Kertokaa hyviä käytöstapoja, jotka eivät ole kovin yleisiä

Kun saunotaan isossa saunassa isolla porukalla, löylykauhan pitelijä vastaa siitä että löylyä riittää kohtuudella, mutta myös hakee lisää vettä ja kun päättää poistua, hakee vielä täyden astian saunaan jääville.

Tuo kursailu taisi ennen vanhaan olla tapa osoittaa omaa fiksuutta ja toisaalta testi vähemmän kasvatetuille, osataanko sitä olla tilaisuuksissa. Eikä vain suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa, vaan tapa on ollut Ruotsissakin. Jossakin Gulla-kirjassa on tästä elävä kuvaus, miten Gulla kulkee tarjoamassa ja tyrkyttämässä kahvia torpan emännille ja kehottaa hakemaan nisua pitopöydästä, mutta kukaan ei millään suostu ottamaan.

Parinmuodostuksessa on myös tätä kursailua. Pohjois-Koreassa naisen kuulemma kuuluu kieltäytyä miehen aloitteista ainakin kolme kertaa. Vasta sen jälkeisen kieltäytymisen voi tulkita aidoksi torjunnaksi. Kaikki miehethän ei sitten lopullista torjuntaa kestä, kun oletus on ollut, että aiemmat torjunnat on olleet vain tavanmukaista kainostelua.

Pierun pidättely julkisilla paikoilla.

Sinc

Vierailija kirjoitti:

Pierun pidättely julkisilla paikoilla.

Sinc

Tai parisuhteessa.

Vissiin on kotona hyvin kasvatettu kun aivan perusasiat onnistuvat ilman että niitä tarvitsee erikseen ajatella. Olen silti huomannut että mm nämä kaksi asiaa ovat joskus saaneet ihan kommentointia kanssaeläjiltä (positiivista sellaista siis) 

1. Autetaan naiselta takki pois (etenkin ravintolassa ja vierailemaan tullessa en välttämättä aina kotiin kaupasta tullessa) 

2. Ravintolassa naiselle vedetään se tuoli esiin ja autetaan istumaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saa tuliaisena kukkia vierailta, laitetaan kukat esille joko ruoka- tai kahvipöytään tai näkyvälle paikalle olohuoneeseen. Monta kertaa viemäni kukat on laitettu jonnekin eteisen pöydälle, sinne ne voi siirtää sitten vieraan lähdettyä jos haluaa.[/quote

Tämä. Mulla junttimainen broidi ja vaimonsa samaa plaatua. Vein kauniin kimpun. Se jätettiin pakkauksessaan siihen kivitasolle lojumaan. Kysyin olisko missä maljakoita ja viitattiin että onkohan tuolla päin. En olekaan vienyt kukkia sen jälkeen.

Mutsilleni vein ekan liksapäivän kunniaksi kukkia. Hän vilkaisi ja sanoi ettei ole niitä pyytänyt.

Hienoa käytöstä kerrassaan!

Kaikki ei edes tykkää leikkokukista, en minäkään enkä todellakaan halua niitä! Ystäväni onneksi tietävät tämän mutta harvakseltaan saan edelleenkin kukkia. Tyydyn tilanteeseen ja kukat pääsevät kauniiseen maljakkoon.

Mitä eroa on perunoilla ja nykynuorisolla?

Perunat on kasvatettu!

Vierailija kirjoitti:

Päivällisellä (ja muillakin aterioilla) kunkin ruokalajin kanssa on oma juomansa. Vaikka lasiin olisi jäänyt juomaa, sitä ei enää juoda seuraavan ruokalajin aikana. Eli jos alkuruuan kanssa on valkoviiniä ja sitä on jäänyt lasiin, sitä ei enää juoda pääruuan kanssa tai jälkeen. Pääruualla on oma viininsä, joka jätetään kun tulee jälkiruoka.

Suomessa tietysti kun alkoholi on kallista, säästeliäät ryystävät laseja tyhjäksi vielä ruokalajien päätyttyäkin, mutta se ei ole hienoa.

Samoin etikettivirhe on kaataa samppanjaa tai muuta kuohuviiniä lasin täydeltä. Lasiin kaadetaan vain n. 1/3 sen tilavuudesta, syynä on kuohuminen ja loiskuttelun välttäminen muutenkin. Eikä päihtymyshakuisuuskaan hienoa tietysti ole. Kilistely ei myöskään kuulu hienoihin tapoihin, vaan lasia vain kohotetaan ja samalla katsotaan muita osallistujia silmiin ja sanotaan vaikkapa onnittelut. Lasia ei pidellä maljaosasta vaan jalasta, jotta kuohuviini ei lämpene.

Ja juu, olin legendaarisen tärkkitukan opissa vanhassa kunnon sihteeriopistossa, ja muistan kuolemaani saakka myös eron päivällisen ja illallisen välillä.

Mikä se ero on?

Toisen fyysisten ominaisuuksien toteaminen. Pitkät tietävät olevansa pitkiä ja lyhyet lyhyitä, ei tarvitse mainita joka käänteessä. Ahdistavaa kun jossain sukujuhlissa lasten ja teinien ulkonäköä ruoditaan ja ihmetellään suureen ääneen. Kaikki olemme eri muotista, ärsyttää tämä ulkonäkökeskeisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vessaharjan käyttäminen.

Minkä takia jotkut aikuiset kuvittelevan sen siellä olevan - sisustuselementtinä?

Itse en lainkaan tykkää tästä muka sivistyneestä käytöksestä, jossa vessanpyttyyn ei saa jäädä jälkeäkään suolen tyhjentymisestä.

Minua ärsyttää vieraiden tapa käyttää vessaharjaa. Jos harjan tökkää ulosteeseen, niin sen jälkeen kolibakteerit on ja pysyy harjassa. Erittäin luultavaa on myös, että samaista harjaa kuljetetaan nestettä tippuvana vessanpöntöstä siihen paikkaan, jossa se harjateline on. Ehkä harjateline on eri puolella/paikassa kuin kotona, jolloin sen tippuvan vessaharjan kanssa tehdään vielä pari piruettia. Vaikka vessaharjan laittaisi mihin tahansa, niin joku voi astua pytyn ja vessaharjatelineen väliselle lattia-alueelle , jolloin kolibakteerit leviävät jalkojen mukana koko asuntoon. Pahimmillaan harjasta leviää bakteereja ilmaan.

Minusta olisi kohteliasta ensin vetää vessa. Mikäli vetämisen jälkeen jää sitä itteään vessanpönttöön, niin paperilla pyyhitään se osuus, mikä on nesteen yläpuolisessa pytyssä. Edellinen ei poikkea mitenkään siitä, että samaisella paperituotteella pyyhtään ulostejäämät omasta pepusta. Se osuus, joka on nestepinnan alapuolella ei aiheuta hajua eikä levitä bakteereja, joten sen siivoaminen jääköön henkilölle, joka pyrkii pitämään vessan siistinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohteliasta, mutta harvinaista on kuulla jonkun kysyvän Suomessa "Anteeksi?" sen sijaan, että töksäyttää "Mitä?".

Opin tämän saadessani tavan itse, kun päädyin englanninkieliseen kouluun ja sain opettajalta noottia, kun sanoin "what?" enkä "sorry?". Mutta sama suomeksi.

Huomasin kun katsoin The Crowinia, että siinä muistaakseni prinsessa Margaret korjaa nuorta Dianaa, että nimenomaan kuuluu sanoa "what" eikä "sorry". Mutta ymmärsin sen niin, että näin toimivat vain kuninkaalliset; he eivät pyytele anteeksi. 

Suomessa voitaisiin aivan hyvin myös käyttää sanaa ”miten”, ”mitä” sanan sijaan. Se olisi kohteliaampi muoto, mutta ei kuitenkaan anteeksipyytävä ja alistuva

Ahaa? Eli kun haluan kysyä: "Mitä ruokaa haluat?" kysynkin: "Miten ruokaa haluat?"

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon hississä naapureille tervehtiminen. :D   On se vaikeeta joillekin. Ainakin meidän kerrostalossa. :D Todella vaikeeta. 

Eihän nyt sentään hissiin voi mennä yhtäaikaa naapurin kanssa.

Eikä näin Corona-aikaan pidäkään mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vissiin on kotona hyvin kasvatettu kun aivan perusasiat onnistuvat ilman että niitä tarvitsee erikseen ajatella. Olen silti huomannut että mm nämä kaksi asiaa ovat joskus saaneet ihan kommentointia kanssaeläjiltä (positiivista sellaista siis) 

1. Autetaan naiselta takki pois (etenkin ravintolassa ja vierailemaan tullessa en välttämättä aina kotiin kaupasta tullessa) 

2. Ravintolassa naiselle vedetään se tuoli esiin ja autetaan istumaan 

1. Vain jos itse pyytää muita auttamaan.

2. Jos on liikuntavammainen, eikä itse pysty tuolia ottamaan esiin tai istuutumaan itse.

Aina kun vieraita tulee käymään tarjotaan kahvin lisäksi ruokaa. Tai ainakin kysytään onko nälkä. Kohteliasta myös on pestä kädet heti sisään tullessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos seurueessa on joku, joka ei ymmärrä suomea, ei keskustella suomen kielellä (esimerkki). Toisin sanoen ei suljeta ryhmästä ketään jäsentä pois puhumalla kieltä, jota kaikki eivät osaa.

Luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta eih.

Minua harmittaa kun olemme suomenruotsalaisen poikaystäväni kanssa tapaamassa hänen kavereitaan niin kaikki puhuvat pelkkää ruotsia. Minä en osaa ruotsia yhtään ja olen itse omaksunut tavan, että puhutaan kieltä, jota kaikki ymmärtävät. Koen kiusallisiksi esimerkiksi tilanteet, joissa olemme minä ystäväni ja ystäväni tanskalainen poikaystävä ja ystäväni puhuu minulle suomea. En osaa englantiakaan hyvin puhua mutta ymmärrän sitä kuitenkin. En kuitenkaan halua, että ystäväni puhuu minulle suomea koska hänen poikaystävänsä ei sitä osaa eikä ymmärrä.

Tämän takia minun on vaikea ymmärtää välillä poikaystäväni ja hänen ystäviensä ajatusmaailmaa. Myönnän, että olisihan se ihan typerää jos 20 hengen bileissä kaikki puhuisivat vain suomea minun takiani mutta jos istumme pienessä porukassa niin tuntuu pahalta, ettei silloin oteta tätä asiaa huomioon. Ja aion aloittaa ruotsinkielen opiskelun syksyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivällisellä (ja muillakin aterioilla) kunkin ruokalajin kanssa on oma juomansa. Vaikka lasiin olisi jäänyt juomaa, sitä ei enää juoda seuraavan ruokalajin aikana. Eli jos alkuruuan kanssa on valkoviiniä ja sitä on jäänyt lasiin, sitä ei enää juoda pääruuan kanssa tai jälkeen. Pääruualla on oma viininsä, joka jätetään kun tulee jälkiruoka.

Suomessa tietysti kun alkoholi on kallista, säästeliäät ryystävät laseja tyhjäksi vielä ruokalajien päätyttyäkin, mutta se ei ole hienoa.

Samoin etikettivirhe on kaataa samppanjaa tai muuta kuohuviiniä lasin täydeltä. Lasiin kaadetaan vain n. 1/3 sen tilavuudesta, syynä on kuohuminen ja loiskuttelun välttäminen muutenkin. Eikä päihtymyshakuisuuskaan hienoa tietysti ole. Kilistely ei myöskään kuulu hienoihin tapoihin, vaan lasia vain kohotetaan ja samalla katsotaan muita osallistujia silmiin ja sanotaan vaikkapa onnittelut. Lasia ei pidellä maljaosasta vaan jalasta, jotta kuohuviini ei lämpene.

Ja juu, olin legendaarisen tärkkitukan opissa vanhassa kunnon sihteeriopistossa, ja muistan kuolemaani saakka myös eron päivällisen ja illallisen välillä.

Mikä se ero on?

Se, että päivällinen alkaa välillä 18.30–21.30 ja on kaikkein hienoin ja juhlavin tilaisuus. Päivällisellä voi olla viisikin ruokalajia siinä missä illallisella on korkeintaan kolme.

Uudessa ympäristössä tai porukassa on turvallisinta odottaa kunnes muut ovat istuneet, jotta ei vahingossa istu toisen henkilön "omana pitämälle  istuinpaikalle". Tämä on erittäin tärkeä neuvo uudessa työpaikassa, jossa voi väärälle paikalle istumalla saada useamman ihmisen suhtautumaan itseensä hyvin negatiivisesti.

Mikäli pyytää kaveriaan mukansa kahville tai pizzalle, niin hyvien käytöstapojen perusteella pyytäjän pitäisi maksaa koko lasku. Nykyään on kuitenkin aika yleistä, että lähdetään yhteisestä sopimuksesta jonnekin ja jokainen maksaa omat laskunsa. Mistä voi päätellä, milloin kyse on ensimmäiseksi mainitusta ja milloin jälkimmäisestä?

Miten teititellään oikeaoppisesti? Miten teititellä ja samaan aikaan puhua vain yhdestä henkilöstä?

Ei teitittelyä ole hylätty. Ehkä jotkut ovat, mutta suuri osa onneksi ei. Nuoret fiksut käyttävät sitä edelleen ja hyvä niin.

Herrasmiehenä avaan ovet naisille ja juhlissa tms. ”vedän” vieressä istuvan naisen tuolin pöydän alta esiin, jotta hän voi istua siihen tullessaan ruokien ja juomien kanssa pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä taas on paljon sääntöjä, jotka eivät perustu mihinkään järkevään ja hyödylliseen. Surullista katsoa näitä laatikossa eläviä ihmisiä, jotka vaalivat näitä käytöstapoja vain siksi, että joku on joskus heidän käskenyt näin tekemään.

t. pipo päässä syövä mensalainen

Olin nuorempana ihan samaa mieltä. Kuvittelin, että hyvät käytöstavat olivat vanhanaikaisia ja tarpeettomia, ja tehty vain siksi, että ihmiset pääsisivät nokittelemaan alempiaan. Inhosin kursailua ja sitä, että kursailuun osallistumattomat joutuivat moukan asemaan. Pahimmassa tapauksessa heille naureskeltiin ja heistä puhuttiin ikävästi selän takana, päin naamaa pyöriteltiin silmiä ja hymähdeltiin alentuvasti.

Olen vähän muuttanut mieltäni. Hyvien käytöstapojen ei kiitenkaan pitäisi olla ahtaita, rumia ja toisia ihmisiä alentamaan pyrkiviä. Hyviin käytöstapoihin ei koskaan kuulu "moukan" saattaminen yleisen naurun kohteeksi - pitäisi ennemmin käyttäytyä kuin ei huomaisikaan käytöstapojen puutetta. Ei tarvitse tehdä numeroa siitä jos viihtyy paremmin jossain muussa seurassa.

Hyvät käytöstavat ovat sosiaalinen koodi, joka auttaa ihmisiä tulemaan toimeen toisten kanssa. Hyvät tavat ovat kanssaihmisten kunnioittamista, henkilökohtaisen tilan antamista, auttavaisuutta. Vaikka ei hyötyisikään siitä mitenkään.

Tapojen tunteminen auttaa toimimaan asiallisesti silloinkin, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä, esimerkiksi osanoton ilmaisu.

Käskemällä hyvät tavat eivät ehkä tartu, selittämällä ja esimerkillä paremmin. Vosin ajatella, että mensalaisellekin olisi hyödyllistä ja antoisaa tietää muitakin käytöstapoja kuin oman viiteryhmänsä tavat? Esimerkiksi työelämässä, vastakkaisen sukupuolen kanssa, ulkomailla?