Lue keskustelun säännöt.
Mies alkoi puhumaan avioliitosta - en halua naimisiin
Olen ollut mieheni kanssa nyt 3,5 vuotta ja mies on alkanut tuomaan esille avioliittoa. Olen aina kuvitellut, ettei kumpikaan meistä halua naimisiin, joten olin melko järkyttynyt ja vältellyt aihetta. Olen sanonut, etten näe avioliittoa tulevaisuudessani.
En ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Se ei liity mieheeni millään tavoin, mutta en näe itseäni kenenkään vaimona. Syitä tähän on useita
- Olen aina ollut itsenäinen, rakentanut oman uran, omaisuuden (ei huimaa päätä, mutta jotain), matkustan yksin ja kaipaan omaa tilaa
- Olen ylpeä, että olen tyttöystävä enkä vaimo. Vaimous olisi itselleni painajainen
- En tarvitse taloudellista sopimusta, mitä avioliitto on
- Avioliitto tuntuu taakalta ja turhalta kaikin puolin..
Ainoa hyöty mitä keksin on perintö. Että jos kuolen niin kuka saa perinnön, koska suunnittelemme kyllä lasta. Kuinka paljon olisi perintövero, jos testamenttaan puolet miehelle?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Miksi miehen tulisi joustaa tässä, etkä sinä? ja jos kaipaat omaa tilaa niin ei lapsikaan ole mikään järkevä vaihtoehto, sitä omaa tilaa ei ole enää lapsen tulon myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juridisesti avioliitto tuo mukanaan sen, että ollaan toistensa lähiomaisia. Jos puolisollesi sattuisi jotain, et saisi välttämättä tilanteesta mitään tietoja (mikäli jostain syystä avopuolisuudesta ei ole ilmoitettu sairaalalle). Hoitopäätöksiin ei voi ottaa mitään kantaa - puolisosi välttämättä ole perheensä kanssa väleissä, joka saa tehdä päätökset Sinun sijaan. Lasten kanssa kuolemantapauksissa voi olla haasteita, jollei ole käynyt testamentein ja muutoin asioita huolellisesti läpi.
Voi myös avioliitossa kutsua toista edelleen tyttöystäväksi, olla pitämättä sormusta ja pitää oman sukunimensä. Kukaan ei huomaa siviilisäädyn vaihdosta ja häitä ei ole pakko pitää. Todistajiksi ei tarvitse ottaa tuttuja.
Tosi on. Avioliitto on vain paperinpala, voitte käydä hakemassa sellaisen ruokiksella maistraatista ja erota heti, kun haluatte, tosi simppeliä siis. Lapsi se on, mikä oikeasti sitoo - loppuelämäksi. Teet lapsen syntymän jälkeen KAIKEN hänelle, eikä itsellesi jää rahallisesti sitä mitä ennen eikä omaa aikaa myöskään. Kannattaa siis todellakin harkita kymmenen kertaa, onko halukas ja valmis ottamaan niin ison vastuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Miksi miehen tulisi joustaa tässä, etkä sinä? ja jos kaipaat omaa tilaa niin ei lapsikaan ole mikään järkevä vaihtoehto, sitä omaa tilaa ei ole enää lapsen tulon myötä.
Ap varmaan olettaa että mies joustaa siinäkin ja hoitaa lapsen jotta ap saa mennä ja tulla ja poimia rusinat pullasta
Sinullehan tässä pitäisi puhua järkeä. Avioliitto vaikuttaisi olevan teille ihan sopiva, jos olette siinä tilanteessa että lapsi on suunnitelmissa ja alkaa olla yhteistä jaettavaa omaisuutta. Teette vaikka avioehdon avioeron varalle, jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä tohon listaasi:
- Olen aina ollut itsenäinen, rakentanut oman uran, omaisuuden (ei huimaa päätä, mutta jotain), matkustan yksin ja kaipaan omaa tilaa
-> avioliitossakin voi olla itsenäinen. Uraa voi jatkaa. Omaisuus on edelleen sinun. Matkustaa voi yksin avioliitossakin. Avioliitto ei muuta parisuhdetta etenkään pitkän suhteen jälkeen ollenkaan.
- Olen ylpeä, että olen tyttöystävä enkä vaimo. Vaimous olisi itselleni painajainen
-> Ei ole pakko käyttää vaimo-termiä.
- En tarvitse taloudellista sopimusta, mitä avioliitto on
-> Tee avioehto. Niin muutkin tekee.
- Avioliitto tuntuu taakalta ja turhalta kaikin puolin..
-> ks. viestini 3 yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Miksi miehen tulisi joustaa tässä, etkä sinä? ja jos kaipaat omaa tilaa niin ei lapsikaan ole mikään järkevä vaihtoehto, sitä omaa tilaa ei ole enää lapsen tulon myötä.
Jos kyseessä on asia, joka vaatii kahdelta ihmiseltä aktiivista toimintaa, ja toinen ei halua siihen ryhtyä, niin totta kai ”haluaja” joutuu luopumaan. Eihän toista voi pakottaa eikä painostaa tekemään sellaista, jota hän ei halua. Vai säälistäkö pitäisi mennä naimisiin, vastoin omaa tahtoa?
Ap, voisitteko naimisiinmenon sijaan mennä kihloihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Miksi miehen tulisi joustaa tässä, etkä sinä? ja jos kaipaat omaa tilaa niin ei lapsikaan ole mikään järkevä vaihtoehto, sitä omaa tilaa ei ole enää lapsen tulon myötä.
Jos kyseessä on asia, joka vaatii kahdelta ihmiseltä aktiivista toimintaa, ja toinen ei halua siihen ryhtyä, niin totta kai ”haluaja” joutuu luopumaan. Eihän toista voi pakottaa eikä painostaa tekemään sellaista, jota hän ei halua. Vai säälistäkö pitäisi mennä naimisiin, vastoin omaa tahtoa?
Ap, voisitteko naimisiinmenon sijaan mennä kihloihin?
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei mikään syvemmän seurustelun taso tai välimuoto seurustelun ja avioliiton välistä.
En kyllä ymmärrä miten voi nähdä avioliiton niin vastenmielisenä jos on kuitenkin lapsiakin valmis hankkimaan saman ihmisen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Ap, voisitteko naimisiinmenon sijaan mennä kihloihin?
Kylläpäs tuntuisi kivalta jos haluan suhteeltani jotain ja toinen ei, niin kompromissina toinen lupaisi haluamani asian mutta että sitä ei toteutuisi :) Esim haluaisin vauvan -> kompromissinä lupaus vauvasta jota ei ikinä tehtäisi. Tai haluaisin yhteisen asunnon -> "joo ostetaan joku päivä sellainen" ja elettäisiin loppuelämät omissa vuokrakämpissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Miksi miehen tulisi joustaa tässä, etkä sinä? ja jos kaipaat omaa tilaa niin ei lapsikaan ole mikään järkevä vaihtoehto, sitä omaa tilaa ei ole enää lapsen tulon myötä.
Jos kyseessä on asia, joka vaatii kahdelta ihmiseltä aktiivista toimintaa, ja toinen ei halua siihen ryhtyä, niin totta kai ”haluaja” joutuu luopumaan. Eihän toista voi pakottaa eikä painostaa tekemään sellaista, jota hän ei halua. Vai säälistäkö pitäisi mennä naimisiin, vastoin omaa tahtoa?
Ap, voisitteko naimisiinmenon sijaan mennä kihloihin?
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei mikään syvemmän seurustelun taso tai välimuoto seurustelun ja avioliiton välistä.
Ei taas tätä vuoden 1929 avioliittolakiin perustuvaa ankeutusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Miksi miehen tulisi joustaa tässä, etkä sinä? ja jos kaipaat omaa tilaa niin ei lapsikaan ole mikään järkevä vaihtoehto, sitä omaa tilaa ei ole enää lapsen tulon myötä.
Jos kyseessä on asia, joka vaatii kahdelta ihmiseltä aktiivista toimintaa, ja toinen ei halua siihen ryhtyä, niin totta kai ”haluaja” joutuu luopumaan. Eihän toista voi pakottaa eikä painostaa tekemään sellaista, jota hän ei halua. Vai säälistäkö pitäisi mennä naimisiin, vastoin omaa tahtoa?
Ap, voisitteko naimisiinmenon sijaan mennä kihloihin?
Haluaja voi myös erota ja etsiä toisen, joka jakaa hänen kanssaan samat arvot. Ei ole kihloja ilman avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Ap, voisitteko naimisiinmenon sijaan mennä kihloihin?
Kylläpäs tuntuisi kivalta jos haluan suhteeltani jotain ja toinen ei, niin kompromissina toinen lupaisi haluamani asian mutta että sitä ei toteutuisi :) Esim haluaisin vauvan -> kompromissinä lupaus vauvasta jota ei ikinä tehtäisi. Tai haluaisin yhteisen asunnon -> "joo ostetaan joku päivä sellainen" ja elettäisiin loppuelämät omissa vuokrakämpissä.
Eli mä voin vaikka päättää haluta että puolisoni ja minun pitää muuttaa etelänavalle? Ja sit on hänen asiansa joustaa? Tulla puolitiehen vastaan niin että päädytään jonnekin päin Afrikkaa? Vaikka oikeasti ei halua minnekään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika ! Sinä ansaitset paremman.
Monia seikkoja tulikin jo mainittuja, mutta leskieläke unohtui. Samaten lesken asumisoikeus. Ei ihan pieniä juttuja nuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Miksi miehen tulisi joustaa tässä, etkä sinä? ja jos kaipaat omaa tilaa niin ei lapsikaan ole mikään järkevä vaihtoehto, sitä omaa tilaa ei ole enää lapsen tulon myötä.
Jos kyseessä on asia, joka vaatii kahdelta ihmiseltä aktiivista toimintaa, ja toinen ei halua siihen ryhtyä, niin totta kai ”haluaja” joutuu luopumaan. Eihän toista voi pakottaa eikä painostaa tekemään sellaista, jota hän ei halua. Vai säälistäkö pitäisi mennä naimisiin, vastoin omaa tahtoa?
Ap, voisitteko naimisiinmenon sijaan mennä kihloihin?
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei mikään syvemmän seurustelun taso tai välimuoto seurustelun ja avioliiton välistä.
Ei taas tätä vuoden 1929 avioliittolakiin perustuvaa ankeutusta...
Mitä ankeaa siinä on? :D Kihlat on se välivaihe ennen naimisiinmenoa, ei sen kummempaa. Mutta moni pariskunta menee "vain" kihloihin koska siinä "saa" sormuksen mutta ei tarvitse sitoutua paperilla. Ei se silti sitä tosiasiaa muuta, että ei se parisuhde sen vakavammaksi muutu jos mennään "kihloihin" :D
On täysin ok olla haluamatta naimisiin. Tuossa kuviossa ihmetyttää vain nuo lastenhankintasuunnitelmat, jos olet kovasti itsenäisyyden perään. Miksi olisi ok hankkia lapsi "poikaystävän" kanssa (haluat itse olla "tyttöystävä"), muttei aviopuolison? Lapsi sitoo teidät yhteen loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?
Miksi miehen tulisi joustaa tässä, etkä sinä? ja jos kaipaat omaa tilaa niin ei lapsikaan ole mikään järkevä vaihtoehto, sitä omaa tilaa ei ole enää lapsen tulon myötä.
Jos kyseessä on asia, joka vaatii kahdelta ihmiseltä aktiivista toimintaa, ja toinen ei halua siihen ryhtyä, niin totta kai ”haluaja” joutuu luopumaan. Eihän toista voi pakottaa eikä painostaa tekemään sellaista, jota hän ei halua. Vai säälistäkö pitäisi mennä naimisiin, vastoin omaa tahtoa?
Ap, voisitteko naimisiinmenon sijaan mennä kihloihin?
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei mikään syvemmän seurustelun taso tai välimuoto seurustelun ja avioliiton välistä.
Ei taas tätä vuoden 1929 avioliittolakiin perustuvaa ankeutusta...
Mitä ankeaa siinä on? :D Kihlat on se välivaihe ennen naimisiinmenoa, ei sen kummempaa. Mutta moni pariskunta menee "vain" kihloihin koska siinä "saa" sormuksen mutta ei tarvitse sitoutua paperilla. Ei se silti sitä tosiasiaa muuta, että ei se parisuhde sen vakavammaksi muutu jos mennään "kihloihin" :D
Eipä se myöskään sen ”vakavammaksi” ”muutu” jos mennään ”naimisiin” :D :D
...koska avioehto, avioero ym.
Isoin syy mielestäni on se, että jos jotain tapahtuu avomiehellesi, et ehkä pääse edes sairaalaan saati päättämään miehen hoidosta (erityisesti jos jotain tapahtuu ulkomaan matkalla) vaan joudut juttelemaan miehen vanhempien kanssa. Kauhu skenaario appivanhempien kanssa sumplimisesta jos miehelle tapahtuisi jotain, oli iso syy siihen miksi me menimme naimisiin.
Miten pääsen tilanteesta eteenpäin? Miten puhun miehelle järkeä?