Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielipiteitä kaipaan, huolehdinko turhaan?
02.10.2017 |
Yritän selittää mahdollisimman lyhyesti. Minulla on tokaluokkalainen lapsi, joka on asunut erosta asti vuoroviikoin minun ja eksän kanssa,(useamman vuoden). Viimeisen vuoden aikana on sattunut paljon kaikkea pientä minussa huolta herättävää.
-Lapsi on palautettu kahdesti toisen vanhemman luota niin, ettei ole käynyt koko viikolla suihkussa.
-On käyttänyt samoja vaatteita koko viikon nyt viime viikon, tuli takaisin samoissa vaatteissa kun lähti, ja kertoi itse että oli ollut koulussa joka päivä samat, mutta muutti tarinaa kun kysyin, että oikeastikko ja kun kysyin miksi muutti tarinaa, sanoi että ei tykkää jos suutun toiselle vanhemmalle.
-on viety hyvin viileänä päivänä (4 astetta) kouluun pelkässä hupparissa, ei takkia, hanskoja yms.
-lukuharjoitukset jätetty järjestelmällisesti tekemättä, lapsi tarvitsee niissä tukea ja opettaja toivoi että oltaisiin kotona aktiivisia, toinen vanhempi totesi olleensa itsekin lukemisessa huono, ikäänkuin sen takia ei kannata harjoitella (itse taas ajattelen että oikeasti tuettaisiin ja yritettäisiin silti ja juuri siksi)
-harrastuksiin jätetty menemättä ja ei ilmoitettu ohjaajille poissaoloista
- viety kouluun väärään aikaan
-lapsi on ollut viime aikoina jotenkin kiukkuisempi ja ihmeellisen itkuherkkä. Itku on tullut ihan pienistä sanomisista ja lapsi tiuskii paljon ja on suht pahantuulinen. Ennen oli hyvin aurinkoinen ja iloinen lapsi.
Nämä on nyt ihan viimeaikaisia ja ne mitä näin äkkiseltään tuli mieleen, juttuja on enemmänkin. Tiedän että saattavat kuulostaa mitättömiltä, mutta näitä on alkanut tulla vasta viimeisen vuoden aikana, ennen ei tämmöisiä tapahtunut ollenkaan. Olen huolissani ja tosi pettynyt ja kiukkuinen, olisi kiva, että voisi luottaa että toisessakin kodissa kaikki on hyvin. Eniten mua vaivaa toi lapsen hygienian hoito, se että ollaan viikkko käymättä suihkussa ja kouluhommista välinpitämättömyys. Ja se, että lapsi kokee tarpeelliseksi valehdella vanhempansa puolesta suojellakseen tätä, kun ei ole lapsen tehtävä suojella aikuista, vaan toisin päin. Mietin onko toinen vanhempi masentunut vai mistä tällainen välinpitämättömyys johtuu. Tuntuu, että aina ennenkuin ehtii edellisestä jutusta toipua, niin tulee uusi ja harmittaa tosi paljon että on vaikeampi ja vaikeampi luottaa. Aina kun olen kysynyt että miksi näin tai sanonut suoraan, että oon tosi vihainen tästä, saan kuulla että olen vaan stressaantunut, enkä välittäisi asiasta yhtään jos en olisi valmiiksi kireä, mutta en ole stressaantunut, muusta kuin tästä kasvavasta huolesta lapsen suhteen. Eksä ei tajua, miten suuri stressi hänen käytöksensä on, koska kyllähän kaikki vanhemmat haluavat varmasti lapsensa parasta. Mulle riittäisi se, että tietäisin lapsen saavan perustarpeensa tyydytetyksi toisessa kodissa, en halua muuten puuttua toisen kodin elämään. Ruokaa, unta, puhtautta, hellyyttä jne. Ja että mun ei tarvisi miettiä, mikä kaikki siellä on retuperällä. Ahdistaa tällainen muutos, ennen niin hyvässä vanhemmassa.
Mitä sanotte, huolehdinko turhaan, vai onko ihan aiheellista?
(Ei tästä nyt niin lyhyt ja ytimekäs tullut kun toivoin)
Kommentit (45)
Ap täällä, tuohon elatuskommenttiin. Isä ei maksa elatusapua, koska lapsi on meillä 50/50. Tosin alan olemaan vähän kitkerä siitäkin, että lapsen hankinnat kustannan pääasiassa minä. Harrastukset, vaatteet, silmälasit jne. Isä on ollut pitkään työtön, mutta aloitti nyt opinnot. Isäviikoillakin lapsi on alkanut tulla nyt koulun jälkeen minun luo, ja isänsä hakee sitten tästä, kun pääsee itse koulusta. Olen alkanut hoitaa lapsen läksyt heti koulun jälkeen myös isäviikoilla.
Eniten mua ärsyttää se, että kun ei olla enää mitään nuoria vanhempia, eksä on ihan kohta 40, niin jotenkin musta tuntuu että asioiden pitäisi jo hoitua. Näin rumasti sanottuna, musta välillä tuntuu kun mulla olisi myös semmonen teini-ikäinen lapsi, joka hoitaa askareita, mutta vastuu on loppukädessä aina mulla. Välitän eteenpäin wilmaviestit, muistuttelen liikuntakamppeista jne. Ja oon jo ihan tosi kypsä tähän touhuun. Jotenkin tää homma on levinnyt vuodessa sillei salakavalasti käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
Olen jutellut ja olen kertonut olevani huolissani, mutta eksä kuittaa asiat, kuten sanoin, väittämällä että olen vaan stressaantunut. On niin kamalan turhauttavaa, kun ennen meillä oli tosi hyvä keskusteluyhteys ja nyt tuntuu ettei mitään. En haluaisi olla semmoinen kiristävä fasisti, että alan heitellä jotain uhkauksia ja vaatimuksia, mutta musta alkaa tuntua, etten toimi lapsen parhaaksi jos tähän asiaan ei rupea tulemaan muutosta. Kyllähän jos se vaikka johtuisi masennuksestakin, isällä ja lapsella on oikeus olla yhdessä. En vain tiedä miten saisin eksän tajuamaan että olen nyt tuhannen tosissani, ettei näin voi jatkua ja että hänen täytyy saada itsensä kuntoon ja hoitaa lapsen asiat kunnolla.Joku kysyi ruuasta, niin kyllä syövät, mutta kauhean epäterveellisesti. Eineksiä ja herkkuja melkein joka päivä. Paistopisteen lihapiirakoita yms.
Lapsen mukaan arkipäivä isän luona menee yksinkertaistettuna näin: aamupala->kouluun->läksyjä->pelaamista->ruoka->pelaamista->iltapala->nukkumaan. Yhteisenä puuhana on useimmiten pleikka tai tietokone. Eikä siinä mitään, pelaaminen on ihan kivaa, mutta sitä tulee kuutisen tuntia päivässä. Minun luona olen laittanut rajaksi tunnin, paitsi ville-ohjelmaa ja muita kouluun liittyviä pelejä saa pelata melkein aina kun tahtoo.
Se tuli vielä huolilistaltani mieleen, että lapsi ei näe kavereita isäviikoilla. Itse olen pyrkinyt että näkisi parasta kaveriaan, joka asuu kauempana pari kertaa viikossa, ja sitten naapurissa asuvan luokkakaverin kanssa kulkee kouluun ja leikkii koulun jälkeen. Muistan ite miten tärkeitä kaverit oli pienenä ja yritän vaalia lapsen suhteita ja järkätä niille aikaa ja tapaamisia. Haluaisin vaan että tytöllä olisi asiat hyvin ja mahdollisimman onnellinen ja turvallinen olo.
Anteeksi mutta onko tämä provo??? Et näe että jotain on pahasti vialla, jos lapsi pelaa 6 tuntia päivässä eikä koko viikkoon näe muita lapsia, kavereita? Herran jestas sentään! Kehtaat vielä väittää että lapsella on oikeus olla isänsä kanssa. No ei tasan ole, jos isä on noin kykenemätön vanhempi. Kauheaa ajatella, miten tuo kaikki vaikuttaa lapsen mielenterveyteen. Olet sinäkin vastuussa siitä, mitä teet tälle asialle, kun kerran tiedät miten huonosti asiat ovat toisessa kodissa!! Miten voit olla noin sokea?Sinusta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus!
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, tuohon elatuskommenttiin. Isä ei maksa elatusapua, koska lapsi on meillä 50/50. Tosin alan olemaan vähän kitkerä siitäkin, että lapsen hankinnat kustannan pääasiassa minä. Harrastukset, vaatteet, silmälasit jne. Isä on ollut pitkään työtön, mutta aloitti nyt opinnot. Isäviikoillakin lapsi on alkanut tulla nyt koulun jälkeen minun luo, ja isänsä hakee sitten tästä, kun pääsee itse koulusta. Olen alkanut hoitaa lapsen läksyt heti koulun jälkeen myös isäviikoilla.
Eniten mua ärsyttää se, että kun ei olla enää mitään nuoria vanhempia, eksä on ihan kohta 40, niin jotenkin musta tuntuu että asioiden pitäisi jo hoitua. Näin rumasti sanottuna, musta välillä tuntuu kun mulla olisi myös semmonen teini-ikäinen lapsi, joka hoitaa askareita, mutta vastuu on loppukädessä aina mulla. Välitän eteenpäin wilmaviestit, muistuttelen liikuntakamppeista jne. Ja oon jo ihan tosi kypsä tähän touhuun. Jotenkin tää homma on levinnyt vuodessa sillei salakavalasti käsiin.
Et vaikuta nelikymppiseltä, tän on pakko olla provo. Kukaan ei ole oman lapsensa suhteen noin tyhmä. Jos et ole provo, niin et enää päästä lasta isälleen. Toivon että joku tekee perheestänne ls-ilmoituksen.
Miten tuntuu, että ap ei ole edes yhtään huolissaan?? Tee jotain!
Todella outo aloitus. Eikä edes vastaa kommentteihin. Onko tämä edes totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tön koko aloituksen otsikko ole että HUOLEHDINKO TURHAAN, eli selkeästi huolehtii
Todennäköisesti koulussa on jo huomattu, että lapsi samoissa vaatteissa. Ovat velvollisia tekemään ls-ilmon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan ap vastannut monesti kommentteihin. Ihmeellistä ristiinnaulitsemista, kun aloittaja on selvästi huolissaan, ja sitten haukutaan että miksi et ole huolissaan? Aina tää palstan tapa haukkua kaikki pystyyn. Vaikea tilanne jos isä ei ota keskusteluyrityksiä millään tavalla vastaan. Ei kai siinä voi kuuta tehdä kun jollain tavalla saada isä havahtumaan tilanteeseen, joko viranomaisten avulla tai muuten.
Onko kyseessä muutenkin paljon apua tarvitseva lapsi, ei siis pelkästään lukemisessa? Jos ei, niin eikö hän osaa itse sanoa, että menee nyt suihkuun. Peseytyykö isäviikolla mitenkään? Siis edes hampaat, kasvot ja muut strategiset paikat? Vaihtaako puhtaat alusvaatteet riittävän usein?
Tuo isäviikko vaikuttaa sellaiselta, että voisi olla paikallaan tilata aika lastenvalvojalta ja mennä keskustelemaan muutoksista. Olisiko mahdollista edes jonkun aikaa tehdä niin, että lapsi on vain joka toinen viikonloppu isänsä luona ja arkipäivät ja joka toinen viikonloppu aina ap:n luona. Pitää myös keskustella siitä, onko olosuhteissa isän luona tapahtunut jokin muutos, kun lapsi on muuttunut itkuiseksi ja kiukkuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tön koko aloituksen otsikko ole että HUOLEHDINKO TURHAAN, eli selkeästi huolehtii
Eihän huolehdi, kun antaa lapsen tuollaisiin oloihin. Ja väittää ettei voi tehdä asialle mitään. Kyllä voi tehdä: On viemättä lasta isälleen. Tuollainen luuseri isä ei tule ottamaan viranomaisiin yhteyttä, kun tietää että itse jäisi kiinni heitteillejätöstä. Järki käteen tällaisissa tilanteissa. Lapsen paras ei ole oleskella vanhemman luona, jossa hänestä ei huolehdita. Miksi aina jankataan että lapsella on oikeus tavata isäänsä? Eiköhän tässä tapauksessa ole parempi että lapsi saa olla lapsi, eikä yövy isällään. Ap aiheuttaa lapselleen vakavan masennuksen tms, kun lapsi joutuu olemaan tuollaisen isän hoivissa. Lapsi parka, häpeää varmaan kouluun menemistä.
Soittoa lastenvalvojalle, ja isäviikot jäihin saman tien! Yksinhuoltajuus äidille, ja isän tapaamiset vain joka toinen viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, kun on kyseessä yhteishuoltajuus, vaikka lähi olenkin, enhän mä voi yksin tommosta päätöstä tehdä, että nyt et saa mennä isäviikolle, se olisi minusta sekä lasta että isää kohtaan tosi kohtuutonta,ja se tunnetaan myös termillä omavaltainen huostaanotto. En vaan tiedä miten ongelmia lähtisi ratkomaan, kun aina vastaus mun keskusteluyrityksiin on se että stressaan turhaan.
En myöskään ihan kauheasti tykkää ajatuksesta, että ekana lähtisi jonkun viranomaisen kautta selvittelemään, mutta kauhean turhauttavalta tuntuu, ettei tällä hetkellä keskusteluyhteyttä ole. Mietin onko tämä masennusta? Siis eksällä. Hänen isänsä kuoli reilu vuosi sitten ja pohdin korreloiko nämä asiat keskenään. Mietin jo että voiskohan käydä eksän kanssa jollain pariterapeutilla, vaikka ei pari ollakaan, luulisin että ovat vuorovaikutuksen ammattilaisia.
Itseasiassa lapsen huoltaja(t) vastaa aina omalta osaltaan siitä, että luovuttaessaan lasta hän arvioi sen, että ihminen, jolle lapsi luovutetaan kykenee vastaamaan lapsen hyvinvoinnista. Tämä arvioidaan aina. Jos et uskalla luovuttaa lasta, et luovuta, ja otat yhteyttä perheneuvolaan ja lastenvalvojaan tapaamisten muuttamiseksi siksi aikaa, kun asia on selvitetty.
Just näin! Oikein pistää vihaksi tällaiset vanhemmat jotka sanovat että enhän minä yksin voi tuollaista päätöstä tehdä. NO KUKAS SITTEN? Sinä olet sen lapsen huoltaja. Isä ei selvästikään ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta. Äkkiä lapsi pois sieltä isältä. Voi tavata viikonloppuisin, mutta ei tarvitse mennä yökylään. Lapsi joutuu olemaan aikuinen siellä isällään, eikä saa elää lapsuuttaan!
Olet väärässä. Joskus joudutaan menemään ihan oikeuteen vahvistamaan se, ettei toinen vanhempi voi itse soveltaa näitä luovuttamisia. Ja vanhemmalle voi oikeus helpostikin asettaa uhkasakon, mikäli rikkoo tapaamisoikeuksia. Näitä päätöksiä tehdään turhan paljon. Mitään soveltamisen varaa ei sitten ole tai a. saat sakkoja, b. menet uudelleen oikeuteen ja maksat oikeudenkäyntikulut. Yleensä tapaamiset (vaihdot) oikeus määrää noudatettaviksi pilkulleen eli jopa kellonaikojen tasolla. Syy: teitä soveltajia riittää, jotka naamioi vieraannuttamisen "huoleksi". Etä voidaan oikeuksen päätöksellä todeta kelvolliseksi. Sitä ei tarvitse harkita toisen vanhemman toimesta esim. joka toinen viikko...
...esitä huolesi uudelleen ja anna isälle aikaa korjata tilanne. Kysy onko masentunut, jaksaako? Kuuntele ja ehdota ratkaisuja. Parisuhteessa toimittaisi näin, miksi ei eroperheessäkin? Eletään toisen vanhemmuutta tukien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Itse oon tosi rikkinäisestä kodista ja siksi olen toivinut lapsella säilyvän läheiset välit isään. Muutos pahempaan on tapahtunut viime syyskuusta eteenpäin, niin että muutaman viikon välein lapsi on kertonut jotain mikä nostaa huolta, ei niin että joka viikko on hygienia huolehtimatta, vaan nyt oli kolmas kerta. Isä oli ennen oli ihan todella tunnollinen. Tuota omavaltaista huostaamista en tee missään tapauksessa, sitä ennen viranomaiset tulevat kuvioon ja kaikki hoidetaan reilusti ja avoimesti. Eniten mua kai pelottaa miten lapsi sen ottaisi jos isää näkisi vähenmän. Ihan yhtä rakas se isä on kuin äitikin. Ja isä on 40, minä 33. Tottakai mua huolettaa, enkai mä muuten tätä koko aloitusta olisi tehnyt!
Minun vanhempani ovat eronneet. Asuin äitini kanssa. Hän pahoinpiteli minua henkisesti ja fyysisesti. Viimein uskaltauduin kertomaan siitä isälleni. Hän ei tehnyt asialle mitään! En vieläkään saata uskoa, että vanhempi voi olla lastaan kohtaan niin välinpitämätön. Viimeinenkin luottamuksen hippunen ihmisiin katosi sen sileän tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, kun on kyseessä yhteishuoltajuus, vaikka lähi olenkin, enhän mä voi yksin tommosta päätöstä tehdä, että nyt et saa mennä isäviikolle, se olisi minusta sekä lasta että isää kohtaan tosi kohtuutonta,ja se tunnetaan myös termillä omavaltainen huostaanotto. En vaan tiedä miten ongelmia lähtisi ratkomaan, kun aina vastaus mun keskusteluyrityksiin on se että stressaan turhaan.
En myöskään ihan kauheasti tykkää ajatuksesta, että ekana lähtisi jonkun viranomaisen kautta selvittelemään, mutta kauhean turhauttavalta tuntuu, ettei tällä hetkellä keskusteluyhteyttä ole. Mietin onko tämä masennusta? Siis eksällä. Hänen isänsä kuoli reilu vuosi sitten ja pohdin korreloiko nämä asiat keskenään. Mietin jo että voiskohan käydä eksän kanssa jollain pariterapeutilla, vaikka ei pari ollakaan, luulisin että ovat vuorovaikutuksen ammattilaisia.
Itseasiassa lapsen huoltaja(t) vastaa aina omalta osaltaan siitä, että luovuttaessaan lasta hän arvioi sen, että ihminen, jolle lapsi luovutetaan kykenee vastaamaan lapsen hyvinvoinnista. Tämä arvioidaan aina. Jos et uskalla luovuttaa lasta, et luovuta, ja otat yhteyttä perheneuvolaan ja lastenvalvojaan tapaamisten muuttamiseksi siksi aikaa, kun asia on selvitetty.
Just näin! Oikein pistää vihaksi tällaiset vanhemmat jotka sanovat että enhän minä yksin voi tuollaista päätöstä tehdä. NO KUKAS SITTEN? Sinä olet sen lapsen huoltaja. Isä ei selvästikään ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta. Äkkiä lapsi pois sieltä isältä. Voi tavata viikonloppuisin, mutta ei tarvitse mennä yökylään. Lapsi joutuu olemaan aikuinen siellä isällään, eikä saa elää lapsuuttaan!
Olet väärässä. Joskus joudutaan menemään ihan oikeuteen vahvistamaan se, ettei toinen vanhempi voi itse soveltaa näitä luovuttamisia. Ja vanhemmalle voi oikeus helpostikin asettaa uhkasakon, mikäli rikkoo tapaamisoikeuksia. Näitä päätöksiä tehdään turhan paljon. Mitään soveltamisen varaa ei sitten ole tai a. saat sakkoja, b. menet uudelleen oikeuteen ja maksat oikeudenkäyntikulut. Yleensä tapaamiset (vaihdot) oikeus määrää noudatettaviksi pilkulleen eli jopa kellonaikojen tasolla. Syy: teitä soveltajia riittää, jotka naamioi vieraannuttamisen "huoleksi". Etä voidaan oikeuksen päätöksellä todeta kelvolliseksi. Sitä ei tarvitse harkita toisen vanhemman toimesta esim. joka toinen viikko...
Höpö höpö. Jos isä ei jaksa laittaa lasta suihkuun, eikä jaksa viettää lapsen kanssa aikaa (muuta kuin pelaamalla 6 tuntia päivässä -sairasta!), niin luuletko että isä jaksaa viedä asian oikeuteen? Kyllä tässä tilanteessa äidin on oltava vahva. Tehköön vaikka itse ls-ilmoituksen isästä, ja kertoo lastenvalvojalle nämä asiat isästä. Voi saada isän vihat niskaan, mutta mitä sitten? Lapsen oikeus on olla huolehtivilla vanhemmilla, ja isäksi ei tämän tapauksen isästä ole.
Jos isä on masentunut. Voi olla, että hän huolimatta kaikesta, mitä kerrot, lapsen läsnäolo tuo helpotusta masennukseen. Ei näe, että lepo ja tapaamisten harventaminen voisi helpottaa kokonaisuutta. Eli ts. lepäisi kunnolla ja olisi esim. vain viikonloppuisin täysip. lapsen kanssa. Kysy suoraa masennuksesta, mutta sitä ennen lue asiantuntijoiden suositus siitä miten tehdä se ns. oikein.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Itse oon tosi rikkinäisestä kodista ja siksi olen toivinut lapsella säilyvän läheiset välit isään. Muutos pahempaan on tapahtunut viime syyskuusta eteenpäin, niin että muutaman viikon välein lapsi on kertonut jotain mikä nostaa huolta, ei niin että joka viikko on hygienia huolehtimatta, vaan nyt oli kolmas kerta. Isä oli ennen oli ihan todella tunnollinen. Tuota omavaltaista huostaamista en tee missään tapauksessa, sitä ennen viranomaiset tulevat kuvioon ja kaikki hoidetaan reilusti ja avoimesti. Eniten mua kai pelottaa miten lapsi sen ottaisi jos isää näkisi vähenmän. Ihan yhtä rakas se isä on kuin äitikin. Ja isä on 40, minä 33. Tottakai mua huolettaa, enkai mä muuten tätä koko aloitusta olisi tehnyt!
Miettisin ennemminkin että mitä lapselle aiheutuu siitä, että joutuu olemaan tuollaisen isän luona? Sulla menee nyt perusasiat sekaisin. Vaikka isä olisi kuinka rakas, ei hän selvästikään kykene huolehtimaan lapsesta. Miksi et näe tätä? Rautalangasta väännettynä:Jos minä olisin sinun tyttäresi, ja sinä laittaisit minut tuollaisen isän luokse asumaan viikoksi kerrallaan, olisin teini-ikään tullessani aivan saatanan vihainen sinulle, enkä koskaan antaisi anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, kun on kyseessä yhteishuoltajuus, vaikka lähi olenkin, enhän mä voi yksin tommosta päätöstä tehdä, että nyt et saa mennä isäviikolle, se olisi minusta sekä lasta että isää kohtaan tosi kohtuutonta,ja se tunnetaan myös termillä omavaltainen huostaanotto. En vaan tiedä miten ongelmia lähtisi ratkomaan, kun aina vastaus mun keskusteluyrityksiin on se että stressaan turhaan.
En myöskään ihan kauheasti tykkää ajatuksesta, että ekana lähtisi jonkun viranomaisen kautta selvittelemään, mutta kauhean turhauttavalta tuntuu, ettei tällä hetkellä keskusteluyhteyttä ole. Mietin onko tämä masennusta? Siis eksällä. Hänen isänsä kuoli reilu vuosi sitten ja pohdin korreloiko nämä asiat keskenään. Mietin jo että voiskohan käydä eksän kanssa jollain pariterapeutilla, vaikka ei pari ollakaan, luulisin että ovat vuorovaikutuksen ammattilaisia.
Itseasiassa lapsen huoltaja(t) vastaa aina omalta osaltaan siitä, että luovuttaessaan lasta hän arvioi sen, että ihminen, jolle lapsi luovutetaan kykenee vastaamaan lapsen hyvinvoinnista. Tämä arvioidaan aina. Jos et uskalla luovuttaa lasta, et luovuta, ja otat yhteyttä perheneuvolaan ja lastenvalvojaan tapaamisten muuttamiseksi siksi aikaa, kun asia on selvitetty.
Just näin! Oikein pistää vihaksi tällaiset vanhemmat jotka sanovat että enhän minä yksin voi tuollaista päätöstä tehdä. NO KUKAS SITTEN? Sinä olet sen lapsen huoltaja. Isä ei selvästikään ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta. Äkkiä lapsi pois sieltä isältä. Voi tavata viikonloppuisin, mutta ei tarvitse mennä yökylään. Lapsi joutuu olemaan aikuinen siellä isällään, eikä saa elää lapsuuttaan!
Olet väärässä. Joskus joudutaan menemään ihan oikeuteen vahvistamaan se, ettei toinen vanhempi voi itse soveltaa näitä luovuttamisia. Ja vanhemmalle voi oikeus helpostikin asettaa uhkasakon, mikäli rikkoo tapaamisoikeuksia. Näitä päätöksiä tehdään turhan paljon. Mitään soveltamisen varaa ei sitten ole tai a. saat sakkoja, b. menet uudelleen oikeuteen ja maksat oikeudenkäyntikulut. Yleensä tapaamiset (vaihdot) oikeus määrää noudatettaviksi pilkulleen eli jopa kellonaikojen tasolla. Syy: teitä soveltajia riittää, jotka naamioi vieraannuttamisen "huoleksi". Etä voidaan oikeuksen päätöksellä todeta kelvolliseksi. Sitä ei tarvitse harkita toisen vanhemman toimesta esim. joka toinen viikko...
Höpö höpö. Jos isä ei jaksa laittaa lasta suihkuun, eikä jaksa viettää lapsen kanssa aikaa (muuta kuin pelaamalla 6 tuntia päivässä -sairasta!), niin luuletko että isä jaksaa viedä asian oikeuteen? Kyllä tässä tilanteessa äidin on oltava vahva. Tehköön vaikka itse ls-ilmoituksen isästä, ja kertoo lastenvalvojalle nämä asiat isästä. Voi saada isän vihat niskaan, mutta mitä sitten? Lapsen oikeus on olla huolehtivilla vanhemmilla, ja isäksi ei tämän tapauksen isästä ole.
Juu, juu... tyypillinen argumentti "ei se kuitenkaan jaksa taistella oikeuksistaan". Niinoä niin. Tosi edesvastuuttomia neuvoja kylvät. Asiat voidaan hoitaa paremminkin. Lapsi rakastaa isäänsä. Onko sillä mitään väliä? Ole sinä katkera ex, mutta anna toisten hoitaa asiat fiksummin.
Alue: Aihe vapaa
Et huolehdi turhaan, vaan olet sinisilmäinen. Etkö näe että tilanne on huolestuttava ja karmaiseva!!!?