Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielipiteitä kaipaan, huolehdinko turhaan?
02.10.2017 |
Yritän selittää mahdollisimman lyhyesti. Minulla on tokaluokkalainen lapsi, joka on asunut erosta asti vuoroviikoin minun ja eksän kanssa,(useamman vuoden). Viimeisen vuoden aikana on sattunut paljon kaikkea pientä minussa huolta herättävää.
-Lapsi on palautettu kahdesti toisen vanhemman luota niin, ettei ole käynyt koko viikolla suihkussa.
-On käyttänyt samoja vaatteita koko viikon nyt viime viikon, tuli takaisin samoissa vaatteissa kun lähti, ja kertoi itse että oli ollut koulussa joka päivä samat, mutta muutti tarinaa kun kysyin, että oikeastikko ja kun kysyin miksi muutti tarinaa, sanoi että ei tykkää jos suutun toiselle vanhemmalle.
-on viety hyvin viileänä päivänä (4 astetta) kouluun pelkässä hupparissa, ei takkia, hanskoja yms.
-lukuharjoitukset jätetty järjestelmällisesti tekemättä, lapsi tarvitsee niissä tukea ja opettaja toivoi että oltaisiin kotona aktiivisia, toinen vanhempi totesi olleensa itsekin lukemisessa huono, ikäänkuin sen takia ei kannata harjoitella (itse taas ajattelen että oikeasti tuettaisiin ja yritettäisiin silti ja juuri siksi)
-harrastuksiin jätetty menemättä ja ei ilmoitettu ohjaajille poissaoloista
- viety kouluun väärään aikaan
-lapsi on ollut viime aikoina jotenkin kiukkuisempi ja ihmeellisen itkuherkkä. Itku on tullut ihan pienistä sanomisista ja lapsi tiuskii paljon ja on suht pahantuulinen. Ennen oli hyvin aurinkoinen ja iloinen lapsi.
Nämä on nyt ihan viimeaikaisia ja ne mitä näin äkkiseltään tuli mieleen, juttuja on enemmänkin. Tiedän että saattavat kuulostaa mitättömiltä, mutta näitä on alkanut tulla vasta viimeisen vuoden aikana, ennen ei tämmöisiä tapahtunut ollenkaan. Olen huolissani ja tosi pettynyt ja kiukkuinen, olisi kiva, että voisi luottaa että toisessakin kodissa kaikki on hyvin. Eniten mua vaivaa toi lapsen hygienian hoito, se että ollaan viikkko käymättä suihkussa ja kouluhommista välinpitämättömyys. Ja se, että lapsi kokee tarpeelliseksi valehdella vanhempansa puolesta suojellakseen tätä, kun ei ole lapsen tehtävä suojella aikuista, vaan toisin päin. Mietin onko toinen vanhempi masentunut vai mistä tällainen välinpitämättömyys johtuu. Tuntuu, että aina ennenkuin ehtii edellisestä jutusta toipua, niin tulee uusi ja harmittaa tosi paljon että on vaikeampi ja vaikeampi luottaa. Aina kun olen kysynyt että miksi näin tai sanonut suoraan, että oon tosi vihainen tästä, saan kuulla että olen vaan stressaantunut, enkä välittäisi asiasta yhtään jos en olisi valmiiksi kireä, mutta en ole stressaantunut, muusta kuin tästä kasvavasta huolesta lapsen suhteen. Eksä ei tajua, miten suuri stressi hänen käytöksensä on, koska kyllähän kaikki vanhemmat haluavat varmasti lapsensa parasta. Mulle riittäisi se, että tietäisin lapsen saavan perustarpeensa tyydytetyksi toisessa kodissa, en halua muuten puuttua toisen kodin elämään. Ruokaa, unta, puhtautta, hellyyttä jne. Ja että mun ei tarvisi miettiä, mikä kaikki siellä on retuperällä. Ahdistaa tällainen muutos, ennen niin hyvässä vanhemmassa.
Mitä sanotte, huolehdinko turhaan, vai onko ihan aiheellista?
(Ei tästä nyt niin lyhyt ja ytimekäs tullut kun toivoin)
Kommentit (45)
Ei meilläkään vielä ole hanskoja ja pipoja käytössä, ei täällä nyt vielä niin viileää ole.
Likaiset vaatteet on kyllä huono juttu ja isän laiskottelu läksyjen kuulustelussa.
Minä laittaisin ne isäviikot jäihin ja jättäisin soittelematta neuvoloihin. Mutta minulle viranomainen ei olekaan lähin omainen, niinkuin täällä monilla tuntuu olevan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Yhteiskunnan palvelut, kuten perheneuvola, on luotu sitä varten että niitä käytetään.
Vierailija kirjoitti:
^ Yhteiskunnan palvelut, kuten perheneuvola, on luotu sitä varten että niitä käytetään.
Ei sitä ensimmäiseksi tarvitse yhteiskunnan apuun turvautua.
Ongelmia on ihan hyvä oppia käsittelemään keskenäänkin.
Kyllä musta neljässä asteessa kaipaa jo jotain vähän tuhdimpaa kun huppari.
^^ Toki, jos isä suostuu laittamaan huoltoviikkonsa jäihin niin ei silloin perheneuvolaa tarvita. Mutta yleensä on niin ettei ilman ulkopuolista apua sopuun päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä, kun on kyseessä yhteishuoltajuus, vaikka lähi olenkin, enhän mä voi yksin tommosta päätöstä tehdä, että nyt et saa mennä isäviikolle, se olisi minusta sekä lasta että isää kohtaan tosi kohtuutonta,ja se tunnetaan myös termillä omavaltainen huostaanotto. En vaan tiedä miten ongelmia lähtisi ratkomaan, kun aina vastaus mun keskusteluyrityksiin on se että stressaan turhaan.
En myöskään ihan kauheasti tykkää ajatuksesta, että ekana lähtisi jonkun viranomaisen kautta selvittelemään, mutta kauhean turhauttavalta tuntuu, ettei tällä hetkellä keskusteluyhteyttä ole. Mietin onko tämä masennusta? Siis eksällä. Hänen isänsä kuoli reilu vuosi sitten ja pohdin korreloiko nämä asiat keskenään. Mietin jo että voiskohan käydä eksän kanssa jollain pariterapeutilla, vaikka ei pari ollakaan, luulisin että ovat vuorovaikutuksen ammattilaisia.
Juuri tuota keskusteluapua perheneuvola tarjoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jutellut asiasta exan kanssa? Se lienee eka askel. Jos mitään ei tapahdu niin perheneuvolassa käynti voisi olla hyvä juttu.Huolehdit aiheesta jos lapsi ei pääse viikkoon suihkuun.Saako ruokaa?
Onhan tämä vähän tyhmä ratkaisu, mutta mitäs jos sovitten lapsen kanssa että vaikka aina tiistai, torstai ja lauantai on pesupäiviä? Riippumatta siitä, missä on ko. päivänä. Ja tietyt vaatteet vaihdetaan joka päivä ja tietyt 1-2 x viikossa. Sitten hankit lapselle puhelimen, johon laitte muistutuksen näistä hommista, samoin niistä harrastuksista. Ja sitten noin kouluhommat teette extrahyvin niinä viikkoina kun lapsi on sun kanssa. Ihan älytöntähän se on, että lapsi joutuu ottamaan aikuisen hommat ja sinä paikkaamaan tuon ihmisperseen (joka lapsellasi on isänä) duunit, mutta nyt on kyse lapsen hyvinvoinnista ja pärjäämisestä elämässä. Ja tietysti jälleen kerran keskustelet nämä asiat sen miehen kanssa, että vastuu lapsesta on hänellä kun lapsi on hänellä ja vastuu sisältää mm. seuraavat asiat: turva, ruoka, puhtaus, koulu ja harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä sossut taas asialle ja vaadi elatusapuja.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, kun on kyseessä yhteishuoltajuus, vaikka lähi olenkin, enhän mä voi yksin tommosta päätöstä tehdä, että nyt et saa mennä isäviikolle, se olisi minusta sekä lasta että isää kohtaan tosi kohtuutonta,ja se tunnetaan myös termillä omavaltainen huostaanotto. En vaan tiedä miten ongelmia lähtisi ratkomaan, kun aina vastaus mun keskusteluyrityksiin on se että stressaan turhaan.
En myöskään ihan kauheasti tykkää ajatuksesta, että ekana lähtisi jonkun viranomaisen kautta selvittelemään, mutta kauhean turhauttavalta tuntuu, ettei tällä hetkellä keskusteluyhteyttä ole. Mietin onko tämä masennusta? Siis eksällä. Hänen isänsä kuoli reilu vuosi sitten ja pohdin korreloiko nämä asiat keskenään. Mietin jo että voiskohan käydä eksän kanssa jollain pariterapeutilla, vaikka ei pari ollakaan, luulisin että ovat vuorovaikutuksen ammattilaisia.
Itseasiassa lapsen huoltaja(t) vastaa aina omalta osaltaan siitä, että luovuttaessaan lasta hän arvioi sen, että ihminen, jolle lapsi luovutetaan kykenee vastaamaan lapsen hyvinvoinnista. Tämä arvioidaan aina. Jos et uskalla luovuttaa lasta, et luovuta, ja otat yhteyttä perheneuvolaan ja lastenvalvojaan tapaamisten muuttamiseksi siksi aikaa, kun asia on selvitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsen olot ovat tuollaiset, etkä tee asialle mitään, niin olet itsekin vähän heikossa asemassa, jos ls-ilmoituksia alkaa tulla. Et ole silloin kyennyt vastaamaan lapsen hyvinvoinnista/turvaamaan sitä.
Voin sanoa, että kuvaamasi kaltaiset asiat ovat vakavia heitteillejättöjä/kaltoinkohtelua. Tuo ei ole normaalia eikä hyväksyttävää, ja noin vakavat perustarpeiden ongelmat kertovat taustalla olevista vakavammista ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä.
Olen jutellut ja olen kertonut olevani huolissani, mutta eksä kuittaa asiat, kuten sanoin, väittämällä että olen vaan stressaantunut. On niin kamalan turhauttavaa, kun ennen meillä oli tosi hyvä keskusteluyhteys ja nyt tuntuu ettei mitään. En haluaisi olla semmoinen kiristävä fasisti, että alan heitellä jotain uhkauksia ja vaatimuksia, mutta musta alkaa tuntua, etten toimi lapsen parhaaksi jos tähän asiaan ei rupea tulemaan muutosta. Kyllähän jos se vaikka johtuisi masennuksestakin, isällä ja lapsella on oikeus olla yhdessä. En vain tiedä miten saisin eksän tajuamaan että olen nyt tuhannen tosissani, ettei näin voi jatkua ja että hänen täytyy saada itsensä kuntoon ja hoitaa lapsen asiat kunnolla.
Joku kysyi ruuasta, niin kyllä syövät, mutta kauhean epäterveellisesti. Eineksiä ja herkkuja melkein joka päivä. Paistopisteen lihapiirakoita yms.
Lapsen mukaan arkipäivä isän luona menee yksinkertaistettuna näin: aamupala->kouluun->läksyjä->pelaamista->ruoka->pelaamista->iltapala->nukkumaan. Yhteisenä puuhana on useimmiten pleikka tai tietokone. Eikä siinä mitään, pelaaminen on ihan kivaa, mutta sitä tulee kuutisen tuntia päivässä. Minun luona olen laittanut rajaksi tunnin, paitsi ville-ohjelmaa ja muita kouluun liittyviä pelejä saa pelata melkein aina kun tahtoo.
Se tuli vielä huolilistaltani mieleen, että lapsi ei näe kavereita isäviikoilla. Itse olen pyrkinyt että näkisi parasta kaveriaan, joka asuu kauempana pari kertaa viikossa, ja sitten naapurissa asuvan luokkakaverin kanssa kulkee kouluun ja leikkii koulun jälkeen. Muistan ite miten tärkeitä kaverit oli pienenä ja yritän vaalia lapsen suhteita ja järkätä niille aikaa ja tapaamisia. Haluaisin vaan että tytöllä olisi asiat hyvin ja mahdollisimman onnellinen ja turvallinen olo.
Miten joku voi tosissaan väittää, että lähes nollarajassa paukkuvat ilmalämpötilat eivät vaadi talvivermeitä?
Kyllä hitossa vaatii, ihan aikuiseltakin. Sääliksi käy muksujanne, jos sellaista väitätte.
Heitteillejättöä, ja todellakin jätät isäviikot väliin! Lapsihan selvästi kärsii. Ja menee psykologisesti sekaisin, kun suojelee omaa isäänsä. Sanot että lapsi ei enää tule sinne viikoksi, viikonlopuksi voi silloin tälloin tulla. JOs isä nostaa haloon, sitten otat yhteyttä lastenvalvojaan. Ei tuollainen käy päinsä. Ja todellakin voit itse tehdä päätöksiä., olethan sen lapsen äiti herranjumala sentään! Älä ole nössö. Sanot isälle niin kuin asiat ovat, hän ei huolehdi lapsesta, etkä uskalla enää antaa lasta sinne. Olen muutenkin sitä mieltä että tuollainen viikko-viikko systeemi on lapselle vahingollinen. Yksi koti on kaikkein paras. Varsinkin kun näköjään se toinen vanhempi ei ole kovin kiinnostunut hoitamaan lasta kunnolla, eikä auta koulutöissä. Jos ei edes huolehdi hygieniasta, se on jo heitteillejättö. Haluatko että lastasi kiusataan koulussa, kun hän on samoissa (haisevissa?) vaatteissa koko viikon? Herää jo tilanteeseen ja tee jotain. Mahtaakohan isä tissutella kaljaa pitkin viikkoa?...Vai miksi ei edes vaihda lapsen vaatteita eikä laita lasta suihkuun? Karmeeta!
Et tosiaankaan huolehdi turhaan. Itse en uskaltaisi edes päästää lasta enää toiselle tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, kun on kyseessä yhteishuoltajuus, vaikka lähi olenkin, enhän mä voi yksin tommosta päätöstä tehdä, että nyt et saa mennä isäviikolle, se olisi minusta sekä lasta että isää kohtaan tosi kohtuutonta,ja se tunnetaan myös termillä omavaltainen huostaanotto. En vaan tiedä miten ongelmia lähtisi ratkomaan, kun aina vastaus mun keskusteluyrityksiin on se että stressaan turhaan.
En myöskään ihan kauheasti tykkää ajatuksesta, että ekana lähtisi jonkun viranomaisen kautta selvittelemään, mutta kauhean turhauttavalta tuntuu, ettei tällä hetkellä keskusteluyhteyttä ole. Mietin onko tämä masennusta? Siis eksällä. Hänen isänsä kuoli reilu vuosi sitten ja pohdin korreloiko nämä asiat keskenään. Mietin jo että voiskohan käydä eksän kanssa jollain pariterapeutilla, vaikka ei pari ollakaan, luulisin että ovat vuorovaikutuksen ammattilaisia.
Itseasiassa lapsen huoltaja(t) vastaa aina omalta osaltaan siitä, että luovuttaessaan lasta hän arvioi sen, että ihminen, jolle lapsi luovutetaan kykenee vastaamaan lapsen hyvinvoinnista. Tämä arvioidaan aina. Jos et uskalla luovuttaa lasta, et luovuta, ja otat yhteyttä perheneuvolaan ja lastenvalvojaan tapaamisten muuttamiseksi siksi aikaa, kun asia on selvitetty.
Just näin! Oikein pistää vihaksi tällaiset vanhemmat jotka sanovat että enhän minä yksin voi tuollaista päätöstä tehdä. NO KUKAS SITTEN? Sinä olet sen lapsen huoltaja. Isä ei selvästikään ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta. Äkkiä lapsi pois sieltä isältä. Voi tavata viikonloppuisin, mutta ei tarvitse mennä yökylään. Lapsi joutuu olemaan aikuinen siellä isällään, eikä saa elää lapsuuttaan!
Kyllä se on nyt sinun tehtäväsi, ap, rajata tapaamisia ja selvittää asia sekä saattaa se viranomaisten tietoon. Isällä ei ole kaikki hyvin ja tytär kärsii - kenen sitä pitäisi alkaa selvittämään, jos ei sinun? Ihan sama, mitä isä siihen sanoo, tee vaikka ls-ilmoitus asiasta, se ei ole maailmanloppu. Mutta reagoi nyt herrajumala jotenkin, johan tyttökin ihmettelee miksei äiti tee mitään. Tuo on vakavaa heitteillejättöä, ei normaalia. Noilla perustein mennään ls-asiakkuuteen jo, jos lapsen arjen turvaamisessa on noin vakavia haasteita, että ollaan viikko samoin vaattein käymättä suihkussa.
Alue: Aihe vapaa
On aiheellista. Ota yhteyttä perheneuvolaan.