Suomalaisia biisejä, joiden sanoja ette tajua - muut voi kertoa miten on tulkinneet
Elikkäs 1: mitvit happoradion che guevara?
Käske miestäsi pukeutumaan che guevaraan kun te kaadutte sänkyyn
hetkeksi toisiko se sitä vaaraa
joka vatsassa vääntyi silloin
Kun me silmät mustalla maalasimme tupakkapaikalla kapinoimme
ja sitä kohdetta vastaan raivosimme
Miiiiitä.
Kommentit (1482)
Vierailija kirjoitti:
Kauhea ongelma, jos joku on kuullut biisin sanat väärin. Ihme tosikoita täällä. Meni maku tästäkin ketjusta.
No oliko ketjun aiheena väärinkuullut lyriikat ja niiden tulkinta?
Vierailija kirjoitti:
CaseyRyback kirjoitti:
Vaikka väärin kuultujen sanojen ei pitäisikään olla ketjun aiheena, itse kuulin pitkään tuon "Che Guevara" -biisin alun väärin "Salin lattia oli tahmea ja täynnä tanssia ja kunnian rajoja". Ajattelin, että "kunnian rajat" on varsin kekseliäs, runollinenkin ilmaisu tyttöjen hameille ja niiden kunniallisuuden rajoilla olevalle lyhyydelle — kunnes minulle viimein selvisi, ettei siinä lauletakaan niin.
Tämä oli hauska! :D Ja nyt kun tähän päästiin, niin mitähän ovat ne "kummat rajat", joista tuossa kohdassa oikeasti lauletaan?
Olen oikeiden sanojen oppimisen jälkeen ajatellut rajojen tarkoittavan niinkin tylsää asiaa kuin koulun tms. liikuntasalin parkettiin eri urheilulajeja varten maalattuja viivoja. En tosin tiedä, mitä kummallista niissä on, paitsi tietysti laulun epäatleettiselle kertojalle, joka on hahmona niitä tupakkapaikalla apinoivia kapinoivia, jotka tulevat liikuntatunneillekin farkuissa (jos tulevat).
Voisivat nuo kummat rajat tietysti tarkoittaa joitakin henkisiäkin rajoja nuorten diskoilijoiden mielissä ja välillä, mutta sanoitus kohdan ympärillä ei oikein viittaa tällaiseen, vaan kohta jää irralliseksi toteamukseksi sisältääkseen suuria piilomerkityksiä. Lukitsen siis vastauksen "kentän viivat".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Che Guevara -biisistä, kun siinä lauletaan:
"kolmioomme nyt tuovat suolaa ja leipää"
Kolmioon ne nyt
Toki saat väännettyä vaikka mitä tulkintoja jos muutat laulun sanoja mielesi mukaan, mutta se ei tainnut olla ketjun pointti.
Hah, kolmioon ne nyt, itselle tulee ainakin mieleen tuparit pariskunnalle joka odottaa lasta. En jotenkin pääse yli ajatuksesta, että tuolla kolmiolla olisi useita merkityksiä. En siis ole koskaan erityisen tarkkaan kyseistä kappaletta kuunnellut, kunhan jäin jumittamaan tähän mielenkiintoiseen keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteeko kukaan Scandinavian Music Groupin kappaletta Mustarastas lauloi Oh la laa ? Koko albumi on täynnä aika omaperäistä luontojuttua , mut tää teksti silti eniten jää mietityttämään.
"Shakespeare syntyi ja kuoli tänään
Jossain hauras kuori halkeaa
On hetki ennen valoisaa
Kuljetaan rastaiden puun kautta
Minä kannan sinua"Säkeistöissä ensin tuijotetaan lehtikuusen latvaa ilman rihmankiertämää, ilman harkintaa, ja myöhemmin ihmetellään sairaalan lattian mosaiikkikuviota. Olen päässäni kehitellyt tarinan hetken huumasta ja ehkäisyn unohtamisesta ja sitten abortista, josta kuitenkin selvitään yhdessä kohti tulevaisuutta. Ks. Kertsi yllä.
Mustarastas laulaa oh la la ja hallelujaa biisin aikana. Onko mustarastaala (black bird) joku vakiintunut tulkinta olemassa? Jotenkin ajattelen sen olevan se seksiosuus tässä tarinassa.
Tämä minun tulkinta on itselle jo niin tiukasti muodostunut, että kuulisin mielellään jos jollain on poikkeava mielipide.
Olen lukenut/kuullut haastattelun tästä silloin, kun levy oli uusi. Noihin aikoihin bändissä kaikki saivat lapsia. Kokkonen tai joku kertoi tämän biisin taustoja jotakuinkin, että "viisi raskautta, neljä lasta". Eli yhden bändin jäsenen vauva kuoli kohtuun/syntyi kuolleena ja tämä myös tuli asiassa ilmi, kyse ei siis ole abortista. Jos yhtään muistan oikein, Shakespearet ja Mozartit yms olivat näiden "masuasukkien" "työnimiä".
Eli laulu kertoo lapsensaannista ja siitä kuinka yksi lapsista "syntyi ja kuoli tänään".
Voi kiitos kun jaksoit vastata, olenkohan joskus jopa googlannut laihoin tuloksin tän tekstin taustoja, tämä selvensi! Raskauden alusta ja loppumisesta tosiaan olin tulkinnut olevan kyse, toki tuo kertsin shakespeare syntyi ja kuoli tänään onkin siis paljon suoraviivaisempi laini tätä taustatietoa vasten.
Muistatko oliko samassa haastattelussa muista albumin teksteistä puhetta?
'Viime vuonna oli yksi hyvä päivä
Me näimme saaressa ravun
Joka ui takaperinLaila seisoi ohuena
Portaiden juurella
Ja sanoi: se on rapujen tapaLienee ihan maalailua ja tunnelmointia ennemmin kuin jonkun piilotetun tarinan kerrontaa.. samoin kuin se, että meidän on saatava tietää, minne fasaanit menivät :)
En valitettavasti muista tuosta mitään muuta. Tuo jäi mieleen, kun oli niin henkilökohtainen tarina ja avasi lyriikoita niin paljon.
Smg:n lyriikoissa on kyllä paljon näitä tällaisia, että vaatii vähän tarkempaa analyysiä!
Entäs Pariisin kevään kesäyö? Mistä se kertoo? Rakkaudesta?
Istuin hämärässä Alkoi hetki joka tuntui Kuin ei se loppuisi milloinkaan Hetkeksi hiljaisuus saapui Luokseni kuin olento ja huusi "Älä pelkää maailmaa" Istuimme hetken yhdessä ja Avaruus katsoi meitä
Ja ulkona kesäyö Satoi kasvoille kyyneleitä Ja ulkona kesäyö Satoi kasvoille kyyneleitä
Herään rannalta, on yö Kirkkaampi päivää valopisteet Taivaalla liukuvat aamuun Olen unohtanut Mistä tähän kuljin Verhoudun unohduksen kaapuun Vaan muistan ilmalaivueita Taivaanrantaan lentäneitä
Istun hämärässä Odotan vieläkin hetkeä Joka ei lopu koskaan Saapuisi hiljaisuus, Kertoisi minulle kuinka Kaikki lopulta katoaa Näen valot taivaalla, ja juoksee Selässä kylmiä väreitä
Absoluuttisen nollapisteen Saatteeksi -biisistä jäi nämä lyriikat vähän ehkä auki:
"Jousisoitinperheeseen kuuluu neljä soitinta
Tämä tieto saattaa minut pelastaa
Olen tovin aloillani
Huone korkeutuu, huonekalut mataloituu
Samaan aikaan tasaisesti
Pölypussit täyttyy
Vastaan vain vatsastani
Pölypussit täyttyy
Ymmärrän miten tahdon
Joskus teimme säähavaintoja
Joskus emme tehneet säähavaintoja"
Myös ÖXXÖ XÖÖXin biisit jää monesti vähän auki mut se ei olekaan Suomalainen bändi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenni Vartiainen ihmisten edessä, en vaan tajua.. yrittääkö se vihjata siinä että on lepakko?
Ei se mitään yritä vihjata. Se biisi kertoo kyllä lepakkosuhteesta, mutta ei liity artistiin millään tavalla.
Mistä tiedät ettei liity Jenniin? Oletko Jenni? Jos et, niin et voi varmaan hänen puolestaan puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eppu Normaalin Tuhansien murheellisten laulujen maa. Mikä on se kärkimäärä, joka ei mittaa itsesäälin määrää? Onko se joku tekninen juttu?
Niitten vinyylissä lukee, että kärki tarkoittaa siinä piisissä Toivo Kärkeä. En kyllä silti
ymmärrä mitä järkeä siinä on.
Suomalaisten itsesäälin määrää ei järki riitä tajuamaan eikä sitä aseta Toivo Kärkikään. Mun mielestä Kärjen tuottamissa lauluissa on paljon surumielisiä, kaihoisia lauluja: http://www.toivokarki.net/ikivihreat.php , mutta muistelen lukeneeni että niissä piti olla jotenkin onnellinen loppu.
Vierailija kirjoitti:
Entäs Pariisin kevään kesäyö? Mistä se kertoo? Rakkaudesta?
Istuin hämärässä Alkoi hetki joka tuntui Kuin ei se loppuisi milloinkaan Hetkeksi hiljaisuus saapui Luokseni kuin olento ja huusi "Älä pelkää maailmaa" Istuimme hetken yhdessä ja Avaruus katsoi meitä
Ja ulkona kesäyö Satoi kasvoille kyyneleitä Ja ulkona kesäyö Satoi kasvoille kyyneleitä
Herään rannalta, on yö Kirkkaampi päivää valopisteet Taivaalla liukuvat aamuun Olen unohtanut Mistä tähän kuljin Verhoudun unohduksen kaapuun Vaan muistan ilmalaivueita Taivaanrantaan lentäneitä
Istun hämärässä Odotan vieläkin hetkeä Joka ei lopu koskaan Saapuisi hiljaisuus, Kertoisi minulle kuinka Kaikki lopulta katoaa Näen valot taivaalla, ja juoksee Selässä kylmiä väreitä
Mä luulen että yleistä elämäntuskaa tai muuta ahdistusta, masennusta, hämmennystä. Jonkinlaisia tuokiokuvia enemmän kuin tarinaa.
Monien laulujen sanat ymmärtää jokainen varmasti omalla tavallaan. Silti minuakin hämmentää, miten hukassa vähän syvällisemmän lukutaidon kanssa monesti ollaan.
Hetken tie on kevyt on minulle rakas biisi vuosien takaa. Itse ajattelen sen niin, että tarinan ihmiset ovat tavanneet useissa elämissä ennen tätä hetkeä, kohdanneet ohimennen ja taas kadottaneet toisensa. "Monin kasvoin" vierellä on siis maannut se sama ihminen, toisessa ajassa ja paikassa. Sielunsisar, jonka saa pitää rinnallaan vain ohikiitävän hetken. Tai ehkä kyseessä onkin vain se yksi hetki ja yksi elämä, ja ihminen joka vain on tuntemattomanakin tuttu. Joka tapauksessa siihen yhteen yöhön tiivistyy kaikki, "ikuisuus yksi huokaus vain, yksi yö kuin koko elämä, tuoksussasi keväät tuhannet". Grundstömillä on muitakin hienoja tekstejä, mutta tämä jostain syystä iskee erityisen paljon.
Vierailija kirjoitti:
Anne ja Jak, Anne ja jak, lehdessä pussas siinä luki smak.
Jak oli niinkuin donal dak ?
Biisi kertoo Anne Pohtamosta ja Jacques de la Fontainesta joskus kauan sitten:)
"Pienellä kivellä, pienellä nimellä oveeni on kirjoitettu mun paikka päällä maan"
(Samuli Edelmann: Pienellä kivellä)
Millä kivellä ja mihin oveen?
Robinin u bunka buu tjsp? Höh?
Vierailija kirjoitti:
Minulla jää usein tajuamatta Samuli Putron (menikö edes nimi oikein?) sanoituksia. Esimerkiksi biisi jossa kertsissä seistään väkevästi sängyn edessä aamuisin. Onko tuo "tavallisen" elämän halveksimista? Biisissä kuitenkin luetellaan yleishyviä elämänohjeita ja vaikea uskoa, että se olisi kappaleen motiivona?
Toinen ehkä väärin ymmärtämäni Putron kappale on Todella kaunis, joka mielestäni kertoo aivan selvästi stalkkerista. En kuitenkaan ole saanut vastakaikua tälle ajatukselle. "Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään, jos sinä pystyt niiinkun minä pystyn näkemään", eli vastapuoli ei jaa kertojan fiiliksiä.
Todella kaunis on rakkauslaulu kaljapullolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surusilmäinen kauneus. En vaan tajua.
Mitä kohtaa? Laulaja kaipaa kauneutta rumaan maailmaan. Ja se kauneus on sellaista vanhanaikaista, romanttista ja surumielistä.
Ehkä sitäkin, mutta biisissä viitataan myös tämän hetken yleiseen ilmapiiriin, "kun viisaus on kadonnutta valuuttaa ja totuus on lonkalta ammuttu laukaus" ja "vedellä on muisti". Suhtaudutaan siis halveksien siihen, että nykyään totuutta ei arvosteta vaan kaikenlaiset valemediat ja uskomushoidot elävät ja voivat liiankin hyvin. Laulun minä uskoo hyvän löytyvän tavallaan menneisyydestä, "anna mulle divareiden pinojen alta se pölyinen, viisas, vanha surusilmäinen kauneus".
Saksin matolla tilkkuu,
työn valoa talo ilkkuu?
Juomari Turmio.
Vierailija kirjoitti:
Entäs Pariisin kevään kesäyö? Mistä se kertoo? Rakkaudesta?
Istuin hämärässä Alkoi hetki joka tuntui Kuin ei se loppuisi milloinkaan Hetkeksi hiljaisuus saapui Luokseni kuin olento ja huusi "Älä pelkää maailmaa" Istuimme hetken yhdessä ja Avaruus katsoi meitä
Ja ulkona kesäyö Satoi kasvoille kyyneleitä Ja ulkona kesäyö Satoi kasvoille kyyneleitä
Herään rannalta, on yö Kirkkaampi päivää valopisteet Taivaalla liukuvat aamuun Olen unohtanut Mistä tähän kuljin Verhoudun unohduksen kaapuun Vaan muistan ilmalaivueita Taivaanrantaan lentäneitä
Istun hämärässä Odotan vieläkin hetkeä Joka ei lopu koskaan Saapuisi hiljaisuus, Kertoisi minulle kuinka Kaikki lopulta katoaa Näen valot taivaalla, ja juoksee Selässä kylmiä väreitä
No eihän tuo nyt varsinaisesti rakkaudesta kerro, vaan kesäyöstä rannalla. Lähinnä eksitentiaalista ihmettelyä.
Pariisin kevät ja Hei mutsi mä en oo syönyt mun lääkkeitä kertoo minusta ADHD pojasta joka lopettaa lääkkeiden syönnin. Ja alkaa kyttäytyä villisti ja tapahtuu liikaa niin kuin usein käy.
Vierailija kirjoitti:
Entäs Pariisin kevään kesäyö? Mistä se kertoo? Rakkaudesta?
Istuin hämärässä Alkoi hetki joka tuntui Kuin ei se loppuisi milloinkaan Hetkeksi hiljaisuus saapui Luokseni kuin olento ja huusi "Älä pelkää maailmaa" Istuimme hetken yhdessä ja Avaruus katsoi meitä
Ja ulkona kesäyö Satoi kasvoille kyyneleitä Ja ulkona kesäyö Satoi kasvoille kyyneleitä
Herään rannalta, on yö Kirkkaampi päivää valopisteet Taivaalla liukuvat aamuun Olen unohtanut Mistä tähän kuljin Verhoudun unohduksen kaapuun Vaan muistan ilmalaivueita Taivaanrantaan lentäneitä
Istun hämärässä Odotan vieläkin hetkeä Joka ei lopu koskaan Saapuisi hiljaisuus, Kertoisi minulle kuinka Kaikki lopulta katoaa Näen valot taivaalla, ja juoksee Selässä kylmiä väreitä
Valot taivaalla ja ilmalaivueet?? Ufoja??
Voi kiitos kun jaksoit vastata, olenkohan joskus jopa googlannut laihoin tuloksin tän tekstin taustoja, tämä selvensi! Raskauden alusta ja loppumisesta tosiaan olin tulkinnut olevan kyse, toki tuo kertsin shakespeare syntyi ja kuoli tänään onkin siis paljon suoraviivaisempi laini tätä taustatietoa vasten.
Muistatko oliko samassa haastattelussa muista albumin teksteistä puhetta?
'Viime vuonna oli yksi hyvä päivä
Me näimme saaressa ravun
Joka ui takaperin
Laila seisoi ohuena
Portaiden juurella
Ja sanoi: se on rapujen tapa
Lienee ihan maalailua ja tunnelmointia ennemmin kuin jonkun piilotetun tarinan kerrontaa.. samoin kuin se, että meidän on saatava tietää, minne fasaanit menivät :)