Mitä eläintä pelkäät?

Koiraa ja aivan älyttömästi.

Kierrän puoli kilometriä ylimääräistä lenkkiä, etten törmäisi erään naapurin saksanpaimenkoiraan, joka on usein karannut aitauksestaan kotoväen poissaollessa. Koira päivystää silloin pyörätiellä.

Myös kytketyt koirat pelottaa.

Ihmistä

Hevosta

Karhu, vaikka punkista saatu borrelioosi taitaa olla todennäköisempi tappaja.

Hämähäkkejä. Niillä on monta karvaista jalkaa ja vähintään yhtä monta mulkosilmää. Yök. Lamaannun täysin kun näen hämpyn, (suorastaan halvaannun) tai sitten panikoin hysteerisesti. Reaktio vaihtelee sen mukaan onko hämis iso, liikkuuko se jne.

Hiiri on kyllä pahin , kiljun hulluna sen nähdessäni.

Mikään ei ole niin inhottavan näköinen.

Karhu.. En tiedä miten reagoisin jos näkisin sen metsässä. Menisin varmaankin aivan paniikkiin koska pelkäisin että se hyökkää päin. En osaa täysin sisäistää että meidän metsissä elää suurpetoja kun usein säpsähdän jo irti olevaa koiraa. Olisi mielenkiintoista päästä tarkkailemaan johonkin turvalliseen (bunkkeriin?) karhuja, susia tai hirviä.

Ampainen

En mitään enkä ketään missään.

Vierailija kirjoitti:

Näin Suomen oloissa pelkään jo rottaa. Ja kammoan. 

Sama tällä, lisäksi pelkään karhuja. Ne voivat hyvinkin pentujen tullessa suhtautua ihmisiin vihamielisesti-Jopa käydä kimppuun.

Käärmeet. Kerran olin koiran kanssa lenkillä ja yhtäkkiä rannassa kävellessäni tajusin että rantakivet on täynnä käärmeitä :D sydän hyppäsi kurkkuun ja juoksin pakoon. Sen jälkeen tulee vähän paha olo jo jostain käärmeiden kuvista :D

Hämähäkit mainittiin jo. Meinasin kesällä heittää koko pikkulapseni mereen kun hellehatussaan oli iso musta hämähäkki. Tiedän, ettei Suomessa ole hämähäkkilajeja joita tarvitsisi pelätä ja jos sellainen päälle kävisi niin kyllä minä vahvempi olisin :D.

Vähän perustellummin pelkään punkkeja (borrelioosi). Silloin kun koulumatkani varrella, kaupungissa, oli havaittu karhu keskellä talvea pelkäsin törmääväni siihen otukseen. Nyt en ole vuoskausiin pelännyt karhuja edes marjametsällä ollessani kun niistä ei ole ollut havaintoja. Jossain vaiheessa pelkäsin susia, kun takapihalla (maalla) oli suden jälkiä ja naapurin koiralle uhittelivat, eikä isännän mukaan susipelännyt edes vaikka viereen ampui. Nyt asun aivan muualla ja suurin eläinpelkoni on tuo hämähäkki, tosin niitäkin voin luonnossa kaikessa tyyneydessä näyttää lapselleni mutta ai kamala jos se hämähäkki onkin iholla tai asunnossa! Ärsyttävää :D.

Sankarimetsästäjän tapaaminen metsässä voisi alkaa kuumottaa. Pelottava eläin kaikin puolin.

Pelkään joskus, että törmään karhuun metsässä. Hyi, voin kuvitella, että en tietäisi yhtään mitä pitäisi tehdä. Ei haluaisi tehdä mitään, mikä kiinnittäisi karhun huomion. Toinen on juuri punkki, ne on vaan niin inhottavia ja pieniä, että saattavat ehtiä ottaa ihosta kiinni jos ei heti huomaa.

Olen tavannut karhun ja jännittävää oli mutta en pelännyt. Katseli silmiin lempeästi hitaasti löntysteli pois. Niillä on kaikilla niin erilainen naama. Tällä oli rinkulat silmien ympärillä, söpö oli!

En pelkää luonnoneläimiä. Koiria pelkään eniten eläimistä, ihan riittävän monta kertaa on "ihan kiltti" koira purrut tai yrittänyt purra minua. Ja en ole todellakaan yrittänyt itse niitä lähestyä tai koskea.

Juhlapaikanhakijat tai joukko sellaisia.

Yökiitäjää ja isoa hämähäkkiä. Miksi? Kumpikaan näistä ei ole vaarallinen. Niissä on jotain symbolisesti pelottavaa: visuaalinen olemus, vaimeat äänet, liikekieli...

Sitten taas, jos ajatellaan oikeasti vaarallisia eläimiä, niin toki pelkäisin niitä kaikkia oikeastaan: karhu, hai, krokotiili, kalkkarokäärme...

Käärmeitä pelkään jo sydänvikaisen koirani puolesta. Meinattiin kesällä kävellä päälle. Saatiin kauan hätistää käärmettä pihateiltä pois, että päästiin ohi. Ei meinannut millään lähteä, sihisi vain ja sitten katosi heinikkoon. Sen jälkeen pihatiellä kyllä mentiin katse tiukasti maassa.

Kissoja pelkään yli kaiken kun ovat niin arvaamattomia. Samoin lintuja jos tulevat liian lähelle.