Lue keskustelun säännöt.
Peruskoulunsa päättävistä suomalaisnuorista peräti 11 prosenttia kuuluu ryhmään, jolla ei ole riittävää luku- ja kirjoitustaitoa
11 prosenttia ikäryhmästä on noin 6 000 nuorta. Se on aika paljon ja luku- ja kirjoitustaidoton nuori ei selviydy toisen asteen koulutuksessa.
Milloin tämä tilanne on mennyt näin pahaksi että noin suuri osuus suomalaisista ei opi kunnolla lukemaan vai onko nuo sitten niitä "suomalaisia"?
Helppohan se on syyttää pelejä, mutta tuntuu noilta unohtuvan se että pelejä pelattiin jo 10v sitten hyvin paljonkin ja ei ollut noin paljoa ongelmatapauksia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005392739.html
Kommentit (452)
Juu 10 vuotta sitten pelattiin pelejä, mutta muutokset ovatkin sellaisia että ne tapahtuvat pikkuhiljaa. 10 vuotta sitten pelattiin pelikonsoleilla ja tietokoneilla, mutta nyt kännykät ja padit ovat niiden rinnalla.
Luku- ja kirjoitustaidon toimitus johtuu puhtaasti siitä että lapset eivät enää lue kirjoja eikä pienille lapsille lueta. Jo yksivuotiaalle tungetaan se saakelin kännykkä käteen. Kerran näin tilanteen jossa lapselle ei kelvannut muu kuin se äidin kännykkä. Ei kelvannut lelut. Äiti tarvitsi puhelinta ja alkoi hirveä huuto. Monesti näkee tilanteita joissa lapsi kysyy jatkuvasti että saako pelata puhelimella/katsoa videoita. Lapset opetetaan jo pienestä sen elektroniikan maailmaan. Sitten niiden käyttö lisätään myös opetukseen. Kouluissa ei taida olla enää viikoittain toistuvaa lukutuntia mikä oli ennen?
Ei sitä uskonut vielä vähän aika sitten että Suomessa voidaan todeta että täällä on luku- ja kirjoitustaidottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kumma ettei sitä kännyköiden tuontia kouluun voi yksinkertaisesti kieltää. Ne lapset ei ihan oikeasti niitä tarvitse koulupäivän aikana. Sitten jossain 15 ikävuoden tietämillä voi asian ottaa uudelleen harkintaan.
Ei tarvitse harkita koko kouluaikana. Kännykät kiellettävä kokonaan, ellei niitä käytetä käsiteltävän aiheen tiedonhankintaan tai prosessointiin. Muuhun niitä ei tunneilla tarvita, joten käytönkin voi kieltää.
Itse asiassa kännykät olisi syytä kieltää myös töissä muuten kuin työasioiden hoitamiseen. Viime aikoina töihin tullut nuoriso roikkuu puolet työajasta somessa. Loppu aika menee someilmiöiden setvimiseen. Keskittymiskyky työhön hipoo nollaa. Ties monelleko on annettu kenkää viime vuosina koeajalla, kun vaatimus töiden hoitamisesta ei mene someaddiktion ohi.
Olen aika lailla samaa mieltä, että niitä kännyköitä ei ihan koko ajan tarvita mihinkään. Mutta huvittaa nämä lausahdukset, että ikään kuin vanhemmat tyrkyttäisivät kännyköitä lapsille ja sitten ollaan koulussa pulassa. Meidän lapselle piti nimenomaan ostaa älypuhelin, kun meni yläkouluun. Se on siellä käytännössä pakollinen. Muuten en tiedä, olisinko ostanut. Se on se digiloikka nääs.
Näin juuri! Ainakin Helsingissä digiloikka on loikattu oppilaiden omien laitteiden varassa ja jos kaikki oppilaat jättäisivät älylaitteensa kotiin, ei digioppimista enää voitaisi luokissa tehdä. Itse pitäisin tätä seurausta vain positiivisena.
Joo, alakoulussa lapsi sai vielä katsoa jutut koulun tai kavereiden laitteilta, mutta yläkoulun totuus hyppäsi silmille jo ennen sen alkua terveydenhoitajan tarkastuksessa. Hän hämmästeli, kun lapsella ei ollut omaa puhelinnumeroa ja siitä hän siunailemaan, että kyllä se on sen wilmankin takia pakko olla. Syksyn alussa lapsella ei vielä ollut puhelinta ja kun piti tehdä tehtäviä puhelimella ja lapsi sanoi asiasta, opettaja syytti tätä vain valehtelusta ja laiskottelusta. Että tuli sanoma selväksi. Toinen lapseni on vielä alakoulussa ja on koulunsa ainoa, jolla ei ole puhelinta. Taitaa olla joululahjaksi tulossa. Tuolla yläkoulussa ainakin matematiikan opetus suoritetaan niin, että oppilaat katsovat puhelimelta videoita, joissa opetetaan laskemaan, opettaja ei enää opeta. On ryhmätyötä ja itsenäistä vastuun kantamista. Kivan kuuloista, mutta sitten on näitä oppilaita, kuten oma poikani, jolla ne rahkeet eivät ihan riitä vielä. Kas kun kaikki eivät ole yläkoululaisena vielä aikuisen tasolla. (Ja mitä olen aikuisten someilua sun muuta seurannut paljolti sivusta niin ei ole aikuisen tasolla moni aikuinenkaan eli ei se digi annakaan keskittymis- ja harkintakykyä, kas kummaa.)
Vierailija kirjoitti:
Ei ruutuaika ole ongelma. Ongelman aiheuttaa se, mitä muuta lapsi tekee tai jättää tekemättä ja se mitä siellä ruudulla tehdään ja katsotaan. Pelit voivat olla hyvinkin kehittäviä ja lapset oppivat nopeasti vieraita kieliä ja uusia asioita katsomalla vaikka itseään kiinnostavia videoita. Jos tämän lisäksi lapsi myös lukee tai hänelle luetaan, niin normaali lapsi kehittyy ihan tavalliseksi aikuiseksi. Mutta jos lapsen kehityksessä on ongelmia, niin vääränlainen ruudun tuijotus voi lisätä ongelmia. Saman on tosin aiheuttanut aikaisemmin telkkari, sarjakuvalehdet tai käpylehmät. Ruutuaika käsitteenä on liian helppo syntipukki asioihin.
Tuskin nyt sentään käpylehmät. Niiden rakentelu ja niillä leikkiminen sentään vaativat ajatustyötä, silmän ja käden toimimista päämäärän eteen ja mielikuvitusta leikkiä aikuisten maailmaa jäljittelevää karjanhoitoa. Niistä on hyvä edetä legojen kautta pienoismallien rakenteluun, kun ikää karttuu.
Kyse on luetun ymmärtämisestä.
Osaavat lukea, mutta eivät tajua sisältöä.
Vähän kuin lukisit paperilta sinulle vierasta kieltä, luet sitä, muttet tajua siitä mitään.
Mä juttelin juuri viikonloppuna kahden luokiossa kolmatta vuotta opiskelevan nuoren (tyttö ja poika) kanssa. Molemmat pärjää ihan keskiverrosti opinnoissa, ja kummankin tavoitteena on jatkaa vielä amk:hon lukion jälkeen. Toinen niistä ei ollut lastenkirjojen jälkeen lukenut eläessään yhtä kirjaa kokonaan ja toinenkin vain muutaman. Kaikki koulussa "pakkoluettavatkin" kirjat ne oli jättäneet kesken. Molemmat ihan etnisesti suomalaisia, ei mitään maahanmuuttajia. Kuulemma kukaan niiden kavereistakaan ei vapaaehtoisesti lue kirjoja tai edes seuraa uutisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsi jolla on lukemiseen ja samalla kirjoittamiseen vaikuttava ominaisuus. Se on tiedetty ekasta luokasta lähtien ja johtuu vammautumisesta. Lapsella on hyvä muisti ja hoksottimet eli pärjää yläasteellakin sillä. Itse olen aivan epätoivoinen, koska tiedän että lapsi lukee kuin ekaluokkalainen. Mitä ihmettä voin tehdä? Koulu ei reagoi koska lapsi on keskiverto. Osaa puhua ruotsia ja englantia ja sen verran lukea ja kirjoittaa että selviää kokeista. Lukemista harjoitellaan kotona, mutta se ei kehity. Niin hän on tilastoissa lukutaidoton. Tähän asti keskiarvo on yli 8, vaikka lukutaito on alkeellinen. Se että kuuluu tuohon tilastoon ei tarkoita, että olisi jotenkin syrjäytynyt tai idiootti.
Johan esitetään yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostelkaa lapsille kirjoja pelejen sijasta.
Hesarin alkuperäisessä artikkelissa oli kaksi esimerkkinuorta, molemmille oli luettu paljon pienenä,ja molempien kotona oli paljon kirjoja. Lisäksi molempien vanhemmat harrastivat lukemista ja olivat patistaneet lapsiaan kirjojen pariin. Silti molemmilla oli ongelmia hahmottaa tekstiä. Tässä on nyt kyse ongelmasta joka ei ratkea niillä ensimmäisillä mieleen tulevilla työkaluilla.
Lisäksi jutussa mainittiin, että ulkomaalaistaustaisten osuus lukiongelmaisista on noin 1-2%. "Pientä" ongelmaa lukemisessa esiintyy palstallakin...
Luen itse paljon, olen aina lukenut paljon siitä lähtien kun lukemaan opin. Mieheni perheessä on luettu paljon. Meillä on hyllyittäin kirjoja, tulee sanomalehtiä ja on luettu lapsille paljon, ostettu kirjoja ja saaneet niitä lahjaksi. Lopputulemana kaksi yläkoululaista joita lukeminen ja kirjat ei kiinnosta pätkääkään, ainoastaan pelit ja some.
Suutarin lapsella ei ole kenkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostelkaa lapsille kirjoja pelejen sijasta.
Hesarin alkuperäisessä artikkelissa oli kaksi esimerkkinuorta, molemmille oli luettu paljon pienenä,ja molempien kotona oli paljon kirjoja. Lisäksi molempien vanhemmat harrastivat lukemista ja olivat patistaneet lapsiaan kirjojen pariin. Silti molemmilla oli ongelmia hahmottaa tekstiä. Tässä on nyt kyse ongelmasta joka ei ratkea niillä ensimmäisillä mieleen tulevilla työkaluilla.
Lisäksi jutussa mainittiin, että ulkomaalaistaustaisten osuus lukiongelmaisista on noin 1-2%. "Pientä" ongelmaa lukemisessa esiintyy palstallakin...
Luen itse paljon, olen aina lukenut paljon siitä lähtien kun lukemaan opin. Mieheni perheessä on luettu paljon. Meillä on hyllyittäin kirjoja, tulee sanomalehtiä ja on luettu lapsille paljon, ostettu kirjoja ja saaneet niitä lahjaksi. Lopputulemana kaksi yläkoululaista joita lukeminen ja kirjat ei kiinnosta pätkääkään, ainoastaan pelit ja some.
Suutarin lapsella ei ole kenkiä.
Miten suhtaudutte noihin peleihin ja someen te, jotka luette paljon ja olette lukeneet myös lapsille? Mekin luetaan paljon ja olemme lukeneet myös lapsille.
Peleihin meillä on ollut aina tiukka linja eli käytännössä ei ole pelattu ollenkaan. Kännykät ja some-kanavat lapset saivat käyttöönsä yläkoulussa, mutta niidenkin käyttö on hyvin rajoitettua.
Lapset lukevat älyttömän paljon. Varsinkin nuorempi, joka on romaanien suurkuluttaja. Vanhempi lukee kevyempää, paljon sarjista ja mangaa, mutta myös niitä romaaneja.
Aikanaan pelaaminen ja some olisivat kiinnostaneet, mutta se meni ohi ja nyt ei enää kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat syyt löytyvät kotikasvatuksesta, mutta koululla on myös vaikutusta. Ihan mutulla heitän seuraavat suoraan koulusta johtuvat syyt:
- Tarkkisten ja apukoulujen lopettaminen ja ongelmaoppilaiden inkluusio normiluokille ilman riittäviä lisäresursseja.
- Kurinpidon höltyminen kouluissa, mistä johtuen luokissa on aiempaa rauhattomampaa (ei istuta paikoillaan vaan vaellellaan luokassa, yksi räplää kännykkää ja toinen katsoo Netflixiä äänet päällä, yhdellä on hojks joka antaa luvan leikkiä pikkuautoilla pulpetin alla).
- Koulun vaatimustason madaltuminen, joka näkyy äidinkielen tunneilla esimerkiksi siinä, ettei kaikissa luokissa edellytetä edes yhden kaunokirjallisen teoksen lukemista per lukukausi.
- Oppilasjohtoisen opiskelun lisääntyminen ja ryhmätyöt, jotka mahdollistavat löysäilyn.
- Koulukulttuuri, jossa akateemisia taitoja ja menestystä ei arvosteta, vaan kehut ja stipendit annetaan sille, joka on pöljäillyt vähemmän kuin edellisenä vuonna, joka osaa laittaa ruuantähteet bioastiaan tai jolla on eniten kavereita.
- Jatkossa oppimistuloksiin tulee vaikuttamaan arvostelun muuttuminen sanalliseksi itsearvioinniksi, jossa korostetaan positiivisia puolia ja negatiiviset seikat peitetään vaikeaselkoisin korulausein. Huonosti lukevan oppilaan vanhemmat ovat todennäköisesti myös huonoja lukijoita, eivätkä he välttämättä edes ymmärrä sanallista palautetta eivätkä saa riittävän aikaisin tietoa siitä, että lapsen osaaminen on täysin riittämätöntä.
Myönnän, että koulussa on ongelmia, mutta lähtisin liikkeelle kuitenkin kodeista. Ap viittasi ilmeisesti HS:ssa julkaistuun artikkeliin, jossa eri äidinkielen opettajat kertoivat yleisestä kirjoitus- ja lukutaidon laskusta.
Kaikki lähtee siitä, että lapselle luetaan paljon ja häntä kannustetaan kotona lukemaan ja kirjoittamaan. Lapsille ei kotona lueta yhtä paljoa kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Lasten kanssa täytyy myös keskustella lukemasta ja rakentaa siten aktiivisesti lasten sanavarastoa. Tämä mainittiin myös artikkelissa ongelmaksi eli lapset ja nuoret eivät keskustele enää samalla tavalla keskenään kuin ennen. Tilalle on tullut lyhyt viestittely ja kommunikaatio eikä oikeinkirjoituksella ei ole enää merkitystä.
Perheiden kesken on huikeita eroja, millaisia eväitä lapset saavat matkaan. Esimerkiksi vanhempiensa kautta parempaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvat lapset kuulevat enemmän erilaisia sanoja ja heille ylipäätään puhutaan enemmän kuin matalampaan ryhmään kuuluvat lapset.
Mutta ei, vika on aina koulussa. Ei perheissä, ei vanhemmissa, ei yhteiskunnassa, ei normeissa ja arvoissa vaan aina koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat syyt löytyvät kotikasvatuksesta, mutta koululla on myös vaikutusta. Ihan mutulla heitän seuraavat suoraan koulusta johtuvat syyt:
- Tarkkisten ja apukoulujen lopettaminen ja ongelmaoppilaiden inkluusio normiluokille ilman riittäviä lisäresursseja.
- Kurinpidon höltyminen kouluissa, mistä johtuen luokissa on aiempaa rauhattomampaa (ei istuta paikoillaan vaan vaellellaan luokassa, yksi räplää kännykkää ja toinen katsoo Netflixiä äänet päällä, yhdellä on hojks joka antaa luvan leikkiä pikkuautoilla pulpetin alla).
- Koulun vaatimustason madaltuminen, joka näkyy äidinkielen tunneilla esimerkiksi siinä, ettei kaikissa luokissa edellytetä edes yhden kaunokirjallisen teoksen lukemista per lukukausi.
- Oppilasjohtoisen opiskelun lisääntyminen ja ryhmätyöt, jotka mahdollistavat löysäilyn.
- Koulukulttuuri, jossa akateemisia taitoja ja menestystä ei arvosteta, vaan kehut ja stipendit annetaan sille, joka on pöljäillyt vähemmän kuin edellisenä vuonna, joka osaa laittaa ruuantähteet bioastiaan tai jolla on eniten kavereita.
- Jatkossa oppimistuloksiin tulee vaikuttamaan arvostelun muuttuminen sanalliseksi itsearvioinniksi, jossa korostetaan positiivisia puolia ja negatiiviset seikat peitetään vaikeaselkoisin korulausein. Huonosti lukevan oppilaan vanhemmat ovat todennäköisesti myös huonoja lukijoita, eivätkä he välttämättä edes ymmärrä sanallista palautetta eivätkä saa riittävän aikaisin tietoa siitä, että lapsen osaaminen on täysin riittämätöntä.
Myönnän, että koulussa on ongelmia, mutta lähtisin liikkeelle kuitenkin kodeista. Ap viittasi ilmeisesti HS:ssa julkaistuun artikkeliin, jossa eri äidinkielen opettajat kertoivat yleisestä kirjoitus- ja lukutaidon laskusta.
Kaikki lähtee siitä, että lapselle luetaan paljon ja häntä kannustetaan kotona lukemaan ja kirjoittamaan. Lapsille ei kotona lueta yhtä paljoa kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Lasten kanssa täytyy myös keskustella lukemasta ja rakentaa siten aktiivisesti lasten sanavarastoa. Tämä mainittiin myös artikkelissa ongelmaksi eli lapset ja nuoret eivät keskustele enää samalla tavalla keskenään kuin ennen. Tilalle on tullut lyhyt viestittely ja kommunikaatio eikä oikeinkirjoituksella ei ole enää merkitystä.
Perheiden kesken on huikeita eroja, millaisia eväitä lapset saavat matkaan. Esimerkiksi vanhempiensa kautta parempaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvat lapset kuulevat enemmän erilaisia sanoja ja heille ylipäätään puhutaan enemmän kuin matalampaan ryhmään kuuluvat lapset.
Mutta ei, vika on aina koulussa. Ei perheissä, ei vanhemmissa, ei yhteiskunnassa, ei normeissa ja arvoissa vaan aina koulussa.
Pahoitteluni, onnistuin sitten kokonaan missaamaan sen, että tosiaan mainitsit kotikasvatuksen olevan suurin syy. T. Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisköhän lakiin pistää, että kännykät lukkojen taakse opetuksen ajaksi?
Ei voida, koska digiloikka.
Poika luki akuankkoja ja pelasi paljon. Äikästä kirjoitti E:n . Tosin luonnontieteet meni paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, eli lapsille luetaan kotona ja lapset lukevat kirjoja, mutta silti takkuaa.
Kuinka paljon lapset kirjoittavat käsin kotona tai ylipäätään yhtään missään muuallakaan koulun ulkopuolella? Sekin vaikuttaa kirjoittamisen osaamiseen ja varmasti myös lukemisen osaamiseen.
Tätähän on myös tutkittu, käsin kirjoittamalla asiat menee muistiin paljon paremmin kuin koneella kirjoittamalla. Käsin tekemällä asiat menevät muistiin paremmin. Lihasmuisti auttaa tässä.
Nykylapset eivät tiedä mikä on kirje. He eivät kirjoita aineita käsin.
Ainoat, ketkä kirjoittaa käsin, ovat graffitimaalarit.
Tässä yksi näkökulma.
Lisäksi lapset eivät kestä hetkeäkään tylsää hetkeä. Välittömästi pitäisi olla video pyörimässä.
Viekää se lapsi sähköttömälle mökille ilman puhelinta. Vain kynä ja paperia, kirjoja ja vaikka pelikortit sekä nikkarointivälineet. Tekee hyvää tehdä käsillä asioita. Unohdetaan se e-urheilu vähäksi aikaa. Mielikuvitus paranee ja käsitys omasta osaamisesta. Eihän se oma osaaminen voi parantua, kun kaikki on tehty valmiiksi.
Geenit perseestä; surkea alaluokka lisääntyy eniten keskenään. Ympäristöllä pilataan loppukin vähä, uusperhekuviot ihan sekaisin jne. Sitten haetaan ADHD-ym. diagnoosi ja lykätään lääkkeet...
Uskallan oikeasti veikata että syynä on se, että otannassa yhä useampi on Suomea vasta toisena kielenä käyttäviä mikä aiheuttaa tilastovääristymän. Maahanmuutto on lisääntynyt, ja näin on lisääntynyt kielitaidottomuus. Samalla tapaa omana kouluaikanani 90-luvulla oli tapauksia jotka eivät vain oppineet lukemaan kunnolla, mutta heille resursoitiin tukiopetusta tai jätettiin luokalle opiskelemaan enemmän. Nykyisin päästettäisi läpi koska yhdelläkään koululla ei ole varaa järjestää tukiopetusta ja luokalle jättäminen taitaa olla äärimmäisen harvinaista nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Poikalapset ovat keskimäärin ihan hunningolla. Epäkohteliaita riehujia, joilta ei odoteta mitään. Käydään usein kirjastossa lapsen kanssa ja jostain syystä 3/4 siellä hengaavista (pikku)lapsista on tyttöjä.. eli poikia ei jostain syystä haluta tuoda kirjastoon? Turha syyttää koulujärjestelmää, kun vika on kasvatuksessa. Poikien annetaan sekoilla ja elämöidä koska "pojat on poikia". .. jostain syystä myös instrumentteja soittavia poikia on tosi vähän. Jos selaat musaopiston konserttiesiintyjiä, niin ylivoimaisesti suurin osa tyttöjä.
Harmittaa poikien puolesta, joihin ei panosteta ja joiden annetaan repsahtaa jo taaperoiässä. Vaikea tyttöjen löytää aikuisiässä enää kunnon puolisoita itselleen.
Ihan kuin tyttöjä kiinnostaisi kirjastossa viihtyvät fiksut pojat?
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan hyviä uutisia meidän pojjaalle, joka sentään lukeakin osaa..
Kyse ei ole mekaanisesta lukemisesesta vaan siitä, että ei ymmärrä lukemaansa sisältöä eikä osaa vastata sen pohjalta kysymyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikalapset ovat keskimäärin ihan hunningolla. Epäkohteliaita riehujia, joilta ei odoteta mitään. Käydään usein kirjastossa lapsen kanssa ja jostain syystä 3/4 siellä hengaavista (pikku)lapsista on tyttöjä.. eli poikia ei jostain syystä haluta tuoda kirjastoon? Turha syyttää koulujärjestelmää, kun vika on kasvatuksessa. Poikien annetaan sekoilla ja elämöidä koska "pojat on poikia". .. jostain syystä myös instrumentteja soittavia poikia on tosi vähän. Jos selaat musaopiston konserttiesiintyjiä, niin ylivoimaisesti suurin osa tyttöjä.
Harmittaa poikien puolesta, joihin ei panosteta ja joiden annetaan repsahtaa jo taaperoiässä. Vaikea tyttöjen löytää aikuisiässä enää kunnon puolisoita itselleen.
Ihan kuin tyttöjä kiinnostaisi kirjastossa viihtyvät fiksut pojat?
Mieheni on DI, joka lukee mielellään... kyllä kiinnostaa.
Meillä sama juttu. Luin esikoiselleni valtavia määriä, kun hän oli pieni. Siis tunteja päivässä, hän rakasti sitä yli kaiken. Myöhemmin olen asiaa vähän hämmästellyt, sillä koululaisena kiinnostus kirjoihin lopahti täysin. Edelleenkin hänellä on todella hyvä sanavarasto ja hän oppii kieliopin helposti, ei tee juuri lainkaan kirjoitusvirheitä, mutta romaanien lukeminen on ihan tervanjuontia. Ja siis hän on hyvä lukemaan ja ymmärtää lukemansa, ei siinä mitään, mutta itse kirja- ja kielihulluna olen joutunut myöntymään ja ajattelemaan, että ei sitä kiinnostusta pakolla kenenkään päähän saa. Jälkiviisaasti sanoisin, että oli tosi hyvä, kun luin hänelle niin valtavasti, sillä siitä nuo taidot varmasti kumpuavat. Silloin ei älylaitteita juuri ollutkaan ja edelleenkin suositan, että pitäkää lapset niistä erossa niin pitkään kuin ikinä mahdollista, että sinne päähän ehtii juurtua muutakin kuin sometaitoja. Mutta oikeasti: meitä ihmisiä on moneen junaan, enkä ymmärrä, että jokaisen olisi pakko rakastaa lukemista. Luulisi, että tekstinymmärtämistä niihin kuuluisiin Kelan lomakkeisiin oppii muutenkin kuin lukemalla monisataasivuisia romaaneja. Eli tsempataan lapsia saavuttamaan tietty minimitaso, mutta sen jälkeen kukin harrastakoon mitä itse haluaa.