Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Kristallikruunujen rinnalla myös Lokki-valaisin oli hieno ja suosittu.

Kristallia näkyi myös lampeteissa ja pöytävalaisimissa.

Keittiöissä saattoi olla muovinen pyöreä pöytä ja sen ympärillä muovituolit. Näitä valmistettiin ainakin valkoisina ja myrkynvihreinä.

WC:ssä näkyi muovireunaisia peilejä. Peilin reunat muistuttivat kukan terälehtiä. Näitäkin sai muodikkaissa väreissä -vihreinä ja oranssisina.

Vahaliinoja käytettiin paljon.

Lundia oli hienoa. Kirjahyllyjä pidettiin tärkeänä. Sen piti olla näkyvällä paikalla ja oikeiden kirjojen paraatipaikalla esillä. Kirjoja pidettiin arvokkaina.

Vesihiihto ja sulkapallo oli muodikasta.

Rottinkihuonekaluja näkyi silloin 70-luvulla enemmän.

Uusiin asuntoihin tehtiin apukeittiöitä.

Taloihin ei juuri rakennettu verantoja tai teranssseja. Ovet olivat pikemminkin syvennyksissä.

Pihatiet päällystettiin lohkareisilla kivimurskilla, jotka pilasivat korkokenkien korot.

Tuulikaappeja tehtiin paljon. Olivat todella epäkäytännöllisiä ja ahtaita koppeja. Onneksi nyt aulat alkavat olla kunnollisia.

Oi, ja ne tv-sarjat;

Naapurilähiö

Heikki ja Kaija

Rintamäkeläiset

Kahden kerroksen väkeä

Meillä on vieläkin Lokki- valaisin (ostettu ehkä 6 vuotta sitten ja ihan kaupasta), Lundia-kirjahylly ostettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin opiskeluaikana 1990-luvulla ja sitä on täydennetty aivan viime vuosiin asti, niin ja siinä pidetään, siis kuvitelmaa kirjoja. Vahankankaat ovat meillä käytössä. Siis nyt 52 vee. Olemmeko vanhanaikaisia vai ovatko mainitsemani asiat retroa?

Itseä ihmetyttää kirpputorien nousu suosioon vasta 1990-luvulla. Käytettiinkö aiemmin vaatteet loppuun siten, että kirpputoreilta löytyi vain loppuunkuluneita rääsyjä? Ehkä näin oli jossain Pelastusarmeijan kirpputorilla, mutta muistan, että kirpputoreja järjestivät Lionsit, Rotarit sun muut rapparit eli paremman väen hyväntekeväisyysjärjestöt enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti. Tuskin rikkaat silloinkaan käyttivät vaatteitaan loppuun. Muutaman kauden takaisia muotivaatteita saattoi saada edullisestikin, esimerkiksi leveälahkeiset pillifarkut aikana, jolloin muodissa olivat jo dongarit, joista käärittiin hieman lahkeita.

70-luvun lokki on vieläkin muodikas. Ei Artek myöskään ole vanhanaikaista.

Kyseisellä vuosikymmenellä oli hyvää muotoilua, vaikka nyt helposti ajatellaan vuosikymmenen olleen oranssinruskean tunkkainen.

Artek on 30-luvulta ja Lokki-valaisin suunniteltiin jo 60-luvulta.

Näitä klassikkoja oli tietysti myös 70-luvulla käytössä. Ei ollut pelkkää samettisohvaa tuo vuosikymmen. Joidenkin kotoa saattoi löytyä Le Corbusierin kalusteita.

Pallotuolejakin löytyi :)

Tosiaan tuo virkkaaminen oli suurinta huutoa. Meillä oli oranssi-ruskealla paksulla langalla virkattuja tyynynpäällisiä, sekä lapsilla virkattuja slipovereita. Päiväpeittona myös virkatuista tilkuista tehtyjä päiväpeittoja. Sedän vaimo virkkasi ja neuloi kaikille lapsille slipovereita, voi että ne oli noloja ja rumia minusta jo silloin!

Housuina oli tietysti vakosamettihousut ja kenkinä Retut. Niistä Retuista pidin, muistaakseni olivat hyvät jalassa. Jotain omituisia lappuhameita oli myös, eli tavallaan kuten lappuhaalarit, mutta alaosa oli hame. Ja olihan mulla ne vakosamettiset lappuhaalaritkin, henkselit tippuivat aina pönttöön kun kävin vessassa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vieläkin Lokki- valaisin (ostettu ehkä 6 vuotta sitten ja ihan kaupasta), Lundia-kirjahylly ostettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin opiskeluaikana 1990-luvulla ja sitä on täydennetty aivan viime vuosiin asti, niin ja siinä pidetään, siis kuvitelmaa kirjoja. Vahankankaat ovat meillä käytössä. Siis nyt 52 vee. Olemmeko vanhanaikaisia vai ovatko mainitsemani asiat retroa?

Itseä ihmetyttää kirpputorien nousu suosioon vasta 1990-luvulla. Käytettiinkö aiemmin vaatteet loppuun siten, että kirpputoreilta löytyi vain loppuunkuluneita rääsyjä? Ehkä näin oli jossain Pelastusarmeijan kirpputorilla, mutta muistan, että kirpputoreja järjestivät Lionsit, Rotarit sun muut rapparit eli paremman väen hyväntekeväisyysjärjestöt enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti. Tuskin rikkaat silloinkaan käyttivät vaatteitaan loppuun. Muutaman kauden takaisia muotivaatteita saattoi saada edullisestikin, esimerkiksi leveälahkeiset pillifarkut aikana, jolloin muodissa olivat jo dongarit, joista käärittiin hieman lahkeita.

Muistan että kirpputorien sijasta kävimme kaatopaikan reunalla poimimassa ihan ehjiä tavaroita mukaan. Niitä jätettiin tarkoituksella reunalle jos joku vielä ottaisi käyttöön.

Lasten vaatteita lahjoitettiin eteenpäin kun jäivät pieniksi, ehtivät olla aika monella ennen kuin hajosivat.

Aikuiset pitivät vaatteita tosi pitkään, ja kun olivat auttamatta pois muodista, niistä joko tehtiin jotain muuta tai vietiin vintille odottamaan jos niitä joku vielä pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo! Jonkinlainen kristallikruunu piti olla olohuoneessa. Sohvien piti olla tummasävyistä nahkaa. Seinillä oli maalattuja tauluja, ei välttämättä mitään taidetta mutta kuitenkin käsin tehtyjä. Ei mitään valokuvaprinttejä tai sisustuskirjaimia tms. 

Räsymatoista muistan muovista kudotut "eteismatot", muunlaisia räsymattoja olen nähnyt sen jälkeenkin. Olohuoneessa oli valkoinen pörheä karvamatto jonka sisään saattoi hukata pieniä leluja, tai keinokuituinen "itämainen" matto.

Plyysi, sametti ja vakosametti olivat muutenkin suosittuja. Pitsiä oli siellä täällä: kalastajanlangasta virkattu päiväpeitto oli tavallinen, samaten pienet pitsiliinat jotka olivat nykyaikaisen kirkasvärisiä kuten punaisia, keltaisia, oransseja, vihreitä. Kaikissa ikkunoissa piti olla verhot.

Olikos pirttikalustojen ensimmäinen tuleminen keittiöihin jo 70-luvulla?

Muotia: Omituisista aineksista tehdyt bikinit, kuten virkatut ja froteebiksut, tuli jostain mieleen. :D Pitkät kirkkaanväriset helminauhat jotka oli tehty pyöreistä puuhelmistä tai muovihelmistä. 

Deodorantit alkoivat vasta tehdä tuloaan eikä hajustettuja tuotteita ollut läheskään niin paljon kuin nykyään, mutta kaikki käyttivät hajuvettä. Ainakin näin muistoissa. 

Lehdissä oli paljon käsinpiirrettyjä kuvia ja "70-lukufontit" jotka tunnistaa vieläkin.

Saavatkohan nykylapset välipaloiksi juurespaloja? Siis ihan kuorittuja, paloiteltuja lanttuja ja porkkanoita? Meille niitä tyrkytettiin, jäi mieleen kun inhosin lanttua enkä porkkanastakaan välittänyt kuin raasteena.

Kirpputorilta ei ostettu mitään vaikka oltiin vähävarainen perhe, jos kirpparille olisi mennyt se olisi ollut nöyryytyksen huippu. Oltiin sitten paljon ilman, tai säästettiin kun halpakauppojakaan ei ollut. Jos jossain myyjäisissä tms. oli kirpputoripöytä, siitä ostaminen ei ollut niin noloa. 

Tavaroita oli vähemmän eikä niitä vaihdeltu kuin tarpeeseen. Siksi kai ne ovat jääneet paremmin mieleen.

Muistan samoja asioita. Mm. kristallikruunu oli ylpeyden aihe. Niitä oli halpoja ja sitten sellaisia kuin meillä: aito 24 karaatin kultaus ja kristallit. Seinillä oli öljyvärimaalauksia ja pitkän väännön jälkeen sai laittaa sinitarralla julisteita omaan huoneeseen. Taiteilijat kiersivät ovelta ovelle myymässä teoksiaan, sellaista ei taida nykyään enää olla. Pitkäkarvaisen maton päällä oli kiva leikkiä ja ajaa pikkuautoilla, koska se oli kuin viidakko.

Pitsiverhojen lisäksi oli paljon niitä perinteisiä, aitoja retrokuoseja. Esim verhoissa piirrettyjä hedelmiä eri väreissä. Biksuja virkattiin itse ja moni teki helmikoruja itse. Muistan myös "inkkarivyöt" eli nahkavyö, yleensä ruskea ja siinä oli punottuja erivärisiä helmiä inkkarikuviolla. Kulttuureita ryöstettiin ihan iloisesti: täti laittoi afropermanentin ja lapsilla oli inkkarivöiden lisäksi inkkaripäähineitä. Toi päähine oli hyvä kun leikittiin cowboyta ja inkkaria, toisella oli länkkärihattu ja toisella inkkarihattu.

Kirpputorit oli tosi noloja. Vasta 90-luvulla ne alkoivat tulla suosioon. Siihen asti nolointa ikinä oli ostaa jotain vaatetta kirpparilta.

Juu, näin oli noiden kirppareiden ja divareiden kanssa. 80-luvulla me sen aikainen vaihtoehtonuoriso (punkit, gootit, uusromantikot, futuristit) ostettiin vaatteita kirppikseltä. Tehtiin divarikierroksia. Tieto hyvistä paikoista levisi suusta suuhun. Asukokonaisuus saattoi olla tällainen: hvtin hyvästä ja vahvasta kankaasta tehdy hiihtohousut, miesten iso, valkoinen smokingpaita, kravatti, solmuke tai huivi, miesten puvuntakki tai 50-luvun tyylinen nahkarotsi. Kaikki kirppiksiltä tai divareista. Kengät käytiin ostamassa Lontoosta. Suuri yleisö löysi kirpparit sitten tosiaan vasta oikeastaan 90-luvulla.

Kommunisteja siellä, kommunisteja täällä. Moni on jo pyytänyt kyllä anteeksi, nykyään vaan taitaa olla muotia.

Oliko teillä mulla sohvan päällä suojana joku viltti tai vastaava? 

Ajateltiin, että jos täytyy ostaa tarvitsemansa kirpputorilta, täytyy olla jo epätoivoisen köyhä. 

Kirpparitavaran ostaminen myyjäisistä ei ollut yhtä noloa, koska leikittiin että ostettiin ihan vain kannatuksen vuoksi, ei oikeaan tarpeeseen. Vaikka moni varmasti hyödynsi tilaisuuden ja osti nimenomaan tarpeeseen. Naapurustossa oli muistaakseni tavallista ja ok myös vaihtaa vaatteita, esim. muistan äitini lahjoittaneen kassillisen minulle pieneksi jääneitä vaatteita naapurille jolle syntyi vauva. Jälkeenpäin ajatellen tämä tapa oli monelle varmasti suuri apu. Myöskään mainoslippisten tai t-paitojen pitäminen ei ollut noloa, nykyäänhän sellaisia ei näe käytössä missään.

Vasta 90-luvun laman myötä asenteet muuttuivat kun kirppareita ilmestyi tyhjentyneisiin liikehuoneistoihin ja niissä kävivät "kaikki", tarpeeseen tai eivät. Sitten tulikin jo ympäristötietoisuus. Jotenkin hassua että nykyään sitten kuitenkin hukutaan vaatevuoriin vaikka kirpparien hyödyntäminen nähdään tosi myönteisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Ajateltiin, että jos täytyy ostaa tarvitsemansa kirpputorilta, täytyy olla jo epätoivoisen köyhä. 

Kirpparitavaran ostaminen myyjäisistä ei ollut yhtä noloa, koska leikittiin että ostettiin ihan vain kannatuksen vuoksi, ei oikeaan tarpeeseen. Vaikka moni varmasti hyödynsi tilaisuuden ja osti nimenomaan tarpeeseen. Naapurustossa oli muistaakseni tavallista ja ok myös vaihtaa vaatteita, esim. muistan äitini lahjoittaneen kassillisen minulle pieneksi jääneitä vaatteita naapurille jolle syntyi vauva. Jälkeenpäin ajatellen tämä tapa oli monelle varmasti suuri apu. Myöskään mainoslippisten tai t-paitojen pitäminen ei ollut noloa, nykyäänhän sellaisia ei näe käytössä missään.

Vasta 90-luvun laman myötä asenteet muuttuivat kun kirppareita ilmestyi tyhjentyneisiin liikehuoneistoihin ja niissä kävivät "kaikki", tarpeeseen tai eivät. Sitten tulikin jo ympäristötietoisuus. Jotenkin hassua että nykyään sitten kuitenkin hukutaan vaatevuoriin vaikka kirpparien hyödyntäminen nähdään tosi myönteisenä. 

Näin oli. Tosin vaatteita annettiin vähin äänin vähävaraisemmille, mutta siitä ei saanut sanoa, että ne oli saatu. Itse sain kummitätini tyttäreltä - ei sukua - valtavat määrät nättejä vaatteita ja luokkakaverit olivat vähän kateellisia, mutta kun kerroin, että ne on saatuja, sitten eivät enää olleetkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä mulla sohvan päällä suojana joku viltti tai vastaava? 

Porontalja. Ja porontalja oli myös seinällä. Koristeena Lapin tavaroita, kuten sellainen puumuki jota kai kousaksi sanotaan. Pieniä Lapin nukkeja. Matkoilta tuotiin usein sellaisen pieniä nukkeja, joilla oli kansallispuku päällä. Näitä oli melkein kaikilla hyllyssä koristeena.

Lisäksi erilaisia keramiikasta tehtyjä seinäkoristeita, mieleen tulee ainakin tämä: http://www.laatutavara.com/?page=tuote&id=27823

Myös kermansaven astiat tulee mieleen:

http://static.iltalehti.fi/sisustus/ruskaa1205JOB_sz.jpg

Ja noista tietysti tulee seuraavaksi mieleen sen ajan Patakakkonen. Jaakko Kolmonen Väinämöis-lakkinsa kanssa! Tykkäsin siitä alkumusiikista ja tunnelmasta, tätä tuli katsottua lapsena usein.

Up

1970-luvulla oli varmasti vielä ihan vitun ankeaa. Ennen vanhaanhan kaikki oli mustavalkoista, se ilmenee sen aikaisista valokuvista ja elokuvista, jotka ovat mustavalkoisia. Silloin 1970-luvulla oli vasta tulossa värit maailmaan ja aluksi ei ollut kovin paljon värejä, tosin olen kuullut että lasten vaatteet olivat lapsille sopivia väritykseltään, ruskeita kuin kakka ja keltaisia kuin pissa ja paljon muutahan lapset eivät silloin osanneet tehdä kuin kusta ja paskoa housuihin ainakin 5-6 vuotiaaksi koska silloin ei osattu opettaa lapsille, että pitää käydä vessassa kun on hätä. Onneksi minä synnyin vasta vuonna 1981 eli silloin oli jo vähän kehittyneempää mutta yhdessä kuvassa minulle oli puettu kokonaan keltaiset vaatteet kun olin vauva aivan kuin ne olisivat olleet aivan kusessa ne vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Kommunisteja siellä, kommunisteja täällä. Moni on jo pyytänyt kyllä anteeksi, nykyään vaan taitaa olla muotia.

Vasemmistolaisuuden ja Neuvostoliiton kritiikitön ihannointi ja esiintuonti mediassa oli kyllä aivan älyttömyyksiin menevää.  Tänä päivänä sitten ihannoidaan monikulttuurisuutta samalla tavoin, eikä vastaväitteet ole edelleenkään sallittuja.

70-luvulla ei olisi voinut kuvitellakaan paitapuseroita joissa kauluri ja nappilista eri kangasta kuin itse paita.