Lue keskustelun säännöt.
Mitta aivan täynnä 9v pojan käytöstä, elämä pelkkää riitelyä ja taistelua
01.10.2017 |
Olen täysin kyllästynyt 9v pojan köytökseen. Pienänä oli iloinen vesseli, nyt ollut jo toista vuotta elämä yhtä taistelua pojan kanssa joka ikinen päivä. Poika ei ymmärrä/titteke, jos hänelle sanotaan "ei". Tekee vielä yhden kerran. Saa raivokohtauksia, kun sanotaan, että jotain asiaa ei saa tehdä.
Esimerkki eilisestä. Ei ole saanut tuoda kavereita kotiin kahteen viikkoon, johtuen aiemmin kavereiden aikana ainaisesta vanhemmille suun soittamisesta. Nyt pitkästä aikaa sai kaverin 2 tunniksi meille. Ensimmäiset puoli tuntia meni hyvin. Sitten alkoi hippaleikki sisällä (sisällä hippa on kielletty, tilanne eskaloituu aina, kun juostaan toista karkuun ja kiljutaan ja tavaroita putoilee. Hippa kiellettiin, siitä seurasi suuttuminen, oli naama väärinpäin, murjotti, huokaili ja makasi lattialla, kaveri istui vieressä. Sitten alkoivat läiskiä toisiaan heijastimella, joka kiertyy käsivarren ympärille. Oli pakko kieltää, koska meni ympäri taloa juoksenteluksi. Siitä seurasi suuttuminen, huutoa ja sohvan potkimista. Halusi lähteä ulos. Pelasi jalkapalloa 10 minuuttia, sitten tulivat ovelle, että pitää lähteä pyörällä urheilukentälle. Poikaa ei voi päästää ilman vanhempia pyörällä liikenteeseen, koska ajaminen on holtitonta, ei katso autoja ja seuraa liikennettä, pelleilee pyörän kanssa ja on vaaraksi itselleen ja muille. Oli siis pakko kieltää, että pyörällä ei lähde yksin. Siitä seurasi raivo, potki varaston ovia ja seiniä, huusi ja raivosi. Ehdotin, että lähtee scootilla. Ei halunnut, koska scootti on liian lapsellisen värinen ja sitä ei aio ottaa. Siitä seurasi raivo ja huusi "eikö sulla ole varaa ostaa mulle kunnon scoottia". Sen jälkeen poika lähti suuttuneena juoksemaan jonnekin, en tiedä minne. Ei soiteltu perään, eikä kyselty missä oli.
En enää jaksa tällaista jatkuvaa riitelyä. Koko ajan tekee asioita, mitä tietää ettei saa tehdä. Ja kun kieltää, seuraa huutoa ja raivoa. Ja koko elämä tuntuu olevan pelkkää riitelyä nykyisin pojan kanssa. Joka päivä töistä tullessa toivon, että olisi edes hetken kunnolla, mutta jos pyydän että laittaisi eteiseen heitetyt repun, takin ja likaiset kengät edes paikoilleen, alkaa älytön taistelu, poika pelleilee, irvailee, huutaa ja solvaa, puolen tunnin riitelyn jälkeen yksi asioista on ehkä saatu paikoilleen.
Ennen rakenteli legoilla rauhassa ja pitkäjänteisesti. Nykyisin ei keskity kuin sen 10 min yhteen asiaan. Sitten jättää homman levälleen ja alkaa lattioilla makaaminen, valitus ja ärsyttäminen pelleilemällä.
Onko tuollainen ikään kuuluvaa? Onko muilla 9v poikien kanssa yhtä hankalaa?
Lisäksi on jatkuva riitely peliajoista ja telkkarin katselusta.
Olen miettinyt, että menisin hotelliin asumaan pariksi viikoksi, poika ja isä olisivat kotona. Jos/kun poika huomaa että äiti ei ole kotona ja kysyy missä äiti on, niin isä sanoisi vaan ylimalkaisesti, että äiti on käymässä jossain, tms. Alkaisikohan poika yhtään miettimään käytöstään, että en enää jaksa tätä, vaan lähdin pois pidemmäksi aikaa, kun en vaan enää jaksanut (enkä jaksakaan).
Niin paljon olemme opettaneet hänelle käytöstapoja, opettaneet miten toisia ihmisiä kohdellaan ja miten toisille puhutaan ja ollaan, toisia ei ärsytetä pelleilemällä, jne. Osasi käyttäytyä todella hyvin aiemmin, nyt yli vuoden ollut tällaista ja näyttää koko ajan pahenevan.
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on aiemmin pystynyt keskittymään, mutta on muuttunut lyhytjännitteiseksi, kannattaisi viedä tutkittavaksi. 9-vuotiaalta kuulostaa oudolta tuo lattialle kikukuttelemaan heittäytyminen.
Kuulostaa siltä että lapsi on saanut joskus noin läpi asioita.
Ja koska lapsi "lähtee jonnekin, vanhemmat eivät tiedä minne" ja voivat "kostaa" alle 10- vuotiaalle plus tuo täysin liioiteltu 2 viikon kaverikielto kertoo vain sen että vanhemmat ovat kuutamolla mikä on hyvää kasvatusta.
Ei millään pahalla, sanon suoraan: ei kukaan muukaan jaksaisi tuota arkea. Ei siitä pidä lapsi eikä vanhemmat ja tuo on aikuisten aikaansaama tilanne. Pitäisi pystyä miettimään miten kurjalta lapsesta tuntuu ja millainen suhde omaan lapseen muodostuu. Ehkä Ap.lla on jotain omia lapsuuden traumoja kun kasvatus on haastavaa?
Itselläni on vilkkaita lapsia, muttei ole koskaan ollut 2 viikon kaverikieltoa, tuo kuulostaa enemmän siltä että aikuisella on jotain vaikeutta ja normaali arki lapsen kavereiden kanssa on liikaa.
Sen lapsen pitää saada kulkea
Anna lapselle porkkanoita, jos haluaa jotain voisi saada palkintona tai tsemppinä. Vaikka ei osaa niin yrittää? Ja rakkautta. Ei kuulosta kivalta jos poikaa pidetään vain kielteisenä, et sinäkään tahdo olla rasite.
Kuulosti kovin negatiiviselta ja että kaikki on kielletty. Ihan järkyttävää, että edes pohdit lapsen hylkäämistä anaten hänelle siten 'opetuksen'. Minusta sinulla ei ole kaikki kunnossta itselläsi.
Rakastatko lasta eilman ehtoja myös? Siis annatko hyväksyntää, että hän on oma itsensä ja kelpaa sellaisena? Annatko kiitosta, kun hän tekee oikein? Halaatko ja pidätkö sylissä äidillisen rakastavasti joka päivä? Lapsen aivot tarvitsevat kosketusta yhtä paljon kuin ruokaa ja unta. Jos vaikka kokeilisit halata häntä jo tänään ja sanoisit, että rakastat häntä ja että hän on ihana poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että käytösongelmat on väsyttäviä, mutta etkai tosissasi harkitse lapsen hylkäämistä!? Sillähän ne ongelmat ratkeavat kun perusturva murenee. Yleensä lapsen raivoamiseen auttaa se, että selittää MIKSI jokin asia ei nyt sovi ja että YMMÄRRÄT häntä, että se on hänestä ikävää. Sen jälkeen on hyvä tarjota kompromissia, niin kuin scootterin kanssa teitkin. Pitäisikö yksin liikkumista harjoitella, että poika pääsee puistoihin ja urheilemaan jne. tuulettumaan ja purkamaan energiaa. Ärsyyntyneisyys ja vihaisuus voivat johtua oppimisvaikeuksista, monesti ensimmäiset luokat sujuvat normaalisti koska koulu on rennompaa, velvollisuuksia ja vastuita on vähemmän, mitä enemmän niitä tulee ja mitä vaativammaksi opiskelu muuttuu, sitä herkemmin pienetkin vaikeudet saattavat aiheuttaa ongelmia. Pudottuaan kärryiltä lapsi ei ilman apua pääse vaaditulle tasolle eikä ymmärrys vielä riitä syyn oivaltamiseen itsenäisesti. Lempeys, turva ja ei liian rajoittava kuri, tutkikaa nuo oppimisjutut ja opetelkaa sitä itsenäisyyttä, 9v. pitäisi pystyä itse käymään kavereilla ja lähialueilla.
Koulussa poika on fiksu, kokeista saa lähes täysiä pisteitä ja luokan parhaita arvosanoja, kaikissa aineissa. Ja tämä on aivan totta.
Ap
Heittäytyy lattialle ja kiukuttelee? Kun häipyy kotoa -sinua ei kiinnosta minne meni?
Lapsi puhuu rumasti, arvostelee tavaroitaan? Ei noudata teiltä saamiaan ohjeita -> kunnioituksen puute?
Poika vaarallinen liikenteessä? Painia sisällä ja sinä et ohjaa lasta vieläkään ulos vaan lapsi joskus tajuaa että lähtee nyt -
Potkii seiniä ja ovia??? Impulssiivinen.
Vastauksia:
Ei ole ok eristää lasta kahdeksi viikoksi.
Jos lapsi vastustaa teitä tai on muuten huonolla käytöksellä (ei tottele) niin lapselta vaikka pelikoneet pois pariksi päiväksi. Tätä ennen kannattaa sanoa että jos NYT ei homma muutu, lähtee pelikoneet/kännykkä pois ja saa ne keskiviikkona. Tänään on siis maanantai.
Sitten toteutat uhkauksen jos uhmaa sitä. Tottakai tämä on normaalia testata.
Se ei ole normaalia että lapsi KARKAA kotoa, etkä ota yhteyttä tai lähde autolla hakemaan kotiin. Itse olen valmis soittamaan vaikka poliisin oman lapsen kohdalle jos noin tekisi.
Kouluarvosanat taitaa olla suuri asia sinulle? Ehkä katsot sormien välistä jos lapsi vittuilee sinulle mutta tuo kympin kokeen? Minä en noin tee. Minulle se on oleellisempaa että kutosen oppilas osaa elää muiden kanssa ja on normaali. Tuo miten sinä kuvailet arkeanne kuulostaa sairaalta. Onko oikeasti noin ettei kukaan ole koskaan puuttunut lapsesi toimintaan? Vai onko tämä siis täysin kotona olevaa käytöstä? Ei noudateta sääntöjä; tavarat nyt vaan hajoaa kun meno kiihtyy ja lapsesi puhuu rumasti eikä siivoa kun sanot.
Ihan vaan mielenkiinnosta: Mitä se lapsi tekee kokoajan jos joidenkin asioiden tekeminen vaan KEEEEEESTÄÄÄ ja puolessa tunnissa ehkä yhden tavaran saa paikoilleen? Pelaa?
Meillä aikuisilla on erilaisia tapoja hallita lasten peliaikoja. Ehkä sun kannattaa tutustua siihen että lapsesi saa vaikka tietokoneelle omat tunnukset ja peliaikaa vaikka tunti/päivä. Pelikone vaan sammuu sen tunnin jälkeen ja lisää tulee seuraavana päivänä.
Tai jos kännykkä kokoajan kuumottaa niin harrastuksia ja kavereita, kännykkä välillä vaikka illaksi sinulle jos ei osaa muuta tehdä. Miten tämä on noin vaikeaa tehdä rajaa ja odottaa että lapsi käyttäytyy niiden mukaan. Jos ei, tulee rankkuja ja kun tekee hyvin niin HUOMIOI se.
Meillä lähtee osa viikkorahoista jos tekee todella tyhmiä asioita. Niistä sovitaan etukäteen mitä lapsi tekee ja jos vaikka koulussa kiusaa niin etukäteen tietää ettei viikkorahoilla revitellä.
Jos taas lapsi on peruspirtsakka ja asiallinen niin on mukava mennä yhdessä leffaan, uimaan tms. Näistä voi etukäteen sopia ja jos sun lapsen on helpompi käsittää niin tee viikkotaulukko johon laitatte ylös ne päivät kun lapsi on 1) tehnyt kotitehtävät 2) ollut asiallinen (ei aukonut päätään sinulle). Jos tämä on todella suuri ongelma teillä kotona eli päivittäistä ja toistuu hetkittäin niin lapselle voisi ensin laittaa vaikka 3 onnistunutta päivää tai ottaa huomioon jos erittelyissä näkyy ettei ole päätään aukonut sinulle kuin ehkä kerran viikossa joka olisi huomattava parannus niin siitä voisi jotain kiva viikonloppuna sitten saada. Ei tarvitse skootteja kokoajan vaan vaikka lapsen lemppariruokaa ja vuokraatte leffan.
Näillä sitten vahvistaa sitä teidän yhteistä mukavaa oleskelua. Olethan sinäkin läsnä lapselle?
Meillä ei ole tuollaista, itse soittaisin koululle ja pyytäisin terkan kautta johonkin arvioon. Tuollaisen täytyy olla raskasta teille kaikille.
9-vuotias on tosiaan lapsi vielä. Lapsenne on stressaantunut ja tuntee riittämättömyyttä jatkuvien kieltojen ja parhaiden numeroiden vaatimuksessa.
Hakekaa apua. Olette aivan hukassa vanhemmuutenne kanssa. Tuollainen ei ole hyväksi lapselle.
Meillä on myös 9-vuotias poika, joka käyttäytyy tuolla tavoin. Jos ei saa tahtoaan läpi, alkaa huuto: "Mitä?!?" "EIIII!" ja naama vääntyy ulisemaan, heittäytyy lattialle ja rääkyy, saattaa pitää ulinaa yllä todella pitkiä aikoja ja samalla potkia tavaroita, paiskoa ovia ym. Ei välitä yhtään siitä, että pyydetään rauhoittumaan tai ottamaan muut huomioon (esim. pikkusisaruksensa pelkää todella paljon näitä raivokohtauksia).
Poika myös häiriköi tunnilla muita, vaikka toisaalta menestyy hyvin koulussa ja on opettajan mukaan lahjakas ja luokkansa parhaita esim. matematiikassa. Lapsi uhmaa kaikkia kieltojamme, esim. saattaa lähteä salaa kaverinsa kanssa ostoskeskukseen tai ei suostu tekemään läksyjään heti koulun jälkeen, kuten on sovittu. Hän ei osaa selittää käytöstään mitenkään, ei koskaan vastata kysymykseen miksi. Hän saattaa katua ja pyytää anteeksi, mutta pian sama meno jatkuu taas. Minulla ei ole oikein keinoja auttaa häntä tai pitää kiinni niistä paljonpuhutuista rajoista. Yritän keskustella, istun vieressä valvomassa vaikka kuinka kauan, että läksyt tulevat tehtyä, soittelen, pyydän, rukoilen ja uhkaan, raivoan, määrään kännykkäkieltoja. Joskus itken väsymyksestä. Pelkään pojan murrosikää, mitä siitä tulee.
Nähdäkseni muilla tuntemillani vanhemmilla ei ole yhtä vaikeaa.