Lue keskustelun säännöt.
Kissa pelkää poikaani yhtäkkiä
02.10.2017 |
En ymmärrä mistä nyt on kyse. Tänään aivan yllättäen kissamme alkoi murista ja sähistä hieman alle 3v pojalleni. Ennen ei ole ollut koskaan mitenkään aggressiivinen. Ovat olleet kavereita aina. Nyt vain murisee ja tuijottaa silmät laajentuneena poikaani ja jos poika menee lähelle, sähisee. Minua ei pelkää, antaa silittää normaalisti, mutta ei halua syliin. Kököttää vaan tuolla kissapuussa.
Mietin, että voiko kissa pelätä poikaa eilisen hiustenleikkuun takia? Koska mitään muutakaan tässä nyt ei ole tapahtunut. Poika kyllä näyttää hyvinkin erilaiselta. Pitkistä kiharaisista hiuksista tuli aivan lyhyet. Olisi kyllä outoa, jos ei tunnistaisi hajuista ja äänistä ym.
Mitäs nyt tehdään?
Kommentit (103)
Empsku kirjoitti:
Kannattaa pojalle opettaa että jos eläin näyttää siltä ettei ole silitystuulella, ei sitä mennä sörkkimään.
Oli tuossa tilanteessa kyllä sinussa vähän vikaa kun et poikaa opastanut.Rauhassa vaan ja opettelette yhdessä lukemaan noita singaaleja! Ei ne pienet vauvatkaan kommunikoi kun itkemällä ja kissa ei oikeen osaa kertoa haluaako se silityksiä vai ei muulla tavalla.
No tietenkin ja paljon ollaan puhuttu ja näytetty miten eläimiä saa käsitellä. En oikein kerennyt tuossa kieltämään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisissa tilanteissa, missä eläin yhtäkkiä alkaa pelkäämään yhtä perheenjäsentä, VIKA ON AINA IHMISESSÄ. Sanoi lapsesi mitä tahansa, kissaa hän on kiusannut. Sääliksi käy kissaparkaa, saa huutoa myös mieheltä vaikka itseään puolustaa kiusaajaa vastaan. Haluisitko itsekin silityksiä kiusaajaltasi? Et varmasti. Kissa pois teiltä äkkiä...
Meidän rauhallinen kissa muuttui agressiiviseksi juuri ennen kuolemaansa, oli syöpä jota ei huomattu kuin päivä ennen kuolemaa. Piikille mennessä raateli äidin pahoin. Koko ikänsä maailman lauhkein otus tätä loppua lukuunottamatta.
Poikasi on kiusannut kissaa niin usein kun selkäsi olet kääntänyt ja syytät viatonta eläintä huonosta käytöksestä. Etsi kissalle parempi koti. Tai päästä luintoon kun moni mamma on sitä mieltä että sinne se kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha kunnon sota-ajanmakkeinen pennulle niin oppii olemaan kissaa kiusaamatta. Sinun vika kun et osaa kupetteisi hedelmää kasvattaa.
Toivottavasti joku tekee elsun eläinrääkkäyksestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua myös hiuksista. Muistan että oma kissani meinasi saada joskus slaagin, kun mulla oli päässä semmoinen hiuspyyhe. :D
Silloinhan kissa on säikähtänyt hiuspyyhettä eikä hiuksia.
Ei välttämättä ole kiusannut, vaikka se toki käy mullakin ensimmäisenä mielessä.
Tiedän kissan joka järkyttyy syvästi uudesta kodinkoneesta ja jopa uudesta päiväpeitosta. Se lymysi kolme päivää sängyn alla uuden pakastimen vuoksi ja jos liikkui johonkin niin säikkynä ja matalana seiniä myöten.
Toinen mikä tuli mieleen että kissa on kipeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täti kirjoitti:
Meidän rauhallinen kissa muuttui agressiiviseksi juuri ennen kuolemaansa, oli syöpä jota ei huomattu kuin päivä ennen kuolemaa. Piikille mennessä raateli äidin pahoin. Koko ikänsä maailman lauhkein otus tätä loppua lukuunottamatta.
Sama kokemus, rauhaisa kissa sairastui syöpään ja kerran kun yöllä tapansa mukaan nukkui pääni vieressä, iski tämä kyntensä kasvoihini. Oli mukava herätys. Onneksi ei osunut silmiin. Olin varmaan nukkuessani jotenkin osunut johonkin kipeään kohtaan. Kissa lopetettiin hetikohta tämän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko kissa on viety eläinlääkäriin?
Mitä siellä sanottiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin kissa, sitten lapsi. Oikea järjestys.
Olisko tämäkin provo. Toi kirjoitustyyli on sama.
Päästä kissa luontoon ja luonto hoitaa loput
Pelottaa ja ahdistaa lapsen puolesta ja itsenikin. Heräsimme, olin kissalle antamassa ruokaa. Poika tuli keittiöön ja kissa alkoi sähistä ja murista ja näytti kuin olisi hyökkäämässä poikani kimppuun. Karjaisin ja otin kissasta kiinni kun lähestyi pojua. Sain sitten itse kynsistä käteeni muutaman haavan. Kissa oli niiin vihaisen oloinen, että oikeasti pelkäsin itsekin. Aivan kamalaa. :(
Nämä on olleet ihan pienestä asti yhdessä. Kissa 3v6kk ja lapsi nyt 2v9kk. Ovat olleet aina hyvin yhdessä ja pienistä vahingoista huolimatta kissa on antanut pojan aina kärsivällisesti silittää ja ymmärtänyt että on pieni. Ja poikakaan ei ole koskaan mitään pahaa tehnyt kissallemme, joskus vahingossa astunut hännälle, mutta ei silloinkaan kissa sähissyt pojalle. Olen luottanut että ovat hyvin kahdestaan.. Ei ole koskaan aristellut vieraitaitakaan, ollut hyväntuulinen ja ihmisrakas kissa.
Ihan kamala olo tästä. Istutaan vaan pojan kanssa nyt sohvalla, enkä uskalla lähteä tästä minnekään. Itkettäää ja ahdistaa ihan kamalasti. Kissa on aina ollut meille perheenjäsen, ihana ja kiltti sellainen. En millään haluaisi luopua siitä :( Ei tämän voi kyllä antaa jatkuakkaan näin. Ei pojan pitäisi joutua pelkäämään omassa kodissaan.
Eläinlääkäri olisi kyllä aivan tuossa vieressä, mutta en uskalla edes mennä kissan lähelle, saati yrittää sitä kantokoppaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa ja ahdistaa lapsen puolesta ja itsenikin. Heräsimme, olin kissalle antamassa ruokaa. Poika tuli keittiöön ja kissa alkoi sähistä ja murista ja näytti kuin olisi hyökkäämässä poikani kimppuun. Karjaisin ja otin kissasta kiinni kun lähestyi pojua. Sain sitten itse kynsistä käteeni muutaman haavan. Kissa oli niiin vihaisen oloinen, että oikeasti pelkäsin itsekin. Aivan kamalaa. :(
Nämä on olleet ihan pienestä asti yhdessä. Kissa 3v6kk ja lapsi nyt 2v9kk. Ovat olleet aina hyvin yhdessä ja pienistä vahingoista huolimatta kissa on antanut pojan aina kärsivällisesti silittää ja ymmärtänyt että on pieni. Ja poikakaan ei ole koskaan mitään pahaa tehnyt kissallemme, joskus vahingossa astunut hännälle, mutta ei silloinkaan kissa sähissyt pojalle. Olen luottanut että ovat hyvin kahdestaan.. Ei ole koskaan aristellut vieraitaitakaan, ollut hyväntuulinen ja ihmisrakas kissa.
Ihan kamala olo tästä. Istutaan vaan pojan kanssa nyt sohvalla, enkä uskalla lähteä tästä minnekään. Itkettäää ja ahdistaa ihan kamalasti. Kissa on aina ollut meille perheenjäsen, ihana ja kiltti sellainen. En millään haluaisi luopua siitä :( Ei tämän voi kyllä antaa jatkuakkaan näin. Ei pojan pitäisi joutua pelkäämään omassa kodissaan.
Eläinlääkäri olisi kyllä aivan tuossa vieressä, mutta en uskalla edes mennä kissan lähelle, saati yrittää sitä kantokoppaan.
AP
Kissaparka. Huudetaan ja käydään käsiksi ja kakaraa vaan pojutellaan ja lällytetään.
Mietin myös, että jos kissa pelkäisi, niin eikö se poistuisi paikalta tai juoksisi karkuun? Miksi hyökkäisi ja olisi noin vihainen? Mitään uhkaavaa ei tilanteessa ollut.
Nyt kissa taas könöttää puussa ja vaan nukkuu.
AP
Annatte nyt kissan olla rauhassa ja tarkkailet muutoin kissan vointia. Ei ylimääräisiä ärsykkeitä eikä mennä lähelle, silitysyritykset nyt toistaiseksi sikseen, myöhemmin voi koittaa herkuilla tms. Jotain on sattunut. Jos tuo jatkuu tai kissan käytös muutoin huolestuttaa, niin voi käydä eläinlääkärissä. Selkeästi stressaantunut ja puolustuskannalla. Kun et kerran tiedä, millainen kohtaaminen lapsella ja kissalla oli aiemmin niin en nyt vielä huolestuisi muusta kuin siitä, että kissa saa omaa aikaa.