivisia oppilaita. No molempien luokanvalvojien kanssa kyselty, että miksi jonkun tehtävän tai vihkon unohtaminen kyllä wilmassa raportoidaan, mutta wilman perusteella ei positiivista sanottavaa ole kuin kerran vuodessa. Tulipa siitä sitten joskus rehtorillekin sanottua ja tiedämme muidenkin sanoneen - ei wilma ole vain negatiivisten asioiden välittämiseen.
No nyt tänä syksynä tuli muutos! Koskaan ei ole sen ihmeempää SELITYSTÄ, että mistä positiivinen palaute tuli - lapsilta kysytty, että mistä sait positiivisen..ai miltä tunnilta, kuuluu vastaus..ai se, se oli kaikille..
Siis luokka, jossa enemmän tai vähemmän ( ENEMMÄN-vanhemman lapsen luokka) ongelmalapsia, saa nyt viikoittain "ryhmäposareita"..juuri näin - massapositiivinen palaute, josta lapset eivät edes tiedä syytä, että mistä tuli. Ja tietysti myös niille JaniPettereille, jotka meuhkaavat ja ovat inhottavia vuodesta toiseen.
Siis miksi sinä vanhempana haluaisit positiivista palautetta Wilman tai mnkään muun väylän kautta, jos kuitenkin näet kotona miten lapsi voi, näet koearvosanat, näet todistukset, vanhempainvartissa sanotaan että innokas, aktiivinen oppilas ja Wilmasta näet että vain satunnaisesti ollut aihetta huomauttaa pikkujutuista?
Ymmärtäisin, jos lapsella on ongelmia ja Wilma paukkuu negatiivisesta palautteesta, silloin merkit edistymisestä on varmaan syytä myös raportoida kotiin, koska ehkä tiivis yhteistyö ja seuranta on silloin aiheellista. Mutta miksi siis sinä haluaisit kiitosta Wilmasta?
Ulkomailla asuva äiti kirjoitti:
Varhaiskasvatus pakolliseksi kaikille ja palveluseteli käyttöön niin että vanhemmat voivat valita mihin päiväkotiin laittavat lapsensa.
Suomessa on mennyt vapaa kasvatus älyttömyyksiin asti. lapset kukkoilevat ja määräävät kaikesta ja sitten tulevat kouluun riehumaan. Toisten kunnioittaminen ja käytöstavat puuttuu ja sellaiset opitaan jo pienenä.
Työpaikoilla ihmetellään kun kolmekymppiset eivät jaksa eivätkä viitsi tehdä töitä kun ei koskaan ole tarvinnut mitään tehdä.
Ja sit A-studiossa ihmetellään miksi maan talous jumittaa kun oma napa ja vapaa-ajalla viihtyminen on jokaisen arjen pääasia.
Koulun pitäisi olla lasta varten ja antaa eväitä tulevaisuuteen, opettajan työllistyminen tai työpaikka pitäisi olla toisarvoinen.
Kun ihannoit suuresti mennyttä aikaa, jossa lapset olivat alistettu kurilla ja olivat hiljaa, niin tulokset ovat edelleen näkyvissä elossa olevalla sukupolvella.
Esim. suuret ikäpolvet, joiden elämää on varjostanut heikko itsetunto, sosiaalisten taitojen puute, tunnekylmyys jne. jotka ovat näkyneet mielenterv.ongelmana, alkoholin suurkulutuksena, tupakointina, itsemurhatilastoissa jne. Tänäkin päivänä yksi yli 70v. kuolee oman käden kautta. Ja tätä kaikkea jotkut jaksavat vielä ihannoida ja toivovat palaavan sen nykykouluun.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla asuva äiti kirjoitti:
Varhaiskasvatus pakolliseksi kaikille ja palveluseteli käyttöön niin että vanhemmat voivat valita mihin päiväkotiin laittavat lapsensa.
Suomessa on mennyt vapaa kasvatus älyttömyyksiin asti. lapset kukkoilevat ja määräävät kaikesta ja sitten tulevat kouluun riehumaan. Toisten kunnioittaminen ja käytöstavat puuttuu ja sellaiset opitaan jo pienenä.
Työpaikoilla ihmetellään kun kolmekymppiset eivät jaksa eivätkä viitsi tehdä töitä kun ei koskaan ole tarvinnut mitään tehdä.
Ja sit A-studiossa ihmetellään miksi maan talous jumittaa kun oma napa ja vapaa-ajalla viihtyminen on jokaisen arjen pääasia.
Koulun pitäisi olla lasta varten ja antaa eväitä tulevaisuuteen, opettajan työllistyminen tai työpaikka pitäisi olla toisarvoinen.
Kun ihannoit suuresti mennyttä aikaa, jossa lapset olivat alistettu kurilla ja olivat hiljaa, niin tulokset ovat edelleen näkyvissä elossa olevalla sukupolvella.
Esim. suuret ikäpolvet, joiden elämää on varjostanut heikko itsetunto, sosiaalisten taitojen puute, tunnekylmyys jne. jotka ovat näkyneet mielenterv.ongelmana, alkoholin suurkulutuksena, tupakointina, itsemurhatilastoissa jne. Tänäkin päivänä yksi yli 70v. kuolee oman käden kautta. Ja tätä kaikkea jotkut jaksavat vielä ihannoida ja toivovat palaavan sen nykykouluun.
Jännä, miten jotkut vanhemmat edelleen uskovat, että hyvät käytöstavat opetetaan lapselle kurilla ja alistaen :¨-D
Vierailija kirjoitti:
Maanantaiaamu kirjoitti:
Mikäs ihmeen koulu tuo tuollainen on, kun ei ole yhtään KOKOUSTA? Meillä on nykyisin viikoittain vähintään yksi palaveri, sitten vielä eri toimikuntien kokoontumiset sekä "erityisoppilaiden" arvioinnit.
Kumma kyllä, miesopettajien poissaolot PAKOLLISISTA yhteisistä tapaamisista ovat enemmän sääntö kuin poikkues, johon miesrehtori ei ota kantaa.
Kyllä tulee syysloma tarpeeseen.
Mitä muuten näissä opettajien ainaisissa kokouksissa käsitellään? Kun ei muissa töissä jatkuvasti palaveerata kasvotusten? Onkohan missään koulussa opettajilla käytössä esim. slack?
Tässä viimeaikoina on ollut mm. seuraavanlaisia tapaamisia. Palaveri oppilaan ja hänen huoltajiensa kanssa koulun sujumisesta ja tulevaisuudesta. Tapaaminen järjestettiin huoltajan toiveesta. Virallinen opettajainkokous, joka järjestettiin mm. lukuvuosisuunnitelman hyväksymiseksi. Suunnittelupäivinä kokoustamista, jossa käytiin läpi tulevaa vuotta. Aineryhmäpalaveri, jossa päätettiin lukukauden peruslinjat ja teetettävät suoritukset. Oppimissuunnitelmien ja hojksien laatimiseksi ja päivittämiseksi pidetyt tapaamiset. Kirjaston ja koulun yhteistyöpalaveri, jonka kirjasto järjesti. Luvassa arviointikeskusteluja oppilaiden ja huoltajien kanssa. Lisäksi tulevat esin. joulujuhlapalaverit yms. Seiskaluokkalaisten kanssa on joka vuosi pakolliset kolmikantakeskustelut, joita ei voi hoitaa kuin kasvokkain. Siinä on jo luokanvalvojalle helposti 25 tapaamista. Joissakin kouluissa järjestetään pakollisia tiimipalavereita.
Opettajat vaihtavat paljon WIlma-viestejä vaikkapa juhlien suunnittelusta. Mutta yleensä nopeammin tehtävien jako sujuu kasvokkain, kun ei tarvitse odotella, että joku vastaa viestiin. Mitään skype-paltsuja tms. ei ole järkeä järjestää, kun kaikki kerran ovat yleensä paikalla samassa rakennuksessa päivittäin; ne tuskin nopeuttaisivat asioita mitenkään.
Huoltajien ja oppilaiden kanssa keskustellaan mielellään kasvokkain. Tätä edellytetään ja vaaditaan opettajalta. Esim. mainitut kolmikannat livenä ovat pakollisia.
Monessa koulussa tulkitaan soppareita niin, että jotta varmistettaisiin opettajien tekevän riittävästi yhteistoimintahommia, järjestetään viikoittain palaveri, joka on pakollinen. Aineenopen palkkaan kuuluu kolme tuntia yhteistyötä viikossa kollegoiden ja huoltajien kanssa. Yleensä nämä tunnit eivät tietenkään riitä, mutta silti pakollisia kokouksia järjestetään.
No, tässä esimerkki yhdestä kuormasta:
- istun kahden kuukauden aikana 34 tunnin palaveria vanhempien kanssa. SIIS 34! Täysin tajutonta. Eikä tuo ole edes päätyöni vaan olen enemmän konsultin roolissa niissä mukana. Nämä on näitä tuen asiakirjapalavereja, joissa jokaisessa täytyy erkan olla mukana. Usein palaverit on klo 15-16 tai 16-17 ja sinä päivänä voisin muuten päästä vaikka klo 13, niin jään odottamaan koululle palaverin alkua. Että voin sanoa rehellisesti, että minä olen koululla helpostikin pelkästään sen 40 tuntia/vko ja päälle vielä kotona tehtävä työ. Ass, sanon minä.
Mutta eipä ollut älylaitteita!