Lue keskustelun säännöt.
Mies alkoi puhumaan avioliitosta - en halua naimisiin
Olen ollut mieheni kanssa nyt 3,5 vuotta ja mies on alkanut tuomaan esille avioliittoa. Olen aina kuvitellut, ettei kumpikaan meistä halua naimisiin, joten olin melko järkyttynyt ja vältellyt aihetta. Olen sanonut, etten näe avioliittoa tulevaisuudessani.
En ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Se ei liity mieheeni millään tavoin, mutta en näe itseäni kenenkään vaimona. Syitä tähän on useita
- Olen aina ollut itsenäinen, rakentanut oman uran, omaisuuden (ei huimaa päätä, mutta jotain), matkustan yksin ja kaipaan omaa tilaa
- Olen ylpeä, että olen tyttöystävä enkä vaimo. Vaimous olisi itselleni painajainen
- En tarvitse taloudellista sopimusta, mitä avioliitto on
- Avioliitto tuntuu taakalta ja turhalta kaikin puolin..
Ainoa hyöty mitä keksin on perintö. Että jos kuolen niin kuka saa perinnön, koska suunnittelemme kyllä lasta. Kuinka paljon olisi perintövero, jos testamenttaan puolet miehelle?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Miksi edes seurustelet jot haluat olla niin hemmetin itsenäinen?
Koska seurustelu on itselleni kaikkea muuta paisti riippuvuutta. Meillä on yhdessä hauskaa, nauramme paljon, seksi on edelleen loistavaa ja sitä on paljon, voin puhua miehelle ihan kaikesta, mies aina kannustaa ja kehuu. Hän tuo elämääni paljon positiivisia asioita - siksi. Hän on OSA elämääni, mutta ei koko elämäni.
En ole koskaan tavoitellut parisuhdetta. Olen alkanut suhteeseen vain, jos olen ollut täysin rakastunut.
Ap
Ehkä mies haluaa enemmän parisuhteelta. Joten minä myös kannatan teidän eroa. Uskon, että rakastut pian uudelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Miksi edes seurustelet jot haluat olla niin hemmetin itsenäinen?
Koska seurustelu on itselleni kaikkea muuta paisti riippuvuutta. Meillä on yhdessä hauskaa, nauramme paljon, seksi on edelleen loistavaa ja sitä on paljon, voin puhua miehelle ihan kaikesta, mies aina kannustaa ja kehuu. Hän tuo elämääni paljon positiivisia asioita - siksi. Hän on OSA elämääni, mutta ei koko elämäni.
En ole koskaan tavoitellut parisuhdetta. Olen alkanut suhteeseen vain, jos olen ollut täysin rakastunut.
Ap
Sinä et ole parisuhteessa. Sinä hyväksikäytät miestä. Olet vain hänen kanssaan kun hän tuo sinulle onnea. Muuten lemppaat hänet.
Et taida myöskään tajuta mitä ystävyys tarkoittaa? Otatko sieltäkin vain rusinat pullasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Tulet vielä yllättymään, kun huomaat, että olet elatusvelvollinen lastasi kohtaan vielä 20 vuotiaaksi.
Ja silti meinaat lapset tehdä. Kun teet lapsen, et ole enää ikinä yksin ja itsenäinen. Tulet vanhanakin huolehtimaan, miten se aikuinen lapsesi pärjää ja suret hänen puolestaan, jos hänellä menee huonosti
Huoh, se on silti täysin eri asia kuin olla riippuvainen toisesta aikuisesta. Niinkuin selitin jo useasti. Itsenäisyys ei ole yksinoloa vaan sitä, ettei ole riippuvainen kenestäkään esimerkiksi taloudellisesti.
Ap
Lapsesi on sinusta riippuvainen 20 vuotta, koska olet elätusvelvollinen häneen siihen asti. Ja hänestä sinä et pääse edes niin helposti eroon, kuin poikaystävästä
Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää? En halua olla riippuvainen kenestäkään toisesta aikuisesta ihmisestä esimerkiksi taloudellisesti. En halua jakaa omaisuutta kenenkään kanssa - haluan OMAT asiat. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. että olisin vastuussa lapsesta, joka on MINUSTA riippuvainen. Pystyn kyllä kantamaan vastuuta.
Ap
lapsi on riippuvainen myös miehestä, joka sitoo teidät yhteen. Ellet sitten aio alkaa aina niin ihanaksi yh äidiksi.
Ap jos itsenäisyys on sulle noin tärkeää, miten suhtaudut taloudelliseen riippuvuuteen vauvanhoitoaikana? Voit myös joutua sairaalaan, olla huonossa kunnossa ja tarvita miehen apua kaikessa ja hänen taloudellistakin apuaan. Ja lapsen kautta olet miehestä riippuvainen lopun elämääsi henkisesti, sillä et saa enää yksin päättää kaikesta, esim. muutosta ulkomaille tai kauas lapsen isästä.
Ei naimisiin meno tee sinusta riippuvaista miehestäsi. En ymmärrä mitä tarkoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh, se on silti täysin eri asia kuin olla riippuvainen toisesta aikuisesta. Niinkuin selitin jo useasti. Itsenäisyys ei ole yksinoloa vaan sitä, ettei ole riippuvainen kenestäkään esimerkiksi taloudellisesti.
Ap
Sinähän olet jo nyt riippuvainen monista ihmisistä ja instituutioista. Olet esimerkiksi riippuvainen esimiehestäsi ja siitä valtiosta, jonka alueella asut (muun muassa verotuksen kautta). Oikeasti olet myös riippuvainen ihmisestä, jota kutsut poikaystäväksesi. Miksi muuten kokisit ristiriitaa, kun hän ehdottaa avioliittoa? Samalla, kun kiintyy samalla tulee riippuvaiseksi kiintymyksen kohteesta. Tämä on väistämätöntä. Et olisi edes hengissä, mikäli sinusta ei olisi pienenä pidetty huolta siinä vaiheessa, kun meistä jokainen avuttomana on täysin riippuvainen muista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat ihanan rakastavalta ja romanttiselta naiselta. Toivottavasti viestisi menee perille.
Vierailija kirjoitti:
Ja lapsen kautta olet miehestä riippuvainen lopun elämääsi henkisesti, sillä et saa enää yksin päättää kaikesta, esim. muutosta ulkomaille tai kauas lapsen isästä.
Juuri näin. Niin kauan kun olette molemmat lapsenne huoltajia, joudut olemaan yhteyksissä miehen kanssa. Vaikka eroaisitte, lapsen asioita on sumplittava yhdessä jatkuvasti. Mies tulee siis olemaan osa arkeasi seuraavat parikymmentä vuotta, halusit tai et. Siinä mielessä tulet olemaan hänestä väistämättä riippuvainen, jos hänen kanssaan lisäännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, se on silti täysin eri asia kuin olla riippuvainen toisesta aikuisesta. Niinkuin selitin jo useasti. Itsenäisyys ei ole yksinoloa vaan sitä, ettei ole riippuvainen kenestäkään esimerkiksi taloudellisesti.
Ap
Sinähän olet jo nyt riippuvainen monista ihmisistä ja instituutioista. Olet esimerkiksi riippuvainen esimiehestäsi ja siitä valtiosta, jonka alueella asut (muun muassa verotuksen kautta). Oikeasti olet myös riippuvainen ihmisestä, jota kutsut poikaystäväksesi. Miksi muuten kokisit ristiriitaa, kun hän ehdottaa avioliittoa? Samalla, kun kiintyy samalla tulee riippuvaiseksi kiintymyksen kohteesta. Tämä on väistämätöntä. Et olisi edes hengissä, mikäli sinusta ei olisi pienenä pidetty huolta siinä vaiheessa, kun meistä jokainen avuttomana on täysin riippuvainen muista ihmisistä.
On se nyt pikkuisen eri asia kuitenkin kuin lyödä talous ja kaikki yhteen toisen ihmisen kanssa. Se ei yksinkertaisesti ole minua varten, ei sovi identiteettiini eikä ole ikinä kuulunut suunnitelmiini eikä haaveisiin. Olen aina haaveillut täysin erilaisista asioista kuin joku parisuhde.
Lisäksi hävettäisi kertoa ihmisille, että on jonkun vaimo. Vaimoja ei oikein pidetä muiden silmissä minään. Voisihan sen salatakin, muttei se silti ole sama asia.
Ap
Henkivakuutuksesta maksaa avopuoliso huomattavasti enemmän veroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, se on silti täysin eri asia kuin olla riippuvainen toisesta aikuisesta. Niinkuin selitin jo useasti. Itsenäisyys ei ole yksinoloa vaan sitä, ettei ole riippuvainen kenestäkään esimerkiksi taloudellisesti.
Ap
Sinähän olet jo nyt riippuvainen monista ihmisistä ja instituutioista. Olet esimerkiksi riippuvainen esimiehestäsi ja siitä valtiosta, jonka alueella asut (muun muassa verotuksen kautta). Oikeasti olet myös riippuvainen ihmisestä, jota kutsut poikaystäväksesi. Miksi muuten kokisit ristiriitaa, kun hän ehdottaa avioliittoa? Samalla, kun kiintyy samalla tulee riippuvaiseksi kiintymyksen kohteesta. Tämä on väistämätöntä. Et olisi edes hengissä, mikäli sinusta ei olisi pienenä pidetty huolta siinä vaiheessa, kun meistä jokainen avuttomana on täysin riippuvainen muista ihmisistä.
On se nyt pikkuisen eri asia kuitenkin kuin lyödä talous ja kaikki yhteen toisen ihmisen kanssa. Se ei yksinkertaisesti ole minua varten, ei sovi identiteettiini eikä ole ikinä kuulunut suunnitelmiini eikä haaveisiin. Olen aina haaveillut täysin erilaisista asioista kuin joku parisuhde.
Lisäksi hävettäisi kertoa ihmisille, että on jonkun vaimo. Vaimoja ei oikein pidetä muiden silmissä minään. Voisihan sen salatakin, muttei se silti ole sama asia.
Ap
Nyt viimeistään paljastui trolliksi. Taitaa olla sama trollailija, kuin tuossa mies haluaa omakotitalon maalle ja minä keskustaan asumaan. Tyyli on ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi hävettäisi kertoa ihmisille, että on jonkun vaimo. Vaimoja ei oikein pidetä muiden silmissä minään. Voisihan sen salatakin, muttei se silti ole sama asia.
Ap
Mitä tuohon enää voi sanoa. Mun tuttavapiirissä on kyllä tapana arvostaa kaikkia ihmisiä siviilisäädystä riippumatta. Ihan uteliaisuudesta - millainen ihmisryhmä halveksuu naista, jonka synti on olla naimisissa? Mulle tulee tuollaisesta mieleen lähinnä jotkut 70-luvun oppeja noudattavat radikaalifeministit, joita taitaa nykyisin olla hyvin harvassa.
t. vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Tulet vielä yllättymään, kun huomaat, että olet elatusvelvollinen lastasi kohtaan vielä 20 vuotiaaksi.
Ja silti meinaat lapset tehdä. Kun teet lapsen, et ole enää ikinä yksin ja itsenäinen. Tulet vanhanakin huolehtimaan, miten se aikuinen lapsesi pärjää ja suret hänen puolestaan, jos hänellä menee huonosti
Huoh, se on silti täysin eri asia kuin olla riippuvainen toisesta aikuisesta. Niinkuin selitin jo useasti. Itsenäisyys ei ole yksinoloa vaan sitä, ettei ole riippuvainen kenestäkään esimerkiksi taloudellisesti.
Ap
Lapsesi on sinusta riippuvainen 20 vuotta, koska olet elätusvelvollinen häneen siihen asti. Ja hänestä sinä et pääse edes niin helposti eroon, kuin poikaystävästä
Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää? En halua olla riippuvainen kenestäkään toisesta aikuisesta ihmisestä esimerkiksi taloudellisesti. En halua jakaa omaisuutta kenenkään kanssa - haluan OMAT asiat. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. että olisin vastuussa lapsesta, joka on MINUSTA riippuvainen. Pystyn kyllä kantamaan vastuuta.
Ap
Taloudellinen riippuvuus tuli välillenne jo siinä vaiheessa, kun muutitte avoliittoon. Jos toinen joutuisi hakemaan tt-tukea, niin toisen tulot otettaisiin huomioon. Viiden vuoden avoliiton jälkeen tulee muitakin yhteiselämän purkamiseen liittyviä sääntöjä, jotka vaikuttavat talouteenne, jos eroatte. Olet siis valinnut huonoimman mahdollisen vaihtoehdon itsenäisyytesi kannalta: avoliiton haitat ilman avioliiton turvaamia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, se on silti täysin eri asia kuin olla riippuvainen toisesta aikuisesta. Niinkuin selitin jo useasti. Itsenäisyys ei ole yksinoloa vaan sitä, ettei ole riippuvainen kenestäkään esimerkiksi taloudellisesti.
Ap
Sinähän olet jo nyt riippuvainen monista ihmisistä ja instituutioista. Olet esimerkiksi riippuvainen esimiehestäsi ja siitä valtiosta, jonka alueella asut (muun muassa verotuksen kautta). Oikeasti olet myös riippuvainen ihmisestä, jota kutsut poikaystäväksesi. Miksi muuten kokisit ristiriitaa, kun hän ehdottaa avioliittoa? Samalla, kun kiintyy samalla tulee riippuvaiseksi kiintymyksen kohteesta. Tämä on väistämätöntä. Et olisi edes hengissä, mikäli sinusta ei olisi pienenä pidetty huolta siinä vaiheessa, kun meistä jokainen avuttomana on täysin riippuvainen muista ihmisistä.
On se nyt pikkuisen eri asia kuitenkin kuin lyödä talous ja kaikki yhteen toisen ihmisen kanssa. Se ei yksinkertaisesti ole minua varten, ei sovi identiteettiini eikä ole ikinä kuulunut suunnitelmiini eikä haaveisiin. Olen aina haaveillut täysin erilaisista asioista kuin joku parisuhde.
Lisäksi hävettäisi kertoa ihmisille, että on jonkun vaimo. Vaimoja ei oikein pidetä muiden silmissä minään. Voisihan sen salatakin, muttei se silti ole sama asia.
Ap
Sinähän olet jo vaimo, avovaimo.
(Porvoosta)
Olen ap samoilla linjoilla kanssasi jo yhden avioeron kokeneena. Ei avioliitto ole mikään onnen tae ja kyllä ne odotukset nyt vai on erilaiset kun olet naimisissa. En minä ainakaan tahdo olla kuin tatti sonnassa ja elää miestä varten. Tykkään kun on ilmaa siipien alla. Ketä se palvelee jos viedään tuhkatkin pesästä? Ja juu, rakkaus ei ole ostettavissa. Läheisriippuvuudesta en tiedä.
Ap, olen ollut aika lailla samoilla linjoilla kanssasi lähtökohtaisesti. En oikein pidä monista avioliiton puolista. Kuitenkin muutama juttu on saanut minut harkitsemaan, pitäisikö kuitenkin mennä naimisiin.
Jos saisimme mieheni kanssa lapsen ja synnytys sattuisi menemään pahasti vikaan, mieheni ei voisi tehdä päätöksiä puolestamme vaikka olisin itse tajuttomana. Ilmeisesti siinä tilanteessa otettaisiin yhteyttä vanhempiini, mikä olisi monella tavalla kammottava tilanne. Olisin paljon mieluummin tuossa tilanteessa riippuvainen miehestäni kuin vanhemmistani. Miestähän ei Suomen lain mukaan pidetä isänä, jos vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään, ennen kuin isyys on tunnustettu. Ystäväni kertoivat, että ko. tunnustamistilanne oli ollut haastattelu, jossa virkamies oli kysellyt heiltä yksityiskohtaisia tietoja heidän parisuhteestaan! Kuulosti aika nololta ja hölmöltä kaikin puolin.
Jos mieheni kuolisi tai hänelle sattuisi jotain, vastaava tilanne voisi käydä toisin päin: mies/minä olisimme riippuvaisia miehen vanhemmista ja heidän tekemistään päätöksistä. Miehen isä on julma ja kohtuuton ihminen, jonka kanssa en haluaisi koskaan joutua neuvottelemaan edes mistään vähäpätöisestä asiasta - puhumattakaan elämän ja kuoleman kysymyksistä tai siitä, mitä miehen mahdollisen kuoleman jälkeen tapahtuu. Miehen perintökin menisi kuolemantapauksessa ilmeisesti hänen vanhemmilleen, ei minulle. Tällä ei rahallisesti ehkä olisi niin suurta merkitystä, mutta meillä on myös sellaisia yhteisiä esineitä ja tiettyjä IPR-oikeuksia, joilla on minulle paljon tunnearvoa. Olisi aivan hirveää menettää ne miehen suvulle, jos miehelle kävisi jotain. Osalla niistä on myös rahallista arvoa, minkä vuoksi sukulaisia voisi kiinnostaa vaatia niitä itselleen. Erityisesti jos mieheni kuolisi, noiden omistuksien rahallinen arvo saattaisi kohota sen seurauksena.
Matkustelemme paljon, myös takapajuisissa kulttuureissa, joissa naisen asema on mitä on. Niissä tilanteissa olisi vain kätevintä sanoa, että olemme aviopari. Säästyisimme monelta mutkalta ja vaikeudelta, siis elämän laatu olisi noiden matkojen aikana parempaa.
Yhteenvetona, ihminen on joissakin tilanteissa väkisinkin riippuvainen muista ihmisistä. Naimisiin menemällä varmistaisin, että mahdollisimman monissa noista tilanteista olisin ensisijaisesti riippuvainen miehestäni ja hän minusta - sen sijaan että olisimme riippuvaisia meille vähemmän läheisistä ja tärkeistä ihmisistä. Tässä syy siihen, miksi harkitsen naimisiin menemistä, kaikesta huolimatta. Kirkkohäitä ja kermakakkumekkoa meille ei tosiaankaan tulisi, enkä tiedä tulisiko hääjuhlaakaan, mutta asian juridinen puoli leskeneläkkeineen, veroetuineen jne. kiinnostaa kyllä. Eivät nuo lisää riippuvuuttani muista siihen nähden, millä tasolla se riippuvuus ilman avioliittoa on, koska en ole tahdoton tossukka joka ei voisi eroa ottaa leskeneläkkeen menettämisen pelossa tmv. hölmöstä syystä.
meillä sama mutta olen mies, nainen haluaa rinsessa häät. tuntuu että enemmä niissä on tarkoituksena se juhla kun se ideologia. vitut, mie en naimisiin mene piste.
Eskarissakin luvattiin että ollaan parhaita kavereita koko elämä, asiat muuttuu. Miksi lupautua johonkin mitä ei voi pitää, tai jos voikin niin ei se kovin nautinollista voi olla useamman vuoden jälkeen, ihminen kyllästyy eikä osaa arvostaa sitä mitä on, aina halutaan lisää.
ÄLÄ SITTEN SEURUSTELE. Naisystävä joka ei ole valmis pysymään miehen rinnalla jopa kun mies on sairas tai tukemaan häntä MYÖS taoudellisesti on TÄYSIN HYÖDYTÖN:
Parisuhde EI ole vain sitä että hyödytään toisesta ja ollaan toisen kanssa kun on mukavaa. Se on myös lupaus siitä että toista autetaan ja tuetaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.