Lue keskustelun säännöt.
vähemmän kauniiden naisten suhtautumisesta "enemmän" kauniisiin
varmasti p*** tyyppi?
29.09.2017 |
Sisäinen kauneus?
Olen itse aika näyttävän näköinen naisihminen, pitkä ja hoikka, siihen päälle vielä ihan kauniit kasvot. (Ei ole tarkoitus kehua eikä nostaa itseäni jalustalle.) Koko elämäni olen saanut kokea kanssasisariltani ikävää käytöstä sekä ennakkoluuloja. Esim tietyt työkaverit ei moikkaa, ei haluta edes tutustua jne. Tietyistä ihmisistä näkee jo ilmeestä että eivät hyväksy minua. Yritä siinä sitten jututtaa ja tutustua. Tämä sama ihmisryhmä jaksaa toitottaa sitä kuuluisaa sisäistä kauneutta, mutta eivät ymmärrä etteivät itsekään sitä edusta. Eikö kaikkia ihmisiä ulkonäköön tms katsomatta pitäisi kohdella samalla tavalla. Ollaan kaikki yhtä arvokkaita, vai ollaanko..
Sitä joutuu tekemään paljon enemmän töitä tutustuakseen, ja näyttääkseen, että hei oon oikeasti ihan tosi hyvä tyyppi. Välillä haluttaisi vaan olla ihan tavallisen näköinen, vähän pyöreämpi ja massaan sekoittuva. Kukaan tuskin alkaisi hylkimään ulkonäön takia. Miksi olette naiset niin ilkeitä ja inhottavia toisillenne?
Huoh. Onneksi aina välillä vastaan tulee myös poikkeuksia.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on tuo pituus (?). Tiedän monia muita pieniä/keskimittaisia naisia, jotka ovat kauniita ja samalla haluttua seuraa. Meille lyhyemmille pitkät ja kauniit on vähän pelottavia, ts. vaikka henkilö olisi hoikka niin näyttää "isolta" ja hallitsevalta. On vähän niiku eri rotua. Alitajuntaa, reviirikäyttäytymistä?
Tämä onkin mielenkiintoista. En tiennyt että lyhyet ajattelee noin. Itse olen niin tottunut itseäni lyhyempii ihmisiin etten ajattele heistä mitään ihmeellistä. Olen siis itse 173-174cm. Törmäänhän minä netissä siihen että oman pituisistani puhutaan isoina ja ihmetellään miten voi mahtua xs koko päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä paljon on sellaisia naisia, kun näkevät , että joku huolehtii itsestään, on treenattu, meikit, hiukset ja vaatteet viimeisen päälle, niin kommentoidaan ilkeästi, että mikä luulee olevansa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n teksti olisi voinut olla minun kirjoittama, sanasta sanaan. Ja myös minä korostan sitä, että en ehdi suutani avata, kun huomaan jo olevani ulkopuolinen. Omasta mielestäni olen niin tuikitavallinen ihminen kuin voi olla mutta ilmeisesti minussa on jokin juttu, mistä ei pidetä. Enkä syytä muita, voihan olla, että vika oikeasti on minussa! Olisi vain mielenkiintoista tietää, mikä se ongelma on, että voisin kenties yrittää korjata asiaa.
Miesten, vanhusten ja lasten kanssa tulen kuitenkin juttuun erinomaisesti.
Ystäväni ovat kahta lukuunottamatta itseäni reilusti vanhempia tai miehiä. Kaksi naispuolista ystävääni olen tuntenut lapsesta asti.
Oletko introvertti?
Mä olen huomannut, että ihmiset tykästyvät minuun kunnolla vasta kun viettävät aikaa kanssani kahden kesken. Silloin persoonani pääsee oikeuksiin. Tykkään antaa huomiota ja tutustua rauhassa toiseen, tunnustella millaisesta huumorista hän pitää ja kysellä tarkemmin toisen ajatuksia ja mielipiteitä. Olen paljon leikkisämpi ja vapautuneempi kun juttelen ihmisten kanssa kahden kesken. Vasta tutustuttuaan minuun tällä tavoin muut ihmiset rentoutuvat seurassani ja tajuavat, mistä minussa on kyse ja jopa hakeutuvat aktiivisesti seuraani. Isommissa naisporukoissa taas usein koen itseni ulkopuoliseksi ja alan vetäytyä. En osaa olla luonteva isommissa ryhmissä vaan ahdistun ja jään omaan pääkoppaani.
Vierailija kirjoitti:
Kato naisten välinen solidaarisuus koskee vain rumia ja ylipainoisia naisia. Muut ovat vapaata riistaa.
Niinkö? Itse olen ruma ja lihava nainen eikä minua huolita mukaan muiden naisten joukkoon. Luonteesta se ei todellakaan ole kiinni, sillä olen ystävällinen ja avoin ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on nyt vähän samantyyppinen juttu kuin kuninkaalliset voivottelemassa tavallisen elämän puutetta tai rikkaat murehtimassa, että heistä kiinnostutaan vain rahan takia: hyväosaisten ongelmia. On moneen kertaan tutkittua tietoa, että kauniisiin ihmisiin suhtaudutaan keskimäärin paljon positiivisemmin kuin muihin, ja he esimerkiksi menestyvät työelämässä selvästi rumaksi koettuja paremmin. He myös ovat keskimäärin sosiaalisesti suositumpia.
Toki joskus hyvästä ominaisuudesta voi olla jotakin haittaakin, mutta jokainen kaunis ihminen on elämässään kuitenkin selvästi etuoikeutettu ja plussan puolella, kun vertaa rumina pidettyihin. Aloittajan soisi muistavan tämän, kun pyytää empatiaa ihmisiltä, jotka eivät ehkä kaikki ole tuossa suhteessa yhtä onnekkaita kuin hän.
On toki kurjaa, jos kokee, että muut suhtautuvat itseen vihamielisesti. Minun on kuitenkin hieman vaikeaa hahmottaa, kuinka yleisesti näin nyt sitten tapahtuisi, jos itse pyrkii kaikin tavoin viestimään kiinnostusta muihin ja olemaan avoin ja mahdollisimman helposti lähestyttävä. Yleisesti ottaenhan kauniisiin ihmisiin nimenomaan suhtaudutaan positiivisemmin, joten jotakin on todennäköisesti pielessä omassa käytöksessä, jos kohtaa selvästi todella paljon negatiivista asennetta ympärillään. Onko aloittaja muistanut ajatella, ettei rumistakaan ihmisistä aina pidetä, eivätkä kaikki lähesty hymyssä suin heitäkään? Kannattaa pitää myös mielessä, että naisten ja miesten käytöstä ei kannata verrata - miehethän lähestyvät kaunista naista keskimäärin ottaen todella positiivisella asenteella ja hymyillen; syistä, jotka on helppo jokaisen kuvitella. Naisilla tällaisia mielyyttämisen motiiveja ei ole, vaan toisen sosiaalinen kiinnostus pitää herättää omalla ystävällisellä käytöksellään ja avoimella olemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on tuo pituus (?). Tiedän monia muita pieniä/keskimittaisia naisia, jotka ovat kauniita ja samalla haluttua seuraa. Meille lyhyemmille pitkät ja kauniit on vähän pelottavia, ts. vaikka henkilö olisi hoikka niin näyttää "isolta" ja hallitsevalta. On vähän niiku eri rotua. Alitajuntaa, reviirikäyttäytymistä?
Tämä on mahdollisuus, joka on käynyt mielessä. Itselläkin on joskus epämukava olo lyhyiden kanssasisarien joukossa, tosiaan niinkuin eri rotua olisi. Esim.seisoskeltaessa ja juteltaessa muut joutuvat katsomaan minua ylöspäin.
Ja ylipaino on kuitenkin Suomessa merkittävä ongelma. Kun ympärilleen katsoo melkeinpä missä tahansa, lyhyehkö ja pyöreä on hyvin tavallinen näky. Siinä pitkä ja hoikka erottuu, ja on erilainen, vaikka kuinka yrittäisi olla ns.tavallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on omaa luokkaansa ja joutuu joskus törmäämään surullisempiin tapauksiin, siis henkisesti sairaisiin eli kateellisiin ja sellaisiin, jotka ovat tyytymättömiä itseensä ja inhoavat siksi kaikkia, jotka muistuttavat heitä siitä. Ja voi veljet, että sen näkee päältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule kaikki ärsyttäää. Ihan kaikki!
Totuushan on että saat olla vielä pikkunätti suomalaisittain mutta jos oletkin todella kaunis etkä niin suomalaisen näköinen tyypillisesti elikkä ylivoimainen niin naiset kateuttaan rankaisevat. Joo olet kaunis mutta rankaisen sinua vetämällä ainakin ystävyyteni pois että elämäsi olisi edes pikkaisen kurjempaa.
Tämä on sääntö ja ap on oikeassa. Kauneus kostetaan koska suurin osa naisista on kilpailunhaluisia negatiivisesti ja erittäin epäempaattisia- täälläkin oli jokin empatiatestistö kerran ja kovin matalaa vetivät sosiaalisesti vammaiset av mammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä "huvittaa" kaveriporukan naiset, pääosin lihavia ja ei-niin-kauniita. Sitten on se yksi nätti normaalipainoinen. Kuin yhteisestä naisporukka suhtautuu häneen kylmäkiskoisesti, vaikka tämä nainen on kiltti ja kohtelias.
Naiset räjähtävät silmille yhdistelmästä kaunis älykäs ja lahjakas. Saara Aalto Jenni Vartiainen ja Sara Sieppi esimerkkinä. Sieppi on empaattisesti ja sosiaalisesti hyvin lahjakas nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistähän johtuu? kirjoitti:
Miehenä "huvittaa" kaveriporukan naiset, pääosin lihavia ja ei-niin-kauniita. Sitten on se yksi nätti normaalipainoinen. Kuin yhteisestä naisporukka suhtautuu häneen kylmäkiskoisesti, vaikka tämä nainen on kiltti ja kohtelias.
Ja sinä olet miehenä ihan varma siitä, millainen dynamiikka siinä naisten piirissä heidän välillään on, ja miten tämä yksi nainen suhtautuu oikeasti niihin muihin naisiin, kun miehet eivät ole näkemässä? :D Voi toki olla, että hän on oikeastikin kaikille kiltti ja kohtelias, ja muut ovat kateellisia kikkareita, mutta totuus voi olla toisennäköinenkin...
Vierailija kirjoitti:
Ap:n teksti olisi voinut olla minun kirjoittama, sanasta sanaan. Ja myös minä korostan sitä, että en ehdi suutani avata, kun huomaan jo olevani ulkopuolinen. Omasta mielestäni olen niin tuikitavallinen ihminen kuin voi olla mutta ilmeisesti minussa on jokin juttu, mistä ei pidetä. Enkä syytä muita, voihan olla, että vika oikeasti on minussa! Olisi vain mielenkiintoista tietää, mikä se ongelma on, että voisin kenties yrittää korjata asiaa.
Miesten, vanhusten ja lasten kanssa tulen kuitenkin juttuun erinomaisesti.
Ystäväni ovat kahta lukuunottamatta itseäni reilusti vanhempia tai miehiä. Kaksi naispuolista ystävääni olen tuntenut lapsesta asti.
Kuule siihen syrjimiskiusaamiseen kuuluu ettei kukaan vahingossakaan koskaan kerro sinulle mitään jolla saisit kiinni mistään vaan sinut ollaan vaan päätetty syrjäyttää kostoksi. Älä ikinä tavoittele tällaisten ihmisten huonoa seuraa sillä heidän vaikutuksensa on huono kaikkiin. Keskenään ne jotenkuten pärjäävät niin kauan kunnes taas kohtaavat sen kauniimman...
Tuli mieleen eräs missisivusto muinoin jossa hehkutettu oli peräti kolme kertaa tyrkyllä missikisoissa :0 onkohan enkka?
Vaikeaahan se on kateellisena suhtautua ystävällisesti kauniiseen ihmiseen. Helpompi on sanoa huonoja kuin hyviä sanoja.
Kaiken muunhan saa melkein jokainen rahalla mutta kauneus on sellainen joka on lahja eikä siis ole ostettavissa.
Ymmärrän niin aloittajan pointin!! Itsekin oon pitkä, hoikka, kastanjanruskeat silmät ja pitkä vaalee surffitukka, oon monen mielestä tosi persoonallisen näköinen kasvoista.
Ja oon monta monta monta vuotta kohdannut juurikin tätä ennakkoluuloa. Se on välillä ollu tosi raadollista oikeesti. Just tuntuu että naiset heikolla itsetunnolla on heti käymässä mun päälle, pyörittelee silmiä ja muuta.
Mun myös AINA oletetaan olevan todella pinnallinen (oon tosi tyttömäinen pukeutumiseltani) mutta sitte ihmetellään kun tutustutaan :D olen persoonallisuustyypiltäni INFP, oon äärimmäisen syvällinen, sanoittaja ja laulaja, HSP eli herkkä persoonallisuus, rakastan kauhu ja toimintaelokuvia, vihaan komedioita.
Usein kuulen sitä että "en olis uskonu susta päällepäin." Joka on tavallansa loukkaavaa. Ikinä ei voi tietää mitä sisällä on! :)
Olen introvertti! Tuo sun teksti sopi ihan täydellisesti muhun :)
-ap
Ehkä se on tuo pituus (?). Tiedän monia muita pieniä/keskimittaisia naisia, jotka ovat kauniita ja samalla haluttua seuraa. Meille lyhyemmille pitkät ja kauniit on vähän pelottavia, ts. vaikka henkilö olisi hoikka niin näyttää "isolta" ja hallitsevalta. On vähän niiku eri rotua. Alitajuntaa, reviirikäyttäytymistä?