Lue keskustelun säännöt.
Kuvaus luokanopen arjesta
Tällainen päivä tänään. Itkettää, mutta en jaksa itketä.
1. Herään aamulla ja vilkaisen kelloa 6.10. Huomaan samalla ilmoituksen saapuneesta Wilma-viestistä otsikolla "Matin kiusaaminen". Luen viestin ja tulen viestin sisällöstä tosi surulliseksi. Aamu on jo pilalla.
2. Matin äiti on Wilma-viestissä kirjoittanut, että saattaa pojan aamulla kouluun, sillä poikaa pelottaa kulkea yksin. Laitan äidille tekstiviestiä ja pyydän, että tulevat tapaamaan minua ennen 8.15 alkavaa oppituntia. Pidän tapaamisen, kuuntelen itkuista poikaa ja lupaan parhaani mukaan puuttua tilanteeseen.
3. Menen pitämään rinnakkaisluokan liikuntatuntia liikuntasaliin, jonka kaikki tekstiilit ovat poistettu homeen takia. Tekstiilien (verhot yms) puuttumisen johdosta salissa kaikuu valtavasti, joten melutaso on lähes sietämätön. Tuntien jälkeen päässä jyskyttää ja kurkku on kipeä huutamisesta.
4. Siirryn seuraavalle tunnilla ja kuulen jo pihalla omilta oppilailta, kuinka Kaisalla, Julialla ja Ainolla on riitaa, mitä eivät saa selvitettyä. Aino itkee. Sovimme aselevon tuntien ajaksi ja että selvittäisimme riidan ensi välitunnilla.
4. Pidän omalle luokalle oppitunnin ja käsittelen eilistä pieleen mennyttä retkeä. Käytämme koko tunnin tähän, keskustellen ja itsearviointia retken tapahtumista tehden. Tunnelma luokissa on apea, sillä ensi viikon retki on peruttu huonon käytöksen vuoksi. Lähdemme tästä syömään.
5. Ruokalassa muutamat pojat ottavat mittaa toisistaan; kuka jaksaa syödä eniten siskonmakkatakeittoa. Lopputulos on se, että pojat viettävät 50min lounastauon ja haluavat jättää osan ruoasta syömättä samalla kun kaikille lapsille ei jää tarpeaksi ruokaa sen loputtua kesken.
6. Takaisin luokassa yritän käynnistää äidinkielen oppituntia, mutta osa oppilaista on edelleen ruokalassa erityisopettajan kanssa (katso ylhäällä). Lopulta kaikki oppilaat ovat paikalla ja pääsemme hommiin. Sillä välin kun oppilaat tutustuvat Lasten Uutisiin, haluaa erityisopettaja käydä minun kanssa läpi ruokalan tapahtumat. Teemme sen käyttävässä. Kohta eräs oppilas tulee kertomaan, ettei luokassa ole työrauhaa, sillä yksi oppilaista pitää luokassa meteliä. Siirrän meteliä pitävän oppilaan tekemään töitä erityisopettajan kanssa.
7. Välitunti alkaa. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja lasten vaatteet ovat litimärkiä edellisen välitunnin takia. Annan heille luvan jäädä luokkaan viettämään välituntia. Ennen kun olen itse lähdössä opettajahuoneeseen vessaan ja hakemaan tulosteita, pitää minun selvittää Kaisan, Julian ja Ainon riita. Onneksi tämä selviää suht kivuttomasti ja lapset sopivat riidan.
* jatkuu seuraavassa viestissä*
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maanantaiaamu kirjoitti:
Mikäs ihmeen koulu tuo tuollainen on, kun ei ole yhtään KOKOUSTA? Meillä on nykyisin viikoittain vähintään yksi palaveri, sitten vielä eri toimikuntien kokoontumiset sekä "erityisoppilaiden" arvioinnit.
Kumma kyllä, miesopettajien poissaolot PAKOLLISISTA yhteisistä tapaamisista ovat enemmän sääntö kuin poikkues, johon miesrehtori ei ota kantaa.
Kyllä tulee syysloma tarpeeseen.
Mitä muuten näissä opettajien ainaisissa kokouksissa käsitellään? Kun ei muissa töissä jatkuvasti palaveerata kasvotusten? Onkohan missään koulussa opettajilla käytössä esim. slack?
Tässä viimeaikoina on ollut mm. seuraavanlaisia tapaamisia. Palaveri oppilaan ja hänen huoltajiensa kanssa koulun sujumisesta ja tulevaisuudesta. Tapaaminen järjestettiin huoltajan toiveesta. Virallinen opettajainkokous, joka järjestettiin mm. lukuvuosisuunnitelman hyväksymiseksi. Suunnittelupäivinä kokoustamista, jossa käytiin läpi tulevaa vuotta. Aineryhmäpalaveri, jossa päätettiin lukukauden peruslinjat ja teetettävät suoritukset. Oppimissuunnitelmien ja hojksien laatimiseksi ja päivittämiseksi pidetyt tapaamiset. Kirjaston ja koulun yhteistyöpalaveri, jonka kirjasto järjesti. Luvassa arviointikeskusteluja oppilaiden ja huoltajien kanssa. Lisäksi tulevat esin. joulujuhlapalaverit yms. Seiskaluokkalaisten kanssa on joka vuosi pakolliset kolmikantakeskustelut, joita ei voi hoitaa kuin kasvokkain. Siinä on jo luokanvalvojalle helposti 25 tapaamista. Joissakin kouluissa järjestetään pakollisia tiimipalavereita.
Opettajat vaihtavat paljon WIlma-viestejä vaikkapa juhlien suunnittelusta. Mutta yleensä nopeammin tehtävien jako sujuu kasvokkain, kun ei tarvitse odotella, että joku vastaa viestiin. Mitään skype-paltsuja tms. ei ole järkeä järjestää, kun kaikki kerran ovat yleensä paikalla samassa rakennuksessa päivittäin; ne tuskin nopeuttaisivat asioita mitenkään.
Huoltajien ja oppilaiden kanssa keskustellaan mielellään kasvokkain. Tätä edellytetään ja vaaditaan opettajalta. Esim. mainitut kolmikannat livenä ovat pakollisia.
Monessa koulussa tulkitaan soppareita niin, että jotta varmistettaisiin opettajien tekevän riittävästi yhteistoimintahommia, järjestetään viikoittain palaveri, joka on pakollinen. Aineenopen palkkaan kuuluu kolme tuntia yhteistyötä viikossa kollegoiden ja huoltajien kanssa. Yleensä nämä tunnit eivät tietenkään riitä, mutta silti pakollisia kokouksia järjestetään.
Oikeasti turhia. Työnantaja vaatii ja pakottaa. Kosto lyhyistä päivistä. Palaverit ja kokoukset voisi hoitaa puhelimella ja Wilmassa. Poikkeustapauksissa huoltaja on kutsuttava kouluun, mutta muut kokouset koulun sisällä turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihannoi mennyttä aikaa vaan tahtoisin päinvastoin pikkuhiljaa viedä armaan Suomemmekin nykyaikaan jossa lapsia kehotetaan ja opastetaan fiksuun käytökseen ja toisten huomioimiseen.
Asun Keski-Euroopassa ja täällä ei tule kuuloonkaan että lapset eivät tervehdi tai että vanhemmat eivät tervehdi toisiaan tai tuttavien lapsia.
Aika hauskaa että kun aihe on se että opettajilla on raskasta ja lapset riehuvat, täällä palstalla leimataan kaikki jotka kannustavat opettamaan lapsia esimerkin kautta käytöstavoille jonkinlaisiksi menneisyyteen haikaileviksi kuritushulluiksi..
Vierailija kirjoitti:
KesäJorma kirjoitti:
Kaksi lastani samalal ala-asteella..vuodessa 1-2 positiivista merkintää, molemmat vanhempainvartin perusteella, innokkaita ja aktiivisia oppilaita. No molempien luokanvalvojien kanssa kyselty, että miksi jonkun tehtävän tai vihkon unohtaminen kyllä wilmassa raportoidaan, mutta wilman perusteella ei positiivista sanottavaa ole kuin kerran vuodessa. Tulipa siitä sitten joskus rehtorillekin sanottua ja tiedämme muidenkin sanoneen - ei wilma ole vain negatiivisten asioiden välittämiseen.
No nyt tänä syksynä tuli muutos! Koskaan ei ole sen ihmeempää SELITYSTÄ, että mistä positiivinen palaute tuli - lapsilta kysytty, että mistä sait positiivisen..ai miltä tunnilta, kuuluu vastaus..ai se, se oli kaikille..
Siis luokka, jossa enemmän tai vähemmän ( ENEMMÄN-vanhemman lapsen luokka) ongelmalapsia, saa nyt viikoittain "ryhmäposareita"..juuri näin - massapositiivinen palaute, josta lapset eivät edes tiedä syytä, että mistä tuli. Ja tietysti myös niille JaniPettereille, jotka meuhkaavat ja ovat inhottavia vuodesta toiseen.
Siis miksi sinä vanhempana haluaisit positiivista palautetta Wilman tai mnkään muun väylän kautta, jos kuitenkin näet kotona miten lapsi voi, näet koearvosanat, näet todistukset, vanhempainvartissa sanotaan että innokas, aktiivinen oppilas ja Wilmasta näet että vain satunnaisesti ollut aihetta huomauttaa pikkujutuista?
Ymmärtäisin, jos lapsella on ongelmia ja Wilma paukkuu negatiivisesta palautteesta, silloin merkit edistymisestä on varmaan syytä myös raportoida kotiin, koska ehkä tiivis yhteistyö ja seuranta on silloin aiheellista. Mutta miksi siis sinä haluaisit kiitosta Wilmasta?
Varmaankin siksi, että opettajien kaikki huomio niin negatiivinen kuin positiivinenkin tuntuu pyörivän näiden ongelmaoppilaiden ympärillä. He varastavat tunnista sellaisen osan, jota nopeasti etenevät eivät saa. Lapsi pystyisi opiskelmaan pidemmälle, mutta ei saa opetusta vaan luokka matelee hitaasti eteenpäin. Se siitä eriyttämisestä. Hyvät oppilaat jäävät taustalle ongelmattomaksi massaksi.
Suomi hukkaa kapasiteettia peruskoulun tasapäistävässä opetuksessa.
Vielä 80-luvun alussa oli yläasteella tasokurssit englannissa ja matematiikassa. Saisi olla vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
No, tässä esimerkki yhdestä kuormasta:
- istun kahden kuukauden aikana 34 tunnin palaveria vanhempien kanssa. SIIS 34! Täysin tajutonta. Eikä tuo ole edes päätyöni vaan olen enemmän konsultin roolissa niissä mukana. Nämä on näitä tuen asiakirjapalavereja, joissa jokaisessa täytyy erkan olla mukana. Usein palaverit on klo 15-16 tai 16-17 ja sinä päivänä voisin muuten päästä vaikka klo 13, niin jään odottamaan koululle palaverin alkua. Että voin sanoa rehellisesti, että minä olen koululla helpostikin pelkästään sen 40 tuntia/vko ja päälle vielä kotona tehtävä työ. Ass, sanon minä.
Mitä palavereita nämä ovat? Itse olen istunut peruskoulun ala- ja yläasteella 20 min "vanhempainvartin" verran opettajan kanssa kerran lukuvuodessa. Näihinkään ei läheskään kaikki vanhemmat varaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuosta kurinpidosta... Eräs iäkkäämpi opettaja nauroi, että aina vanhempia nähdessä vaihtaa muutaman sanan, jos lapsi on paikalla. Siis ihan semmoista "moi, onpas kurja ilma..." -tasoista. Se kuulemma auttaa edelleen. Lapset säikähtää hiukan, kun huomaa, että ope voi puhua vanhemmille tuosta vaan. Että kanava on auki ja juttelua tapahtuu. :)
Hah, nykyään se on niin, että oppilas nartsii kotona vanhemmille opettajasta eikä niinpäin, että opettaja kertoo vanhemmille oppilaasta. Itse vältän yhteydenpitoa koteihin, koska siten asetun vain itse tulilinjalle. Monen vanhemman perusdefenssi on, että jos oman lapsen touhuilu nolottaa, pyritään siirtämään fokus opettajaan, joka ihan varmasti on tehnyt jotain väärin. Mitä enemmän olen yhteydessä vanhempiin, sitä enemmän saan kuraa niskaan. Toki muutenkin on parempi hoitaa asiat koulussa oppilaiden kanssa. Heidän kanssaan tulen aina lopulta toimeen, vanhempien kanssa en välttämättä, koska he elävät ihan omassa todellisuudessaan. Minä ja oppilas kuitenkin tiedämme, miten ne asiat oikeasti ovat.
Valitatko sitten vanhempainilloissa luokan rauhattomuutta niille vanhemmille jotka ovat tulleet paikalle. Noin puolet vanhemmista ei tullut ihan normaaliin vanhempainiltaan Jäi vain hieman outo fiilis kun opettaja turhautuneena selittää luokan ongelmia ja paikalla on pääsääntöisesti luokan tyttöjen vanhemmat, joiden tytöt ovat käyttäytyneet ihan ok.
Sitten esitellään kasvatuskeskustelu rangaistusportaikko ja tuntuu siltä, että sitä ei edes käytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla asuva äiti kirjoitti:
Varhaiskasvatus pakolliseksi kaikille ja palveluseteli käyttöön niin että vanhemmat voivat valita mihin päiväkotiin laittavat lapsensa.
Suomessa on mennyt vapaa kasvatus älyttömyyksiin asti. lapset kukkoilevat ja määräävät kaikesta ja sitten tulevat kouluun riehumaan. Toisten kunnioittaminen ja käytöstavat puuttuu ja sellaiset opitaan jo pienenä.
Työpaikoilla ihmetellään kun kolmekymppiset eivät jaksa eivätkä viitsi tehdä töitä kun ei koskaan ole tarvinnut mitään tehdä.
Ja sit A-studiossa ihmetellään miksi maan talous jumittaa kun oma napa ja vapaa-ajalla viihtyminen on jokaisen arjen pääasia.
Koulun pitäisi olla lasta varten ja antaa eväitä tulevaisuuteen, opettajan työllistyminen tai työpaikka pitäisi olla toisarvoinen.
Kun ihannoit suuresti mennyttä aikaa, jossa lapset olivat alistettu kurilla ja olivat hiljaa, niin tulokset ovat edelleen näkyvissä elossa olevalla sukupolvella.
Esim. suuret ikäpolvet, joiden elämää on varjostanut heikko itsetunto, sosiaalisten taitojen puute, tunnekylmyys jne. jotka ovat näkyneet mielenterv.ongelmana, alkoholin suurkulutuksena, tupakointina, itsemurhatilastoissa jne. Tänäkin päivänä yksi yli 70v. kuolee oman käden kautta. Ja tätä kaikkea jotkut jaksavat vielä ihannoida ja toivovat palaavan sen nykykouluun.
Eiköhän iso osa tuosta johdu siitä missä tilanteessa maa oli heidän aikanaan. Kasvatustyyli, jos sitä tyyliksi voi edes sanoa, kulttuuri, tapa, oli seurausta elämän realiteeteista sodan jälkeen. Aikuisilla ei ollut aikaa lapsille, elämä oli aika köyhää useimmilla. Sodan traumatisoimat ihmiset ja maa. Minun viiskytluvulla syntynyt äiti hoiti ja vahti jo alle kouluikäisenä pikkusisaruksiaan päivät äitinsä avuksi, kun taas sitten hänen oma äitinsä lapsena ei sellaista tehnyt, isän puolella lapset saatettiin viedä päiväksi kirjastoon työpäivien ajaksi, kun taas heidän lapsuudessaan äiti oli aina kotona. Jos joku aikuinen oli 50-60-luvulla kotona päivän niin lapsijoukko kulki pihoilla ja metsissä, junaradoilla ja autoteillä. Lasten kanssa vuorovaikutuksessa kieltäminen ja rankaisu ja kurissapito, ettei tule vahinkoa, oli tärkeämpää kuin pään silittäminen, koska aikaa ei ollut, mutta totta kai sodasta selvinneillä oli ne omat traumansa ja katkeruutensa myös, joka vaikutti myös heidän lapsiin. Ei ole mahdollista maan käydä sotaa vuosia ja nousta siitä niin että se ei vaikuttaisi seuraaviinkin sukupolviin, se vaan ei ole mahdollista. Nykyelämä on osittain reaktionääristä ääripäätä tähän, eikä se ole pelkästään hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä esimerkki yhdestä kuormasta:
- istun kahden kuukauden aikana 34 tunnin palaveria vanhempien kanssa. SIIS 34! Täysin tajutonta. Eikä tuo ole edes päätyöni vaan olen enemmän konsultin roolissa niissä mukana. Nämä on näitä tuen asiakirjapalavereja, joissa jokaisessa täytyy erkan olla mukana. Usein palaverit on klo 15-16 tai 16-17 ja sinä päivänä voisin muuten päästä vaikka klo 13, niin jään odottamaan koululle palaverin alkua. Että voin sanoa rehellisesti, että minä olen koululla helpostikin pelkästään sen 40 tuntia/vko ja päälle vielä kotona tehtävä työ. Ass, sanon minä.
Mitä palavereita nämä ovat? Itse olen istunut peruskoulun ala- ja yläasteella 20 min "vanhempainvartin" verran opettajan kanssa kerran lukuvuodessa. Näihinkään ei läheskään kaikki vanhemmat varaa aikaa.
vanhempainvartti kestää 20-30min, jos luokassa on 25-30 oppilasta niin osaat varmasti laskea, kuinka paljon siihen menee aikaa yhteensä. Kyllä minulla on aina kaikki vanhemmat käyneet keskustelussa, joka vuosi. Aiheuttaisi aikamoista ihmetystä, jos jotain vanhempaa ei kiinnostaisi lapsensa koulunkäynti.
Tuohon päälle kaikki oppimissuunnitelmapalaverit (riippuu tehostettujen määrästä), moniammatilliset palaverit, verkostopalaverit, epävirallisemmat neuvottelut jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhulla lukee tällaista ja kuten joku mainitsi niin meininki kuulostaa kuin suljetulta osastolta! Miten nykylapset on oikein kasvatettu?! Ei voi kuin hämmästellä. Menkää itseenne vanhemmat ja katsokaa peiliin. Eipä se koulun ja opettajien syy ole jos lapset perseilee. Kasvatusvastuu löytyy ja lähtee KODEISTA! Tsemppiä ja voimia opettajille, teette hyvää työtä vähäisillä resursseilla!
missmallard kirjoitti:
Kauhulla lukee tällaista ja kuten joku mainitsi niin meininki kuulostaa kuin suljetulta osastolta! Miten nykylapset on oikein kasvatettu?! Ei voi kuin hämmästellä. Menkää itseenne vanhemmat ja katsokaa peiliin. Eipä se koulun ja opettajien syy ole jos lapset perseilee. Kasvatusvastuu löytyy ja lähtee KODEISTA! Tsemppiä ja voimia opettajille, teette hyvää työtä vähäisillä resursseilla!
Me puhumme aina töissä, että työpaikka muistuttaa mielisairaalaa tai sirkusta - tai niiden yhdistelmää.
Ihan oikeasti tulee välillä mietittyä, ettei tämä työ ole todellista. Välillä tulee sellaisia tilanteita eteen, ettei kukaan talon ulkopuolinen uskoisi, jos kertoisi. Oppilasaines on sellaista, että osa oikeasti kuuluisi erityiskouluun tai jopa sinne suljetulle osastolle. Mutta ei, ei ole tilaa tai muuten vain säästetään, siellä ne ovat muiden joukossa ja opettaja yrittää selviytyä päivästä toiseen ja on kiitollinen, jos muutamalle tunnille viikossa saa avustajan avukseen luokkaan. Huoh. Aikaa, huomiota tai energiaa ei jää niille "normaaleille" oppilaille.
Työpaikkani on siis ihan normaali alakoulu :) Tällä hetkellä odotan syyslomaa kuin kuuta nousevaa. Viikonloppuisin näen työunia (useimmiten ei niin kivoja sellaisia), ehkä syyslomalla saa ajatukset irti töistä edes hetkeksi.
Kaikesta huolimatta viihdyn työssäni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
missmallard kirjoitti:
Kauhulla lukee tällaista ja kuten joku mainitsi niin meininki kuulostaa kuin suljetulta osastolta! Miten nykylapset on oikein kasvatettu?! Ei voi kuin hämmästellä. Menkää itseenne vanhemmat ja katsokaa peiliin. Eipä se koulun ja opettajien syy ole jos lapset perseilee. Kasvatusvastuu löytyy ja lähtee KODEISTA! Tsemppiä ja voimia opettajille, teette hyvää työtä vähäisillä resursseilla!
Me puhumme aina töissä, että työpaikka muistuttaa mielisairaalaa tai sirkusta - tai niiden yhdistelmää.
Ihan oikeasti tulee välillä mietittyä, ettei tämä työ ole todellista. Välillä tulee sellaisia tilanteita eteen, ettei kukaan talon ulkopuolinen uskoisi, jos kertoisi. Oppilasaines on sellaista, että osa oikeasti kuuluisi erityiskouluun tai jopa sinne suljetulle osastolle. Mutta ei, ei ole tilaa tai muuten vain säästetään, siellä ne ovat muiden joukossa ja opettaja yrittää selviytyä päivästä toiseen ja on kiitollinen, jos muutamalle tunnille viikossa saa avustajan avukseen luokkaan. Huoh. Aikaa, huomiota tai energiaa ei jää niille "normaaleille" oppilaille.
Työpaikkani on siis ihan normaali alakoulu :) Tällä hetkellä odotan syyslomaa kuin kuuta nousevaa. Viikonloppuisin näen työunia (useimmiten ei niin kivoja sellaisia), ehkä syyslomalla saa ajatukset irti töistä edes hetkeksi.
Kaikesta huolimatta viihdyn työssäni :)
Eli minunkin lapseni on paikassa jota työntekijät vertaavat mielisairaalaan. Hieno homma. Kannattaa varmaan kuitenkin käydä siellä ihan oikeassa mielisairaalassa katsomassa millaisia ihmisiä siellä on. Ensinnäkin tämä vertaus on halventava niitä ihmisiä kohtaan jotka (ilman omaa valintaansa) ovat siellä mielisairaalassa. Toiseksi se on halventava lapsia kohtaan. He ovat kuitenkin syyttömiä siihen millaisia ongelmia heillä on. Koulun pitäisi tukea heidän kasvuaan mutta täällä opettaja toisensa jälkeen valittaa työstään. Aina voi vaihtaa alaa.
Miksi siis pitäisin lastani enää koulussa? Opettajat eivät halua opettaa heitä ja olla heidän kanssaan ja se helpompi oppilasaines (kuten minun lapseni) ei taatusti opi mitään kunnolla tuollaisessa paikassa.
Olen vuonna 1997 valmistunut luokanopettaja, joka on nuorena ollut muutaman kuukauden mielisairaalassa.
Ei ollut sairaalassa lähimainkaan yhtä kauheaa kuin nykyaikaisessa alakoulussa.
Älkää viitsikö panetella laadukkaita mielisairaaloita, rakkaat kollegat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missmallard kirjoitti:
Kauhulla lukee tällaista ja kuten joku mainitsi niin meininki kuulostaa kuin suljetulta osastolta! Miten nykylapset on oikein kasvatettu?! Ei voi kuin hämmästellä. Menkää itseenne vanhemmat ja katsokaa peiliin. Eipä se koulun ja opettajien syy ole jos lapset perseilee. Kasvatusvastuu löytyy ja lähtee KODEISTA! Tsemppiä ja voimia opettajille, teette hyvää työtä vähäisillä resursseilla!
Me puhumme aina töissä, että työpaikka muistuttaa mielisairaalaa tai sirkusta - tai niiden yhdistelmää.
Ihan oikeasti tulee välillä mietittyä, ettei tämä työ ole todellista. Välillä tulee sellaisia tilanteita eteen, ettei kukaan talon ulkopuolinen uskoisi, jos kertoisi. Oppilasaines on sellaista, että osa oikeasti kuuluisi erityiskouluun tai jopa sinne suljetulle osastolle. Mutta ei, ei ole tilaa tai muuten vain säästetään, siellä ne ovat muiden joukossa ja opettaja yrittää selviytyä päivästä toiseen ja on kiitollinen, jos muutamalle tunnille viikossa saa avustajan avukseen luokkaan. Huoh. Aikaa, huomiota tai energiaa ei jää niille "normaaleille" oppilaille.
Työpaikkani on siis ihan normaali alakoulu :) Tällä hetkellä odotan syyslomaa kuin kuuta nousevaa. Viikonloppuisin näen työunia (useimmiten ei niin kivoja sellaisia), ehkä syyslomalla saa ajatukset irti töistä edes hetkeksi.
Kaikesta huolimatta viihdyn työssäni :)
Eli minunkin lapseni on paikassa jota työntekijät vertaavat mielisairaalaan. Hieno homma. Kannattaa varmaan kuitenkin käydä siellä ihan oikeassa mielisairaalassa katsomassa millaisia ihmisiä siellä on. Ensinnäkin tämä vertaus on halventava niitä ihmisiä kohtaan jotka (ilman omaa valintaansa) ovat siellä mielisairaalassa. Toiseksi se on halventava lapsia kohtaan. He ovat kuitenkin syyttömiä siihen millaisia ongelmia heillä on. Koulun pitäisi tukea heidän kasvuaan mutta täällä opettaja toisensa jälkeen valittaa työstään. Aina voi vaihtaa alaa.
Miksi siis pitäisin lastani enää koulussa? Opettajat eivät halua opettaa heitä ja olla heidän kanssaan ja se helpompi oppilasaines (kuten minun lapseni) ei taatusti opi mitään kunnolla tuollaisessa paikassa.
Aika monessa raskaassa tilanteessa auttaa raskas huumori. Siitä huolimatta, että välillä tuntee olevansa mielisairaalassa (jep, olin joskus kesäloma-apulaisena sellaisessa kauan kauan sitten, joten jonkinlainen kuva asiasta on), teemme työtä isolla sydämellä. Mutta kuten sanottu, kohtaamme päivän aikana sellaisia asioita, joita ei talon ulkopuolinen uskoisi todeksi. Moni opettaja valittaa työstään siksi, että työn luonne on muuttunut kovasti. Ne ongelmatapaukset, joiden paikka olisi jossain aivan muualla, vievät voimia. Vievät voimia siksi, että se arki siellä koulussa on kuluttavaa, mutta myös siksi, että huoli näistä lapsista on suuri. Kun tiedät, että lapsi voi huonosti etkä voi tehdä enempää.
Siinä olet aivan oikeassa, että se helpmpi oppilasaines jää liian vähälle huomiolle. Sille me emme valitettavasti voi mitään, emme nykyisillä resursseilla. Parhaamme teemme. Valitettavasti se ei aina riitä.
Vierailija kirjoitti:
missmallard kirjoitti:
Kauhulla lukee tällaista ja kuten joku mainitsi niin meininki kuulostaa kuin suljetulta osastolta! Miten nykylapset on oikein kasvatettu?! Ei voi kuin hämmästellä. Menkää itseenne vanhemmat ja katsokaa peiliin. Eipä se koulun ja opettajien syy ole jos lapset perseilee. Kasvatusvastuu löytyy ja lähtee KODEISTA! Tsemppiä ja voimia opettajille, teette hyvää työtä vähäisillä resursseilla!
Me puhumme aina töissä, että työpaikka muistuttaa mielisairaalaa tai sirkusta - tai niiden yhdistelmää.
Ihan oikeasti tulee välillä mietittyä, ettei tämä työ ole todellista. Välillä tulee sellaisia tilanteita eteen, ettei kukaan talon ulkopuolinen uskoisi, jos kertoisi. Oppilasaines on sellaista, että osa oikeasti kuuluisi erityiskouluun tai jopa sinne suljetulle osastolle. Mutta ei, ei ole tilaa tai muuten vain säästetään, siellä ne ovat muiden joukossa ja opettaja yrittää selviytyä päivästä toiseen ja on kiitollinen, jos muutamalle tunnille viikossa saa avustajan avukseen luokkaan. Huoh. Aikaa, huomiota tai energiaa ei jää niille "normaaleille" oppilaille.
Työpaikkani on siis ihan normaali alakoulu :) Tällä hetkellä odotan syyslomaa kuin kuuta nousevaa. Viikonloppuisin näen työunia (useimmiten ei niin kivoja sellaisia), ehkä syyslomalla saa ajatukset irti töistä edes hetkeksi.
Kaikesta huolimatta viihdyn työssäni :)
Aika ristiriitainen kommentti kun vertaan suomalaista koulua mielisairaalaksi ja annat hyvin kielteisen kuvan lapsista, mutta kuitenkin viihdyt työssäsi. Hyvin surullista, vaikka juuri opettaja on lasten pomo ja laivan kapteeni, joka esimerkillään ja asenteellaan vaikuttaa lapsiin.
Jos opettajat kokevat ammattinsa näinkin kielteiseksi, mitä kommenteissa on kerrottu, niin tuskin lapsetkaan viihtyvät. Ja tästähän tehtiin äskettäin laajatutkimus, missä oppilaat kertoivat, etteivät viihdy koulussa, eikä sinne ole kiva mennä, joka ei voi olla vaikuttamatta opiskelun motivaatioon ja oppimiseen, vaikka suomalaiset lapset ovat toistaiseksi menestyneet erinomaisesti Pisa-tutkimuksissa.
Jos vastaava tilanne olisi elinkeinoelämässä, olisi jo kiireesti kriisikokous päällä ja halu ratkaista ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
missmallard kirjoitti:
Kauhulla lukee tällaista ja kuten joku mainitsi niin meininki kuulostaa kuin suljetulta osastolta! Miten nykylapset on oikein kasvatettu?! Ei voi kuin hämmästellä. Menkää itseenne vanhemmat ja katsokaa peiliin. Eipä se koulun ja opettajien syy ole jos lapset perseilee. Kasvatusvastuu löytyy ja lähtee KODEISTA! Tsemppiä ja voimia opettajille, teette hyvää työtä vähäisillä resursseilla!
Me puhumme aina töissä, että työpaikka muistuttaa mielisairaalaa tai sirkusta - tai niiden yhdistelmää.
Ihan oikeasti tulee välillä mietittyä, ettei tämä työ ole todellista. Välillä tulee sellaisia tilanteita eteen, ettei kukaan talon ulkopuolinen uskoisi, jos kertoisi. Oppilasaines on sellaista, että osa oikeasti kuuluisi erityiskouluun tai jopa sinne suljetulle osastolle. Mutta ei, ei ole tilaa tai muuten vain säästetään, siellä ne ovat muiden joukossa ja opettaja yrittää selviytyä päivästä toiseen ja on kiitollinen, jos muutamalle tunnille viikossa saa avustajan avukseen luokkaan. Huoh. Aikaa, huomiota tai energiaa ei jää niille "normaaleille" oppilaille.
Työpaikkani on siis ihan normaali alakoulu :) Tällä hetkellä odotan syyslomaa kuin kuuta nousevaa. Viikonloppuisin näen työunia (useimmiten ei niin kivoja sellaisia), ehkä syyslomalla saa ajatukset irti töistä edes hetkeksi.
Kaikesta huolimatta viihdyn työssäni :)
Voiko tämä olla enää todellista!!! Millainen opettaja-aines meillä on kouluissa. Opettaja vertaa oppilaita mielisairaaksi ja koulua mielisairaalan suljetuksi osastoksi, ihan kuin mielisairailla ei olisi ihmisarvoa tai sairaus olisi heidän omaa syytää.
Toivottavasti et opeta yhtäkään lasta ja tuhoa asenteellasi yhdenkään lapsen elämää.
Tähänkö on tultu. Eiköhän olisi opettajalla peiliin katsomisen paikka, eikä lapsen.
Eikö opettajat ole vielä saaneet riittävästi sädekehää päänsä päähän, kun ties monesko valutusketju tämä nyt onkaan jo tänä syksynä.
Onneksi pian tulee joulu, jolloin opettajat purkavat mieltään jo ennakkoon epämieluisista joululahjoista ja kertovat tämän vuoden trendilahjat ja sitten heti joululta itketään kun joululahjatoiveet eivät toteutuneet ja oppilaiden lahjat joutuivat suoraan roskikseen tai ainakin kirpputorille.
Jo on opettajan elämä vaikeaa, ei ihme jos itkettää kovasti ja parhaassa tapauksessa on hyvä polkea reippaasti jalkaa, jotta toiveet toteutuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen vuonna 1997 valmistunut luokanopettaja, joka on nuorena ollut muutaman kuukauden mielisairaalassa.
Ei ollut sairaalassa lähimainkaan yhtä kauheaa kuin nykyaikaisessa alakoulussa.
Älkää viitsikö panetella laadukkaita mielisairaaloita, rakkaat kollegat.
Eikös ennen sanottu, seuran tekevän kaltaisekseen...
Miten kukaan edes kuvittelee lasten motivoituvan opiskeluun, kun opettajat kiusaavat ja nimittelevät lapsia mielisairaaksi.
Onhan tuosta kerrottu paljon julkisuudessa, kuinka huono ilmapiiri on opettajanhuoneessa ja opettajat kiusaavat toisiaan ja oppilaitaan. Jopa seksuaalista hyväksikäyttöä on ollut.
Ei ihme jos kouluissa ei saada kiusaamista loppumaan, vaikka muualla on nollatoleranssi.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan edes kuvittelee lasten motivoituvan opiskeluun, kun opettajat kiusaavat ja nimittelevät lapsia mielisairaaksi.
Onhan tuosta kerrottu paljon julkisuudessa, kuinka huono ilmapiiri on opettajanhuoneessa ja opettajat kiusaavat toisiaan ja oppilaitaan. Jopa seksuaalista hyväksikäyttöä on ollut.
Ei ihme jos kouluissa ei saada kiusaamista loppumaan, vaikka muualla on nollatoleranssi.
Mitäs loukkaantumista tuossa on? Siellä kouluissa käsittääkseni nykyään ON normaaliluokkiin integroituina (eli sekoitettuna) oppilaita, joilla on mitä erilaisimpia ongelmia. Siellä on masentuneet ja muut psyykksisesti sairastuneet, keskittymis- ja impulssienhallintahäiriöiset, monenlaiset neurologisista aistihäiriöistä kärsivät, monet eri tavoin vammautuneet noi muutamia mainitakseni. Tavallinen häiriköinti ja huono käyttäytyminen on jokapäiväistä.
Ei tällaista integraatiota ollut kouluissa vielä ennen 2000-lukua. Se on kauniisiin oppimis- ja tasa-arvoihanteisiin kiedottua s ä ä s t ä m i s t ä. Ei tarvita erityiskouluja, pienryhmiä, tarkkiksia tai apukouluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tässä esimerkki yhdestä kuormasta:
- istun kahden kuukauden aikana 34 tunnin palaveria vanhempien kanssa. SIIS 34! Täysin tajutonta. Eikä tuo ole edes päätyöni vaan olen enemmän konsultin roolissa niissä mukana. Nämä on näitä tuen asiakirjapalavereja, joissa jokaisessa täytyy erkan olla mukana. Usein palaverit on klo 15-16 tai 16-17 ja sinä päivänä voisin muuten päästä vaikka klo 13, niin jään odottamaan koululle palaverin alkua. Että voin sanoa rehellisesti, että minä olen koululla helpostikin pelkästään sen 40 tuntia/vko ja päälle vielä kotona tehtävä työ. Ass, sanon minä.
Mitä palavereita nämä ovat? Itse olen istunut peruskoulun ala- ja yläasteella 20 min "vanhempainvartin" verran opettajan kanssa kerran lukuvuodessa. Näihinkään ei läheskään kaikki vanhemmat varaa aikaa.
Vanhempainvartit ovat vanhempaa velvoittavia, eivät vapaaehtoisia jutustelutuokioita. Käsittääkseni ko. velvollisuudesta lintsaamisesta saa lastensuojelun peräänsä. Joissain kouluissa vanhempainvartteja/arviointikeskusteluja on sekä jouluna että keväällä. Jos lapsella on kouluongelmia, niin sitten on palaveerattava useammin ja useamman tahon kanssa.
Kiitos vastauksesta, tämä avarsi. En ole opettaja eikä minulla ole lapsia, joten koulumaailman käytännöt ovat vieraita. Olen kyllä sitä mieltä, että esim. nuo vanhempien kanssa käydyt keskustelut voitaisiin hyvin hoitaa skypen kautta, vaikka sama aikahan niihin silloinkin menee.