Onko vauvan ensimmäinen sana aina "Äiti"? Minun kokemukaeni mukaan on.
Vauvan ensimmäinen sana kertoo siitä, mitä vauva tarvitsee ja ihailee eniten maailmassa - se on äiti.
Omat lapseni sanoivat enai sanoikseen juuri: ääti, ätti, äiti,
toisena tuli sanat: anna ja ota.
Jotkut erikoisuudentavoittelijat väittävät, että heidän ensimmäinen sanansa olisi ollut jokin ihan absurdi, esim. "taiteellinen" tätini väittää ihan vakavana, että hänen ensimmäinen sanansa olisi ollut muka: kukkamaa.🤣
Ihan varmasti oli.
Äidillemme suuttunut siskoni väitti teininä vuosikausia, että hän kyllä sanoi ensimmäiseksi sanakseen: isä. Tottakai sanoi juu. Isä ei hoitanut meitä päivääkään, tärkeintä oli työ, työkaverit ja ravintolat. Opimme sanan isä varmaan lähemmäs 2-vuotiaana.
Kommentit (106)
Minun ensimmäinen sanani oli hattu. Niin äiti ja isä ainakin väittävät.
Ei tullut modistia minusta kuitenkaan. Luultavasti sanassa itsessään oli jotain kiinnostavaa ja helppoa yhtä aikaa.
Tytön eka sana oli äiti. Muskarissa 5kk jo jokelteli ääätiii, äääätii ja muut ihmetteli että sanooko se äiti. Itse olin sitä mieltä että ei...kunhan vain sattuu noin jokeltelemaan.
Mutta sitten tyttö oli mummolassa hoidossa 6kk ja kun menin hakemaan häntä kotiin niin tyttö oli minun sylissäni onnellisena, katsoi minua silmiin, länttäsi kädet poskilleni ja tuumasi täysin selvällä suomen kielellä että ÄITI. Nopeasti oppi helppoja sanoja kuten pupu ja tutti. Tyttö puhuikin sitten täysillä jo 1,4v.
Minun oma eka sanani oli vettä. Inhosin kai jo vauvana maitoa joten alle 1v. olin sitten kerran keittiössä hokenut vettä, vettä ja näyttänyt sormella vesihanaa. Varmaan ihanaa jos on jano ja saa sanottua että "antakaa sitä vettä eikä kamalaa maitoa" ;)
Esikoisen kanssa ehdin jutella enemmänkin, ja ensimmäinen sana oli joko -pää (leipää) tai mpu (lamppu).
Kuopus taas pysyi mykkänä tosi pitkään, kun isompi sisarus ehti molempien puolesta haluta asioita. "Äiti" tuli kyllä aika ajoissa, mutta hyvin käyttökelpoinen sana oli "nätti". Kaikki, mikä oli vaaleanpunaista oli "nätti". Niin sukat kuin vaaleanpunaisessa muovissa tarjoillut vanukkaatkin.
Meillä pojan ensimäinen sana oli ei. Pojan suurimpia mielenkiinnon kohteita oli pistorasiat ja sähköjohdot, joten kieltoja tuli annettua jatkuvasti. Sitten tuli äiti, appu (lamppu) ja pappa.
Omaa ensimäistä sanaa en tiedä, kun äitinikään ei muista.
Kala, kukka, Ei, kiito (s), kenkä tuli ainakin ennen äitiä. Äiti ja isä oli pitkään äti molemmat.. Puhe tuli kyllä niin nopsaan, että ei siinä mukana pysynyt. 2-v puhui täydellistä kirjakieltä oikeine persoonapronomonien sijamuotoineen. Harmi, että oli esikoinen enkä tajunnut kuinka taitava oli enkä kuvannut videolle kovin paljon. Jotain matskua löytyy onneksi "todisteeksi".
Ysiluokkalaisten kanssa usein keskustelemme omasta kielihistoriasta, puhumaan oppimisesta jne. Useimmiten ensimmäinen sana on itse asiassa jokin muu kuin äiti, tyypillisesti jokin vauvan mieltä kiehtova lelu tai esine kuten pallo tai auto. Aika yleisiä ovat myös alkeelliset käskyt tai kiellot kuten ei ja anna.
Ensimmäinen sana on usein jokin äänteellisesti helppo sana, mutta toki tästä on poikkeuksia. Värit kiehtovat vauvaa, eli jos vauva on usein viety kukkamaalle ihailemaan värikkäitä kasveja ja sanaa kukkamaa on toistettu jatkuvasti, on ihan loogista, että se voi olla ensimmäinen sana. Tosin se on varmasti tullut vähän sinnepäin sanottuna.
Oman lapsen eka sana oli lamppu. Tämä ei ole harvinainen ensimmäinen sana. Ilmeisesti lampun syttyminen ja sammuminen on jotain, mikä ihmetyttää ja ihastuttaa vauvaa.
Mutta onpas ap:llä tympeä asenne aiheeseen ja muihin ihmisiin!
Meillä ensimmäinen sana oli kissa, pitää vieläkin kissoista - aikuisena.
Meillä on sanonut vasta yhden sanan ja se oli kakka.
Itellä oli munakoito eli munakoiso :D
Minun ensimmäinen sanani oli "isi", sen jälkeen tuli tissi ja hissi. Äiti tuli joskus paljon myöhemmin
N26
No mun eka sana kuulemma kakka ja toinen kukka. :D
Meillä molempien lasten eka sana on tarkoittanut maitoa/imetystä, esikoisella toinen sana oli äiti ja kuopuksella isi.
Tähti oli meillä ensimmäinen sana. Enkä ole edes "äiti" vaan "mami".
Iti oli ensimmäinen sana. Tosin en tajunnut korostaa äitiä "äiti antaa, äiti tekee". Sen sijaan puhuttiin paljon "isi tulee kotiin, saat jäädä isin kanssa kahdestaan, isi on töissä, isi on raksalla"
Minulla ekoja sanoja oli kukka, kakka ja muistaakseni myös lamppu. Äiti oli vaikea sana, sanoin täi, joten opin sanomaan isäkin ennen äitiä.
Asuttiin aivan radan varressa ja aseman vieressä. Esikoisen eka sana oli juna (arvaattekin, että poika).
Muillakaan ei äiti ole aivan ensimmäinen ollut, joskin ensimmäisten joukossa kyllä.
En käyttänyt itsestäni aina kolmatta persoonaa, ehkä se muutti sanojen ilmaantumisjärjestystä. En siis raportoinut lapselle koko ajan, että "äiti tekee sitä tai tätä", vaan sanoin minä.
Minun ensimmäinen sana oli pimppi
Äiti ei ollut iloinen kuin huusin ulkona sanaa pimppi
Siis miksi lamppu on niin yleinen 🤔
lamppu, vaippa, pappa, leipä olivat ensimmäisiä sanoja tosin kaikkia kutsuttiin samalla äppu/äppa äännähdyksellä.