Lue keskustelun säännöt.
Mies alkoi puhumaan avioliitosta - en halua naimisiin
Olen ollut mieheni kanssa nyt 3,5 vuotta ja mies on alkanut tuomaan esille avioliittoa. Olen aina kuvitellut, ettei kumpikaan meistä halua naimisiin, joten olin melko järkyttynyt ja vältellyt aihetta. Olen sanonut, etten näe avioliittoa tulevaisuudessani.
En ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Se ei liity mieheeni millään tavoin, mutta en näe itseäni kenenkään vaimona. Syitä tähän on useita
- Olen aina ollut itsenäinen, rakentanut oman uran, omaisuuden (ei huimaa päätä, mutta jotain), matkustan yksin ja kaipaan omaa tilaa
- Olen ylpeä, että olen tyttöystävä enkä vaimo. Vaimous olisi itselleni painajainen
- En tarvitse taloudellista sopimusta, mitä avioliitto on
- Avioliitto tuntuu taakalta ja turhalta kaikin puolin..
Ainoa hyöty mitä keksin on perintö. Että jos kuolen niin kuka saa perinnön, koska suunnittelemme kyllä lasta. Kuinka paljon olisi perintövero, jos testamenttaan puolet miehelle?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
... ihminen on joissakin tilanteissa väkisinkin riippuvainen muista ihmisistä. Naimisiin menemällä varmistaisin, että mahdollisimman monissa noista tilanteista olisin ensisijaisesti riippuvainen miehestäni ja hän minusta - sen sijaan että olisimme riippuvaisia meille vähemmän läheisistä ja tärkeistä ihmisistä.
Yleisellä tasolla jokainen meistä on kaiken aikaa riippuvainen toisista ihmisistä, tavalla tai toisella. Mikäli muuta kuvittelee, on vähän lapsellinen tai ei ole ajatellut asiaa loppuun saakka. Jopa erakkona yhteiskunnan ulkopuolella elävä ihminen on riippuvainen muista ihmisistä; vähintään siinä mielessä, että muut ihmiset antavat hänen olla rauhassa. Erakon kokemus on todennäköisesti se, että toiset ihmiset eivät merkitse hänelle mitään, tai merkitsevät hyvin vähän. Kuitenkin jo tällainen negaatio pitää sisällään sen, että erakoitunut ihminen reagoi nimenomaan suhteessa toisiin ihmisiin, eli hän on riippuvainen toisista ihmisistä. Mikäli erakko olisi ainoa ihminen maailmankaikkeudessa, hän ei olisi erakko.
Sen sijaan parisuhteen tasolla ajatus siitä, että itse päättää, kenestä haluaa olla eniten riippuvainen, on minusta järkevä. Miksi tosiaan haluaisin jossakin kriisitilanteessa olla enemmän riippuvainen itselleni vähemmän merkityksellisistä ihmisistä, kun voin valita sen kaikkein merkityksellisimmän... ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Miksi miehen tulisi joustaa tässä, etkä sinä? ja jos kaipaat omaa tilaa niin ei lapsikaan ole mikään järkevä vaihtoehto, sitä omaa tilaa ei ole enää lapsen tulon myötä.
Jos kyseessä on asia, joka vaatii kahdelta ihmiseltä aktiivista toimintaa, ja toinen ei halua siihen ryhtyä, niin totta kai ”haluaja” joutuu luopumaan. Eihän toista voi pakottaa eikä painostaa tekemään sellaista, jota hän ei halua. Vai säälistäkö pitäisi mennä naimisiin, vastoin omaa tahtoa?
Ap, voisitteko naimisiinmenon sijaan mennä kihloihin?
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei mikään syvemmän seurustelun taso tai välimuoto seurustelun ja avioliiton välistä.
Ei taas tätä vuoden 1929 avioliittolakiin perustuvaa ankeutusta...
”Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. Joka ei sitä tee, vetäköön sakkoa kultakin vuodelta [talarin], ja istuttakoon kuitenkin niinkuin on sanottu, jollei havaita, että humalistoa ei voi siihen istuttaa taikka siinä voimassa pitää.”
Tuo on toinen esimerkki säännöksestä, joka on muodollisesti voimassa, mutta jota ei enää sovelleta, koska se on tosiasiallisesti vanhentunut. Vastaavasti on käynyt kihlauksen alkuperäisen määritelmän kanssa. Eli kihlautukaa iloisin mielin ja unohtakaa häähapatus. Rakastakaa toisianne!
Mikä tää lakijuttu on? Voiko tulla jotain seurauksia siitä, jos menee kihloihin mutta ei häihin?
Hei,itse menin nuorena mieheni kanssa naimisiin ja saimme lapsen.Niin ikävästi kävi,että jäin leskeksi.Juuri tuo naimisiin meno turvasi minulle lesken eläkkeen ja pystyin säilyttämään taloudellisen vakauden ja lapselleni vakaan tulevaisuuden.Naimisiin menoa en ole kyllä todellakaan katunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin ok olla haluamatta naimisiin. Tuossa kuviossa ihmetyttää vain nuo lastenhankintasuunnitelmat, jos olet kovasti itsenäisyyden perään. Miksi olisi ok hankkia lapsi "poikaystävän" kanssa (haluat itse olla "tyttöystävä"), muttei aviopuolison? Lapsi sitoo teidät yhteen loppuelämäksi.
Ei lapsen hankinta poista itsenäisyyttä millään muotoa. Tottakai lapsen kanssa pitää olla, mutta sillä ei ole mitään tekemistä itsenäisyyden kanssa vaan sillä, että onko riippuvainen toisesta aikuisesta.
Ihme dadaa. Tuohan on juuri täsmälleen itsenäisyyden vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se on se vaimous? Yhtenä päivänä käytiin puolison kanssa maistraatissa sanomassa tahdon ja allekirjoittamassa paperit, enkä koe muuttuneeni sillä reissulla mitenkään. Juridisesti olemme nyt toistemme lähiomaiset, ja sen takia tuo maistraattikeikka tehtiinkin.
Avioliitossa voi suojata omaisuutensa paremmin kuin avoliitossa. Avoehtoa ei ole, avioehto on.
Erillinen omaisuus, avioehto ja tietysti keskinäinen testamentti jos lapsia ei ole, voit myös testamentata omaisuutesi teleketjufemmareille, ihan kuten haluat.
Nimeä ei tarvitse muuttaa, rouvaksi ei tarvitse itseään kutsua eikä sormusta käyttää.
Mitä sun mies muuten tykkää ajatuksistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aina KUVITELLUT että teistä kumpikaan ei tahdo koskaan naimisiin?
Ettekö te ole keskustelleet?!?
Vierailija kirjoitti:
Olet aina KUVITELLUT että teistä kumpikaan ei tahdo koskaan naimisiin?
Ettekö te ole keskustelleet?!?
Kyllä mäkin kuvittelen, että mun puolisoni ei halua muuttaa Mongoliaan. Ei, emme ole keskustelleet siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä näitä yhteiskunnan helmiä sikiää..
Halutaan lapsi, muttei lapselle taata kahta vanhemaa edes hetkeksi?
Halutaan oll yhdessä mut apua ku toi nyt osottiki et haluiais olla siinä ikusesti ja asiat helpottuis.
Ootteko niinku 20+ vai onko ap asunu koko ikänsä porvoossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Miksi miehen tulisi joustaa tässä, etkä sinä? ja jos kaipaat omaa tilaa niin ei lapsikaan ole mikään järkevä vaihtoehto, sitä omaa tilaa ei ole enää lapsen tulon myötä.
Jos kyseessä on asia, joka vaatii kahdelta ihmiseltä aktiivista toimintaa, ja toinen ei halua siihen ryhtyä, niin totta kai ”haluaja” joutuu luopumaan. Eihän toista voi pakottaa eikä painostaa tekemään sellaista, jota hän ei halua. Vai säälistäkö pitäisi mennä naimisiin, vastoin omaa tahtoa?
Ap, voisitteko naimisiinmenon sijaan mennä kihloihin?
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei mikään syvemmän seurustelun taso tai välimuoto seurustelun ja avioliiton välistä.
Ei taas tätä vuoden 1929 avioliittolakiin perustuvaa ankeutusta...
”Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. Joka ei sitä tee, vetäköön sakkoa kultakin vuodelta [talarin], ja istuttakoon kuitenkin niinkuin on sanottu, jollei havaita, että humalistoa ei voi siihen istuttaa taikka siinä voimassa pitää.”
Tuo on toinen esimerkki säännöksestä, joka on muodollisesti voimassa, mutta jota ei enää sovelleta, koska se on tosiasiallisesti vanhentunut. Vastaavasti on käynyt kihlauksen alkuperäisen määritelmän kanssa. Eli kihlautukaa iloisin mielin ja unohtakaa häähapatus. Rakastakaa toisianne!
Kerropa kihlauksen nykyinen virallinen määritelmä? Ei se ole mihinkään muuttunut -tietenkään.
Suosittelen miehelle eroa tässä vaiheessa. On paljon avioitumishaluisia naisia olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet aina KUVITELLUT että teistä kumpikaan ei tahdo koskaan naimisiin?
Ettekö te ole keskustelleet?!?
Kyllä mäkin kuvittelen, että mun puolisoni ei halua muuttaa Mongoliaan. Ei, emme ole keskustelleet siitä.
Olisitko voinut panostaa edes hieman tuohon vertauksen keksimiseen...Mongoliaan muuttaminen ja avioituminen kun ovat yhtä todennäköiset tulevaisuuden suuntaukset parisuhteen edistyessä...
Vierailija kirjoitti:
Olet aina KUVITELLUT että teistä kumpikaan ei tahdo koskaan naimisiin?
Ettekö te ole keskustelleet?!?
Samaa mäkin mietin heti kun luin tuon. Kommunikointi pahasti pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti avioliitto tuo mukanaan sen, että ollaan toistensa lähiomaisia. Jos puolisollesi sattuisi jotain, et saisi välttämättä tilanteesta mitään tietoja (mikäli jostain syystä avopuolisuudesta ei ole ilmoitettu sairaalalle). Hoitopäätöksiin ei voi ottaa mitään kantaa - puolisosi välttämättä ole perheensä kanssa väleissä, joka saa tehdä päätökset Sinun sijaan. Lasten kanssa kuolemantapauksissa voi olla haasteita, jollei ole käynyt testamentein ja muutoin asioita huolellisesti läpi.
Voi myös avioliitossa kutsua toista edelleen tyttöystäväksi, olla pitämättä sormusta ja pitää oman sukunimensä. Kukaan ei huomaa siviilisäädyn vaihdosta ja häitä ei ole pakko pitää. Todistajiksi ei tarvitse ottaa tuttuja.
Jos lapset on tunnustettu, kuten lähes aina avoliitossa, ei kuolemantapauksissa ole mitään epäselvää. Lapsi perii vanhempansa. Aikuisten väliset asiat voivat olla kinkkisempiä, oli testamenttia tai ei.
Lapsen isä merkataan äidin lähiomaiseksi sairaalan tietoihin viimeistään silloin, kun yhteinen esikoinen käydään synnyttämässä, ja siellä se pysyy. Samoin maistraatin tiedoissa.
T. Avopuoliso ja kolmen lapsen äiti.
Mitä ihmettä. Ap on jättänyt kommunikoimatta suoraan asioita, jotka pitäisi kommunikoida jo ennen ekoja treffejä (olettaen, ettei ole trolli). Toki aina saa mielensä muuttaa, mutta nyt ei siltä vaikuttanut.
Minä itse olen esimerkiksi vapaaehtoisesti lapseton, polyamorinen, bi, enkä halua naimisiin. Ei tulisi mieleenkään olla näiden asioiden kanssa kaapissa, vaan kyllä kerron ne jo ennen ekoja treffejä. Välillä on veemäistä ihastua ihmisiin, joiden kanssa ei sovi yhteen, mutta se on parempi todeta heti alkuunsa kuin vasta myöhemmin.
Jospa keskustelisit miehen kanssa siitä, mitä itse tunnet ja toisaalta mitä avioliitto hänelle merkitsee, miksi on alkanut sitä pohtia. Ehkä näin voi jommankumman ajatuksetkin muuttua tai jokin kompromissi löytyy. Lapsellista tuollainen välitön reaktio "mutku mä en haluu!" Luettelit paljon syitä omalta kannaltasi katsottuna, mutta et ajatellut juurikaan mitä voit suhteessa miehelle antaa, minä, minulle, minun jne......
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Ap on jättänyt kommunikoimatta suoraan asioita, jotka pitäisi kommunikoida jo ennen ekoja treffejä (olettaen, ettei ole trolli). Toki aina saa mielensä muuttaa, mutta nyt ei siltä vaikuttanut.
Minä itse olen esimerkiksi vapaaehtoisesti lapseton, polyamorinen, bi, enkä halua naimisiin. Ei tulisi mieleenkään olla näiden asioiden kanssa kaapissa, vaan kyllä kerron ne jo ennen ekoja treffejä. Välillä on veemäistä ihastua ihmisiin, joiden kanssa ei sovi yhteen, mutta se on parempi todeta heti alkuunsa kuin vasta myöhemmin.
Minä taas en uskaltautuisi ekoille treffeille kenenkään kanssa, joka latelisi avioliittokantansa ennen kuin edes treffeille päästäisiin. Riippumatta siitä, mikä se kanta olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Ap on jättänyt kommunikoimatta suoraan asioita, jotka pitäisi kommunikoida jo ennen ekoja treffejä (olettaen, ettei ole trolli). Toki aina saa mielensä muuttaa, mutta nyt ei siltä vaikuttanut.
Minä itse olen esimerkiksi vapaaehtoisesti lapseton, polyamorinen, bi, enkä halua naimisiin. Ei tulisi mieleenkään olla näiden asioiden kanssa kaapissa, vaan kyllä kerron ne jo ennen ekoja treffejä. Välillä on veemäistä ihastua ihmisiin, joiden kanssa ei sovi yhteen, mutta se on parempi todeta heti alkuunsa kuin vasta myöhemmin.
Minä taas en uskaltautuisi ekoille treffeille kenenkään kanssa, joka latelisi avioliittokantansa ennen kuin edes treffeille päästäisiin. Riippumatta siitä, mikä se kanta olisi.
Voiko ihmisellä olla muita kantoja, mielipiteitä, joita mielestäsi pitäisi kertoa vasta jonkun aikaa tapailtua?
Oletatko, että sinun tapaamisesi pitäisi muuttaa ihmisen kantaa avioliittoon, vai minkä vuoksi et tahtoisi sitä tietää, jos ihmisellä vakaasti sellainen on?
Ap:n tilanne tosin vaikuttaa siltä, että mies on jo hänestä riippuvainen = asutaan käsittääkseni ap:n asunnossa, ap tienaa paremmin, jne. Eli varmaan tässä nyt vain on roolit vähän toisin päin, mies haluaa varmistella tulevaisuutensa avioliitolla, ettei jää luu käteen, jos ap ottaa muksun kainaloon ja lähtee. Mikä tietysti ei varsinaisesti ole houkutin ap:lle mennä naimisiin, oletan.
Eihän avioliitto lisää riippuvuutta toisesta ihmisestä mitenkään. Voitko ap selittää, mitä tarkoitat riippuvuudella?
Minä en ymmärrä näitä ihmisiä, jotka ovat valmiita elämään avioliittomaisissa olosuhteissa, ja valmiita täyttelemään erilaisia virallisia papereita, jotta puolisoiden oikeudet olisivat samat kuin avioliitossa - mutta naimisiin ei voi mennä, koska se ei ole cool. Vaikka kaikki paperit ja ongelmat saisi kuitattua sillä yhdellä sopimuksella (+ haluttaessa avioehdolla). Ymmärtäisin, jos vakiintuminen ja avioliittomaiset olosuhteet ei kiinnostaisi, mutta kun ei, sama pitäisi saavuttaa menemättä "juntisti" naimisiin. Aikuisia teinejä?