Olisiko uskonut, että Suomessa on mahdollista eksyä metsään ja kuolla sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtini nyt vaan on se että se paperikartta ja kompassi on syytä olla aina matkassa jos on kaukana sivistyksestä.

Jos ei tiedä missä on ja mihin pitäisi mennä (selkosuomella sanottuna on eksyksissä), niin ei kartasta ja kompassista ole mitään hyötyä.

Kompassi auttaa kulkemaan suoraan johonkin suuntaan, joka voi olla kohti jotain tietä tai sitten ei.

Oudossa maastossa itsensä paikallistaminen kartan perusteella on sikäli helppoa, että hyvin äkkiä maastoon sopivia kohteita löytyy kymmeniä, pitäisi vain osata aavistaa mikä niistä on oikea vai onko mikään.

Mitä ihmettä jankutat? Tietysti kartasta ja kompassista on helvetisti hyötyä kun yrittää selvittää sijaintinsa. Varsinkin siinä tilanteessa kun suunnnistukseen käytetty GPS laite ei jostain syystä enää ole käytettävissä. Kompasilla saa ensin yhden varman aikaiseksi, eli kartan suunnilleen oikein päin käteen, sitten voi alkaa tutkia että missä kohtaa kartalla voisi olla.

Niistä on hyötyä kokeneelle suunnistajalle, joka tietää missä on ja mihin on menossa. 

Eksyneelle ihmiselle olisi parempi kun jäisi paikoilleen ja tekisi tulet ja käyttäisi karttaa vaikka sytykkeenä.

Kyllä. Olen nuoresta vaeltanut lapin erämaissa. Ne on ERÄMAITA. Ei siis mitään turva-ja palvelukeskuksia. Koskeen voi hukkua, jalan katkettua ei välttämättä ole kenttää jotta soittaa apua, voi tulla vastaan karhu tai susi. Voi eksyä, ja siinä sit kylmettyy, uupuu nestehukkaan tai nälkään. On olemassa olosuhteita, missä pitäisi osata jotakin, eikä kaikkee tuupata valmiiksi paketoituna suuhun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtini nyt vaan on se että se paperikartta ja kompassi on syytä olla aina matkassa jos on kaukana sivistyksestä.

Jos ei tiedä missä on ja mihin pitäisi mennä (selkosuomella sanottuna on eksyksissä), niin ei kartasta ja kompassista ole mitään hyötyä.

Kompassi auttaa kulkemaan suoraan johonkin suuntaan, joka voi olla kohti jotain tietä tai sitten ei.

Oudossa maastossa itsensä paikallistaminen kartan perusteella on sikäli helppoa, että hyvin äkkiä maastoon sopivia kohteita löytyy kymmeniä, pitäisi vain osata aavistaa mikä niistä on oikea vai onko mikään.

Mitä ihmettä jankutat? Tietysti kartasta ja kompassista on helvetisti hyötyä kun yrittää selvittää sijaintinsa. Varsinkin siinä tilanteessa kun suunnnistukseen käytetty GPS laite ei jostain syystä enää ole käytettävissä. Kompasilla saa ensin yhden varman aikaiseksi, eli kartan suunnilleen oikein päin käteen, sitten voi alkaa tutkia että missä kohtaa kartalla voisi olla.

Niistä on hyötyä kokeneelle suunnistajalle, joka tietää missä on ja mihin on menossa. 

Eksyneelle ihmiselle olisi parempi kun jäisi paikoilleen ja tekisi tulet ja käyttäisi karttaa vaikka sytykkeenä.

Niin, pitää siis käyttää riittävän tarkkaa maastokarttaa, ei mitään puhelinluettelosta repäistyä lehteä. Siinä on maastosta niin paljon informaatiota, että pystyy ainakin päättelemään, mihin suuntaan kannattaa kompassin ohjaamana lähteä. Erilaiset vesistöt, avokalliot ja muut korkeat paikat, suot ja tietysti kaikki ihmisen rakentama ovat ihan mainioita maamerkkejä.

Kartan käyttäminen myös ehkäisee eksymistä ennalta, kun katsoo sieltä, mitä suunnitellulla reitillä pitäisi tulla vastaan. Mä en ole mikään suunnistaja, ja kuljeskelen enimmäkseen merkityillä reiteillä. Katson silti aina ennen liikkeelle lähtöä, missä olen ja mitä on tulossa. Sillä olen kyllä monesti välttynyt harhareissuilta, kun eivät ne maaston reittimerkinnät aina mitenkään selkeitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen nuoresta vaeltanut lapin erämaissa. Ne on ERÄMAITA. Ei siis mitään turva-ja palvelukeskuksia. Koskeen voi hukkua, jalan katkettua ei välttämättä ole kenttää jotta soittaa apua, voi tulla vastaan karhu tai susi. Voi eksyä, ja siinä sit kylmettyy, uupuu nestehukkaan tai nälkään. On olemassa olosuhteita, missä pitäisi osata jotakin, eikä kaikkee tuupata valmiiksi paketoituna suuhun

Lapissa on tässä maassa harvimmassa susia. Suteen törmää todennäköisemmin Lohjalla kuin Lemmenjoella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtini nyt vaan on se että se paperikartta ja kompassi on syytä olla aina matkassa jos on kaukana sivistyksestä.

Jos ei tiedä missä on ja mihin pitäisi mennä (selkosuomella sanottuna on eksyksissä), niin ei kartasta ja kompassista ole mitään hyötyä.

Kompassi auttaa kulkemaan suoraan johonkin suuntaan, joka voi olla kohti jotain tietä tai sitten ei.

Oudossa maastossa itsensä paikallistaminen kartan perusteella on sikäli helppoa, että hyvin äkkiä maastoon sopivia kohteita löytyy kymmeniä, pitäisi vain osata aavistaa mikä niistä on oikea vai onko mikään.

Mitä ihmettä jankutat? Tietysti kartasta ja kompassista on helvetisti hyötyä kun yrittää selvittää sijaintinsa. Varsinkin siinä tilanteessa kun suunnnistukseen käytetty GPS laite ei jostain syystä enää ole käytettävissä. Kompasilla saa ensin yhden varman aikaiseksi, eli kartan suunnilleen oikein päin käteen, sitten voi alkaa tutkia että missä kohtaa kartalla voisi olla.

Niistä on hyötyä kokeneelle suunnistajalle, joka tietää missä on ja mihin on menossa. 

Eksyneelle ihmiselle olisi parempi kun jäisi paikoilleen ja tekisi tulet ja käyttäisi karttaa vaikka sytykkeenä.

Niin, pitää siis käyttää riittävän tarkkaa maastokarttaa, ei mitään puhelinluettelosta repäistyä lehteä. Siinä on maastosta niin paljon informaatiota, että pystyy ainakin päättelemään, mihin suuntaan kannattaa kompassin ohjaamana lähteä. Erilaiset vesistöt, avokalliot ja muut korkeat paikat, suot ja tietysti kaikki ihmisen rakentama ovat ihan mainioita maamerkkejä.

Kartan käyttäminen myös ehkäisee eksymistä ennalta, kun katsoo sieltä, mitä suunnitellulla reitillä pitäisi tulla vastaan. Mä en ole mikään suunnistaja, ja kuljeskelen enimmäkseen merkityillä reiteillä. Katson silti aina ennen liikkeelle lähtöä, missä olen ja mitä on tulossa. Sillä olen kyllä monesti välttynyt harhareissuilta, kun eivät ne maaston reittimerkinnät aina mitenkään selkeitä ole.

Matkaansa kanattaa tosiaan vähän suunnitella ja se suunnitelma olisi hyvä kertoa jollekkin, tai vaikka kirjottaa paperille ja jättää autoonsa tai kotiinsa, josta joku sen sitten löytää kun jotain ikävää sattuu. Vaikka suunnistaisi GPS:n kanssa, niin aika ajoin olisi syytä vilkaista ihan paperikarttaakin ja katsoa myös siitä että mistä on tullut ja minne on menossa, jotta kartanlukutaito pysyy yllä.

No se kännykkä yleensä sammuu siinä vaiheessa kun kaikki muut keinot on käytetty ja voimat loppu.

Suunnistusta harrastavalle tämä ketju on ihan järkyttävää luettavaa. Ilmeisesti moni ei tajua millaista erämaassa on, ymmärrä että aina on loukkaantumisen, hätääntymisen, väsymisen ja sairaskohtauksen vaara ja luottavat tekniikkaan sen sijaan että opettelisivat käyttämään karttaa ja kompassia ja ostaisivat alueen kartan.

Meidän perhe on suunnistanut ja vaeltanut paljon. Luemme paljon karttaa ja aina vieraaseen metsään mennessä meillä on kartta ja kompassi. Osaamme käyttää niitä. Mukana on myös kännykkä, jossa on offline-karttoja ja yli päivän vaelluksilla myös vara-akku, MUTTA ensisijaisesti suunnistamme kompassilla ja kartalla. Tekniikkaan turvautuminen ei kehitä samalla lailla kuin kompassilla ja kartalla suunnistaminen, mutta on hyvä tuki.

Lisäksi mukana on aina päivänkin reissuilla tulentekovälineet, suklaata, juotavaa, lämpölakana, vedenpuhdistustabletti. Juotavaa lukuun ottamatta nämä kaikki mahtuvat pieneen minigrip-pussiin ja näitä varapakkauksia on yksi joka repussa. Kun lähden puolukkaan otan lisäksi mukaan kännykän, kompassin, juotavaa ja varavillasukat. Lapissa pakkaan tavaraa mukaan enemmänkin.

Eihän eksymisessä ole ongelmana se että ei löydä johonkin, vaan ongelma on se että voimat loppuu ja väsyy, eikä kykene enää toimimaan fiksusti. Uupuneena lakkaa jossain vaiheessa välittämästä siitä että miten homma päättyy. Mitä huonompi kunto, niin sitä pienempään metsään voi eksyä ja menehtyä. Joka vuosi vanhuksia katoa marjareissuilla ja voivat myöhemmin löytyiä kuolleina muutaman sadan metrin päästä kotoaan. Ei sitä omaa vanhenemistaan varmaan sillä tavalla ymmärrä ja lähtee taapertamaan samaan marjapaikkaan kuin aina ennenkin, mutta paluumatkalla ei vaan jaksa mennä kotiin asti. Suomessa on kesätkin niin kylmiä että yöllä voi iskeä hypotermia kun nukahtaa ulos.

Voi sentään, akku loppui ja av-mamma ei löytänytkään kotiin. Näin helppoa se eksyminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtini nyt vaan on se että se paperikartta ja kompassi on syytä olla aina matkassa jos on kaukana sivistyksestä.

Jos ei tiedä missä on ja mihin pitäisi mennä (selkosuomella sanottuna on eksyksissä), niin ei kartasta ja kompassista ole mitään hyötyä.

Kompassi auttaa kulkemaan suoraan johonkin suuntaan, joka voi olla kohti jotain tietä tai sitten ei.

Oudossa maastossa itsensä paikallistaminen kartan perusteella on sikäli helppoa, että hyvin äkkiä maastoon sopivia kohteita löytyy kymmeniä, pitäisi vain osata aavistaa mikä niistä on oikea vai onko mikään.

Mitä ihmettä jankutat? Tietysti kartasta ja kompassista on helvetisti hyötyä kun yrittää selvittää sijaintinsa. Varsinkin siinä tilanteessa kun suunnnistukseen käytetty GPS laite ei jostain syystä enää ole käytettävissä. Kompasilla saa ensin yhden varman aikaiseksi, eli kartan suunnilleen oikein päin käteen, sitten voi alkaa tutkia että missä kohtaa kartalla voisi olla.

Niistä on hyötyä kokeneelle suunnistajalle, joka tietää missä on ja mihin on menossa. 

Eksyneelle ihmiselle olisi parempi kun jäisi paikoilleen ja tekisi tulet ja käyttäisi karttaa vaikka sytykkeenä.

Niin, pitää siis käyttää riittävän tarkkaa maastokarttaa, ei mitään puhelinluettelosta repäistyä lehteä. Siinä on maastosta niin paljon informaatiota, että pystyy ainakin päättelemään, mihin suuntaan kannattaa kompassin ohjaamana lähteä. Erilaiset vesistöt, avokalliot ja muut korkeat paikat, suot ja tietysti kaikki ihmisen rakentama ovat ihan mainioita maamerkkejä.

Kartan käyttäminen myös ehkäisee eksymistä ennalta, kun katsoo sieltä, mitä suunnitellulla reitillä pitäisi tulla vastaan. Mä en ole mikään suunnistaja, ja kuljeskelen enimmäkseen merkityillä reiteillä. Katson silti aina ennen liikkeelle lähtöä, missä olen ja mitä on tulossa. Sillä olen kyllä monesti välttynyt harhareissuilta, kun eivät ne maaston reittimerkinnät aina mitenkään selkeitä ole.

Matkaansa kanattaa tosiaan vähän suunnitella ja se suunnitelma olisi hyvä kertoa jollekkin, tai vaikka kirjottaa paperille ja jättää autoonsa tai kotiinsa, josta joku sen sitten löytää kun jotain ikävää sattuu. Vaikka suunnistaisi GPS:n kanssa, niin aika ajoin olisi syytä vilkaista ihan paperikarttaakin ja katsoa myös siitä että mistä on tullut ja minne on menossa, jotta kartanlukutaito pysyy yllä.

Niinpä. Tuolla metsissä laukkaa koko ajan enemmän ihmisiä pelkästään gepsin pisteen perässä ja ilman mitään hajua siitä, missä ovat menossa. Toimii niin kauan kuin laite toimii.

Huhhuh mitä kommenttia ja mututietoa vapaalla jalalla olevilta ja äänioikeuden omaavilta ihmisiltä..

Kännykkä ja GPS on apuvälineitä ja niihin tulisi suhtautua siten. Ei pidä ajatella missään nimessä että se vikaherkkä elektroninen laite taskussa olisi mikään kaikkivoipa oljenkorsi joka vie aina kotiin.

Kylmää ajatuskin että olisin keskellä kairaa ainoana suunnannäyttäjänä bangladeshissä tehty paristoilla toimiva piipitin.

Järki käteen nyt ihmiset.

Älkää menkö sinne metsään jos ette osaa ilman elektroniikkaa sieltä pois, tai ette omaa edes alkeellisimpia selviytymistaitoja.

Netti on täynnä vinkkejä ja toimintaohjeita metsässä liikkumiseen, eikä sen kartan ja kompassin käyttäminen niin vaikeaa ole etteikö sitä normaalilla järjenjuoksulla varustettu ihminen pienellä harjoittelulla opi.

Vinkkinä kerrottakoon että kompassin neula osoittaa yleensä pohjoiseen ja kartassa pohjoinen on aina ylhäällä. Usko kompassiin äläkä omaan perstuntumaas vaikka kuinka tuntuu että kompassi on väärässä.

Jano, nälkä,kylmä ja väsymys hämärtää arvostelukyvyn. Jos tuntuu että on eksyksissä ja tarvii tulet tehdä niin tee vaikka olisikin kiellettyä sillä alueella. Joku tässä ketjussa mietti että koska on tarpeeksi paha tilanne että niin voi tehdä.. voi hyvää päivää..

Ei tää ketju kyllä taas uskoa ihmiskuntaan ainakaan paranna.

Ihmeyttää tuossa kadonneessa pariskunnassa se, että miksi eivät kertoneet yhtään kenellekään mihin ovat menossa?

Miksi eivät lähteneet sen polulla tapaamansa miehen matkaan niin oisivat päässeet poiskin sieltä? Tai jos se mies meni eri suuntaan tai tarkotus oli vaeltaa päiviä siellä, niin oisivat sanoneet sille että eivät uskalla keskenään kulkea enään mihinkään että voisiko se mies auttaa heidät pois? Tai oisko sillä ollu puhelinta että soittais jonnekin jonku hakemaan ne pois sieltä. 

Tai sitten vaan tosissaan kuvittelivat että selviävät yksin ja kun se mies antoi selvät ohjeetkin. Ja oikeaan suuntaanhan ne oli kyllä kulkeneetkin, mutta miksi olivat jossain vaiheessa kuitenkin poikenneet polulta.

Ja mikähän niiden alkuperäinen tarkoitus oli tuolla matkalla? Lähteä vaeltamaan? Tuskin. Eihän niillä ollu edes mukana yhtään mitään, ei makuupussia, telttaa, ei mitään. Tai näin ainakin päättelen kun ei missään oo lukenut että heillä ois mitään ollu mukana, kun vaan vaatteet päällään. 

Mutta kuten sanottu tässäkin ketjussa monta kertaa, niin eksyä voi. Eksyä voi pienessäkin metsässä, niin miettikääpä jotain erämaa aluetta.. 

En olisi uskonut, että näinkin tyhmän aloituksen voi tehdä.

Helposti uskon.

Vierailija kirjoitti:

Totta helvetissä, siksi mulla onkin mukana gps-laite kun lähden erämaahan. Siellä on todella ikävää kulkea jos ei tiedä mihin mennä tai mistä on tullut.

Aika heikot on eväät, jos pelkän gepsin varaan erämaaretken jättää. Kartta ja kompassi aina kaiken perusta, kun erämaahan mennään. Teknisiä apuvälineitäkin toki voi käyttää, mutta ne eivät poista kartan ja kompassin välttämättömyyttä. Gps on sähkökäyttöinen laite, johon voi tulla vika, tai tippua ja rikkoontua, tai vaikka akku loppua. 

Eksyä voi vaikka tuttuun kotimetsäänsä, jopa ne kaikkein osaavimmatkin suunnistajat. Vähintä mitä voi tehdä on opetella perustaidot luonnossa liikkumisessa, vaikka olisi millaisia vempaimia tahansa mukana.

En lähde edes Sipooseen puolukkaan ilman kompassia. En pelkää kuolevani sinne, mutta en myöskään halua eksyneenä harhailla pimenevässä ryteikössä. Vähänkään pidemmillä retkillä pidän mukana myös varavirtalähdettä, gps:ää, karttaa, evästä ja ylimääräistä vaatetta. Metsäretket ovat muutenkin nautinnollisempia, jos tietää minne on menossa, jalat pysyvät kuivina ja repussa on kunnon eväät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinastteko oikeesti että jokaisella 70-vuotiaalla kokeneella luonnossaliikkujalla on älyluuri ja siinä karttasovellukset? Mä luulen että nää on just niitä tyyppejä joilla ei ole mitään kännykkää välttämättä edes mukana koska luottavat omiin taitoihinsa joilla ovat tähän astikin pärjänneet.

Vaikka mulla ei ole vielä ikää edes 40 vuotta, niin mun lapsuudessa ja nuoruudessa ei ollut mitään karttasovelluksia tai edes tavallisia kännyköitä, älykännyköistä puhumattakaan.

Tietysti nykyään kannattaa käyttää kaikki mahdolliset keinot eksymisen välttämiseksi, nuo karttasovellukset ja muut ja pitää se puhelin mukana maastoon lähtiessä, akku täyteen ladattuna, toki myös vanhanaikaiset kartta ja kompassi on siitä hyvät ettei niistä lopu akku.

Koskaan ei pidä luulla ettei itselle voi sattua mitään.

Se tässä ongelma onkin kun moni vanhus ei osaa käyttää älypuhelinta tai unohtavat ne kotiin reissun ajaksi ja jos eksyvät niin heitä on hankalampi koittaa etsiä. En siis mitenkään yleistä tai moiti vanhempaa sukupolvea mutta mitä nyt on tullut uutisista luettua näitä katoamistapauksia.

Jos ei osaa käyttää retkeilijän perusvälineitä niin ei pidä lähteä minnekään korpeen retkeilemään.

Vierailija kirjoitti:

Paperikartassa ja kompassissa on se ongelma että jos ei ole seurannut matkan kulkua niin hankala selvittää sijaintia jos kartta ei ole riittävän tarkka josta erottuisi esimerkiksi korkeuskäyrät ja pienet joet/lammet. Kännykkä näyttää sijainnin alle minuutissa eli jää se etsintävaihe pois.

Miten olet taittanut matkaa tuntemattomassa erämaassa seuraamatta matkan kulkua joko kartalta tai GPS:n avulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä otan aina kirjaston koneen suurelta näytöltä tarkat valokuvat kartoista, kuvia voi ottaa paljonkin, niitä voi katsella pimeässä puhelimesta.

Valokuvien katselu ei kuluta akkua kuten gps.

Ei kannata kuvia ottaa vaan tallentaa ne kartat suoraan kännykkään kokonaisuudessaan karttaohjelmaan josta niitä on helpompi ja nopeampi selailla. Ei vaadi gps toimiakseen vaan toimii myös "lentokonetilassa".

Kartta ohjelma toimii lentokonetilassa, mutta käyttää GPS:ää, tai voihan sitä käyttää ilmankin, mutta helpompaa tietysti kun tietää varmasti missä itse on.

Suunnittelussa voi katsoa isolta näytöltä " iso kuva" sekä se maasto missä liikkuu.

Pienemmässä alueessa myös, esim korkeuskäyrät on harjuina "jonossa" pikku lätäköt tietysti alasvalumia, ja ne kaikki virtaa johonkin. Näitä voi harjoitella esim kuntosuunnistuksissa, joita on keväästä syksyyn.