Kannattaako nyt uskoa sitä pientä ääntä sisällä, joka sanoo ei? Tapasin miehen, jollaista en aikaisemmin ole tavannut.

Kiitos vastauksista! Täytyy varmaankin katsoa rauhassa tätä suhteen kehittymistä tosiaan :)

ap

Tuleeko epäilys esim. jossain tietyissä tilanteissa? Voisit päästä paremmin selville siitä, mihin epävarmuus liittyy.

Sisäistä ääntä pitää aina kuunnella. Mutta älä vielä sulje ovea ihan saman tien, vaan jatka kuuntelua.

Onko miehellä kiire, kiirehtiikö hän suhteen etenemistä, yhteenmuuttoa?

Tuntuuko hän huonotuuliselta tai pettyneeltä sinuun, jos sinulla on omia menoja ja aikatauluja? Yrittääkö muuttaa niitä?

Onko hänellä monivuotisia ystäviä? Tapaako vanhempiaan ja sisaruksiaan?

Miten hän suhtautuu sinun ystäviisi? Kyseleekö tapasitko muita miehiä jos olet ollut esim illanvietossa?

Onko hän ylihuolehtiva, kontrollointi joskus naamioidaan huolehtivaisuudeksi ("Haluan viedä ja hakea sinut, ettei vain satu mitään" ja kohta: " En halua että lähdet sinnetaitänne, koska voi sattua jotain" ja lopulta et vain enää lähde, ainakaan ilman kamalaa riitaa, murjotusta, draamakohtausta ja pahimmassa tapauksessa väkivaltaa.)

Joko miehen oleskelulupa on kunnnossa?

En halua mitenkään syyllistää narsistien uhreja, mutta aina kun kuuntelen heitä, niin en voi olla kuin ihmettelemättä, että miten vähän he arvostavat itseään ja sillä lailla mahdollistavat kusipäämäisen käytöksen lisääntymisen. Sitten kun narsisti saa heistä ns. yliotteen, niin meneekin läpi jo melkein mitä tahansa. Tietenkin pelko on yksi hyvä hälytysmerkki. En katselisi ihmistä, jota pelkään kumppanina, kovinkaan kauaa. Itseasiassa en sekuntiakaan. Se ei ole koskaan hyvä. Ei millään verukkeella. Olen ollut eräässä narsistisen naisen ystävyyssuhteessa ja pelkäsin hänen kommenttejaan itsestäni, ja silti jatkoin ystävyyttä, koska selitin itselleni, että hän vain tahtoo parastani, kun sanoo asioita, jotka minusta kuulostivat ikäville. Että minä olen sellainen, joka en kestä kritiikkiä itsestäni. Että hänellä on kaikki oikeus sanoa mitä mieltä on minusta.

Ja se oli ihan kauheaa. En oikeasti arvostanut häntä yhtään, ja myöhemmin olen tajunnut, että se kaikki arvostelu oli vain sen kokeilemista, että puolustanko mä itseäni, vai olenko mä joku heikko lässyttäjä, joka en sano mitään. No en sanonut, minulle oli opetettu, että sellainen on lapsellista. Että jos joku haluaa kritisoida minua, se on aina omaksi parhaakseni. Vaikka ei se sitä ollut. Se oli sen kusipään omaksi parhaaksi. Hän vähät välitti minun tunteistani, kunhan vain hän hän hän sai pönkittää kustannuksellani olematonta itseluottamustaan.

Mutta siis pelkäsin ja silti olin siinä, elämäni isoin virhe. Vaikkei tarvinnut pelätä mitään fyysistä väkivaltaa, niin hän käytti minuun henkistä väkivaltaa. Aina olisi pitänyt olla valmiina lähtemään sinne minne hän halusi ja tehdä sitä mitä hän halui, tai alkoi sellainen manipulaatio, jossa koitti saada minut tuntemaan itseni itsekkääksi, ellen tee kuten hänelle sopii jne. Yhh, kun muistelenkin sitä.

Minä en arvostanut itseäni ja sain siltä kusipäältä lunta tupaan.

Kumma kyllä miessuhteissa on ihan toinen meininki eikä suhteesta tule mitään, ellei mies käyttäydy koko ajan minua arvostavasti. Jos toimii minua väheksyvästi missään, niin tunteet häntä kohtaan loppuu ja päätän aika pian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä kiire, kiirehtiikö hän suhteen etenemistä, yhteenmuuttoa?

Tuntuuko hän huonotuuliselta tai pettyneeltä sinuun, jos sinulla on omia menoja ja aikatauluja? Yrittääkö muuttaa niitä?

Onko hänellä monivuotisia ystäviä? Tapaako vanhempiaan ja sisaruksiaan?

Miten hän suhtautuu sinun ystäviisi? Kyseleekö tapasitko muita miehiä jos olet ollut esim illanvietossa?

Onko hän ylihuolehtiva, kontrollointi joskus naamioidaan huolehtivaisuudeksi ("Haluan viedä ja hakea sinut, ettei vain satu mitään" ja kohta: " En halua että lähdet sinnetaitänne, koska voi sattua jotain" ja lopulta et vain enää lähde , ainakaan ilman kamalaa riitaa, murjotusta, draamakohtausta ja pahimmassa tapauksessa väkivaltaa.)

Niin kuin just näissä kohdissa en tajua, miten jollain on enää tunteita jonkun koittaessa olla paha häntä kohtaan noin pahalla tavalla? Mulla ei ois tai vaikka oliskin, niin koska minä tulen itselleni aina ensin, niin en todellakaan katselisi tuollaista menoa itseäni kohtaan. Ja mikään puhe siitä, miten mä oon niin ihana ei tepsi minuun, koska haluan tekoja, jotka ei satuta, piste.

26

Sillä on eroa, onko toinen täydellinen vain sinun mielestäsi vai yleisesti. Ei minun miestäni muut varmaan pidä perusperttiä ihmeellisempänä, mutta minä en keksi hänestä mitään oikeaa vikaa. Ärsyttäviä piirteitä kyllä, mutta ei mitään ihmeellistä. Maailman kiltein ja ihanin mies.

Minkä takia muuten jotkut narsistit opettavat, että riiteleminen ja (heidän kanssaan) eri mieltä oleminen on lapsellista??? Onko se siksi juuri, että sillä vaiennetaan ja alistetaan uhri olemaan sanomatta mitään, vaikka häntä kohdeltaisiin hänen itsensä mielestä loukkaavasti ja satuttavasti? Näin ainakin minun äitini opetti minulle.

Mutta aina se naamioitiin siihen, että muille ei saanut sanoa että on eri mieltä, koska sellainen on lapsellista. Että muut eivät tule sitä sinussa ikinä hyväksymään, että olet eri mieltä :( Että muut hylkäävät sinut, jos olet eri mieltä. Koska olethan sinä nyt vain jokin kakka ja paska ja mitätön läskiperse, jonka on oltava kiitollinen, jos joku ämmä sinusta ikinä seuraa huolii, ja miehet nyt ei huolikaan, koska et siivoa, kuten minä jne jne.

26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustu rauhassa, kyllä niitä merkkejä alkaa näkyä jo viikkojenkin päästä! Yleensä ihmiset on normaaleja ja kivoja, oikeita narsisteja on ihan tositosi pieni prosentuaalinen porukka, vaikka tämän palstan perusteella muuta voisi luulla. :)

Mä olen kerran rakastunut päätä pahkaa ensisilmäyksellä, se oli nykyinen mieheni ja lasteni isä, jolle puhkesi vuosien kuluessa alkoholismi. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jo alkuaikoina tajuta se. Olen kuitenkin myös tajunnut etsineeni ehkä tiedostamattani hänenlaistaan kumppania, koska olen lapsuuteni elänyt alkoholistiperheessä. Jos sinulla ei ole tällaista selvittämätöntä asiaa riippanasi, niin tuskin hullun lailla myöskään rakastuisit ihmiseen joka tulee sinua varmasti satuttamaan.

Eli itse kannatan tervettä varovaisuutta ja optimismia!

Voinko kysyä, mistä sun olisi mielestäsi pitänyt ymmärtää tuleva alkoholismi? Mitkä asiat oli merkkejä siitä? Jos ei siis kuitenkaan juominen ollut vielä liiallista siinä vaiheessa.

Alkuvaiheessa hän ei juonut usein, mutta juominen oli nyt jälkiviisaana ajatellen suhteettoman tärkeää, eli sille piti raivata aikaa että sai sitten juoda kunnolla kun oltiin esimerkiksi juhlissa. Vähätteli määriä ja kun alkoi tulla ylilyöntejä, niistä ei saanut puhua. Muiden juominen otettiin esille herkästi, jotta omasta ei tarvitse keskustella.

Nyt kun olen itse toipunut läheisenä, huomaan helposti tiettyjä käyttäytymismalleja joita juovilla alkoholisteilla on. Yksi on esimerkiksi läheisten mielistely tietyissä vaiheissa "kiertoa" jotta juominen onnistuisi. Toisaalta tunnistettavissa on myös se karsea kuivahumala, kireys kun tekee mieli muttei pysty juomaan. Ja se laukeaa kun tietää että pääseekin juomaan vaikka illalla. Sairas maailma, mutta oli 30 vuotta elämästäni ainoa mistä tiesin.

Täällä toinen jonka olisi pitänyt tajuta merkit.

Mies ei ottanut koko ajan, mutta kun oli juhlat, hän oli aina viimeisenä vielä tilaamassa yhtä. Koskaan ei voinut lähteä kesken juhlien. Lisäksi juhlissa joi joskus itsensä sammuksiin. Vaikka sanoi että vain nukahti, ja nuorena naiivina uskoin niitä selityksiä.

Olisi jo pitänyt tuosta tajuta ettei ole normaalia seurajuomista, eikä ole ollut hanskassa enää vuosiin.

Vaikka oikeasti se narsisti vain haluaa, että kukaan ei kritisoi häntä, ja sen takia oli opettavinaan, että loukkaan muita jos olen eri mieltä heidän kanssaan. Mä en siis saanut olla eri mieltä edes silloin, kun mua satutettiin. Koska guess what: narsistiäidin mukaan mua ei koskaan satutettu! Ei koskaan. Ei. Ja koska ei satutettu, niin kaikki mun eri mieltä olemiseni oli kuulemma vain pelkkää rettelöintiä ja ikävän haluamista muille ihmisille. Voi vittu sitä kusipäätä, miksi jollain on ollut lupa olla äiti?

26

Se pieni ei sisällä.

Aloin seurustella miehen kanssa, joka piiritti minua oikein urakalla, kehui maasta taivaaseen. Olin eronnut huonosta suhteesta, joten olin varuillani kun joku on liian hyvää ollakseen totta.

No eihän se sitten ollutkaan, vaikka eri syystä kuin luulin.

Mies oli nimittäin sitä tyyppiä, joka innostuu aina yhdestä asiasta kerrallaan, sanotaan nyt vaikka jostain urheilulajista, ja tekee sitä sata lasissa melkein yötä päivää jonkun aikaa. Nyt minä olin se uusi laji. Jonkun ajan kuluttua hän löysi toisen harrastuksen, ja mielenkiinto minuun taantui ns normaalille tasolle. Eli mies oli helposti addiktoituva, vaikkakaan ei alkoholiin eikä sellaiseen. Sen sijaan urheiluun, peleihin ym.

Tarkoitan tällä nyt sitä, että hälytyskellot soi jos ei ole sinun mielestä normaalia. Voi olla ettei olekaan normaalia mutta eri syystä kuin luulet. Sit taas voi olla että sinun käsityksessä normaalista on jotain vialla johtuen vaikka alkoholisti-isästä.

Ota rauhallisesti ja seurustele, mutta älä muuta yhteen, mene naimisiin tai tee lapsia, sanotaan kolmeen vuoteen. Siinä ajassa jo selviää onko hyvä suhde ja mies.

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ihmistä, on monta oikeaa. Ap ehkä haluaa uskotella itselleen, että tämä on se oikea. Mutta jos pieni ääni sisällä sanoo ei, niin se kyllä kertoo jotain. Sitä pitäisi aina kuunnella. Silloin kun vastassa on aidosti joku oikea, sellaista epäselvää tunnetta ei ole, molemmat ovat täysillä mukana. Ole varovainen ap. Mies voi hurmata sinut, mutta puolen vuoden kuluttua onkin täysi kusipää. Yleensä menee noin vuosi, ennen kuin ihminen näyttää huonoja puoliaan. Pitäisin silmät auki.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ihmistä, on monta oikeaa. Ap ehkä haluaa uskotella itselleen, että tämä on se oikea. Mutta jos pieni ääni sisällä sanoo ei, niin se kyllä kertoo jotain. Sitä pitäisi aina kuunnella. Silloin kun vastassa on aidosti joku oikea, sellaista epäselvää tunnetta ei ole, molemmat ovat täysillä mukana. Ole varovainen ap. Mies voi hurmata sinut, mutta puolen vuoden kuluttua onkin täysi kusipää. Yleensä menee noin vuosi, ennen kuin ihminen näyttää huonoja puoliaan. Pitäisin silmät auki.

Ei niitä 'oikeita' nyt niin montaa ole. Itse olen tavannut kaksi 35v aikana.

Kannattaa todella kuunnella niitä omia hälytyskellojaan. Olen opetellut sitä monesti vuosien saatossa kun olen ne vaimentanut enkä ole luottanut havaintoihini. Tee sinä viisaammin. Viimeisin tapaus paljastui jälleen 5 kk jälkeen häiriintyneeksi joka valehteli kaikesta, petti ja jätti ja ruikuttaa takaisin. Ikäkään ei ole hänelle tuonut viisautta. Luulin aluksi maailman rauhallisimmaksi ja kilteimmäksi mieheksi mutta totuus paljastui kuukausien aikana. Kilahteli ihan kaikesta kaikille.

Mulle myös kivan tuntuinen mies laittoi kymmeniä viestejä meseen päivässä. Muutaman päivän jaksoi olla kovin innostunut, mutta sitten alkoi ilmeisesti jokin muu asia kiinnostaa enemmän.

Lisäksi oli vähän sellainen tunne, että kaikki selitykset eivät olleet totta. Vaikka en mitään selityksiä pyytänytkään.

No, en enää viitsi vastata ja pitää turhaa yllä, jos sieltä vielä jokin posti tipahtaa. Onhan noita miehiä ja ilmankin pärjää...

Kuulostaa siltä että olisit hieman epävarma ylipäätään parisuhteeseen lähtemisestä tai ettet ns. ohjekirjan mukaan ole voinut poissulkea narsististen piirteiden olemassaoloa.

Jos olisin sinä niin antaisin vaan mennä, hyvin pieni prosentti ylipäätään ihmisistä on narsistisia/sosiopaatteja/psykopaatteja. 

Jos kuuntelet "ei" -ääntäsi niin hyvin todennäköisesti teet virheen.

En joskus kuunnellut hiljaista eitä ja myöhemmin kaduin.

Kannattaa nyt miettiä oikeasti ja rauhassa mikä sen tunteen aiheuttaa. Onko kyseessä sinun puolelta sitoutumiskammo, hylkäämisen pelko vai kenties joku alemmuus, vai herättääkö se mies oikeasti hälytyskellot jostain syystä. Tutki tunteitasi, alitajunta on yllättävän viisas.

Jos miehen käytöksessä ei oikeasti ole mitään epäilyttävää, on turha maalailla piruja seinälle. Muistan itsekin tuon pienen "ein". En usko, että liittyi edes miehen tekemisiin, vaan omaan epävarmuuteeni. Ollaan kuitenkin oltu jo yhdessä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä kiire, kiirehtiikö hän suhteen etenemistä, yhteenmuuttoa?

Tuntuuko hän huonotuuliselta tai pettyneeltä sinuun, jos sinulla on omia menoja ja aikatauluja? Yrittääkö muuttaa niitä?

Onko hänellä monivuotisia ystäviä? Tapaako vanhempiaan ja sisaruksiaan?

Miten hän suhtautuu sinun ystäviisi? Kyseleekö tapasitko muita miehiä jos olet ollut esim illanvietossa?

Onko hän ylihuolehtiva, kontrollointi joskus naamioidaan huolehtivaisuudeksi ("Haluan viedä ja hakea sinut, ettei vain satu mitään" ja kohta: " En halua että lähdet sinnetaitänne, koska voi sattua jotain" ja lopulta et vain enää lähde, ainakaan ilman kamalaa riitaa, murjotusta, draamakohtausta ja pahimmassa tapauksessa väkivaltaa.)

TODELLA HYVIÄ KYSYMYKSIÄ! Lisäksi, kuuntele entisiä naisystäviä, vaikka mies olisi puhunut niistä paljon pahaa.

Terveisin narsistin hajottama