Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
valitus terapeutista?
03.10.2017 |
Sivuillaan esittelee mitä hänellä on. Esimerkiksi hypnoterapia. Olen käynyt aika kauan ja se "hypnoosi" ei ollut hypnoosia.
Luerteli muutamat lauseet peräkkäin ja numerot. Sitten se jäi siihen.
Ei ohjannut mua mitenkään.
Seksuaaliterapeutti- ei sanallakaan sinne suuntaan ohjaa aihetta.
Lisäksi puhuu omasta perheestään terapiassa.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeutin homma ei oo lyödä tiskiin koko arsenaaliaan vaan sinä kerrot mikä sun mielessä liikkuu ja hän etsii ja ehdottaa sulle sopivia työkaluja.Mitä oot tehnyt itse että terapia olis sulle hyödyllistä?
Puhu tästä asiasta ihmisen itsensä kanssa ennenkuin valitusta rustaat!
Miksi ne terapeutit ei voi ikinä alussa kertoa tuota että sun pitää nyt itse tässä luoda tätä terapiaa vaikka joudutkin tästä myös maksamaan. Sitä käydään pahassa tapauksessa usea vuosi ja odotetaan että terapeutti tekisi jotain ennen kuin tajutaan tämä.
Miten terapiaa luodaan itse? Olen käynyt monta vuotta kognitiivisessa terapiassa (terapeutin tausta sh) ja en ole edennyt minnekään. Puhun ongelmistani ja terapeutti kuuntelee ja saattaa antaa samanlaisia käytännön neuvoja kuin matti meikäläinen antaisi kaverilleen esim. mistä tilata muuttoauto jne. Kertoo välillä myös itsestään. Mitään kognitiivista en ole koko aikana huomannut. Koen koko touhun lähinnä tukea antavana keskusteluna, en terapeuttisena hoitona. Mulla ei ole ketään muuta jolle puhua, joten terapian lopetus on hankalaa. Kertokaa miten terapiaa ohjataan itse? Mitä voisin itse tehdä jotta hyötyisin terapiasta enemmän? Olen ajatellut terapeutin vaihtoa, etenkkn kun terapeutti on ilmaissut ettei halua käsitellä kiusaamista (mm sanonut että puhun liikaa menneestä ja kiusaamisesta, silloin kun yritin niitä käsitellä). Nyt en puhu enää mitään kiusaamisesta, mutta hankalaa kun joutuu karsimaan aiheita.
Sun kannattaa vaihtaa terapeuttia. Älä tuhlaa rahojasi. Kuulostaa siltä, että terapia tekee sulle enemmän harmia kuin hyvää. Terapeutti ei ole nyt mukana. Ei todellakaan! Terapeutti ei voi tuoda esille sanoin tai elein, ettei jostain aiheesta enää puhuttaisi. Minulla oli sama tilanne ja minun piti karsia puheenaiheita terapeutin vuoksi. Terapeutti oli psykologi ja ratkaisukeskeinen terapeutti, joten koulutuksestakaan ei ollut kysymys. Mut pointti oli että tuo ei kuulosta hyvältä. Hyvä terapeutti pitää koko ajan keskustelun "hanskassa" ja kysyy ns vakavia kysymyksiä. Parisuhteesta:oletteko mielestäsi erkaantuneet? Esittää tarkemmin kysymyksiä. Ja asiasta puhutaan ja ja kun mennään sivupoluille niin palauttaa aiheeseen kun huomaa etä sinulla on muutakin sanottavaa. Aiempi terapeuttini psykologi myös, ei osannut tätä yhtään vaan tarttui aivan hölmöihin yksityiskohtiin. Ehdin puhua yksinpuhelua vuoden, kunnes tajusin ettei tämä johda mihinkään. Ratkaisukeskeinen terapia on mielestäni todella huono viitekehys: vaikeat asiat yritetään välisin kääntää kivoiksi. Mikä ei vaan onnistu. Asiat muuttuvat pitkän ajan kuluessa ja mielikuva jostakin epämiellyttävästä muuttua positiiviseksi. Ratkaisukeskeinen terapia ei sovellu pitkään kuntoutukseen. Analyyttinen ja traumaterapia sopivat. Hyvässä terapiassa luot itselle uuden elämäntarinan johon kuuluu ne kipeätkin asiat. Jolloin voi jossaim vaiheessa kyetä elämään niin että suhtautuu kriiseihin ym hieman neutraalimmin tai tyynemmin. Kipu ei häviä muuttaa kyllä muotoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeutin homma ei oo lyödä tiskiin koko arsenaaliaan vaan sinä kerrot mikä sun mielessä liikkuu ja hän etsii ja ehdottaa sulle sopivia työkaluja.Mitä oot tehnyt itse että terapia olis sulle hyödyllistä?
Puhu tästä asiasta ihmisen itsensä kanssa ennenkuin valitusta rustaat!
Niinpä niin. Mä jouduin itse ehdottamaan mitä tehdään.
Se tietää mun asiat vallan hyvin.
Hyvä terapeutti mielestäni kysyy, että onko jotain mielessä, jolloin vot aloittaa mistä haluat. Ollaan hetki siinä, että saat rauhassa miettiä. Jos ei ole, hän kysyy entä viime kerran jälkeen, nousiko jotain mieleen. Ja hän muistuttaa esim, että viimeksi juteltiin siitä, että miten kerroit että koet että x. Tuliko siitä jotain mieleen? Hyvä terapeutti ei luo tilannetta, että jotain aiheesta pitäisi vältellä. Kysyin kerran terapeutilta, et miten asiaan x liittyvästä syyllisyyden tunteesta pääsee eroon? Hän sanoi siihen vähän vihaisesti, että se sun pitää itse selvittää jotenkin eikä siitä enää puhuttu. Tässä tilanteessa hyvä terapeutti korjaisi tilanteen ja ensi kerralla kysyisi syyllisyyden tunteesta kohteeseen x. Mutta mun terapeutti jätti sen sikseen ja en uskaltanut sen jälkeen ottaa puheeksi, koska hän teki aiheesta ei-turvallisen puheenaiheen. Terapeutti ajatteli, että ollaan tasavertaisesti siinä suhteessa, mutta vaikeasti masentuneen kanssa ei IKINÄ olla tasavertaisesti missään suhteessa. Ei koskaan vaikka miten haluaa itselleen näin uskotella. Masentuneen on vaikea ottaa itse esille asioita, joten tässä on todella suuri vastuu terapeutille. Tietysti asiakas kertoo ja tekee päätelmiä itse terapeutti tukena, mutta terapeutti ohjaa keskustelua. Kysyy kysymyksiä ja pitää myös aihetta kasassa. Hyvään terapiaistunnon jälkeen pitäisi olla asiakkaan mielessä jokin mielikuva mistä puhuttiin ja tämä myös terapeutin muistiinpanoissa. Ei vihkoa ttms terapiaistunnossa! Ahdistaa kun toinen kirjoittaa muistiinpanoja kun kerrot asioita.
Nyt pitäisi etsiä uutta terapeuttia. Viime kerta terapiassa oli niin turhanpäiväistä.
Juteltiin mm. yhdestä ihmissuhteestani johon ei löytynyt ratkaisua.
Kuin tuttavan kanssa olisi puhunut.
Kuitenkin mulla on raskaita kokemuksia lapsuudessa.
Ei kuulu dynaamisen teorian piiriin kertoa mitä dynaaminen terapia tarkoittaa. Se on tarkoitettu useiksi vuosiksi kestäväksi terapiaksi.
"
Itseasiassa parhaat terapeutit "antaa potilaidensa edelleen joutua vaikeuksiin" elämässään. Sitten kaikesta puhutaan, potilas oppii kokemastaan itse ja tekee itse oivallukset oikeanlaisessa tukevassa ympäristössä, jossa puhumalla asiat tulee näkyviksi.
Ei mikään ihmiseen sisäisty kunnolla, ellei asioita saa "itse keksiä". Joissakin tilanteissa on tosi tärkeää, että terapeutti tietää tahallaan vähän tai väärin, jotta potilas saa hakea ja löytää itse. Sopivissa kohdissa tuupitaan sitten eteenpäin.
En kyllä käsitä psykoterapeuttien kärsivällisyyttä ja empatian määrää, kun asiakaskunta on ap:n tasolla..."
Hyi helvetti! Ihmisen kriisitilanteessa siis terapeutti ohjaa ja antaa sekä jouduttaa "vaikeuksien kasaantumista" - sen sijaan, että vakiinnuttaisi olotilaa, rauhoittaisi ja antaisi työkaluja sekä eväitä vaikeuksista selviytymiseen. Jos terapeutti tietää tahallaan väärin tai vähän, voi tilanne olla gaslightingia, jossa mieleen vääristellään, vähätellään ja muutetaan kokemuksia. Tämä on aivan sairasta ja naristista. Sitten potkitaan eteenpäin, jotta ihminen menee siihen suuntaan mihin terapeutti haluaa, usein siis "KOHTI VAIKEUKSIA". Ja sitten kun terapeutti kasaa vaikeuksia, väärin ymmärrystä ja kuormittaa sekä uuvuttaa potilaan, "terapia on tunteiden ja analysointia" - kuinka vaikea ja ongelmainen potilas on. Tämä ei vapautua, ei anna eväitä selvityä vaan usein potilas joutuu sairaslomalle, jonka maksaa kela.
Lienee pyskodynaaminen tai analyyttinen hoito. Aika narsistista, narsisti syyttää aina muita ongelmista ja siitä, että joutuu sairaslomalle. Vika ei ole koskaan terapiassa, mutta jos terapia kaivaa ja potkii ihmisen vaikeuksiin. Mutta näinhän analyyttinen hoito toimii, pitkä sairasloma ja sitoutuminen terapiatyöskentelyyn joka ei ehytä vaan tuhoaa ihmisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miinadoc kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeutin homma ei oo lyödä tiskiin koko arsenaaliaan vaan sinä kerrot mikä sun mielessä liikkuu ja hän etsii ja ehdottaa sulle sopivia työkaluja.Mitä oot tehnyt itse että terapia olis sulle hyödyllistä?
Puhu tästä asiasta ihmisen itsensä kanssa ennenkuin valitusta rustaat!
Miksi ne terapeutit ei voi ikinä alussa kertoa tuota että sun pitää nyt itse tässä luoda tätä terapiaa vaikka joudutkin tästä myös maksamaan. Sitä käydään pahassa tapauksessa usea vuosi ja odotetaan että terapeutti tekisi jotain ennen kuin tajutaan tämä.
Miten terapiaa luodaan itse? Olen käynyt monta vuotta kognitiivisessa terapiassa (terapeutin tausta sh) ja en ole edennyt minnekään. Puhun ongelmistani ja terapeutti kuuntelee ja saattaa antaa samanlaisia käytännön neuvoja kuin matti meikäläinen antaisi kaverilleen esim. mistä tilata muuttoauto jne. Kertoo välillä myös itsestään. Mitään kognitiivista en ole koko aikana huomannut. Koen koko touhun lähinnä tukea antavana keskusteluna, en terapeuttisena hoitona. Mulla ei ole ketään muuta jolle puhua, joten terapian lopetus on hankalaa. Kertokaa miten terapiaa ohjataan itse? Mitä voisin itse tehdä jotta hyötyisin terapiasta enemmän? Olen ajatellut terapeutin vaihtoa, etenkkn kun terapeutti on ilmaissut ettei halua käsitellä kiusaamista (mm sanonut että puhun liikaa menneestä ja kiusaamisesta, silloin kun yritin niitä käsitellä). Nyt en puhu enää mitään kiusaamisesta, mutta hankalaa kun joutuu karsimaan aiheita.
Sun kannattaa vaihtaa terapeuttia. Älä tuhlaa rahojasi. Kuulostaa siltä, että terapia tekee sulle enemmän harmia kuin hyvää. Terapeutti ei ole nyt mukana. Tuo ei kuulosta hyvältä. Hyvä terapeutti pitää koko ajan keskustelun "hanskassa" ja kysyy ns vakavia kysymyksiä. Parisuhteesta:oletteko mielestäsi erkaantuneet? Esittää tarkemmin kysymyksiä. Ja asiasta puhutaan ja ja kun mennään sivupoluille niin palauttaa aiheeseen kun huomaa etä sinulla on muutakin sanottavaa. Ratkaisukeskeinen terapia on huono viitekehys: vaikeat asiat yritetään välisin kääntää kivoiksi. Mikä ei vaan onnistu. Asiat muuttuvat pitkän ajan kuluessa. Ratkaisukeskeinen terapia ei sovellu pitkään kuntoutukseen. Analyyttinen ja traumaterapia sopivat. Hyvässä terapiassa luot itselle uuden elämäntarinan johon kuuluu ne kipeätkin asiat. Jolloin voi jossaim vaiheessa kyetä elämään niin että suhtautuu kriiseihin ym hieman neutraalimmin tai tyynemmin. Kipu ei häviä muuttaa kyllä muotoaan.
Ymmärrätkö mikä vika tässä on:
Hyvä terapeutti pitää koko ajan keskustelun "hanskassa" ja kysyy ns vakavia kysymyksiä. Parisuhteesta:oletteko mielestäsi erkaantuneet?
???
Siksi että ongelmien tulessa ne pääsevät syyttömään sinua siitä ettet ole kysellyt.
Sonänsä eettiset ohjeet vaativat että terapeutin pitää selvittää monia asioita terapiassa. Jos hön ei näin tee on hön rikkonut ainakin eettisiä ohjeita ja se on jo valituksen paikka jos haluat valittaa ja tehdä tietoiseksi sen, että terapwutin kanssa on ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologiliittoon kuuluminen ei ole mikään velvoite psykologille, vaikka suurin osa siihen kuuluukin. Psykoterapeutin täytyy löytyä Valviran rekisteristä. Edelleenkään se, ettet ap koe hyötyneesi hoidosta, ei ole mikään valituksen peruste. Se ei ole mikään rike. Se on asia, josta sinun tulisi keskustella siellä hoidossa.
Kelaa eli maksajaa ainakin voisi kiinnostaakin hoidon vaikuttavuus
Aina on ihmisiä jotka eivät terapiasta hyödy tai jättävät sen kesken erilaisista syistä. Aina eivät kemiat kertakaikkiaan kohtaa. Vaikuttavuutta kyllä tutkitaan ja siitä on julkaisuja ihan viime vuosilta myös Suomesta. Kelaa varmasti kiinnostaa vaikuttavuus, mutta populaation tasolla. Yhden ihmisen kokemuksesta ei vielä oikein voi johtopäätöksiä vetää. Valviralle voi kannella ja se on taho joka asian tutkii. Ja hyvä niin, sillä terapeuttejakin on monen tasoisia.
Kelaa nimenomaan kiinnostaa. Terapeutteja ei taas kiinnosta se, että tekisit Kelaan valituksen, jos moni valittaa ja kela oikeudet menee niin lähtee suurin osa asiakkaistakin. Valvira on paljon parempi valitusosoite, vuosia kestävä prosessi jossa korkeintaan saa hyi hyi muistutuksen - ellei valituksia ole tullut useita.
Valittakaa jos teistö tuntuu siltä. Olo voi myös helpottaa, jos terapiassa se on pahentunut.
Tai sitten jos terapeutti työskentelee isossa terapiatalossa, niin tee selvityspyyntö. Voit pyytää selvitystä terapeutilta tai terapeutin työntantajalta.
Valvira kysyy aina onko asia yritetty selvittää terapeutin kanssa. ELi ota ensimmäisenä yhteyttä terapeuttiin, kerro että koet terapian asiattomaksi. Tee kirjallisena.
Ja jos et saa fiksua ja asiallista vastausta, niin sen jälkeen lähetä selvityspyyntösi Valviraan ja terapiatalosta saamasi vastaus myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu dynaamisen teorian piiriin kertoa mitä dynaaminen terapia tarkoittaa. Se on tarkoitettu useiksi vuosiksi kestäväksi terapiaksi.
Hyvin sanottu. Potilaan pitää itse keksiä mistä terapiassa on kyse, terapeutti lyttää, mitätöi, osoiittaa ilmeillään halveksuntaa, samaan aikaan ristiriitaisesti kertoo kuinka on huolissaan. Sen jälkeen kun reagoidut on hän ihmeissään ja kuinka huolissaan hän on. Sitten kun purat huonoja reaalimaailman kokemuksia, tylyttää terapeutti kuinka syyttelet muita ongelmistasi. Vasta tässä yhteydessä terapeutti kysyy, onko terapiassa joku ongelma. Ja sinä et uskalla enään sanoa että vittu - terapeutti on täys mulkku, joka provosoi. Ja näin (analyyttinen?) terapeutti jatkaa niin kauan kunnes huudat tuskasta ja pyydät häntä lopettamaan, löydät vihasi ja sen jälkeen terapeutti pääsee hoitamaan sinun aggressiivista käytöstäsi. Ai niin - etkö pidä itseäsi aggresiivisina? Virhe, tiettyjen teorioiden mukaan et vain tiedä sitä - koska tiedostamaton. ;)
"Aggressio on toisiin yksilöihin tai ympäristöön kohdistuvaa tahallista, vahingoittavaa tai häiritsevää käyttäytymistä. Aggression muotoja ovat fyysinen aggressio ja verbaalinen aggressio, jotka voidaan vielä jakaa suoraan ja epäsuoraan. Aggressiota voi motivoida vihan tunne ja teon antama nautinto, mutta motivaationa voi toimia myös jonkinlainen palkinto. Yleinen ja usein hyväksytty aggression muoto on puolustava aggressio.. Aggressio syntyy usein ulkoisesta ärsykkeestä. " Eli terapeutti ärsyttää (kiusaa sinua) niin kauan kunnes puolustaudut, sen jälkeen terapeutti hiillostaa ja hiillostaa, jotta opit hillitsemään ärsykkeesi. Lopulta et välitä enään mitä sinulle tehdään, sallit kaikkien kiusata sinua ja olet täysin alistunut. Et pidä enään puoliasi.
"Vihaisen aggression ärsykkeenä toimivat loukkaukset, turhautumiset ja ärsytykset. Henkilössä viriää vihan tunne, ja aggression palkkiona toimii uhrin kipu ja epämiellyttävä olo. Henkilö raivostuu jonkin tapahtuman seurauksena ja toimii täysin impulsiivisesti ja spontaanisti. Taustalla saattaa olla tarve ojentaa tai kasvattaa uhria." (https://fi.wikipedia.org/wiki/Aggressio)
Ja psykodynaamisessaterapiassahan on juuri tarkoitus kasvattaa - kasvattaa ihmisen keskenjäänyt persoonallisuuden kasvuprosessi loppuun. Psykoanaalyttinen koulukunta tutkii sinun sietokykysi rajoja ja triggereitä, loukkaukset, turhautumiset ja ärsytykset ovat niitä mitä terapiassa käytetään. Ja sitten vielä Freudin teoriaan: "Viettiteorioiden mukaan aggressiivisuus ja vihamielisyys kuuluvat ihmisluonteeseen. Sigmund Freud kehitti teorian, jonka mukaan ihmisellä on vietinomainen tarve tuhota. Hän ajatteli aggressiota energiana, joka kasautuu vahingollisesti elimistöön, jos sitä ei pura. Samasta syystä sen purkaminen olisi nautinnollista.Aggressio-frustraatioteorian mukaan aggressio on seurausta turhautumisesta eli frustraatiosta, päämäärään suuntautuneen toiminnan estämisestä tai häiritsemisestä. Aggressiivisuus on sellainen motivaatiotila ja siihen liittyvä reaktiosarja, joiden päämääränä on sen yksilön vahingoittaminen, johon ne kohdistuvat. Oppimisen muotoihin perustuvien teorioiden mukaan ympäristö opettaa yksilön joko ehkäisemään tai ilmaisemaan aggressiivisia impulssejaan. Sosiaalisen oppimisen teoria korostaa vuorovaikutusta kognitiivisten prosessien ja ympäristötekijöiden välillä. Yksilö huomaa, mitkä käyttäytymismuodot ovat palkitsevia ja toimivat parhaiten."
Näin ollen kun menet aina Psykodynaamiselle tai analyyttiselle terapeutille, sinun pitää ymmärtää että se teoria perustuu aina aggressiolle, sinua hiillostetaan niin kauan että räjähdät, jos se ei ole sovelista - niin sinut passitetaan hoitolaitokseen.
Minulla on terapeutti, jonka vaihtamista harkitsen parhaillaan. Ei sovi minulle yhtä hyvin kuin edellinen terapeuttini (jolle en pääse takaisin koska vastaanotto täynnä). Mielestäni välillä myös käyttäytyy asiattomasti. En kuitenkaan aio tehdä valitusta, koska uskon että hänestä voi olla apua toisenlaisille ihmisille kuin itse olen. Kaikki eivät vain sovi kaikille. Voimavarani ovat niin vähissä, että en todellakaan käytä niitä valitusprosessiin vaan siihen, että löydän itselleni sopivan terapeutin ja alan saada tarvitsemaani apua. Kun sopiva löytyy, tarvitsen vielä voimia siihen, että osallistun terapiaani aktiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tässä yhteydessä tiivistetään tuo ylläoleva Wikipedian Freud pläjäys, jos menet terapiaan minkä teoriapohjassa Freud on yhä vielä vahvana:
1) Terapia on aina kasvatusprosessi, varsinkin psykodynaaminen teoria lähtee siitä, että sen tehtävänä on kasvattaa keskenjäänyt persoonallisuus "psykodynaamisen teorian mukaiseen aikuisuuteen".
2) Psykodynaaminen teoria lähtee siitä, että viettiteorioiden mukaan aggressiivisuus ja vihamielisyys kuuluvat ihmisluonteeseen.
3) Psykodynaamisen psykologian mukaan ihmisen mielestä suurin osa on tiedostamatonta - psykodynaaminen teoria lähtee siitä, että prosessissa pitää ihminen saada tietoiseksi.
4) Aggressioita on eri tyyppisiä, Aggressio-frustraatioteorian mukaan aggressio on seurausta turhautumisesta eli frustraatiosta, päämäärään suuntautuneen toiminnan estämisestä tai häiritsemisestä. Aggressiivisuus on sellainen motivaatiotila ja siihen liittyvä reaktiosarja, joiden päämääränä on sen yksilön vahingoittaminen, johon ne kohdistuvat.
5) Freudin psykoanalyysi perustuu siihen, että potilas kertoo vapaasti ajatuksistaan ja terapeutti kuuntelee aktiivisesti. Psykodynaamisessa työskentelyssä terapeutti johdattelee keskustelua suuntaan, jonka uskoo paljastavan potilaansa ongelman.
6) Ympäristö opettaa yksilön joko ehkäisemään tai ilmaisemaan aggressiivisia impulssejaan.
7) Hyvä itsetunto voi johtaa aggressioon, jos henkilön itsetuntoa uhataan. Käsitykset ja asenteet aggression ja väkivallan oikeutuksesta tietyssä tilanteessa ovat yhteydessä aggressioon sellaisissa tilanteissa.
8) Reaktiivinen (puolustava) aggressio on impulsiivista käyttäytymistä, jossa yksilö reagoi vihamielisesti uhkaan tai provokaatioon. Turhauttavassa tilanteessa aktivoituu autonominen hermosto, ja yksilö räjähtää
9) Aggressio syntyy usein ulkoisesta ärsykkeestä.
Summasummarum: "Psykoterapeutti johtaa keskustelua, käytännössä siihen jonka uskoo paljastavan ongelman. Vapaata assosiaatiota ei täten ole. Psykodynaaminen teorian mukaan osan välittömien tarpeiden tyydyttämistä ei saa tehdä, koska se ei johda kestävään lopputulokseen. Oman kokemukseni mukaan siis käytännössä psykodynaamisessa terapiassa kävi näin käänteisesti: "aggressio on seurausta turhautumisesta eli frustraatiosta, päämäärään suuntautuneen toiminnan estämisestä tai häiritsemisestä".. Teorian mukaan välintöntä pahan olon purkua ei kuitenkaan saa tehdä, koska potilaan pitää ensin saada terapeutilta kyvykkyys näiden tunteiden käsittelyyn. Tämä on pitkä prosessi, jossa terapiassa ensimmäiset vuodet menevät siihen ettei turhautumista saada purettua, terapiassa turhautuu ja se eiheuttaa lisää aggressioita, mutta tätäkään ei saada purkaa, terapeutti mitätöi ja lyttää, paljastaa potilaan aidon ongelman, joka on aina lapsuudessa. Lopputulos on, että ihminen käyttäytyy aina jossain pisteessä aggresiivisesti - näin terapeutti on onnistunut, hallitsematon räjähdys, jonka terapeutti on paljastanut johtuu ihmisen kesken jääneestä persoonasta. Vaikka ihminen olisi vuosikausia pidättänyt sitä. Mutta se todellinen ongelma, jonka ihminen halusi purkaa terapiassa - ja tämän välittömän pahan olon purun keskeytyessa aina terapeutin toimesta, todellinen ongelma asettuukin ihmisen väliin. Se aggressio, mikä freudin mukaan ihmisellä aina on.
Tuottaako psykodynaaminen teoria sitä - mitä se olettaa. Minusta ehdottomasti kyllä, toivon että jonain päivänä tämän aggressioteorian kautta ymmärretään psykodynaamisen ajatus, että estämällä se välitön tyydytys ja ongelman purku - juurikin patoutetaan ihminen aggrisson partaalle, niin että purku on hallitsematon. Näin sitten kasvatetaan ihminen uusiksi ja annetaan hänelle terveempi käsitys "aggresiivisista ja pimeistä puolistaan".
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terapeutti, jonka vaihtamista harkitsen parhaillaan. Ei sovi minulle yhtä hyvin kuin edellinen terapeuttini (jolle en pääse takaisin koska vastaanotto täynnä). Mielestäni välillä myös käyttäytyy asiattomasti. En kuitenkaan aio tehdä valitusta, koska uskon että hänestä voi olla apua toisenlaisille ihmisille kuin itse olen. Kaikki eivät vain sovi kaikille. Voimavarani ovat niin vähissä, että en todellakaan käytä niitä valitusprosessiin vaan siihen, että löydän itselleni sopivan terapeutin ja alan saada tarvitsemaani apua. Kun sopiva löytyy, tarvitsen vielä voimia siihen, että osallistun terapiaani aktiivisesti.
https://asiointi.kela.fi/palvelutuottajarekisteri/
Ja sitten valitset itsellesi ehkä parhaiten sopivan suuntauksen, onko se kognitiivinen, psykodynaaminen tai analyyttinen (Freudin teoriaan pohjautuva) tai ratkaisukeskeinen vai joku muu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tässä yhteydessä tiivistetään tuo ylläoleva Wikipedian Freud pläjäys, jos menet terapiaan minkä teoriapohjassa Freud on yhä vielä vahvana:
1) Terapia on aina kasvatusprosessi, varsinkin psykodynaaminen teoria lähtee siitä, että sen tehtävänä on kasvattaa keskenjäänyt persoonallisuus "psykodynaamisen teorian mukaiseen aikuisuuteen".
2) Psykodynaaminen teoria lähtee siitä, että viettiteorioiden mukaan aggressiivisuus ja vihamielisyys kuuluvat ihmisluonteeseen.
3) Psykodynaamisen psykologian mukaan ihmisen mielestä suurin osa on tiedostamatonta - psykodynaaminen teoria lähtee siitä, että prosessissa pitää ihminen saada tietoiseksi.
4) Aggressioita on eri tyyppisiä, Aggressio-frustraatioteorian mukaan aggressio on seurausta turhautumisesta eli frustraatiosta, päämäärään suuntautuneen toiminnan estämisestä tai häiritsemisestä. Aggressiivisuus on sellainen motivaatiotila ja siihen liittyvä reaktiosarja, joiden päämääränä on sen yksilön vahingoittaminen, johon ne kohdistuvat.
5) Freudin psykoanalyysi perustuu siihen, että potilas kertoo vapaasti ajatuksistaan ja terapeutti kuuntelee aktiivisesti. Psykodynaamisessa työskentelyssä terapeutti johdattelee keskustelua suuntaan, jonka uskoo paljastavan potilaansa ongelman.
6) Ympäristö opettaa yksilön joko ehkäisemään tai ilmaisemaan aggressiivisia impulssejaan.
7) Hyvä itsetunto voi johtaa aggressioon, jos henkilön itsetuntoa uhataan. Käsitykset ja asenteet aggression ja väkivallan oikeutuksesta tietyssä tilanteessa ovat yhteydessä aggressioon sellaisissa tilanteissa.
8) Reaktiivinen (puolustava) aggressio on impulsiivista käyttäytymistä, jossa yksilö reagoi vihamielisesti uhkaan tai provokaatioon. Turhauttavassa tilanteessa aktivoituu autonominen hermosto, ja yksilö räjähtää
9) Aggressio syntyy usein ulkoisesta ärsykkeestä.
Summasummarum: "Psykoterapeutti johtaa keskustelua, käytännössä siihen jonka uskoo paljastavan ongelman. Vapaata assosiaatiota ei täten ole. Psykodynaaminen teorian mukaan osan välittömien tarpeiden tyydyttämistä ei saa tehdä, koska se ei johda kestävään lopputulokseen. Oman kokemukseni mukaan siis käytännössä psykodynaamisessa terapiassa kävi näin käänteisesti: "aggressio on seurausta turhautumisesta eli frustraatiosta, päämäärään suuntautuneen toiminnan estämisestä tai häiritsemisestä".. Teorian mukaan välintöntä pahan olon purkua ei kuitenkaan saa tehdä, koska potilaan pitää ensin saada terapeutilta kyvykkyys näiden tunteiden käsittelyyn. Tämä on pitkä prosessi, jossa terapiassa ensimmäiset vuodet menevät siihen ettei turhautumista saada purettua, terapiassa turhautuu ja se eiheuttaa lisää aggressioita, mutta tätäkään ei saada purkaa, terapeutti mitätöi ja lyttää, paljastaa potilaan aidon ongelman, joka on aina lapsuudessa. Lopputulos on, että ihminen käyttäytyy aina jossain pisteessä aggresiivisesti - näin terapeutti on onnistunut, hallitsematon räjähdys, jonka terapeutti on paljastanut johtuu ihmisen kesken jääneestä persoonasta. Vaikka ihminen olisi vuosikausia pidättänyt sitä. Mutta se todellinen ongelma, jonka ihminen halusi purkaa terapiassa - ja tämän välittömän pahan olon purun keskeytyessa aina terapeutin toimesta, todellinen ongelma asettuukin ihmisen väliin. Se aggressio, mikä freudin mukaan ihmisellä aina on.
Tuottaako psykodynaaminen teoria sitä - mitä se olettaa. Minusta ehdottomasti kyllä, toivon että jonain päivänä tämän aggressioteorian kautta ymmärretään psykodynaamisen ajatus, että estämällä se välitön tyydytys ja ongelman purku - juurikin patoutetaan ihminen aggrisson partaalle, niin että purku on hallitsematon. Näin sitten kasvatetaan ihminen uusiksi ja annetaan hänelle terveempi käsitys "aggresiivisista ja pimeistä puolistaan".
Minä kyllä ymmärrän tuon ainakin siitä näkökulmasta, että tuolla tekniikalla ihmisestä löydetään ne kehittymättömiksi jääneet psyyken osat. Mutta parantaako tuo "hallitsematon purku" mielestäsi niitä, vai miten psykodynaamisessa suuntauksessa se varsinainen hoitaminen tapahtuu?
En tiedä miksi kävisin läpi noin pitkäpiimäisen ja henkisesti raskaan prosessin, kun ymmärrän jo valmiiksi omia haasteitani ja kehityskohtiani varsin kattavasti. Kaikki eivät ole niin sokeita omalle itselleen, että tarvitsisi kiduttaa itseään vuosikaudet jotta kipupisteet paljastuvat. Haluan alusta alkaen keskittyä tiedossa olevien kipupisteiden hoitamiseen ja aktiiviseen niiden parissa työskentelyyn. Käytän ihan normaalissa elämässä kohdalleni tulevia tilanteita niiden esiin nostamiseen. Aina kun koen ikäviä tunteita, pysähdyn tutkimaan, miten ne syntyvät psyykessäni, mihin lapsuuden tapahtumiin ne tuntuvat liittyvän, ja kirjoitan havainnot muistiin. Keskustelen tapahtumista ja niiden herättämistä tunteista terapeutin kanssa. Usein sama kipeä tunne aktivoituu vastaanotolla uudestaan, kun puhun siitä, jolloin (hyvä) terapeutti pystyy ohjaamaan sen kanssa työskentelemistä. Koen tästä olevan itselleni kaikkein eniten apua.
t. 52
Oma terapeuttini (täälläkin parjattu ratkaisukeskeinen) usein kysyy minulta, että mikä olisi sellainen asia elämässäni, jota haluaisin korjata tällä käynnillä. Toki jos edellisellä kerralla jäi jonkun asian käsittely kesken, niin ehdottaa, että jatketaan siitä. Ehdottaa, ei määrää -- mulla on aina oikeus sanoa, että ei vaan tämä uusi asia olisi nyt kyllä akuutimpi, jos vaikka tarvitsen henkistä tukea että uskallan mennä hammaslääkäriin tai jotain. Lisäksi hän usein käynnin lopuksi kysyy, että puhuttiinko mun mielestä hyödyllisistä asioista ja oliko käynnistä hyötyä.
Tosi kurjaa, jos muut terapeutit ei tee tuota, että avoimesti pyytää sua kertomaan, mitkä sun ongelmat sun mielestä on.
Amen: "Kaikki eivät ole niin sokeita omalle itselleen, että tarvitsisi kiduttaa itseään vuosikaudet jotta kipupisteet paljastuvat. Haluan alusta alkaen keskittyä tiedossa olevien kipupisteiden hoitamiseen ja aktiiviseen niiden parissa työskentelyyn. Käytän ihan normaalissa elämässä kohdalleni tulevia tilanteita niiden esiin nostamiseen." ja
"jos muut terapeutit ei tee tuota, että avoimesti pyytää sua kertomaan, mitkä sun ongelmat sun mielestä on."
- Tiettyjen suuntauksien tehtävä on paljastaa vikasi ja koska tiedostamaton, niin sinut pitää saattaa tietoiseksi niistä, jotta voit parantua. Eli terapeutti johdattelee sellaisiin aiheisiin, jonka uskoo paljastavan vikasi. Käänten pahimmillaan tämä voi tarkoittaa yhteistyökyvykkään ja kiltin asiakkaan kohdalla, että asiakas vain tyydyttää terapeutin tarpeita ja ei pääse purkamaan sitä, mikä hänestä on ongelma.
Terapeutit eivät tee diagnooseja, mutta varsinkin analyyttisessä näkökulmassa esimerkiksi narsististen piirteiden hoitaminen korostuu - vaikka et saisikaan testissä korkeita piirteitä.
Tässä esimerkiksi mielenkiintoinen kirjoitus Analyyttisten menetelmien ajatuksista: "Ossi Takala: Onnea onkimassa – psykoanalyyttinen psykoterapia ja onnellisuus" http://www.psykoterapia-lehti.fi/sisallykset.htm
" ihminen kokee onnenaan tarpeiden tyydyttymisen, hänelle tuottaa epämukavuut-ta, kun ulkomaailma pakottaa hänet kieltäy-tymään siitä. Vastavuo-roisten ihmissuhteiden merkitys nousee nor-maalikehityksessä onnen ja onnettomuuden lähteenä etualalle, joka siirtyy myös transferenssissa terapiaan. ulkoapäin tulevia ärsykkeitä, jotka tunkeutuvat suojan lävitse, nimitämme traumaattisiksi. Traumaattinen kokemus käynnistää puolustuskeinot, minkä seurauksena mielihyväperiaate on aluksi toimintakyvytön. Psykoterapiassa tutkitaan ja analysoidaan terapeutin ja potilaan välillä ilmenneitä puolustuskeinoja.
Artikkelissa nostetaan esillle musta onni, joka on psykopatian ja sadismin keinoja. Samaan aikaan artikkelissa todetaan, että ihmisen pitää oppia tuntemaan kaikki puolensa ja psykoanalyyttinen terapia integroi persoonaan sitten nämä myös mustat puolet.
HERÄÄ KYSYMYS?! Että jos psykoterapialla hoidetaan narsimia, miksi ihmisen pitää ravata vuosia terapiassa oppiakseen mustan onnellisuuden, sen joka kumpuaa psykopatiasta ja sadismista? Aito onni, ei synny toisten kiduttamisesta. Vaikka omaa terapiaani voisinkin kuvata lähinnä tämmöiseksi. Kilteinkin ihminen räjähtää ja syttyy äärimmäisiin tekoihin vuosia kiusattuna. Mutta usein ihminen tuntee tämän puolensa ja osaa hallita sen. Miksi se pitäisi provosoida transferenssissa - josta vain terapeutti tietää mistä tunne kumpuaa ja keneltä se on lähtöisin.
Kyllä käsittääkseni kela tarkistaa sopimuspsykoterapeuteistaan, että ovat Valviran hyväksymiä psykoterapeutteja.
Pohjakoulutus psykoterapeutilla voi olla (ja usein onkin) muu kuin psykologi: sairaanhoitaja, lääkäri, sosiaalityöntekijä, teologi ja opettaja muun muassa voivat olla kouluttautuneet myös psykoterapeutiksi. Kuitenkin kaikkien laillistettuina psykoterapeuttina Suomessa toimivien nimet pitäisi löytyä JulkiTerhikistä, kun etsit terapeutin nimellä.
Minttuklotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeutin homma ei oo lyödä tiskiin koko arsenaaliaan vaan sinä kerrot mikä sun mielessä liikkuu ja hän etsii ja ehdottaa sulle sopivia työkaluja.Mitä oot tehnyt itse että terapia olis sulle hyödyllistä?
Puhu tästä asiasta ihmisen itsensä kanssa ennenkuin valitusta rustaat!
Miksi ne terapeutit ei voi ikinä alussa kertoa tuota että sun pitää nyt itse tässä luoda tätä terapiaa vaikka joudutkin tästä myös maksamaan. Sitä käydään pahassa tapauksessa usea vuosi ja odotetaan että terapeutti tekisi jotain ennen kuin tajutaan tämä.
Miten terapiaa luodaan itse? Olen käynyt monta vuotta kognitiivisessa terapiassa (terapeutin tausta sh) ja en ole edennyt minnekään. Puhun ongelmistani ja terapeutti kuuntelee ja saattaa antaa samanlaisia käytännön neuvoja kuin matti meikäläinen antaisi kaverilleen esim. mistä tilata muuttoauto jne. Kertoo välillä myös itsestään. Mitään kognitiivista en ole koko aikana huomannut. Koen koko touhun lähinnä tukea antavana keskusteluna, en terapeuttisena hoitona. Mulla ei ole ketään muuta jolle puhua, joten terapian lopetus on hankalaa. Kertokaa miten terapiaa ohjataan itse? Mitä voisin itse tehdä jotta hyötyisin terapiasta enemmän? Olen ajatellut terapeutin vaihtoa, etenkkn kun terapeutti on ilmaissut ettei halua käsitellä kiusaamista (mm sanonut että puhun liikaa menneestä ja kiusaamisesta, silloin kun yritin niitä käsitellä). Nyt en puhu enää mitään kiusaamisesta, mutta hankalaa kun joutuu karsimaan aiheita.
Sun kannattaa vaihtaa terapeuttia. Älä tuhlaa rahojasi. Kuulostaa siltä, että terapia tekee sulle enemmän harmia kuin hyvää. Terapeutti ei ole nyt mukana. Ei todellakaan! Terapeutti ei voi tuoda esille sanoin tai elein, ettei jostain aiheesta enää puhuttaisi. Minulla oli sama tilanne ja minun piti karsia puheenaiheita terapeutin vuoksi. Terapeutti oli psykologi ja ratkaisukeskeinen terapeutti, joten koulutuksestakaan ei ollut kysymys. Mut pointti oli että tuo ei kuulosta hyvältä. Hyvä terapeutti pitää koko ajan keskustelun "hanskassa" ja kysyy ns vakavia kysymyksiä. Parisuhteesta:oletteko mielestäsi erkaantuneet? Esittää tarkemmin kysymyksiä. Ja asiasta puhutaan ja ja kun mennään sivupoluille niin palauttaa aiheeseen kun huomaa etä sinulla on muutakin sanottavaa. Aiempi terapeuttini psykologi myös, ei osannut tätä yhtään vaan tarttui aivan hölmöihin yksityiskohtiin. Ehdin puhua yksinpuhelua vuoden, kunnes tajusin ettei tämä johda mihinkään. Ratkaisukeskeinen terapia on mielestäni todella huono viitekehys: vaikeat asiat yritetään välisin kääntää kivoiksi. Mikä ei vaan onnistu. Asiat muuttuvat pitkän ajan kuluessa ja mielikuva jostakin epämiellyttävästä muuttua positiiviseksi. Ratkaisukeskeinen terapia ei sovellu pitkään kuntoutukseen. Analyyttinen ja traumaterapia sopivat. Hyvässä terapiassa luot itselle uuden elämäntarinan johon kuuluu ne kipeätkin asiat. Jolloin voi jossaim vaiheessa kyetä elämään niin että suhtautuu kriiseihin ym hieman neutraalimmin tai tyynemmin. Kipu ei häviä muuttaa kyllä muotoaan.
Miksi toistat itseäsi?
Tuo esimerkkisi on juuri väärä kysymys. Se on johdatteleva ja suljettu. Juu, ollaan me erkaannuttu.
Alue: Aihe vapaa
Sun kannattaa vaihtaa terapeuttia. Älä tuhlaa rahojasi. Kuulostaa siltä, että terapia tekee sulle enemmän harmia kuin hyvää. Terapeutti ei ole nyt mukana. Tuo ei kuulosta hyvältä. Hyvä terapeutti pitää koko ajan keskustelun "hanskassa" ja kysyy ns vakavia kysymyksiä. Parisuhteesta:oletteko mielestäsi erkaantuneet? Esittää tarkemmin kysymyksiä. Ja asiasta puhutaan ja ja kun mennään sivupoluille niin palauttaa aiheeseen kun huomaa etä sinulla on muutakin sanottavaa. Ratkaisukeskeinen terapia on huono viitekehys: vaikeat asiat yritetään välisin kääntää kivoiksi. Mikä ei vaan onnistu. Asiat muuttuvat pitkän ajan kuluessa. Ratkaisukeskeinen terapia ei sovellu pitkään kuntoutukseen. Analyyttinen ja traumaterapia sopivat. Hyvässä terapiassa luot itselle uuden elämäntarinan johon kuuluu ne kipeätkin asiat. Jolloin voi jossaim vaiheessa kyetä elämään niin että suhtautuu kriiseihin ym hieman neutraalimmin tai tyynemmin. Kipu ei häviä muuttaa kyllä muotoaan.