Olisiko uskonut, että Suomessa on mahdollista eksyä metsään ja kuolla sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä otan aina kirjaston koneen suurelta näytöltä tarkat valokuvat kartoista, kuvia voi ottaa paljonkin, niitä voi katsella pimeässä puhelimesta.

Valokuvien katselu ei kuluta akkua kuten gps.

Ei kannata kuvia ottaa vaan tallentaa ne kartat suoraan kännykkään kokonaisuudessaan karttaohjelmaan josta niitä on helpompi ja nopeampi selailla. Ei vaadi gps toimiakseen vaan toimii myös "lentokonetilassa".

Kartta ohjelma toimii lentokonetilassa, mutta käyttää GPS:ää, tai voihan sitä käyttää ilmankin, mutta helpompaa tietysti kun tietää varmasti missä itse on.

Mutta karttaohjelmasta voi selata karttoja paljon kätevämmin kuin ottamalla kartoista yksitellen kuvan kännykällä tietokoneen näytöltä. Tästä oli kyse:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta helvetissä, siksi mulla onkin mukana gps-laite kun lähden erämaahan. Siellä on todella ikävää kulkea jos ei tiedä mihin mennä tai mistä on tullut.

Aika heikot on eväät, jos pelkän gepsin varaan erämaaretken jättää. Kartta ja kompassi aina kaiken perusta, kun erämaahan mennään. Teknisiä apuvälineitäkin toki voi käyttää, mutta ne eivät poista kartan ja kompassin välttämättömyyttä. Gps on sähkökäyttöinen laite, johon voi tulla vika, tai tippua ja rikkoontua, tai vaikka akku loppua. 

Karttakin ja kompassi voi rikkoutua helposti. Ei tarvitse kuin päästää vahingossa kartasta irti tuulisella kelillä niin lentää äkkiä läheiseen vesistöön ja menee piloille

Vierailija kirjoitti:

No se kännykkä yleensä sammuu siinä vaiheessa kun kaikki muut keinot on käytetty ja voimat loppu.

Siinävaiheessa voi syyttää vain itseänsä kun ei ole varustautunut kunnolla reissuun. Kännykän akku kun saadaan kestämään yli viikon jos niin vain halutaan eikä tätävarten tarvita kantaa mukana autonakkuja taikka peruspuhelinta

Olen kulkenut paljon mesissä, niin etelässä kuin pohjoisessa. Varsinkin tunturi-lapissa on huonosti kenttää. Kerran piti välttämättä soittaa yksi puhelu, kaks päivää saatiin tallustella ennenkuin hetkeks löytyi. Ja tämä sama tapahtuu jo 5km päästä vaikka Saariselän tunturihotellia. Ja tietysti laitteista loppuu myös akku. Luonnossa ei koskaan pitäisi laskea selvitymistä laitteiden varaan. Samasta syystä esim. merenkulkijoille suositellaan navigaatiokursseja. Kun se ei tarvitse kuin yhden salaman, niin on koko vene mykkänä, ja mitäs sitten teet jos ei ole mitään oikeita merenkulkutaitoja. Kyllä vaan tämä google-some- ja älylaite-aika tyhmentää ja lisää perustavaa laatua olevaa avuttomuutta. Oikeasti luonto alkaa aika pian siitä asfaltin reunasta ja siellä luonnossa ihminen on todella haavoittuvainen ja heiveröinen olento- ei pärjää millekään olosuhteille eikä yhdellekään luonnonvaraiselle eläimelle. Jo pimeyden laskeutuminen- jos sitä ei ole osannut mitenkään ennakoida, saattaa ihmisen varsin avuttomaan tilaan. Siellä metsässä ei nimittäin ole katuvaloja.  Eikä minkään muunkaanlaista spottia- jos nyt ei kuu satu paistamaan. Mut senkin voi pilvet peittää. Keliolotkin voi vaihtua hetkessä- ja isosti jos ollaan merellä tai tunturissa. JOs ei ole oikeat varusteet niin huonosti käy. Nöyryys isompia voimia kohtaan oli ennen itsestäänselvä oppi, nykyään lyö tältä osin ihan tyhjää monella.

Ihan hyvin uskon, koska ainakin minulle voisi käydä niin. Minulla kun on täysin olematon suuntavaisto ja en ymmärrä kartoistakaan juuri mitään luultavasti minulla olevan hahmotushäiriön vuoksi. Siksi voisin todella helposti eksyä metsään ja jos en löytäisi sieltä pois tai vastaavasti pelastajat eivät löytäisi minua ajoissa, niin voisin kuolla sinne. Siksi en mene metsään koskaan yksin silloin harvoin kun sinne edes menen tai ainakaan kertomatta jollekin, että minne menen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutisten mukaan pariskunnan jäljiltä löytyneiden varusteiden joukossa oli myös tulitikkuja. Kuulostaa entistä oudommalta miksi he menehtyivät syksyiseen metsään. Vai olivatko niin tunnollisia että eivät tee avotulta kansallispuistoon vaikka henki menisi?

Olisikohan käynyt niin että nainen loukkaantui tai sairastui ja mies valvoi vierellä kunnes toinen joko menehtyi tai päätyi niin huonoon kuntoon että miehen oli pakko lähteä hakemaan apua mutta voimat eivät enää riittäneet. Joka tapauksessa olisi pitänyt sytyttää se nuotio, sen lämmössä ei olisi ollut mitään hätää ja etsijät olisivat löytäneet savun johdattamana perille.

Oletko koskaan ollut niin väsynyt, että alat nähdä harhoja? Jos kuvittelee olevansa lähellä leiripaikkaa tms. niin sitä voi yrittää sinnetellä että pääsisi määränpäähänsä, mutta kun tulee riittävän väsyneeksi niin alkaa hiljalleen menettää toimintakykyään ja lopulta voi olla shokissa ja odottaa vain kuolemaansa eikä jaksa enää tehdä mitään.

Ja tuo on myös hyvin todennäköistä että toinen on mennyt ensin, syystä tai toisesta, huonoon kuntoon ja sen vuoksi toinenkin on uuvuttanut itsensä.

Eikä se nuotionkaan tekeminen pimeässä märässä metsässä käy välttämättä ihan niin kuin elokuvissa.

Ihan vinkkinä tuosta nuotion sytyttämisestä seuraavaa: skippaa ensimmäiseksi ajatus, että löytäisit jostain niin kuivaa puuta, että se tuosta vaan syttyy, kun sytkäriä näyttää. Tietenkin keräät mahdollisimman kuivaa puuta valmiiksi, esim pystyyn kuollutta puuta, mutta sytykkeiksi hommaat kuusen alaoksia, jotka ovat kuivuneet ja napsahtavat poikki. Jos niissä on vanhoja neulasia, sen parempi, sillä tuorekin neulanen palaa todella aggressiivisest, jos vain lämpöä riittää.

Sitten keräät ohutta koivun tuohta ison kasan ja niistä, sekä kuusen alaoksista teet ison kasan. Älä säästele kasan koossa, sillä se voi johtaa siihen, että hyvä nuotion alku simahtaa. Polta tuota nuotion alkua riittävän kauan ja lisää isompia alaoksia. Maltti on valttia. Homma toimii niin, että kun alat lisätä isompaa tavaraa, alla olevan lämmön pitää riittää kosteuden haihduttamiseen sekä leimahduspisteen ylitykseen. Jos on liian ahne, nuotio alkaa kitua ja homma menee munilleen.

Sitten sellainen juttu, että kun nuotio palaa kunnolla, älä unohdu sen ääreen liian pitkäksi aikaa, vaan kerää ympäristöstä puita. Kun iso nuotio on palanut tuntikausia, hiillos kytee vaikka seuraavaan päivään, mutta vähän aikaa palanut isokin nuotio hiipuu aika nopeasti. Isoon nuotioon voi heittää isojakin runkoja ja kannattaakin, sillä ne palavat hitaasti ja tuottavat lämpöä pitkään. Nuotion äärelle kannattaa roudata puuta ja ne kuivuvat niin, että höyry vain nousee.

Jos joutuu olemaan paikalla pitkään, eli nukkumaan välillä, kannattaa varata sytykettä jo valmiiksi heräämistä ajatellen. Iso nuotio, jossa on poltettu isoja puita on sitten helppo saada uuteen roihuun kuopimalla kepin avulla tuhkan seasta kekäleet pintaan ja siihen päälle taas uutta tavaraa pikkuhiljaa.

Ootteko koskaan kuullut sanasta metsänpeitto?

Itselleni tulee mieleen sellainen tapaus, että käytyämme eräällä nähtävyyspaikalla päätimme vain "kiivetä tuolle nyppylälle". Sitten huipulta lähdimmekin väärään suuntaan, täysin ryteikköön ja eksyttiin. Ei pahasti, mutta yllättävästi.

En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että täälläkin voi eksyä ja kuolla metsään, vaikken pidä sitä epäuskottavanakaan. Olen jonkin verran liikkunut metsissä, mutta en kaikkein isoimmissa. Yksin en lähtisi isoon metsään samoamaan, koska eksyisin lähes varmasti, minulla on niin huono suuntavaisto.

Tämä Savukosken eksymistapaus on oikeastaan aika pelottava, kun jotenkin automaattisesti olen aina olettanut toisten seuralaisteni pysyvän kartalla. Kyllä kaksikin ihmistä voi yhdessä eksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.

Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.

Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?

Ei missään nimessä kännykkää kiinni!

En puhunut repusta vaan rinkasta, eli sillon ku ollaan noilla yli viikon reissuilla erämaassa niin sitä kännyä on aivan turha pitää päällä koska pelkällä gps:llä ei paikanneta yhtään mitään vaan se vaatii verkon jota erämaissa ei ole. Eli akkua ei kuluteta turhaan, ja ku rinkan paino alkaa olla 20+kg niin ne vidun vara-akut on muutenkin viimenen asia mitä haluat mukana raahata.

Ei se mitään verkkoa vaadi jos on osannut varautua! Pitää vain ladata tarvittavat offline ohjelmistot ja kartat valmiiksi niin se riittää. Gps kun ei vaadi nettiyhteyttä vaan ainoastaan hyvä näkyvyys taivaalle ja virtaa.

Montako kertaa oot käyny lapin erämaa-alueilla vaeltamassa?

Tänävuonna tulee muistaakseni 5 kertaa täyteen kun olen käynyt. Olen aina osannut varautua hyvin vaellukselle eikä mitään pahempaa ole vielä kerennyt sattua ja mietin tarkkaan ennen lähtöä mitä otan ja mitä teen.

Missä kaikkialla oot käyny?

Ootappas

2013 Kaldoaivin erämaa,

2014 UKK

2015 Paistunturin erämaa

2016 Lemmenjoen kansallispuisto

2017 Pöyrisjärven erämaa-alue

Pääosin kesien aikaan ja 1-2 viikon reissuja kun töistä lomaa.

Sun on pakko olla joko tyhmä trolli, tyhmä tai hullu mut kukaan täysjärkinen ihminen ei lähde ensimmäiselle lapinvaellukselle suoraan kaldoaiviin älypuhelin pääasiallisena suunnistusvälineenä. Sano ny vielä että teet pelkästään soolovaelluksia ni menee loppukin uskottavuus sun jutuista. 😂

Jaa missäköhän kohtaa joku on väittänyt käyttävänsä älypuhelinta pääasiallisena suunnistusvälineenä?

Oletkohan koskaan käynyt metsässä? Et taida. Kyllä täällä aloitukset on huonoja ja ajattelemattomia.

Harva tietää että jos kohtaa vaikka ison pistiäisparven niin noutaja tuli. Ei Suomen metaä mikään turvapaikka ole.

Tuhat vuotta sitten Suomi oli pelkkää metsää. Tätäkään kaupunkilaiset ei ymmärrä että kaikki aukeat paikat on ihmisen raivaamia. Ihmiset asuivat metsässä eikä pakoon päässyt. Populaatio ei päässyt kasvamaan koska elämän edellytyksiä ei ollut.

Tää on siitä kiva keskustelu, että tällainen aika erätaidoton lähimetsien talkustelija kuin minä on oppinut paljon uusia asioita luonnossa liikkumisesta ja varustautumisesta.

En tosin tiedä tulenko koskaan mitään pitkiä patikkaretkiä tekemään, luultavasti vain sieniretkiä lähistölle tai päiväretkiä kansallispuistojen merkityillä poluilla, mutta ei sitä koskaan tiedä milloin nämä vinkit tulevat tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kulkenut paljon mesissä, niin etelässä kuin pohjoisessa. Varsinkin tunturi-lapissa on huonosti kenttää. Kerran piti välttämättä soittaa yksi puhelu, kaks päivää saatiin tallustella ennenkuin hetkeks löytyi. Ja tämä sama tapahtuu jo 5km päästä vaikka Saariselän tunturihotellia. Ja tietysti laitteista loppuu myös akku. Luonnossa ei koskaan pitäisi laskea selvitymistä laitteiden varaan. Samasta syystä esim. merenkulkijoille suositellaan navigaatiokursseja. Kun se ei tarvitse kuin yhden salaman, niin on koko vene mykkänä, ja mitäs sitten teet jos ei ole mitään oikeita merenkulkutaitoja. Kyllä vaan tämä google-some- ja älylaite-aika tyhmentää ja lisää perustavaa laatua olevaa avuttomuutta. Oikeasti luonto alkaa aika pian siitä asfaltin reunasta ja siellä luonnossa ihminen on todella haavoittuvainen ja heiveröinen olento- ei pärjää millekään olosuhteille eikä yhdellekään luonnonvaraiselle eläimelle. Jo pimeyden laskeutuminen- jos sitä ei ole osannut mitenkään ennakoida, saattaa ihmisen varsin avuttomaan tilaan. Siellä metsässä ei nimittäin ole katuvaloja.  Eikä minkään muunkaanlaista spottia- jos nyt ei kuu satu paistamaan. Mut senkin voi pilvet peittää. Keliolotkin voi vaihtua hetkessä- ja isosti jos ollaan merellä tai tunturissa. JOs ei ole oikeat varusteet niin huonosti käy. Nöyryys isompia voimia kohtaan oli ennen itsestäänselvä oppi, nykyään lyö tältä osin ihan tyhjää monella.

Jos veneeseen jossa ei ole ukkosenjohdinta iskee salama, on veneessä olevilla suurempiakin huolia kuin mahdollisesti hajonnut plotteri. Kuten vaikka roihuava tulipalo ja kuolleet ihmiset.

Pienet henkilökohtaiset satelliittiviestimet ovat sen verran edullisia jo nykyään, että en keksi ainuttakaan syytä olla hommaamatta sellaista jos on tarkoitus lähteä jonnekin korpeen vähänkään pidemmäksi aikaa vaeltamaan. Noilla saat kuitenkin yhteyden pelastajiin ihan mistä päin maailmaa tahansa missä vaan on näkyvyys taivaalle. Samalla ne toimivat luonnollisesti GPS-laitteena.

Kulkisin vaan merkittyä polkua pitkin. En ole erämaa vaeltaja, minua kiinnostaa kaupungit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se kännykkä yleensä sammuu siinä vaiheessa kun kaikki muut keinot on käytetty ja voimat loppu.

Siinävaiheessa voi syyttää vain itseänsä kun ei ole varustautunut kunnolla reissuun. Kännykän akku kun saadaan kestämään yli viikon jos niin vain halutaan eikä tätävarten tarvita kantaa mukana autonakkuja taikka peruspuhelinta

Kohtalo on kohdellut sinua lempeästi, jos sinulta ei ole koskaan mikään lakannut toimimasta, rikkoontunut tai kadonnut.

Oletko koskaan kuullut, että ihminen voi kuolla kotiinsa? Ihan hyvin voi metsään eksyä ja kuolla, varsinkin iäkäs ihminen.

Olisin, onhan noita ennenkin tapahtunut. Eli tää ei ole mikään uskonasia. Metsään voi eksyä ja kuolla, ihan täällä Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

On tainnut tämäkin unohtua, vaikka niin monessa komediassa siitä huumoria revitään - mutta totuuspohjahan siinä taustalla on: kovin helposti tottumaton luonnossaliikkuja alkaa kiertää huomaamattaan ympyrää. Koko ajan on menossa kilometrikaupalla eteenpäin ja sitten muutaman tunnin päästä huomaa, että hirveän tuntun näköinen kumpare tai puro...

Kompassi auttaa aika paljon siinä jos pitää kulkea suoraan.

Tietysti, mutta senkin kanssa voi kuitenkin kulkea aika paljon sivuun kohteesta jota tavoittelee. Ihminen luonnostaan väistää esimerkiksi puuta helpommin toiselta puolelta ja kun näitä metrin systemaattasia siirtymisiä tekee yhden 30m matkalla, niin on 10km jälkeen 300m sivussa. Ei kuullosta paljolta, mutta voi aiheuttaa sen että kun on eri kohdassa mitä luulee olevansa, niin lukee maastoa väärin saadakseen sijaintisa sopimaan karttaan ja sen seurauksena voi taas tehdä vääriä päätöksiä reitin suhteen.

Kyse olikin nyt siitä että jos on eksynyt, niin kuinka välttyy kulkemasta ympyrää. Se muutaman sadan metrin heitto ei ole niin paha kun kulkea loputtomiin ympyrää jossain korvessa.