Lue keskustelun säännöt.
Mies alkoi puhumaan avioliitosta - en halua naimisiin
Olen ollut mieheni kanssa nyt 3,5 vuotta ja mies on alkanut tuomaan esille avioliittoa. Olen aina kuvitellut, ettei kumpikaan meistä halua naimisiin, joten olin melko järkyttynyt ja vältellyt aihetta. Olen sanonut, etten näe avioliittoa tulevaisuudessani.
En ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Se ei liity mieheeni millään tavoin, mutta en näe itseäni kenenkään vaimona. Syitä tähän on useita
- Olen aina ollut itsenäinen, rakentanut oman uran, omaisuuden (ei huimaa päätä, mutta jotain), matkustan yksin ja kaipaan omaa tilaa
- Olen ylpeä, että olen tyttöystävä enkä vaimo. Vaimous olisi itselleni painajainen
- En tarvitse taloudellista sopimusta, mitä avioliitto on
- Avioliitto tuntuu taakalta ja turhalta kaikin puolin..
Ainoa hyöty mitä keksin on perintö. Että jos kuolen niin kuka saa perinnön, koska suunnittelemme kyllä lasta. Kuinka paljon olisi perintövero, jos testamenttaan puolet miehelle?
Kommentit (100)
Eihän sinun ole pakko mennä naimisiin. Jos mies kokee, että sinä haluat pitää takaportin auki, hän varmaan katselee itselleen uuden tyttöystävän, kenen kanssa on samanlaiset haaveet.
Itse olen naimisissa ja minulla on oma omaisuus, matkustelen yksin ja en ole riippuvainen toisesta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinun ole pakko mennä naimisiin. Jos mies kokee, että sinä haluat pitää takaportin auki, hän varmaan katselee itselleen uuden tyttöystävän, kenen kanssa on samanlaiset haaveet.
Itse olen naimisissa ja minulla on oma omaisuus, matkustelen yksin ja en ole riippuvainen toisesta ihmisestä.
Eihän tuossa ole järjen häiventä :D Ei avioliitto ole mikään vakuutus, ettei voisi koskaan löytää toista ihmistä. Ei edes hidaste. Ihan hyvin voi lähteä, jos haluaa. Pidän vain naurettavanakin ajatusta, että lupaan olla jonkun kanssa lopunelämää, vaikken todellakaan tiedä, mitä on edessä 30 vuoden päästä vaikka. Tai mitä silloin haluan.
En halua koskaan naimisiin, joten ei ole mitään takaporttia, jonka kautta salaa etsisin miestä, jonka kanssa haluankin naimisiin. Mies on myös tässä vapaaehtoisesti ja jos haluaa poistua, on hänellä siihen oikeus.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinun ole pakko mennä naimisiin. Jos mies kokee, että sinä haluat pitää takaportin auki, hän varmaan katselee itselleen uuden tyttöystävän, kenen kanssa on samanlaiset haaveet.
Itse olen naimisissa ja minulla on oma omaisuus, matkustelen yksin ja en ole riippuvainen toisesta ihmisestä.
Eihän tuossa ole järjen häiventä :D Ei avioliitto ole mikään vakuutus, ettei voisi koskaan löytää toista ihmistä. Ei edes hidaste. Ihan hyvin voi lähteä, jos haluaa. Pidän vain naurettavanakin ajatusta, että lupaan olla jonkun kanssa lopunelämää, vaikken todellakaan tiedä, mitä on edessä 30 vuoden päästä vaikka. Tai mitä silloin haluan.
En halua koskaan naimisiin, joten ei ole mitään takaporttia, jonka kautta salaa etsisin miestä, jonka kanssa haluankin naimisiin. Mies on myös tässä vapaaehtoisesti ja jos haluaa poistua, on hänellä siihen oikeus.
Ap
Toki voi löytää. Mutta 30 vuotta on ainakin tahtoa riittänyt sekä hyvinä, että huonoina päivinä.
Tässä ehkä tärkeintä meille nuorena olikin se, että jouduimme pohtimaan suhdettamme, kun mietimme, menemmekö naimisiin. Olemmeko valmiita sitoutumaan toisiimme ja perheeseen. Tuntui, että suhteen ottaa tosissaan, kun menimme naimisiin. Sen eteen yritti enemmän, kuin entisten poikaystävien takia.
Mutta kukin tavallaan. Jos mielipiteet eroavat jyrkästi elämän perusasioista, eli siviilisäädystä, lapsista, asuinpaikasta yms. ei kannata suhdetta jatkaa, vaan hakea ihminen, kenen kanssa on samanlaiset arvot ja halut elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Ja silti meinaat lapset tehdä. Kun teet lapsen, et ole enää ikinä yksin ja itsenäinen. Tulet vanhanakin huolehtimaan, miten se aikuinen lapsesi pärjää ja suret hänen puolestaan, jos hänellä menee huonosti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko pois, sitten se on kultaakin kalliimpi asia kun on yhteinen koti ja muu elämä ja toinen loukkaantuu tai sairastuu vakavasti. Etenkin jos on lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Ja silti meinaat lapset tehdä. Kun teet lapsen, et ole enää ikinä yksin ja itsenäinen. Tulet vanhanakin huolehtimaan, miten se aikuinen lapsesi pärjää ja suret hänen puolestaan, jos hänellä menee huonosti
Huoh, se on silti täysin eri asia kuin olla riippuvainen toisesta aikuisesta. Niinkuin selitin jo useasti. Itsenäisyys ei ole yksinoloa vaan sitä, ettei ole riippuvainen kenestäkään esimerkiksi taloudellisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Tulet vielä yllättymään, kun huomaat, että olet elatusvelvollinen lastasi kohtaan vielä 20 vuotiaaksi.
Ja silti meinaat lapset tehdä. Kun teet lapsen, et ole enää ikinä yksin ja itsenäinen. Tulet vanhanakin huolehtimaan, miten se aikuinen lapsesi pärjää ja suret hänen puolestaan, jos hänellä menee huonosti
Huoh, se on silti täysin eri asia kuin olla riippuvainen toisesta aikuisesta. Niinkuin selitin jo useasti. Itsenäisyys ei ole yksinoloa vaan sitä, ettei ole riippuvainen kenestäkään esimerkiksi taloudellisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Sanot totuuden eli et rakasta häntä etkä halua elää hänen kanssaan loppuelämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Sanot totuuden eli et rakasta häntä etkä halua elää hänen kanssaan loppuelämääsi.
Mistä ihmeestä päättelit, etten miestäni rakasta? Rakastan häntä suunnattomasti. Loppuelämän lupaaminen nyt on typeryyttä, en voi tietää, mitä tapahtuu vaikka 30 vuoden päästä enkä sellaista ala lupailemaan kenellekään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Isoin syy mielestäni on se, että jos jotain tapahtuu avomiehellesi, et ehkä pääse edes sairaalaan saati päättämään miehen hoidosta (erityisesti jos jotain tapahtuu ulkomaan matkalla) vaan joudut juttelemaan miehen vanhempien kanssa. Kauhu skenaario appivanhempien kanssa sumplimisesta jos miehelle tapahtuisi jotain, oli iso syy siihen miksi me menimme naimisiin.
Luuletko että AP edes haluaa tuota. Hän haluaa vapautta ja itsenäisyyttä. Jos mies sairastuu niin hänestä tulee rasite ja AP lemppaa hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Miksi edes seurustelet jot haluat olla niin hemmetin itsenäinen?
Ap on niitä, jotka vannoo, että he avoliitossa joka aamu uudelleen päättävät rakastaa tämän päivän, eivätkä ole väkisin liitossa ja pallo jalassa avioliiton takia. Huomisesta, kun ei tiedä, jaksaako enää huomenna rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Tulet vielä yllättymään, kun huomaat, että olet elatusvelvollinen lastasi kohtaan vielä 20 vuotiaaksi.
Ja silti meinaat lapset tehdä. Kun teet lapsen, et ole enää ikinä yksin ja itsenäinen. Tulet vanhanakin huolehtimaan, miten se aikuinen lapsesi pärjää ja suret hänen puolestaan, jos hänellä menee huonosti
Huoh, se on silti täysin eri asia kuin olla riippuvainen toisesta aikuisesta. Niinkuin selitin jo useasti. Itsenäisyys ei ole yksinoloa vaan sitä, ettei ole riippuvainen kenestäkään esimerkiksi taloudellisesti.
Ap
Lapsesi on sinusta riippuvainen 20 vuotta, koska olet elätusvelvollinen häneen siihen asti. Ja hänestä sinä et pääse edes niin helposti eroon, kuin poikaystävästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Miksi edes seurustelet jot haluat olla niin hemmetin itsenäinen?
Koska seurustelu on itselleni kaikkea muuta paisti riippuvuutta. Meillä on yhdessä hauskaa, nauramme paljon, seksi on edelleen loistavaa ja sitä on paljon, voin puhua miehelle ihan kaikesta, mies aina kannustaa ja kehuu. Hän tuo elämääni paljon positiivisia asioita - siksi. Hän on OSA elämääni, mutta ei koko elämäni.
En ole koskaan tavoitellut parisuhdetta. Olen alkanut suhteeseen vain, jos olen ollut täysin rakastunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko asua miehesi kanssa yhdessä? Aiotteko hankkia yhteistä omaisuutta, asunnon esimerkiksi?
Miksi pelkäät avioliittoa? Nykyäänhän rouvakin saa tehdä uraa ja liikkua kodin ulkopuolella...
Asumme jo yhdessä vuokralla. Emme aio hankkia yhteistä omaisuutta ainakaan näillä näkymin, koska miehellä ei ole omaisuutta, jolla saada laina. Jos mies säästää, niin toki voimme hommata asunnon yhdessä, mutta omat omistusosuudet ja lainat (kuten olen tehnyt esimerkiksi exän kanssa). Mies tienaa minua huomattavasti vähemmän. Minulla on sijoitusasunto.
En vain näe itsenäisyyttä samana asiana, kun on avioliitossa. Ei silloin ole täysin yksin ja itsenäinen, jos on kuitenkin lakiteknisesti sidottu toiseen ihmiseen.
Ap
Tulet vielä yllättymään, kun huomaat, että olet elatusvelvollinen lastasi kohtaan vielä 20 vuotiaaksi.
Ja silti meinaat lapset tehdä. Kun teet lapsen, et ole enää ikinä yksin ja itsenäinen. Tulet vanhanakin huolehtimaan, miten se aikuinen lapsesi pärjää ja suret hänen puolestaan, jos hänellä menee huonosti
Huoh, se on silti täysin eri asia kuin olla riippuvainen toisesta aikuisesta. Niinkuin selitin jo useasti. Itsenäisyys ei ole yksinoloa vaan sitä, ettei ole riippuvainen kenestäkään esimerkiksi taloudellisesti.
Ap
Lapsesi on sinusta riippuvainen 20 vuotta, koska olet elätusvelvollinen häneen siihen asti. Ja hänestä sinä et pääse edes niin helposti eroon, kuin poikaystävästä
Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää? En halua olla riippuvainen kenestäkään toisesta aikuisesta ihmisestä esimerkiksi taloudellisesti. En halua jakaa omaisuutta kenenkään kanssa - haluan OMAT asiat. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. että olisin vastuussa lapsesta, joka on MINUSTA riippuvainen. Pystyn kyllä kantamaan vastuuta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Sanot totuuden eli et rakasta häntä etkä halua elää hänen kanssaan loppuelämääsi.
Mistä ihmeestä päättelit, etten miestäni rakasta? Rakastan häntä suunnattomasti. Loppuelämän lupaaminen nyt on typeryyttä, en voi tietää, mitä tapahtuu vaikka 30 vuoden päästä enkä sellaista ala lupailemaan kenellekään.
Ap
Eli et rakasta häntä. Jos rakastat niin rakastat 30 vuoden päästäkin.
Ei lapsen hankinta poista itsenäisyyttä millään muotoa. Tottakai lapsen kanssa pitää olla, mutta sillä ei ole mitään tekemistä itsenäisyyden kanssa vaan sillä, että onko riippuvainen toisesta aikuisesta.
Ei lapsi sido meitä yhteen millään muotoa. Lapsi sitoo meidät vanhemmuuteen, mutta ei mitenkään pakota meitä parisuhteeseen tai mitenkään iso parisuhteeseen yhtään sen enempää. En ole koskaan ymmärtänyt, mikä pointti on väittää näin? Ja käyttää sitä sitten heikkona perusteena solmia avioliitto.
Ap