Lue keskustelun säännöt.
Mitta aivan täynnä 9v pojan käytöstä, elämä pelkkää riitelyä ja taistelua
01.10.2017 |
Olen täysin kyllästynyt 9v pojan köytökseen. Pienänä oli iloinen vesseli, nyt ollut jo toista vuotta elämä yhtä taistelua pojan kanssa joka ikinen päivä. Poika ei ymmärrä/titteke, jos hänelle sanotaan "ei". Tekee vielä yhden kerran. Saa raivokohtauksia, kun sanotaan, että jotain asiaa ei saa tehdä.
Esimerkki eilisestä. Ei ole saanut tuoda kavereita kotiin kahteen viikkoon, johtuen aiemmin kavereiden aikana ainaisesta vanhemmille suun soittamisesta. Nyt pitkästä aikaa sai kaverin 2 tunniksi meille. Ensimmäiset puoli tuntia meni hyvin. Sitten alkoi hippaleikki sisällä (sisällä hippa on kielletty, tilanne eskaloituu aina, kun juostaan toista karkuun ja kiljutaan ja tavaroita putoilee. Hippa kiellettiin, siitä seurasi suuttuminen, oli naama väärinpäin, murjotti, huokaili ja makasi lattialla, kaveri istui vieressä. Sitten alkoivat läiskiä toisiaan heijastimella, joka kiertyy käsivarren ympärille. Oli pakko kieltää, koska meni ympäri taloa juoksenteluksi. Siitä seurasi suuttuminen, huutoa ja sohvan potkimista. Halusi lähteä ulos. Pelasi jalkapalloa 10 minuuttia, sitten tulivat ovelle, että pitää lähteä pyörällä urheilukentälle. Poikaa ei voi päästää ilman vanhempia pyörällä liikenteeseen, koska ajaminen on holtitonta, ei katso autoja ja seuraa liikennettä, pelleilee pyörän kanssa ja on vaaraksi itselleen ja muille. Oli siis pakko kieltää, että pyörällä ei lähde yksin. Siitä seurasi raivo, potki varaston ovia ja seiniä, huusi ja raivosi. Ehdotin, että lähtee scootilla. Ei halunnut, koska scootti on liian lapsellisen värinen ja sitä ei aio ottaa. Siitä seurasi raivo ja huusi "eikö sulla ole varaa ostaa mulle kunnon scoottia". Sen jälkeen poika lähti suuttuneena juoksemaan jonnekin, en tiedä minne. Ei soiteltu perään, eikä kyselty missä oli.
En enää jaksa tällaista jatkuvaa riitelyä. Koko ajan tekee asioita, mitä tietää ettei saa tehdä. Ja kun kieltää, seuraa huutoa ja raivoa. Ja koko elämä tuntuu olevan pelkkää riitelyä nykyisin pojan kanssa. Joka päivä töistä tullessa toivon, että olisi edes hetken kunnolla, mutta jos pyydän että laittaisi eteiseen heitetyt repun, takin ja likaiset kengät edes paikoilleen, alkaa älytön taistelu, poika pelleilee, irvailee, huutaa ja solvaa, puolen tunnin riitelyn jälkeen yksi asioista on ehkä saatu paikoilleen.
Ennen rakenteli legoilla rauhassa ja pitkäjänteisesti. Nykyisin ei keskity kuin sen 10 min yhteen asiaan. Sitten jättää homman levälleen ja alkaa lattioilla makaaminen, valitus ja ärsyttäminen pelleilemällä.
Onko tuollainen ikään kuuluvaa? Onko muilla 9v poikien kanssa yhtä hankalaa?
Lisäksi on jatkuva riitely peliajoista ja telkkarin katselusta.
Olen miettinyt, että menisin hotelliin asumaan pariksi viikoksi, poika ja isä olisivat kotona. Jos/kun poika huomaa että äiti ei ole kotona ja kysyy missä äiti on, niin isä sanoisi vaan ylimalkaisesti, että äiti on käymässä jossain, tms. Alkaisikohan poika yhtään miettimään käytöstään, että en enää jaksa tätä, vaan lähdin pois pidemmäksi aikaa, kun en vaan enää jaksanut (enkä jaksakaan).
Niin paljon olemme opettaneet hänelle käytöstapoja, opettaneet miten toisia ihmisiä kohdellaan ja miten toisille puhutaan ja ollaan, toisia ei ärsytetä pelleilemällä, jne. Osasi käyttäytyä todella hyvin aiemmin, nyt yli vuoden ollut tällaista ja näyttää koko ajan pahenevan.
Kommentit (66)
Jokuhan ap:n lasta selvästi nyt vaivaa, pitäisi saada poika jotenkin avautumaan ja kertomaan että mikä on huonosti.
Sinälläänhän poika ei edes tee mitään väärää, tottelee kun sanotte, vaikka keksiikin sitten toisen hölmön jutun. Kieltämisestä suuttuminen ja kiukustuminen ei ole tai ainakaan ei pitäisi olla kiellettyä, eikä vanhempien tulisi kiukuttelua säikähtää. Toki kotoa pois juokseminen on asia, mitä ei tulisi sallia. Jos lapsi on nyt henkisesti epätasapainossa, niin tuollainen poisjuokseminen voi johtaa käytännössä vaikka mihin.
Lähtisin lapsen kanssa lääkäriin hakemaan apua, kyse voi olla vaikka masennuksesta, koulukiusaamisesta tai vaikka päihteistä, ei voi tutkimatta tietää.
Itse elin lähes koko lapsuuteni masentuneena ja käyttäydyin kutakuinkin noin, teininä homma eskaloitui itseni satuttamiseen ja siihen, että olin todella lähellä tehdä itsemurhan, se tilanteessa missä koin että minua kohdeltiin huonosti ja syrjittiin ja ryntäsin suuttuuneena pois kotoani. Ottaisin tuollaisen oireilun siis todella vakavasti tämän oman kokemukseni pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaaja 10, mikä diagnoosi lapsellenne tuli? Oliko laosi aiemmin normaali, alkoiko huono käytös yhtäkkiä?
Toivottavasti et ala heti ovesta sisään tultuasi motkottamaan lattialla olevista tavaroista. Kannattaa ensin mennä lapsen luokse, huomata tämä, halata, puhua hetki kuulumisia ja sen jälkeen pyytää, että tämä laittaisi tavaransa paikoilleen. Hyviin asioihin kannattaa kiinnittää paljon huomiota ja huonot koittaa hoitaa mahdollisimman vähällä huomiolla.
Mielestäni kannattaa hakeutua perheneuvolaan, aloin miettiä ADHD:tä tai muuta vastaavaa. Apua on mahdollista saada.
Vierailija kirjoitti:
Käytöshäiriöstä täällä
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/kehittämistoiminta/mielenterveysos…Lapsi voi jostakin syystä huonosti ja oireilee. Oletteko kysyneet lapselta miksi hän käyttäytyy näin, onko hänellä paha mieli jostakin, onko koulussa tai kavereiden kanssa sattunut jotain? Millainen suhde pojalla on isän kanssa?
Tiedän että käytös voi olla todella raivostuttavaa (meillä 5v jolla on ollut vastaavia ongelmia) ja ajaa vanhemman lähes hulluksi mutta ainoa lääke joka meillä on toiminut on myönteisen yhteyden palauttaminen, itsetunnon vahvistaminen että kertoo lapselle että rakastaa tätä vaikka tuleekin yhteenottoja äiti silti rakastaa aina. Ja päivittäin rauhallista aikaa ja yhteistä tekemistä vanhemman kanssa, ihan ruoan laittoa tai juttelua tai legoja vaikka puolikin tuntia.
Huonon käytöksen kuittaan sanomalla että äiti ei tykkää tällaisesta käytöksestä, tai kysyn että miksi sä teet näin, kerrotko mulle.
Moitittiin ja rangaistiin mekin aikamme kun ulkopuolinen paine ohjasi sellaiseen suuntaan ja luultiin että se toimii. Mutta aika pian todettiin että se vain pahensi tilannetta. Moitteista tulee helposti itseään toteuttava ennuste, lapsi alkaa mieltää itsensä häiriköksi, itsetunto murenee ja ongelmat vaan kasvavat.
Nimenomaan tuo; jos en kiellä ja anna huonosta käytöksestä rangaistuksia, naapurit, tutut, av-palstalaiset, opettajat ja kavereiden vanhemmat syyttävät vanhempia, jotka eivät pidä kuria lapselle.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap ei kommentoi lainkaan... Vai meneekö tämä keskustelu sellaisilla raiteilla mitä hän ei odottanut.
Mä uskon lempeään kasvatukseen. Haluan, että kodissa on mukava ilmapiiri. Meillä ei ole juurikaan kieltoja eikä rangaistuksia. Eikä lapset hypi silmille, käyttäytyvät hyvin ja kotona on kiva tunnelma. Ei olla koskaan käytetty jäähyä, nukutaan samassa huoneessakin vielä, omissa sängyissä. Vanhin lapsi on 10 v. Tai sitten meillä on vain luonnostaan kiltit lapset, kun ei tarvi kuria pitää ja silti käyttäydytään hyvin. Itse uskon kyllä tuohon esimerkin voimaan. Kun vanhemmat on läsnä eikä ole mitään natsikuria, kaikilla on mukavaa.
Emme muuten koskaan myös huuda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, lähteekö joku vielä 9-vuotiaan ison pojan kanssa ulos, kun täällä ehdotetasn urheilukentälle viemistä. En kyllä kehtaisi seistä sen ikäisen pojan kanssa enää ulkoilemassa, johan siinä saa maineen asuinalueella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei kommentoi lainkaan... Vai meneekö tämä keskustelu sellaisilla raiteilla mitä hän ei odottanut.
Edellinen vadtaus on minulta.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, joilla on kamala kuri ja negatiivinen ilmapiiri, niillä on eniten oireilevia lapsia. Näin se vain on. Olkaa lempeitä. Muistelkaa millaista oli olla lapsi. Miten lapsi haluaisi teidän käyttäytyvän? Lapsi oireilee teidän käytöstä ja liian ankaraa kuria.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, lähteekö joku vielä 9-vuotiaan ison pojan kanssa ulos, kun täällä ehdotetasn urheilukentälle viemistä. En kyllä kehtaisi seistä sen ikäisen pojan kanssa enää ulkoilemassa, johan siinä saa maineen asuinalueella.
Ja mitä väliä muiden mielipiteillä on? Ei tasan yhtään mitään.
Ja sitä paitsi jollain asuinalueilla esim. Helsingissä on monia vaarallisia kadunylityksiä ja miljoona autoa eikä kaikkia tuonikäisiä voi päästää yksinään kulkemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinun tulisi istua pojan kanssa pöydän ääreen keskustelemaan rauhallisesti ja sopimaan yhteiset pelisäännöt. Aloituksesi perusteella kuulostaa siltä että ainoa kontaktisi poikaan on se että kiellät häntä tekemästä asioita ja puutut joka asiaan mitä hän tekee. Siitä jää äkkiä tunne että sinä vain kiellät kaiken ja että pitäisi vain istua hiljaa paikoillaan.
Mitä jos keskustelisit säännöistä ja kerrot oikeasti miksi tietyt asiat on kielletty ja miksi esim. pitää laittaa ne kengät ja takit ja reput sinne minne ne kuuluvat. On myös kurjaa että et anna mennä pyörällä mihinkään koska ei muka osaa ajaa fiksusti. Eihän se lapsi koskaan opi ajamaan fiksusti jos ei edes anneta kulkea polkupyörällä. Kaikki tuon ikäiset ovat hajamielisiä välillä, usein läheltä piti -tilanne herättää lapsia ja kunnon keskustelu.
Veikkaan tuon jatkuvan riitelyn ja raivoamisen johtuvan siitä että aina kaikki vain kielletään mutta et kuitenkaan perustele kieltoja tai toimi johdonmukaisesti. Myös sinun jaksamattomuutesi heijastuu varmasti omaan käytökseesi ja lapsi aistii sen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ensimmäiseksi olisi paras ottaa erätauko. Teillä on nyt selvästi negatiivinen kierre päällä. Ei mitään äitin katoamisia ja lapsen syyllistämisiä.
Jotenkin tulee oma tilanteemme mieleen muutaman vuoden takaa. Poikamme 8v. alkoi saamaan raivareita ja käytös oli muutenkin täysin holtitonta. Kurinpalautuksilla ja rangaistuksilla tilanne mutkistui entisestään. Hakeuduimme perheneuvolaan ja sen myötä lapsemme pääsi lastenpsykiatrian arvioinnille. Hänellä diagnosoitiin neuropsykiatrinen oireyhtymä. Nyt pojalla on menossa toista vuotta lastenpsykiatrinen kuntoutus ja lääkitys sen tukena. Elämä on edelleen ajoittain todella haastavaa hänen kanssaan, mutta nyt ainakin osaamme suhtautua häneen paremmin. Hän ei ilkeyttään tai huonon kasvatuksen takia käyttäydy kuin käyttäytyy, vaan hänellä on sairaus joka sen aiheuttaa. Rangaistuksilla sai vain aiemmin tilanteet pahemmiksi, nyt joudumme vanhempina miettimään ja keskittymään siihen, miten saamme kulloisetkin "kriisitilanteet" ratkottua ja tilanteen rauhoittumaan.
Suosittelen käyntiä perheneuvolassa!
Vähän samaa ajattelin itsekin kuten kirjoittaja. Neuropsykiatrinen haaste saattaa olla syynä pojan käytökseen. Ei siis mahda käytökselleen mitään. Älä ainakaan hylkää häntä menemällä hotelliin. Hän tarvitsee todella paljon teiltä kärsivällisyyttä ja kehuja. Nämä lapset tarvitsevat todella paljon kannustusta pienestäkin yrityksestä. Nämä lapset oppivat parhaiten, kun heitä kehutaan ja kannustetaan. Huonoon käytökseen ei kannata kiinnittää huomiota vaan kehua heti , jos on vähänkin syytä. Hänellä on paha olla. Jos puutut pojan käytökseen, muista myös sanoa edes kerran päivässä, että hän on hyvä poika, Alkuperäisen kirjoittajan poika kuulostaa aivan kuin meidän sijaispoikamme oli pienempänä. Tilanne oli meille vanhemmille todella raskas. Haimme perheneuvolan kautta neuvolapsykologille. Poika sai myöhemmin ADHD-diagnoosin ja lääkityskin aloitettiin. Tilanne helpottui jonkin verran, mutta haasteita on edelleen, vaikka diagnoosista on jo 8 vuotta. Murrosikä tuo uusia haasteita. Kantapään kautta olemme opetelleet olemaan ja kasvattamaan tätä haastavaa lasta. Käy lukemassa ADHD-liiton sivuilta, kuinka toimitaan neuropsykiatristen lasten kanssa. Jos pienestäkin huonosta käytöksestä rangaistaan, voi lapselle kehittyä käytösongelmia ja ne ovat paljon hankalampia hoitaa. Lapsi ei mahda käytökselleen mitään. Hän haluaisi varmasti onnistua, mutta ei onnistu ilman teidän apua. Jaksamista ja hakekaa apua ja vertaistukea. Ohjeita näiden lasten kasvatuksessa kyllä löytyy, mutta me vanhemmat joudumme opettelemaan aivan erilaiset kasvatusohjeet kuin normilapsien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2vk:n täysin kohtuuton kaverikielto.
Mistä ihmeestä sen voisi katsoa minkä tasoiset kiellot olisivat kohtuullisia ja millaiset ei? En siis kysy mitenkään sarkastisesti tai vastaan väittäen, vaan vilpittömästi.
Päivi Räsäsen ohjeen mukaan kasvatatte? = kielletään kaikki! Katso peiliin ja mieti miksi poika käyttäytyy näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytöshäiriöstä täällä
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/kehittämistoiminta/mielenterveysos…Lapsi voi jostakin syystä huonosti ja oireilee. Oletteko kysyneet lapselta miksi hän käyttäytyy näin, onko hänellä paha mieli jostakin, onko koulussa tai kavereiden kanssa sattunut jotain? Millainen suhde pojalla on isän kanssa?
Tiedän että käytös voi olla todella raivostuttavaa (meillä 5v jolla on ollut vastaavia ongelmia) ja ajaa vanhemman lähes hulluksi mutta ainoa lääke joka meillä on toiminut on myönteisen yhteyden palauttaminen, itsetunnon vahvistaminen että kertoo lapselle että rakastaa tätä vaikka tuleekin yhteenottoja äiti silti rakastaa aina. Ja päivittäin rauhallista aikaa ja yhteistä tekemistä vanhemman kanssa, ihan ruoan laittoa tai juttelua tai legoja vaikka puolikin tuntia.
Huonon käytöksen kuittaan sanomalla että äiti ei tykkää tällaisesta käytöksestä, tai kysyn että miksi sä teet näin, kerrotko mulle.
Moitittiin ja rangaistiin mekin aikamme kun ulkopuolinen paine ohjasi sellaiseen suuntaan ja luultiin että se toimii. Mutta aika pian todettiin että se vain pahensi tilannetta. Moitteista tulee helposti itseään toteuttava ennuste, lapsi alkaa mieltää itsensä häiriköksi, itsetunto murenee ja ongelmat vaan kasvavat.
Nimenomaan tuo; jos en kiellä ja anna huonosta käytöksestä rangaistuksia, naapurit, tutut, av-palstalaiset, opettajat ja kavereiden vanhemmat syyttävät vanhempia, jotka eivät pidä kuria lapselle.
Ap.
Sun pitää opetella erottamaan armeijan kuri ja kuri. Lapsi vain kapinoi enemmän ja enemmän, jos pidät narua liian tiukalla ja annat vain keppiä. Ja usko pois, se tulee vain pahenemaan, jos et tee tilanteelle nyt jotain. Teini-iässä joudut antamaan 3kk kotiarestin, ottamaan kännykän ja läppärin kuukausiksi pois, kieltämään kaverit kokonaan - ja silti lapsi karkaa kotoa ja tekee KAIKEN mitä ikinä keksit ja kiellät.
Ei tarvitse mennä kokonaan toiseen ääripäähän, mutta kannattaa ihan oikeasti pohtia niitä kasvatusmetodeja.
Minäkin olen ollut kierteessä, jossa koin että lapseni ei vain sitä tai tätä. Vika oli kuitenkin minussa ja meissä vanhemmissa.
Mulla auttoi kolme asiaa: omien ongelmien hoitaminen, lepo ja lasten kasvatusoppaisiin perehtyminen. Kun on tietoa, on myös enemmän keinoja.
Sinullakin on varmasti pyrkimys olla hyvä äiti, mutta ei tällä hetkellä keinoja siihen. Ottaisin yhteyttä perheneuvolaan, toimintaterapeuttiin ja ihan lääkäriin, jotta ne neurologiset sairaudet saisi suljettua pois laskuista. Varsinkin toimintaterapeutti osaa antaa käytännössä toimivia ohjeita.
Mulla jo tiedon kerääminen auttoi itsessään siihen etten hermostunut kaikesta, koska tiesin miten haitallisesti se lapseen vaikuttaa, jos esim. se negatiivinen kierre on päällä. Vastuu on aina vanhemmalla, joten miettisin ensisijaisesti "mitä minä tekisin toisin". Tsemppiä, pystytte siihen kyllä. Halailua enemmän kuin kyräilyä;)
Meillä oli naapurina ja läheisenä tuttavana perhe, jolla samanlainen poika. Perheen toinen lapsi käyttäytyi erinomaisesti ja toinen raivosi. Sai raivokohtauksia ja kierre kasvoi niin että tuli varmaan itse kiusatuksi kavereiden keskuudessa. Teki myös pienille tahallista kiusaa. Vanhemmat rauhallisia, minun mielestäni hyviä kasvattajia. Poika sai avun vasta lasten /nuorten psykiatrisessa hoidosta. Nyt on ammatissa oleva nuori mies. Älkää aina syyllistäkö vanhempia ja olko tietävinänne kaikkea. Olkaa onnellisia, jos lapsenne käyttäytyvät normien sisällä. Aina se ei ole vain teidän ansiota. Ap:n lapsi ja perhe ammattiauttajalle !Siinä teette parhaan palveluksen lapselleen ja saatte itsekin apua tilanteeseen.
En ole äiti, en osaa neuvoa mutta omaa lapsuutta muistellessa, minulta ei juurikaan kielletty mitään. Kunnioitus oli jo silloin ja käyttäydyinkin ihan hyvin /valinnat oli melkein aina hyviä. Tekstiä lukiessa nousi esille monta kertaa että kiellät lastasi. Tottakai se asia kiehtoo silloin enemmän. Voisiko sellainen toimia että puhut esim "voisitteko leikkiä hippaa ulkona, äiti haluaa lukea rauhassa" puhut kivasti, ja perustelet miksi näin. Tai joskus jos päivä on sujunut kivasti, yllätät muksun "nyt tehään kunnon jätski annokset" enemmän positiivisuutta arkeen :)
Ymmärrätkö sinä edes kuinka vähän oikeastaan ymmärrät?