Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nettopalkkani on 2 300 euroa ja säästän siitä joka kuukausi 1 000 euroa
30.09.2017 |
Mielestäni elän verraten yltäkylläisesti. Asun keskustassa, minulla on varaa omistaa tarvitsemani tavarat, syön ja juon ulkona säännöllisesti, kaupassa en katsele hintoja ja pukeudun laadukkaisiin vaatteisiin. Minulta ei puutu mitään.
Elin useamman vuoden toimeentulotuella, ja silloin totuin pieniin menoihin. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli hyödyllinen kokemus.
Kommentit (72)
Minkä kaupungin keskustassa asut? Asutko yksin? Jos asuisin yksiössä yksin eli maksaisin noin 600 euroa kuussa vuokraa tai lainanlyhennyksiä, eikä olisi muita elätettäviä, luultavasti minullakin jäisi aika lailla tuon verran säästöön. Asumiskulujen jälkeen 1700 euroa, sehän on iso summa yksineläjälle. Helposti riittää 700 euroa ruokaan, vaatteisiin ja muihin juokseviin menoihin.
Olen kuitenkin yksinhuoltaja, jolla samansuuruisesta nettopalkasta menee 1000 euroa kuussa asumiseen, ja jo lapsen lukiokirjoihin sekä harrastuksiin (yksi liikunta- ja yksi taideharrastus) menee 200-300 euroa kuussa. En kuitenkaan valita. Hyvin tulemme toimeen, vaikka säästöön ei jääkään suuria summia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu! Vuokraan menee suht paljon rahaa, mutta semmoset 800-1000 e säästöön joka kk. Äidiltäni opin hyödyntämään tarjouksia, joten säästän ruoassa todella paljon vaikka hyvin syönkin
Mikset dyykkaa? Säästäisit vielä enemmän.
Koska ei ole tarvetta? Miksi pitäisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsit monen vuoden toimeentulokierteestä eroon ja takaisin työelämään?
Sain mielenterveysongelmani sen verran hallintaan, että pystyin valmistumaan. -ap
Miten pääsit työhaastatteluihin, kun cv:ssä on monen vuoden aukko?
Tein lyhyitä sijaisuuksia tuossa puurtaessani, ja minulla oli ennestään työkokemusta alalta. -ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap ihan kertoa, että miten pääsit taas normaaliin elämään kiinni? Eli mitä se konkreettisesti käytännössä vaati, että sait mt-ongelmat sen verran haltuun, että valmistuit. Kun kävit kouluasi loppuun, niin olitko kuntoutuksessa samalla vai olitko koko ajan ttt:lla? Eli miten käytännössä kuntouduit jälleen opiskelu- ja työkykyiseksi ja miten pääsit töihin? Olisi oikeasti kiva tietää, koska itsellä alkaa toivo olla mennyt, että enää ikinä nousee jaloilleen. Positiiviset vertaistarinat kiinnostaisivat...
Kävin terapiassa, käsittelin asioita kirjoittamalla, opettelin käytännöllisiä selvitymiskeinoja (CBT), aloin kiinnttää parempaa huomiota uneen/liikuntaan/terveyteen ja käytin erästä psykoaktiivista ainetta, jota en laillisuusksymyste vuoksi mainitse. Ei ollut mitään yksittäistä isoa juttua. Vain pieniä askelia oikeaan suuntaan, ja pienet onnistumiset ruokkivat toisiaan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskusta ei taida olla kuitenkaan Hgin keskusta?
Lontoon keskusta.
kuka maksaa sun vuokran vai ootko jollain keinolla onnistunu saamaan council flat koska tolla palkalla et kylla sais mitaan saastoon jos oikeesti maksat keskustassa vuokraa. ja ite asun nw10 viiden huoneen jaetussa talossa 500 vuokra kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama palkka, ja olen suunnitellut pitkään samanlaista säästämistä. Tällä hetkellä se 1000 menee velkoihin ja muihin tarpeellisiin hankintoihin, kun en ole niin pitkään vielä tienannut.
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä, jos asuu vuokralla yksiössä tai kaksiossa eikä ole lapsia tai autoa tai velkoja eikä harrasta mitään maksullista. Ihan normaaliahan tuo on.
Sama säästö ihmisellä, jolla on pari lasta ja omakotitalo ja auto työmatkoja varten, on mahdoton, ellei nettoa paria tonnia enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap ihan kertoa, että miten pääsit taas normaaliin elämään kiinni? Eli mitä se konkreettisesti käytännössä vaati, että sait mt-ongelmat sen verran haltuun, että valmistuit. Kun kävit kouluasi loppuun, niin olitko kuntoutuksessa samalla vai olitko koko ajan ttt:lla? Eli miten käytännössä kuntouduit jälleen opiskelu- ja työkykyiseksi ja miten pääsit töihin? Olisi oikeasti kiva tietää, koska itsellä alkaa toivo olla mennyt, että enää ikinä nousee jaloilleen. Positiiviset vertaistarinat kiinnostaisivat...
Kävin terapiassa, käsittelin asioita kirjoittamalla, opettelin käytännöllisiä selvitymiskeinoja (CBT), aloin kiinnttää parempaa huomiota uneen/liikuntaan/terveyteen ja käytin erästä psykoaktiivista ainetta, jota en laillisuusksymyste vuoksi mainitse. Ei ollut mitään yksittäistä isoa juttua. Vain pieniä askelia oikeaan suuntaan, ja pienet onnistumiset ruokkivat toisiaan. -ap
Saitko opiskelujen kautta harjoittelukokemusta pitkän tauon jälkeen vai pääsitkö kuntoutuksen kautta takaisin työelämään? Miten työnantajat ovat suhtautuneet cv:ssä olevaan aukkoon? Oletko joutunut selittelemään sitä työhaastatteluissa? Onko kokemuksia siitä, miten asia kannattaa esittää cv:ssä/itse työhaastattelussa? Onko sairaustaustasi tullut ilmi työelämässä ja kannattaako se sinun mielestä peittää, jos vain pystyy (suhtautuvatko muut tuomiten, vaikka olisikin jo työkykyinen)? Kiitos jos jaksat vastailla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan palkkaa 1200e kuukaudessa joten eipä jää mitään säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä, jos asuu vuokralla yksiössä tai kaksiossa eikä ole lapsia tai autoa tai velkoja eikä harrasta mitään maksullista. Ihan normaaliahan tuo on.
Sama säästö ihmisellä, jolla on pari lasta ja omakotitalo ja auto työmatkoja varten, on mahdoton, ellei nettoa paria tonnia enemmän.
Onnistuisi helposti, vaikka on auto ja maksullisia harrastuksia. Tosin auto on vanha romu ja harrastukset maksaa sen 50e/kk. Edellyttäisi kyllä että alkoholia ei juuri käytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vain 2300 euron bruttopalkka, mutta silti pystyn säästämään siitä joka kuukausi n. 600 euroa. Maksan asuntolainastamme kolmasosan, ja 2/3 maksaa hyvätuloinen mieheni. Laitan joka kuukausi rahastoon 500 euroa. Omaan lainaosuuteni menee rahaa 250 euroa. Yhtiövastikkeesta maksan puolet, eli 100 euroa. Lopuista n. 900 eurosta maksan omat puhelin- ja nettikuluni, omat henk. koht. ostokseni, kuten vaatteet, meikit, kampaajan, omat harrastusmaksuni ja huvitukseni, omat työmatkani ja pienet ruokakauppaostokset. Yleensä minulta jää vielä ylimääräisenä säästöön satasen verran ja sen siirrän aina erilliselle säästötilille.
Mies maksaa lapsen kulut, auton, vakuutukset, lomamatkat ja muut laskut ja kulut.
Kun on tarkka ja huolellinen, niin pienilläkin tuloilla pärjää, kuten minä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskusta ei taida olla kuitenkaan Hgin keskusta?
Lontoon keskusta.
ah, no nyt ymmärrän. Ei tuo nimittäin Suomessa ole mahdollista :(
Ulkona syöminen tarkoittaisi 6 euron rasvapitsoja, ei mitään muuta .
Lontoossa asuminen on kallista, kuuluu maailman kalleimpiin paikkoihin asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeellistä tuossa on. Sulla siis jää 1300e asumiseen, ruokaan ja muihin kuluihin. Ovatko AV-mamit tosiaan niin kulutusorientoituneita että tuo summa ei riitä? :O vai miksi osa väittää ihan pokkana vastaan, että ei voi riittää.
huhhuh
Mitä työtä teet ap ja vastaaja 54? Mitä harrastat ap?
Hie toihan on kiva, olet kuin ystäväni. Hän peri pari miljoonaa ja elää loistavasti parin tonnin palkallaan, saa siitä säästöönkin. Mikäs se on elää kun asuu perityssä asunnossa missä vastike 200e kuukaudessa. Ja omaisuus tuottaa kuukaudessa enemmän kuin oman palkan verran. Siinä on kiva ostaa laadukasta ja kestävää eikä Tokmannin alerättejä.
Ystäväni kunniaksi täytyy sanoa että hän ei huutele ääneen sellaisia kuin sinä ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap ihan kertoa, että miten pääsit taas normaaliin elämään kiinni? Eli mitä se konkreettisesti käytännössä vaati, että sait mt-ongelmat sen verran haltuun, että valmistuit. Kun kävit kouluasi loppuun, niin olitko kuntoutuksessa samalla vai olitko koko ajan ttt:lla? Eli miten käytännössä kuntouduit jälleen opiskelu- ja työkykyiseksi ja miten pääsit töihin? Olisi oikeasti kiva tietää, koska itsellä alkaa toivo olla mennyt, että enää ikinä nousee jaloilleen. Positiiviset vertaistarinat kiinnostaisivat...
Kävin terapiassa, käsittelin asioita kirjoittamalla, opettelin käytännöllisiä selvitymiskeinoja (CBT), aloin kiinnttää parempaa huomiota uneen/liikuntaan/terveyteen ja käytin erästä psykoaktiivista ainetta, jota en laillisuusksymyste vuoksi mainitse. Ei ollut mitään yksittäistä isoa juttua. Vain pieniä askelia oikeaan suuntaan, ja pienet onnistumiset ruokkivat toisiaan. -ap
Saitko opiskelujen kautta harjoittelukokemusta pitkän tauon jälkeen vai pääsitkö kuntoutuksen kautta takaisin työelämään? Miten työnantajat ovat suhtautuneet cv:ssä olevaan aukkoon? Oletko joutunut selittelemään sitä työhaastatteluissa? Onko kokemuksia siitä, miten asia kannattaa esittää cv:ssä/itse työhaastattelussa? Onko sairaustaustasi tullut ilmi työelämässä ja kannattaako se sinun mielestä peittää, jos vain pystyy (suhtautuvatko muut tuomiten, vaikka olisikin jo työkykyinen)? Kiitos jos jaksat vastailla!
Sain opintojen aikana sijaisuuksia kavereiden ja muiden suhteiden kautta. Minulla ei ollut vaikeuksia työn tekemisessä lähsekään niin paljon kuin opntojen loppuun suorittamisessa. Terapiasta oli apua, mutta mitään muuta kuntoutusta en ole saanut. Omalla psykologisella työllä on ollut suurin merkitys.
En muista kenenkään kommentoineen mitään CV:n aukkoja. Nykyisen työni sain sillä koulutuksella ja työkokemuksella, joka minulla on, enkä sillä, mitä minulla ei ole. En selittele pitkää opiskeluaikaani millään tavalla, eikä se työnantajalle kuulukaan. On monia syitä, miksi valmistuminen kestää.
En puhu sairaustaustastani juurikaan, ellen halua osoittaa myötätuntoa ja näyttää, että ymmärrän kärsimyksen päälle. Ei se salaisuus tai häpeä ole, mutta se ei vaikuta työhön juuri lainkaan, kunhan saan tehdä jutut omaan tyyliini. Työni on aika itsenäistä eikä minulla ole kollegoita iholla kyttäämässä, mikä on mukavaa. -ap
Olet joutunut pohtimaan näemmä aika paljon elämän hallintaa. Haaveilen samanlaisista säästöistä samoilla tuloilla. Itsellenitällä hetkellä noin 4000euron matkakassakin/vuosi on haastavaa säästää. Pystyisitkö antamaan jotain konkreettisia vinkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä työtä teet ap ja vastaaja 54? Mitä harrastat ap?
Teen kulttuurialan asiantuntijatyötä. Sen tarkemmin en viitsi sanoa.
Harrastan bändissä soittamista, valokuvaamista, pyörien laittamista ja pyöräilyä ja satunnaisesti lyhytelokuvien tekemistä. -ap
Alue: Aihe vapaa
Voisitko ap ihan kertoa, että miten pääsit taas normaaliin elämään kiinni? Eli mitä se konkreettisesti käytännössä vaati, että sait mt-ongelmat sen verran haltuun, että valmistuit. Kun kävit kouluasi loppuun, niin olitko kuntoutuksessa samalla vai olitko koko ajan ttt:lla? Eli miten käytännössä kuntouduit jälleen opiskelu- ja työkykyiseksi ja miten pääsit töihin? Olisi oikeasti kiva tietää, koska itsellä alkaa toivo olla mennyt, että enää ikinä nousee jaloilleen. Positiiviset vertaistarinat kiinnostaisivat...