Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Väritelevisioita ei ollut just kellään. Eikä ollut harvinaista,ettei ollut telkkaria. Jotkut tuli meille katsomaan telkkaria. Mahtoikohan väri tv tulla vasta 80 luvulla. En ole varma.

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla syntyivät maailmanhistorian järkevimmät ihmiset. Sen jälkeen ollut vain alamäkeä.

Ei uskois, kun meirän likkaa kattoo! 🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Väritelevisioita ei ollut just kellään. Eikä ollut harvinaista,ettei ollut telkkaria. Jotkut tuli meille katsomaan telkkaria. Mahtoikohan väri tv tulla vasta 80 luvulla. En ole varma.

Meillä oli kyllä kotona väri-tv 70-luvulla. Isällä piti olla aina uusimmat vempaimet. 😂

Topsy jäätelöt

Joku mainitsi tuolla edellä tapetit. 70-luvulla äiti halusi olohuoneeseen sinivihreän Kaipiaisen Kiurujen yö tapetin. Isä kyllä kiroili moneen kertaan, että sai tapetin kohdistettua. Itse pidin sitä silloin ihan kauheana. Nyt voisin jopa tapetoida sillä makkarin päätyseinän.

Toinen sisustusyksityiskohta oli pallopäiset vaatekomeroiden kahvat. Googlasin ja taitavat olla hinnoissaan tänä päivänä. 

https://www.bukowskis.com/fi/lots/916289-timo-sarpaneva-ovenkahvoja-2-p…

Vierailija kirjoitti:

Ja monet homot muuttivat pakolaisiksi Tukholmaan. Ruotsissa oli vapaampaa, ja silloin Ruotsi oli paljon erilaisempi maa. Tukholmassakin oli ihan oikeasti ulkomailla. Nykyään on ihan sama, että missä siellä hooetämmässä käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.

Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.

Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.

Missäs ahdasmielisellä lesta-alueella sinä olet lapsuutesi asustellut? Ei meilläpäin sisäsuomen pienessä teollisuuskaupungissa ollut pätkääkään ahdasmielistä, eikä uskonnot ainakaan meidän elämäämme millään tavoin määräilleet. Itse olin ihan taviduunariperheestä ja olimme tavallisia tapakristittyjä, eli ei todellakaan missään uskonnolisissa riennoissa meitä kuskattu, vaikka itse muutaman kerran pyhäkoulussa (sisko raahas, kun sieltä sai kuulemma kiiltokuvia) ja melko aktiivisesti seurakuntakerhossa/leireillä kävinkin.

Siihen aikaan ei vaan seurakuntakerholla ollut mitään tekemistä uskovaisuuden kanssa, koska siellä kävi ihan kaikki lapset, myös lastenkodin rakkarit. Siellä käytiin, koska siellä pääsi pelaamaan koronaa ja pingistä ja touhuilemaan kaikenlaista, mikä kiinnosti meitä natiaisia.

En asunut millään lesta-alueella ja tehdaskaupungissa asuin itsekin, mutta äiti oli uskovainen. Kyllä se uskonto määritti teidänkin elämää. Kirkollisina juhlapäivinä ei telkkarissa esitetty mitään hupiohjelmia, tansseja ei järjestetty eikä elokuvateatterit olleet auki. Raamattu määritti, mikä on syntiä ja se näkyi yhteiskunnassakin. Avoliittolaisia paheksuttiin ja au-lapsista tai jopa äpäröistä puhuttiin. Avioerot oli harvinaisia ja eronneita naisia pidettiin kakkosluokan ihmisinä. Hirveää aikaa kaiken kaikkiaan.

Aika höpöhöpöä. Minä kävin 70-luvulla kauppaopistoa, se oli ihanaa aikaa! Badding ja Juice ja Alatalo tuli silloin, niitä ihailtiin joukolla! Pidettiin kivoja pirskeitä ja järjestettiin kaikenlaisia kauppisjuttuja.

Uskonto jos jotain määritteli, niin ei se tavalliseen elämään vaikuttanut. Määritteleehän se nytkin aina jotain.

Ei eronneita naisia millään lailla leimattu enää silloin, ei ne mitään kakkoskansalaisia olleet. Itse asiassa minäkin erosin 70-luvun lopulla, kukaan ei minua kieroon katsonut.

Määrittelee se Raamattu sen synnin tänä päivänäkin. Yhtä vähän siihen huomiota kiinnitettiin silloin kuin nytkin.

Ei se mitään pimeätä aikaa ollut, ihmiset ne itse sen elämänsä tekevät. Jos joku haluaa ahdasta uskonnollisuutta, sitä saa kyllä olla minä aikana tahansa. Kyllä sen harjoittamiseen aina kanava löytyy.

70-luvulla tehtiin vielä hienoa viihdemusiikkia. Ja yksi erikoisuus oli humpan uusi tuleminen, Erkki Junkkarinen nostettiin jostain hämäristä uudelleen esiin. Muistan miten ex-anoppi ihaili sitä ihan järjettömästi. Itse en päässyt siihen sisälle kumminkaan.

Sellaiset renkutukset, kuin "Hetken pienen" ja jonkun yhtyeen esittämä Jätkän humppa vie aina mieleni noihin vuosiin. Anoppi soitti niitä kasettiradiostaan jatkuvasti.

Ei ollut pizzeroioita eikä hampurilaisiakaan. Kebabista ei oltu edes kuultu. Autoissa tupakoitiin oli lapsia kyydissä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin maalla ja meidän kylään tuli kauppa-auto tiistaisin ja torstaisin. Muistan kun suklaatuutti maksoi 75 penniä ja vaniljaeskimo 35 penniä.

Joskus kun käytiin kaupungissa niin sai nakkikioskista lihapiirakan joka maksoi 60 penniä.

Suffeli maksoi 20 penniä, Fazerin Parhaat -karkkipussi markan. Olisivatko karkkiaskit maksaneet myös 20 penniä? Lakut maksoivat 5 penniä, kunnes Fazer läväytti koko sivun mainoksen, laku muuttui vähän isommaksi ja hinta nousi 10 penniin. Nallekarkit olivat pennin kappale. Iso irtojätskipallotötterö maksoi 70 penniä, pieni 35.

Nämä hinnat muista varmaan kuolinvuoteellani! :D

Nyt pitäisi olla 1970-luvun hinnat ja silti nykyiset palkat, niin suomalaiset olisivat vielä enemmän sitä maailman onnellisinta kansaa, kuten tutkimus väittää jo ties kuinka monetta vuotta putkeen.

Tuo on helppo järjestää. Ryhdyt jäätelö- ja makeistehtailijaksi, ja myyt tuottamaasi jäätelöä kymmenellä sentillä/ pallo. Lakuja myyt sentillä/ kpl, ja karkkipussin kahdellakymmenellä sentillä. Näin toimien, sinun ansiostasi, onni ja autuus laskeutuisi Suomeen kuin aamuinen sumu heinäpellon ylle.

Urpomainen kommentti, jonka töksäyttäjältä pääsi unohtumaan se, että nyt on 2020-luvun systeemit ja kustannukset. Ei tänä päivänä voi mitään myydä sentillä ja kymmenillä sentillä, kuten silloin 1970-luvulla, milloin oli käytössä ihan eri valuuttakin, rahan arvosta nyt puhumattakaan.

Totta, mutta palkkojen suhteessa useimmat hinnat oli taivaissa.

Ostettiin 70-luvun alussa eka automaattinen pesukone. Se maksoi n 2500 mk. AEG lingotessa hyppi pois paikaltaan. Kesti muuten yli 20 v.

Palkkani oli keskitasoa, n 850 mk brutto.

Ostaisiko kukaan nykyään noin hintavaa konetta palkkansa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut pizzeroioita eikä hampurilaisiakaan. Kebabista ei oltu edes kuultu. Autoissa tupakoitiin oli lapsia kyydissä tai ei.

Kyllä oli pizerioita ainakin 75 vuodesta Hesassa.

Asuimme siinä lähellä 75-80.

Daveys' pizzaravintola josta sai kotiinkin pizan. Pitsa oli paistopellin päällä ja kun sen palautti, sai 10 mk takaisin.

Mulla on vielä käytössä tuollainen pelti, kun se oli tosi hyvä kaasu-uunissa paistamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä vähän. Kerron edellä (viesti 87) olleeni 15-vuotias, kun 70-luku alkoi. Olin siis juuri sopivan ikäinen ryhtymään kotikutoiseksi hippitytöksi. Koska rahaa oli vähän, kaikki se, mikä voitiin, tehtiin itse. Kaupasta hankittiin laamapaitoja, joita mummot käyttivät aluspaitoina. Laamapaitoihin tehtiin sitten narun ja kangasvärien avulla batiikkikuvioita. Muistan solmineeni kalastajalangasta myös joka hippitytön otsanauhan. Ensimmäisen luomivärin valmistin sekoittamalla valkoista sakuraliitua (!) ja Nivea -voidetta, ja ei kun luomiin. Maskarat olivat kakkumaskaroita. Ensin sylkäistiin pieneen harjaan, jota hangattiin kakkumaiseen maskaranpalaseen. En muista, että kenellekään olisi koskaan tullut pieneen mieleenkään, että käytäntö ei ollut erityisen hygieninen. Mary Quantin huulipunat oli kuuminta hottia. Joko 72 tai 73 sain joululahjaksi lämpörullat, joilla sai uskomattoman kauniit kiharat. Lämpörullat iskettiin (ilmeisesti) joihinkin vastuksiin, ja niistä tuli tosi kuumat. Sitten rullat kiinnitettiin päähän semmoisten isojen, avonaisten hakasten avulla. Marimekon pallopaitoja (pienipalloisia) mulla oli useampi kappale, vaalea beessi oli mun lemppari. Housut olivat joko Jamekset (silloinen farkkumerkki) tai äidin ompelemat samettihousut, joita niitäkin oli useammat.

Muistan nämä Carmen-lämpörullat. Olivat punaisessa, muovisessa, kovassa, melkein salkun kokoisessa laatikossa. Puhuttiin myös piippiraudasta.

Höyryrautaa ei ollut. Sumutinpullolla sumutettiin vaatteelle ja silitettiin. Prässäykseen käytettiin sideharsovaippaa. Kosteaa sellaista.

Teen näin vieläkin ja teen myös vanhanaikaisesti ruskeaa kastiketta.

Kuka kävi 70-luvulla Clock nimisessä hampurilaispaikassa syömässä kalahampurilaisen? Hki.

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla syntyivät maailmanhistorian järkevimmät ihmiset. Sen jälkeen ollut vain alamäkeä.

Tarkoitat ehkä, että syntyivät maailmanhistorian VIIMEISET järkevät ihmiset, tai ainakin järkevähköt.

80-luvulla ne oli vielä lapsia, ja 90-luvulla tulikin sitten jo internet.

Siitä se alamäki eli hullynmyllytys alkoi.

En olisi itsekään aikoinaan uskonut, että seksistä tulee näin iso ja kaupallinen asia kuin mitä siitä on tehty. Lähes kaikki pyörii nykyään tavalla tai toisella sen ympärillä ja se on arkipäiväistynyt niin, että siitä puhutaan ja sitä esitetään joka puolella, jo lapsista alkaen.

Toinen on rahanvalta ja järkyttävät luokkaerot. Kun niitä juuri yritettiin sodan jälkeen tasoittaa ja järkevöittää, aina sinne 80-luvulle asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alte gubbe kirjoitti:

Miesten pukeutuminen oli aika 'säädeltyä' 70-luvulla. Yli 40-set toimistotyöläiset pitivät pukua, paitaa ja solmiota. Solmion piti olla oikea, se avattiin yöksi ja aamukiireessä solmittiin uudestaan. Työnantaja ja sukulaiset lahjoitti solmion tasasynttärivuosina. Eläkkeelle jäädessä mulla oli iso nippu lahjasolmioita pois heitettäväksi. Kengät oli lähes aina mustat puolikengät, kaikissa toimistoissa oli kengänkiillotuskoneet.

Oikeaa duunarityötä tekevillä miehillä alkoi olla työnantajan kustantamat työvaatteet, ei kuitenkaan lähelläkään nykyisiä turvaliivein varusteltuja asuja. Kengät oli tietysti turvakengät.

Jos oli rohkea, niin alle 40:set toimistotyöläiset käyttivät suoria housuja, kauluspaitaa ja villatakkia. Jos oikein päätti repäistä, niin kengät oli ruskeat.

Vasta alle 30:llä alettiin sietää farkkuja ja collegeja töissä. Kuitenkin jos joutui asiakkaitten kanssa tekemisiin, niin puku. Ehdoton.

Mun mielestä 70-luku oli pukeutumisen suhteen suuren vapautumisen vuosikymmen suhteessa 60-lukuun.

70-luvulla jengin habitus oli rennompaa kuin nykyään. Pitkät tukat, lautasen kokoiset aurinkolasit, leveät lahkeet, pompat, karvahatut, samettifarkut ja pikkutakit, villapaidat, ruskeat ja värikkäät kauluspaidat.

60-luvulla kaikilla oli puku ja miehen tukka ei saanut ylettyä korvan päälle. 60-luvun ankaran kurinalaisuuden jälkeen 70-luku oli tosi rento. Kraka nyt sinänsä on vähän huono indikaattori, 90-luvullakin kraka oli pakollinen esimerkiksi taksikuskeilla. Colleget tulivat vasta kasarilla oikeastaan.

Naurattaa kun katsoo vanhoja kuvia, isällä ja pojalla saattaa esimerkiksi olla college jossa lukee isolla "Jim Beam":) Nykyään harvoin enää näkee avointa alkoholimainontaa pukeutumisessa.

60-luvun ankara kurinalaisuus....

hetkinen! Että mitä?

60-luku oli ihanaa vapautumisen aikaa! Sehän oli nuorisovallankumouksen aikaa, etkö tiedä? Mielenosoitukset, rauhanmarssit, nuorisofestivaalit, Vanhan valtaus, rautalankamusiikki, pop ja rock, folkmusiikki, Beatles ja Rolling Stones, Bob Dylan, tyttöjen minihameet, Irwin Goodman ja Danny showt, e-pillerit ja vapaa seksi, silloin sitä vasta vapaamielisiä oltiinkin.

Nuorisokulttuuri alkoi oikeastaan jo 50-luvulla, kun tulivat ns. lättähatut ja surinasussut, tyttöjen isot kellohameet, Bill Haley ja Rock aroud The Clock, Paul

Anka ja James Dean ja Elvis. Jo silloin oli lieviä nuorisomellakoita pääkaupungissa. Varsinainen nuorisomuoti alkoi kuitenkin 60-luvun alussa Lontoosta leviten nopeasti muualle länsimaihin. Sukkahousutkin kehiteltiin minihameiden takia, koska sukkanauhathan ei olisi saaneet näkyä hameen alta.

Minulla oli 60-luvulla polviin asti ulottuvat tiukat valkoiset stretch-saappaat, punainen minihame, tiukka vaaleanpunainen hihaton pusero ja valkoinen midipituinen villatakki. Mustat hiukset tupeerattuina ja vahvat silmänrajaukset, olin varsinainen muotinukke. Sekö jotain ankaraa kurinalaisuutta. Tuon ajan keskikoulun ja lukion luokkakuvissa näkyy aikakauden nuorison muotimaailma.

Sama täällä ja e-pillerit pyysin neitsyenä lääkäriltä, joka ei kysellyt mitään, vaan kirjoitti resepitin. Taisin olla 16 v.

Kiltitkin nuoret harrastivat seksiä pukeutuivat aika provosoivasti ainakin kaupungeissa.

Kyläkaupasta sai ostettua keppanaa, vaikka oltiin 13 vuotiaita

Aikas karua oli silloin, ulkovessa, vesi kannettiin ämpäreillä n. 300m päästä, perunaa syötiin joka päivä, lauantait koulua ja mutsilla töitä, rahat vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kauheaa miten vähän kasviksia syötiin. Koulussa joka ikinen päivä porkkanaraastetta, joskus lantturaastetta tai kaalia ja puolukoita. Niitä harva otti nykylautasmallin mukaan!

Kotona tomaattia ja kurkkua. Kaaliruokia onneksi tehtiin. Siinä se.

Meillä oli tomaatteja, kurkkua ja saalaattia. Toisaalta ruuassa itsessään käytettiin paljon vihanneksia: punajuuria, lanttua, retiisejä, sipulia, naurista, porkkanoita jne. Äiti osasi laittaa hyvää kotiruokaa.

Margariinin kanssa taisi olla jotain skandaalinkäryä. Käytettiinkö ruhon osia tai muuta margariinin valmistukseen. Meillä äiti jatkoi voin käyttöä.

Maitopussit. Niistä sitten virkattiin mattoja. Ja olisiko niin, että kevytmaitokin tuli vasta kauppoihin. Muistaako joku?

Kissoja. Kissoja niitä käytettiin margariinin valmistukseen.

"Ennen kissat haudattiin multaan - nyt ne haudataan Suvikultaan".

https://images.tori.fi/api/v1/imagestori/images/100134013449.jpg?rule=m…

Wikipedianmukaan väritelevisiot yleistyivät kotitalouksissa 80-luvun alussa. Minä en muista milloin meidän perheeseen tuli väri tv.

Nuoretkin kävivät ahkerasti kesätöissä ja koulut suoritettiin kunnialla. Ei ollut sellaista käsitettäkään kuin syrjäytyneet.

mun makkari tummanvioletti,siskon oranssi,vanhempien kirkkaankeltanen,olkkari murrettu vihreä,eteinen tummanvihreä ,keittiö vaaleanvihreä ja askarteluhuone tummaoranssi...kaakelit kylppärissä viininpunaiset kuusikulmaiset. lattioissa beessi/valkoinen muovimatto mutta olkkarissa punasävyinen lakattu puulattia....oi sitä värien harmoniaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.

Millä oli vihreää ja oranssia, aivan supertyylikästä silloin ja nyt oli just taas muodissa.

No, mitä muuta 70-luvusta. Nuorena muutettiin tietysti opiskelemaan 200-900 km:n päähän. Hyvä ammatti piti saada. Tietysti oma asunto säästetiin, juoden muutama vuosi teetä ja syöden näkkileipää.Pysyttiin hoikkana.

Sitten pari lasta ja johonkin perheeseen päivähoitoon, ei päväkotiin saatu ,kun oltiin keskituloisia.

Tukiverot oli satojen km:en päässä., elikkä ei muuta kuin kukkaro auki ,kun apua tarvittiin erikoistilanteissa. Se oli kivaa vapaata elämää. Toki vuoden olin kustakin lapsesta äippälomalla.

Äitiysloma oli 70-luvun alussa 3 kk. Sitten piteni hieman. Mitään hoitovapaata ei ollut. Moni kotiäiti otti kotiin hoitolapsia.