paljastuksia ultrasta

.. Että minuakin loukkaa hiukan se kun kaikki niin pitävät itsestään selvyytenä että nyt tulee " se" tyttö.. Siis mikä se!?, ei kaikille synny aina ensin toista sukupuolta oleva ja sitten toista, eikä pidäkään!! Kenellekään ei olla kerrottu että tiedämme tulokkaan olevan tyttö, ihan silläkään juuri kun " tiedämme" saavamme tytön. En jaksaisi sitä hehkutusta, kun pakollakin tulisi mieleen että olisiko suupielet alaspäin jos odottaisinkin poikaa :(

Ensinnäkin mielestäni on vain hyvä rikkoa kaikkia tabuja ja aloittaa keskustelu niistä. Kiitos vain aloittajalle rohkeudesta ottaa asia esille, vaikken ihan täysin osaisi asettuakaan hänen housuihinsa. :-)



Itse aloin aikoinaan odottaa kaksosia. Aika varhaisessa vaiheessa selvisi, että vauvat olisivat mitä todennäköisimmin identtisiä, mikä merkitsi tietenkin samaa sukupuolta.



Olin haaveillut tytöstä, ja rakenneultrassa päätettiin kysyä sukupuoli. Ensin ultrattiin A-vauva eli nykyään 3-vuotias lapsemme. Lääkäri oli varma, että vauva on poika. No, siitä tietenkin heti päätelmä, että toinenkin on poika. Olin kyllä hetken pettynyt, voin tunnustaa. Olin ajatellut, että meidän lapsilukumme on täynnä enkä ole koskaan enää toiste raskaana kaksosten jälkeen. Ajattelin silloin, etten koskaan saa tyttöä. (No, voihan tässä niinkin käydä.)



Mutta heti tuon uutisen jälkeen tulikin sellaista kylmää vettä niskaan, että sukupuoli menetti totaalisesti merkityksensä: B-vauvan sydänääniä ei kuultu. B-vauva oli menehtynyt luultavasti rv 17. Samalla hetkellä alkoi suuri suru toisen vauvan puolesta ja pelko A:n puolesta. Hän onneksi syntyi kuitenkin vain muutaman viikon etuajassa.



Tämä sitten pohjana sille, miksi itse pidän sitä sukupuolesta pettymistä ainakin omalla kohdallani mahdottomana. Minun mielestäni se tuntuu kovin ylelliseltä huolenaiheelta. Toki voi olla toiveita ja vähän olla aavistuksen pahoillaan, jos onkin toista laatua. Suurin osa kai kuitenkin sopeutuu ajatukseen. Tosin kai niitä kaiken maailman hulluja maailmaan mahtuu, joille se " väärä" sukupuoli on suurikin murhe. Itse en tosiaan voi sitä ymmärtää.



En ole lukenut vielä koko ketjua läpi, mutta voin hyvin kuvitella, että sellaisista, joilla on ollut hankala taival tulla raskaaksi ja saada lapsi, voi tällaiset avaukset tuntua todella pahoilta. Mutta eihän ap tietenkin halunnut loukata heitä.



Tasan eivät tosiaan käy onnenlahjat. Itse olisin toista lasta jo jonkin aikaa yrittäneenä enemmän kuin onnellinen toisesta vauvasta, oli hän kumpi tahansa. Toisaalta kärjistetysti: jos on tärpännyt vaikka neljä kertaa heti eka kierrosta eikä ole muutenkaan ollut ongelmia raskauden kanssa, voi olla energiaa miettiää tuollaista. Tai ehkä se on vähän huonosti ilmaistu. Ehkä sellainen ihminen ei osaa täysin arvostaa sitä, mitä hänellä on. Kai ihminen on lopulta epäkiitollinen otus: hän ei osaa arvostaa onneaan ennen kuin on vaarassa sen menettää tai arvostaa vasta, kun sen onnen saavuttaminen onkin vaikeampaa.



Voin kyllä tunnustaa, että tämä on hetkittäin katkeran ihmisen puhetta. Välillä tulee mieleen, miksi me emme saaneet aikanaan kokea ihana ja helppoa raskautta, joka alkaisi helposti ja päättyisi terveen lapsen syntymään. Mutta varmasti joku lapseton voisi kadehtia minua, että mitä siitä vaikka tie olikin takkuinen, koska meillä sentään on lapsi. Kieltämättä sekin tuli mieleen, että kyllä voisi iloita siitä, että on edes saamassa toisen tai kuinka mones vauva onkin. Mutta eiköhän ap ja kaikki muut iloitsekin siitä.



Kai lopuksi voisi sanoa, että kaikki on niin suhteellista.



Huh, jopa tuli vuodatettua. Tarkoitus ei ollut tahallaan loukata ketään, mutta tuoda kyllä ilmi oma katsantokantani. Senkin kyllä ymmärrän, että minun housuihin voi olla jonkun hankala asettautua, jos itsellä ei ole ollut ongelmia raskauden kanssa. Toisaalta minun murheeni voivat tietenkin olla pieniä jonkun toisen rinnalla. Ei kai saisi verrata.

Pakko kirjoittaa tähän sukupuoliasiaan kun Ninni kirjoitti ettei sukupuoleen voi vaikuttaa... on tutkittu että poikasiittiöt on keskimäärin nopeampia kun taas tyttösiittiöt pitkäikäisempiä. Jos haluaa sukupuoleen vaikuttaa niin tytön mahikset kasvaa kun " toimittaa" siittiöt kohtuun ennen kun munasolu sinne saapuu (poikasiittiöt kuolee 1-2 päivässä, tytöt elää usein monta päivää), poikamahikset kasvaa kun munasolu on jo paikalla ;) No, edelleen, kaikilla miehillä ei ole samassa suhteessa eri sukupuolen siittiöitä jne. mutta mahikset varmasti kasvaa.



Me tähdättiin tällä kertaa poikaa kun tyttö ennestään, nyt sitten odotellaan kaksosia, heh! Tuli vaan mieleen että tyttöjen kanssa vois päästä helpommalla... No, me ei meinata selvittää sukupuolta etukäteen, sen näkee sitten synnärillä miten osu :) ja oli sitten tyttöjä tai poikia tai molemmat, yhtä rakkaita kaikki!



Ja vielä kommenttina, ymmärrän hyvin että jotkut pettyy sukupuoleen, ei siitä voi moittia eikä se tarkoita että olisi kiittämätön lapsestaan. Mitä paremmin tunteen käsittelee, sitä nopeammin tunnesidekin kehittyy uuteen tulokkaaseen.



Elisel + papuset rv17

Meidän kuusihenkisessä perheessä ainut pettynyt on ollut esikoispoika ;-). Hänellä kun on kolme siskoa, mutta ei sitä veljeä. Kuopusta odottaessani pojalla oli jo sen verran ikää (4 v.), että osasi esittää toiveen veljestä. Vauvan sukupuoli selvisi kuitenkin päivää ennen synnytystä tehdyssä ultrassa ja oli siis tyttö. Soitettiin heti ultran jälkeen pojalle ja kerrottiin, että tyttö on tulossa. Hyvin poika nieli kuitenkin pettymyksensä ja innokkaasti piti uutta pikkusiskoaan sylissä, kun kotiin sen sai ja sen jälkeenkin tietty.



Monien vaikeuksien jälkeen olen nyt raskaana rv18+5 ja poika tietysti edelleen toivoo veljeä. Jotenkin on epäilyttänyt, että tyttö olisi kuitenkin tulossa ja olin niin utelias, että soitin yhdelle ennustajalle (juu, pitäköön vaan jotkut hulluna, ihan vapaasti ;-) ja kysyin. Sanoi, että tyttö on, ei epäilystäkään. Pojan puolesta tietysti aluksi harmitti tuo vastaus, mutta sitten tuli nopeasti jotenkin sellainen tunne, että tytöt on jo niin tuttuja, helppoa jatkaa kolmen tytön putkea neljännellä.



Rakenneultra on ensi viikolla. Eniten jännitän tietysti sitä, onko vauvalla kaikki kunnossa. Toinen kiinnostava pointti on tietysti sukupuoli, mahtaneeko tuo varmistua vielä tässä vaiheessa. Aiemmissa raskauksissa sukupuoli on selvinnyt vasta joko aivan loppuraskaudessa tai sitten vasta synnytyksessä. Tyttöjen nimiä olen miettinyt eniten, mutta pojallekin olis tosi hyvä nimi jo valmiina :-).



neronja rv18+5

eräissä sukujuhlissa juttelin yhden tädin kanssa, joka oli menettänyt ensimmäisen lapsensa (tytön). Toinen oli ollut poika, sitten hän sanoi että toivoi valtavasti tyttöä, tuli raskaaksi ja - synnytti kaksospojat (silloin ei vielä ollut ultria joten tuplat kävivät julki vasta kun ensimmäinen oli tullut pihalle). Heillä tuo kiintymyssuhde ei ollut mennyt lainkaan hyvin, äiti oli ollut valtavan pettynyt kolmeen poikaansa kun oli tyttöä aina toivonut ja ainoan menettänyt. Tuli jotenkin sellainen tunne, ettei tuolla äidillä kaikki muutenkaan ollut ihan hyvin, mutta pojillakin on ollut erinäisiä tunne-elämän ja mielenterveyden ongelmia. Näitä kaksosia oli hoitanut joku sukulainen koko vauva-ajan eikä äiti ollut heistä juuri kiinnostunut, koska olivat poikia. Aikamoinen masennus varmaan oli ollut synnytyksen jälkeen mutta eipä siitäkään varmaan silloin 60-luvun alussa puhuttu.



Tätä kuunnellessani ja vähän taustoja tietävänä en voinut kuin olla kauhuissani, että ei kai se sukupuoli VOI niin paljon vaikuttaa, että käytännössä on valmis jopa hylkäämään emotionaalisesti jälkeläisen sukupuolen takia... ja ikävöin 300 km:n päässä olevaa omaa rakasta pikkupoikaani. Vaikka toisaalta jossain Japanissa tai Kiinassa asia voi olla paljon suurempi - ja onhan tiedossa että abortteja tehdään sukupuolen takia hyvinkin paljon.



Kyllä minusta on luonnollista, että pariskunta toivoo tavallaan kummallekin sitä ' omaa kuvaa' ja siihen liittyy voimakkaitakin tunteita. Näiden tunteiden julkituominen vaan tulkitaan ehkä turhan ahtaasti usein, että ' väärää' sukupuolta oleva olisi jotenkin epätoivotumpi. Kuitenkin varmasti suurimmassa osassa tapauksia asiantilaan totutaan ja mahdollinen pettymys menee ohi jos sitä on ollutkaan. Kyllä minunkin kotonani on neljä lasta joista kolme ensimmäistä tyttöä, neljäs poika. Eikä voi olla ajattelematta että poikaa on odotettu :) Tähän ei tarvitse kuitenkaan liittyä mitään sen kummempaa dramatiikkaa, muistan hyvin kuinka innoissani isäni oli kun kolmatta tyttöä lähdettiin sairaalaan katsomaan, piteli hellästi sylissään vastasyntynyttä ja sanoi että tästä voisi tulla Katja.



eikkuli uudemman kerran

Tuttava oli vakuuttunut siitä, että heille tulee poika. Kuulema syke ja mahan muoto viittasivat poikaan ja muutenkin oli selkeä poikatunne. Lopulta hän myönsi, että he olivat " tehneet" pojan eli rakastelleet juuri yhdynnän jälkeen. Ihana tyttö syntyi!!



Noita sukupuoleen vaikuttamisteorioita on esitetty jo kauan, nimittäin luin 1970-luvulla kirjoitetusta synnytysopin kirjasta vastaavasta teoriasta, että yhdyntä ennen ovulaatiota suosii tyttösiittiöitä ja päinvastoin. Jos teorialla olisi todella pohjaa, eiköhän siitä olisi enemmänkin tietoa julkisuudessa. Yhä nykyisinkin suurin osa lääkäreistä korostaa, ettei sukupuoleen voi vaikuttaa millään tavalla kotikonstein. Mahdollisuus on ~50 % kumpaankin. Meillä muuten tyttö on saanut alkunsa ovulaation aikoihin ja poika ennen sitä (mies matkoilla oviksen aikaan). Että teoria kumoutuu ainakin meidän osalta.



Kirjoitan siksi tämän, ettei kannata liikaa odottaa kumpaakaan sukupuolta, sillä se on aina 50 % todennäköisyys, että sattuu " väärä" . Ei kai toiveilleen mitään voi, eikä tarvikaan voida niin kauan, kuin ne pysyvät kohtuullisina ja kun toisen sukupuolen syntymän mahdollisuus kuitenkin pysyy mielessä. Kauheaa on se, jos oikeasti pettyy lapsen sukupuoleen syvästi, vaikka eihän tunteilleen mitään voi. Jos tietää toivovansa voimakkaasti toista sukupuolta, eikö kannattaisi maksaa yksityislääkärille ja ottaa sukupuoli selville etukäteen, että ehtisi tottua ajatukseen tulevasta neidistä/poitsusta ja kääntää toiveensa juuri tulevaa sukupuolta kohtaan. Ettei tarttisi synnytyksen jälkeen ajatella, että mikä valtava pettymys tämän urakan jälkeen! Ja ettei isän tarttisi sanoa tuttavani miehen tavoin varpajaisissa kavereilleen, ettei tartte onnitella, koska kolmas tyttö syntyi. Ei ole kuulema onniteltavaa, vaan pettymys.

esikoinen on poika. Itsellä isoveli kuten myös kaikilla lapsuudenystävilläkin. Mitään arvolatausta tyttö/poika-asiassa en sinänsä kokenut (suvun jatkaminen tms.). Jotenkin vain näin asian peilattuna oman lapsuuteni kautta. Varsinkin kun koko raskausajan ajattelin, että meille tulee lapsi eikä niinkään vauva.



Kun poika sitten syntyi, tuntui, että tiesinhän minä jo sen, että poika se on. Toki tähän llätyksettömyyteen vaikuttaa varmasti sekin, että olin ultrassa näkevinäni jonkinmoisen ulokkeen...



Nyt esikoisesta on tulossa isoveli ja tietysti taas " luonnolliselta" olisi tuntunut, että tulisi pikkusisko.



Ekassa ultrassa näkyi sikiö oikeassa paikassa ja toisessa ultrassa niitä sitten olikin kaksi. Ultraa edeltävänä yönä olin nähnyt unta, että saimmekin kaksi tyttöä vaikka en ole ikinä kuvitellutkaan, että meille tulisi kaksoset! Unessa kuulin tyttöjen nimetkin. Ehkä nämä kaksi ovat sitten poikia kuitenkin, koska esikoista odottaessa näin unta, jossa minulle syntyi tyttö, joka kohteliaasti esitteli itsensä nimeltä.



Suurimmat sopeutumisvaikeudet ovat tulleet siitä, että vauvoja tulee kaksi. Tosin nekin ajatukset tuntuvat nyt turhilta ja kiittämättömiltä, koska raskaus ei ole edennut täysin ongelmitta ja nyt tuntuu todellakin tärkeimmältä, että vauvat jaksaisivat kasvaa mahdollisimman pitkään ja syntyisivät terveinä.

Itelläni ei ole mitään toivetta tuleeko tyttö vai poika, tytöksi kyllä luulin alkuraskauden ajan, kun molempien suvussa enemmän tyttöjä kun poikia - itsellänikään ei ole veljiä - mutta siis ei ollut mikään toivomus, ja poikaa ilmeisesti odotellaan. Mulla siis oli semmonen " tyttö tunne" ja olisin varmaan loppuun asti ajatellut, että vauva on tyttö ja miettinyt nimiä vaan tytölle...



Mutta se mikä harmittaa on, että menimme kertomaan miehen sukulaisille, että poika on näillä näkymin tulossa. MIeheni isoäiti sanoi viime tapaamisella, että jos se sitten onkin tyttö, niiin hän kyllä nauraa (!!!!) - Kiitos vaan...Tällä isoäidillä on itsellään kaksi tyttöä, eikä yhtään poikaa, vaikka poikia toivoi molemmilla kerroilla. Sama kävi tämän isoäidin toiselle tyttärelle - poikaa siis toivottu ja kaksi tyttöä saatu. Anoppini sai ensin tytön, ja kertoi " luopuneensa" sillä sekunnilla haveesta saada poikavauva. Toinen lapsi olikin sitten poika, siis mieheni.



Ite muistutan kyseisiä sukulaisia aina, että sieltä voi tulla kumpi vaan, enkä ole ostanut mitään vaaleansinistä. Anoppi kutsuu masua jo " poikanimellään" , tai muilla " miehisillä" nimillä, ja se kyllä harmittaa. Tuntuu pahalta, ettei miehen sukulaiset iloitsisi vauvasta yhtä lailla, jos se sitten olisikin tyttö.



Anoppini on kyllä sitten sanonut kun muistutan, että voi olla myös tyttö, että " niinno, pääasia että on terve" . Ehkä oon vaan yliherkkä, mutta mitä sitten, jos vauva ei olekkaan terve? Se on meille kuitenkin rakas, enkä halua kuulla tollasia kommentteja enempää. Tietysti jokainen äiti ja isä toivoo, että vauvalla olisi kaikki hyvin, mutta ei sitä halua kuitenkaan, että ulkopuolelta tuomitaan jos saakin sairaan lapsen.

Itelläni ei ole mitään toivetta tuleeko tyttö vai poika, tytöksi kyllä luulin alkuraskauden ajan, kun molempien suvussa enemmän tyttöjä kun poikia - itsellänikään ei ole veljiä - mutta siis ei ollut mikään toivomus, ja poikaa ilmeisesti odotellaan. Mulla siis oli semmonen " tyttö tunne" ja olisin varmaan loppuun asti ajatellut, että vauva on tyttö ja miettinyt nimiä vaan tytölle...



Mutta se mikä harmittaa on, että menimme kertomaan miehen sukulaisille, että poika on näillä näkymin tulossa. MIeheni isoäiti sanoi viime tapaamisella, että jos se sitten onkin tyttö, niiin hän kyllä nauraa (!!!!) - Kiitos vaan...Tällä isoäidillä on itsellään kaksi tyttöä, eikä yhtään poikaa, vaikka poikia toivoi molemmilla kerroilla. Sama kävi tämän isoäidin toiselle tyttärelle - poikaa siis toivottu ja kaksi tyttöä saatu. Anoppini sai ensin tytön, ja kertoi " luopuneensa" sillä sekunnilla haveesta saada poikavauva. Toinen lapsi olikin sitten poika, siis mieheni.



Ite muistutan kyseisiä sukulaisia aina, että sieltä voi tulla kumpi vaan, enkä ole ostanut mitään vaaleansinistä. Anoppi kutsuu masua jo " poikanimellään" , tai muilla " miehisillä" nimillä, ja se kyllä harmittaa. Tuntuu pahalta, ettei miehen sukulaiset iloitsisi vauvasta yhtä lailla, jos se sitten olisikin tyttö.



Anoppini on kyllä sitten sanonut kun muistutan, että voi olla myös tyttö, että " niinno, pääasia että on terve" . Ehkä oon vaan yliherkkä, mutta mitä sitten, jos vauva ei olekkaan terve? Se on meille kuitenkin rakas, enkä halua kuulla tollasia kommentteja enempää. Tietysti jokainen äiti ja isä toivoo, että vauvalla olisi kaikki hyvin, mutta ei sitä halua kuitenkaan, että ulkopuolelta tuomitaan jos saakin sairaan lapsen.

Ingwer:

Anoppini on kyllä sitten sanonut kun muistutan, että voi olla myös tyttö, että " niinno, pääasia että on terve" . Ehkä oon vaan yliherkkä, mutta mitä sitten, jos vauva ei olekkaan terve? Se on meille kuitenkin rakas, enkä halua kuulla tollasia kommentteja enempää. Tietysti jokainen äiti ja isä toivoo, että vauvalla olisi kaikki hyvin, mutta ei sitä halua kuitenkaan, että ulkopuolelta tuomitaan jos saakin sairaan lapsen.

Tietysti sitä toivoo että lapsella olisi kaikki hyvin, ettei hänen tarvitsisi kärsiä. Koen kuitenkin että on olemassa syynsä miksi tämä pieni kehitysvammainen ihmisen alku päätyi juuri meidän lapseksemme. Todennäköisyys että saamme toisenkin vammaisen lapsen on aikas pieni, mutta mahdollisuus on silti olemassa. Meille olisi tarjottu mahdollisuus lapsivesipunktioon vamman pois sulkemiseksi, mutta emme halunnet toimenpiteeseen koska perheessämme on tarvittaessa tilaa toisellekin downille. Ja tiedän että rakastaisimme erityislasta koko sydämestämme. Ja jos näin sattuisi käymään, iskon että silläkin on tarkoituksensa ;)

Pari kertaa olen kuullut ihmisiltä lauseen " nyt ei sitten muuta toivotakaan kuin että tämä lapsi on terve" ja täytyy myöntää että se on sattunut. vaikkei mitään pahaa olla tarkoitettu, se saa silti minut tuntemaan että esikoisemme on jotenkin vähemmän toivottu. Ja jos tämä kakkonenkin osoittautuu erityislapseksi, olisi hänkin jonkinlainen pettymys. Yliherkkyyttä juu, mutta neuvoisin kuitenkin jokaista hieman miettimään puheitaan erityislasten vanhemmille, raskaana kun nuo tunteet on muutenkin pinnassa...

Minulla eilen ultrassa todettiin sikiö kuolleeksi. Kun olisi ollut tyttö tai poika, mitä väliä, kun olisi saanut pitää sen! minun pieni vauva, jota en koskaan saa!!!

ja vaikka itselläni on tässä raskaudessa tällä hetkellä kaikki hyvin, en voi ymmärtää noita sukupuoleen pettymisjuttuja!



Itselleni on kolmas rinsessa syntymässä heinäkuussa, ja onnellisempi en voisi olla! :)) Ja tasan yhtä onnellinen olisin jos tulokas olisikin ollut poika. Ja mitä sukulaisten " toiveisiin" tulee, niin eiköhän ne ole aika epäoleellisia tänäpäivänä.



Elämässä ei kaikki aina mene just niinkuin itse haluaa/suunnittelee, mutta noi on pieniä murheita.No tulipa nyt saarnaa...hyvä että

asioista uskalletaan puhua.

ja kovasti tietty tytön tahtoisin nytten ja rakenneultran mukaan tyttö olisikin tulossa, mut varmistunee vasta synnytykses kumpi sielt tulee... Mut ite ajattelen silleen että mieluummin tahdon terveen pojan kuin sairaan tytön.. eli ihan yhtä rakas ja tervetullut olisi pieni poikakin.. :)

Tuossa aiemmin totesin, että mulle pääasia on elävä vauva. Toivon, että vauva olisi mahdollisimman terve, hänen itsensä takia. Mutta muihin toiveisiin ei ole varaa. Eihän sitä kukaan ehdoin tahdoin toivo, että vauvalla olisi jokin sairaus tai kehitysvamma, mutta senkin kanssa yleensä oppii elämään.

tummetott:

Tietysti sitä toivoo että lapsella olisi kaikki hyvin, ettei hänen tarvitsisi kärsiä.

Pari kertaa olen kuullut ihmisiltä lauseen " nyt ei sitten muuta toivotakaan kuin että tämä lapsi on terve" ja täytyy myöntää että se on sattunut. vaikkei mitään pahaa olla tarkoitettu, se saa silti minut tuntemaan että esikoisemme on jotenkin vähemmän toivottu. Ja jos tämä kakkonenkin osoittautuu erityislapseksi, olisi hänkin jonkinlainen pettymys. Yliherkkyyttä juu, mutta neuvoisin kuitenkin jokaista hieman miettimään puheitaan erityislasten vanhemmille, raskaana kun nuo tunteet on muutenkin pinnassa...

Meillä kaksi poikaa ja minulle ja miehelle oli aika sama kumpi tulee, rakenneultrassa saatiin tietää, että poika on tulossa. Se oli hassua koska, minulla oli " tyttö-olo" johtuen siitä, että jälkimmäinen raskaus oli aivan erilainen kuin eka, no me olimme onnellisia kun kuulimme että kaikki oli hyvin ja hauska oli kun sattoi tulevalle veljelle kertoa kumpi tulee, mutta suurempi ongelma oli suku (tarkemmin naispuoliset sukulaiset) jotka hokivat " olisi niin kiva kun tulisi tyttö, eikö niin" " kyllähän se tyttö voi olla" ja " tyttöähän te teitte" ja tätä kuuli vaikka kaikille oli kerrottu, että poika tulee, minua tuo loukkasi, meillä oli tärkeintä että kaikki oli hyvin, tuntui että poika olisi huonompi, no rakasha tuo on suvulle eikä kukaan enää siitä tytöstä puhu, minä en vaan ymmärrä, miksi muiden tarvitsee tulla kertomaan mielipiteensä noinkin tylysti. Kolmannnesta haaveillaan vähän myöhemmin, minulle taas ihan sama, kunhan saisin terveen ja elävän vauvan syliini,



Mareila kera ihanien poikiensa