Lue keskustelun säännöt.
A-Teeman läski-ilta!
Kommentit (718)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavaa naista haukutaan 3 kertaa päivässä läskiksi.
Lihava mies on sitä mieltä ettei hänelle koskaan huomauteltu lihavuudesta.
Tasa-arvoinen Suomi?
Herkempi nahka? Ko. nainen on uhriutunut helpommin kuin ko. mies?
Ehkei tämä mies ole jäänyt märehtimään ja laskemaan kuulemiaan kommentteja kun taas nainen on pitänyt jokaisesta sanasta ja lauseesta kirjaa ja miettinyt uhrina päänsä puhki miten häntä on taas "kolme kertaa muistutettu lihavuudestaan"?
Ei se ole mikään tulkintakysymys. Ihmistä joko haukutaan läskiksi tai ei haukuta. Toista oli haukuttu ja toista ei.
Mikä tässä on taas niin vaikeaa? Jos sanotaan läski, niin sanotaan läski. Jos kadulla sulle joku sanoo, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Jos netissä joku kirjoittaa, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Mitä ylitulkittavaa tässäkin nyt sitten? Voi jessus taas.
Toinen ei ehkä vaan rekisteröi kuulemaansa? Ei anna painoarvoa tuntemattomien heitoille?
Kun taas joku toinen ylitulkitsee ympäristöään, kokee että juuri hänelle nauretaan kun kuulee jonkun nauravan jossakin, märehtii ja kokee olevansa kaiken keskipiste...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavuuden hoito on hankalaa, koska kyseessä on monisyinen oireyhtymä. Erityisesti ihmisen kyky säädellä tunteitaan vaikuttaa siihen, kuinka hän syö. Tähän taas vaikuttaa ensimmäiset elinvuodet ja koko taustalla eletty elämä. "Itsekuri" ei ole mikään mystinen asia, joka vain tulee, kun otetaan itseä niskasta kiinni. Se on pitkälti biologista, mutta myös elämänkokemusten muovaamaa. Syömishäiriöt kytkeytyvät pohjimmiltaan aina jollain tavalla varhaisiin kiintymyssuhteisiin.
Sama asia on elintapojen kanssa. Toisille terveellinen ruokailu tulee luonnostaan. Se ei ole mitään, mitä tehdään hampaat irvessä ja jatkuvasti kiristellen nälkä perseen alla. Se on täysin luonnollinen hyvän olon tila. Ihmisen elimistö tottuu tietynlaiseen ravintoon, myös bakteerit muovautuvat suolistossa.
Leikkaukset ovat tietysti yleistyneet, mutta kansanterveysongelmaan lähtökohtana ei pitäisi olla leikkaus.
Nyt on oikein perihämäläistä tarinankerrontaa. Minulla oli töissä samanlainen selittäjä.
Ketä jaksaa kiinnostaa tällaisen yleisössä olevan ukon horina? En meinannut jaksaa kuunnella, puhui niin pitkäveteisesti ja jankkaavasti. Tämän olisi voinut tiivistää: en saanut apua syömishäiriöni kanssa.
Mikä tää oli tää mies, jolla oli piiiiitkä tarina. Ääni kuulosti ihan Ransu-koiralta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavuus vaatii aika lailla syömistä ja makaamista. Laihduttamisen sijaan kannattaa lopettaa lihottaminen. Lihava ihminen ei ole terve.
Lihavuuden puolustelu väittämällä, että on tyytyväinen, on itsepetos. Käännetään syy ulospäin, vaikka peilissä se on, sinne vaan katse, peiliin.
Vai onko lihavuus jonkinlainen sankariteko? Olen LIHAVA, katsokaa, LIHAVA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavaa naista haukutaan 3 kertaa päivässä läskiksi.
Lihava mies on sitä mieltä ettei hänelle koskaan huomauteltu lihavuudesta.
Tasa-arvoinen Suomi?
Herkempi nahka? Ko. nainen on uhriutunut helpommin kuin ko. mies?
Ehkei tämä mies ole jäänyt märehtimään ja laskemaan kuulemiaan kommentteja kun taas nainen on pitänyt jokaisesta sanasta ja lauseesta kirjaa ja miettinyt uhrina päänsä puhki miten häntä on taas "kolme kertaa muistutettu lihavuudestaan"?
Mikä tässä on taas niin vaikeaa? Jos sanotaan läski, niin sanotaan läski. Jos kadulla sulle joku sanoo, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Jos netissä joku kirjoittaa, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Mitä ylitulkittavaa tässäkin nyt sitten? Voi jessus taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavaa naista haukutaan 3 kertaa päivässä läskiksi.
Lihava mies on sitä mieltä ettei hänelle koskaan huomauteltu lihavuudesta.
Tasa-arvoinen Suomi?
Herkempi nahka? Ko. nainen on uhriutunut helpommin kuin ko. mies?
Ehkei tämä mies ole jäänyt märehtimään ja laskemaan kuulemiaan kommentteja kun taas nainen on pitänyt jokaisesta sanasta ja lauseesta kirjaa ja miettinyt uhrina päänsä puhki miten häntä on taas "kolme kertaa muistutettu lihavuudestaan"?
Ei se ole mikään tulkintakysymys. Ihmistä joko haukutaan läskiksi tai ei haukuta. Toista oli haukuttu ja toista ei.
Toinen ei ehkä vaan rekisteröi kuulemaansa? Ei anna painoarvoa tuntemattomien heitoille?
Kun taas joku toinen ylitulkitsee ympäristöään, kokee että juuri hänelle nauretaan kun kuulee jonkun nauravan jossakin, märehtii ja kokee olevansa kaiken keskipiste...?
Kyllä tämä mieshenkilö vaikutti ihan normaalisti kuulevalta, enkä usko että laihtuminenkaan sentään kuulonparantumista on aiheuttanut, vaikka muutoin kenties terveempi henkilö nyt onkin.
Edelleenkin toistan, jos joku sanoo sinua läskiksi, se ei ole tulkintakysymys. Sinua joko sanotaan läskiksi tai ei sanota.
Miten helvetissä tälle annettiin näin hiton pitkä ruutuaika selittää siitä kuinka tunkee salaa paskaa suuhunsa ja leimailee posteja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lihava nuori nainen - painoni on kolminumeroinen. En ole koskaan saanut tuntemattomilta huutelua, enkä painoni vuoksi asiatonta kohtelua yhtään missään. Monet lihavat tuntuvat valittavan, että lääkäri napisee ylipainosta, vaikka menisi valittamaan korvatulehdusta? Mitä ihmettä? En ole IKINÄ törmännyt vastaavaan, vaikka olen kyllä lääkärissä elämäni aikana ravannut. Voisiko kyse olla siitä, että lihava ihminen on mennyt lääkäriin valittamaan vaivaa, jonka ei tiennyt johtuvan ylipainosta, ja sitten loukkaantunut tai nolostunut kun vaivan alkuperäinen syy selvisi? Minun ystävälleni kävi näin joitain vuosia sitten, hän meni lääkäriin ihmettelemään kosteita haisevia nivusiaan ja monta viikkoa napisi minulle, kun lääkäri oli suositellut painon pudottamista.
Ylipaino, etenkään vaikea lihavuus, ei ole kivaa :( Olen laihduttanut tähän mennessä kymmenisen kiloa kesän aikana, mutta vaivaa riittää silti. Oma ylipainoni on pahentanut askelvirhettäni niin, että jalkaterät vääntyvät automaattisesti sivuille niin, että kävely muuttuu nopeasti kivuliaaksi. En jaksa kävellä edes normimatkoja. Väsyn arkisistakin askareista. "Tarvitsen" unta yli 10h vuorokaudessa. Haisevat nivuset ovat tuttu juttu. Rinnat roikkuvat, sellut höllyvät kävellessä. Hirsutismia esiintyy ja se on todella kiusallista. Joskus öisin heräsin siihen, etten saanut henkeä (uniapnea). Hengästyin todella pienestä, enkä vieläkään ole missään huippukunnossa. Mieli on matala. Tunnen itseni nukkavieruksi idiootiksi kun ihailen normaalivartaloisia, kauniita naisia enkä halua, että kukaan katsoo minua. Olen omituisen muotoinen kun rasva on kertynyt epäedullisiin paikkoihin. Kuukautiset eivät enää tule, en voi saada lapsia ellen laihduta.
En minä kaipaa "yhteiskunnan hyväksyntää", en mitään ihmeen kehopositiivisuutta, jossa kerrotaan minun olevan juuri hyvä tällaisena. Normaali arjen aktiivisuus, terveellinen ruokavalio ovat olleet ne, jotka oloani ovat helpottaneet. Ja helpottavat vielä tulevaisuudessakin.
Patrik Borg vaikuttaa fiksuimmalta tuosta porukasta, vaikka muuten ohjelma on aika tyhjää puhetta täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, kun naurattaa, mutta ylipainoinen "kehokuntoutuja" linjasi itsensä juuri anorektikoksi.
Hänellä todella voi olla anorektikoksi piirteitä ruokailussaan, mutta jotenkin tuo kokonaisuus olisi sketsisarjan materiaalia.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden hoito on hankalaa, koska kyseessä on monisyinen oireyhtymä. Erityisesti ihmisen kyky säädellä tunteitaan vaikuttaa siihen, kuinka hän syö. Tähän taas vaikuttaa ensimmäiset elinvuodet ja koko taustalla eletty elämä. "Itsekuri" ei ole mikään mystinen asia, joka vain tulee, kun otetaan itseä niskasta kiinni. Se on pitkälti biologista, mutta myös elämänkokemusten muovaamaa. Syömishäiriöt kytkeytyvät pohjimmiltaan aina jollain tavalla varhaisiin kiintymyssuhteisiin.
Sama asia on elintapojen kanssa. Toisille terveellinen ruokailu tulee luonnostaan. Se ei ole mitään, mitä tehdään hampaat irvessä ja jatkuvasti kiristellen nälkä perseen alla. Se on täysin luonnollinen hyvän olon tila. Ihmisen elimistö tottuu tietynlaiseen ravintoon, myös bakteerit muovautuvat suolistossa.
Leikkaukset ovat tietysti yleistyneet, mutta kansanterveysongelmaan lähtökohtana ei pitäisi olla leikkaus.
Samaa sanoi se lääkäri tuolla ohjelmassa, ruokahalun hillitsemisessä ihmiset lähtevät hyvin eri viivalta, se mikä toisille on helppoa kuin mikä, voi toinen joutua todella painimaan itsensä hillitsemiseksi. Siksi läskejä ei saisikaan kohdella yhtenä, samanlaisena massana, jos halutaan lihavuutta vähentää. Jos nyt vaan halutaan solvata läskejä, niin näillä asioilla ei ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en katsnut. Yleisössä olevan Ransu-sedän kuvailu riitti..
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lihava nuori nainen - painoni on kolminumeroinen. En ole koskaan saanut tuntemattomilta huutelua, enkä painoni vuoksi asiatonta kohtelua yhtään missään. Monet lihavat tuntuvat valittavan, että lääkäri napisee ylipainosta, vaikka menisi valittamaan korvatulehdusta? Mitä ihmettä? En ole IKINÄ törmännyt vastaavaan, vaikka olen kyllä lääkärissä elämäni aikana ravannut. Voisiko kyse olla siitä, että lihava ihminen on mennyt lääkäriin valittamaan vaivaa, jonka ei tiennyt johtuvan ylipainosta, ja sitten loukkaantunut tai nolostunut kun vaivan alkuperäinen syy selvisi? Minun ystävälleni kävi näin joitain vuosia sitten, hän meni lääkäriin ihmettelemään kosteita haisevia nivusiaan ja monta viikkoa napisi minulle, kun lääkäri oli suositellut painon pudottamista.
Ylipaino, etenkään vaikea lihavuus, ei ole kivaa :( Olen laihduttanut tähän mennessä kymmenisen kiloa kesän aikana, mutta vaivaa riittää silti. Oma ylipainoni on pahentanut askelvirhettäni niin, että jalkaterät vääntyvät automaattisesti sivuille niin, että kävely muuttuu nopeasti kivuliaaksi. En jaksa kävellä edes normimatkoja. Väsyn arkisistakin askareista. "Tarvitsen" unta yli 10h vuorokaudessa. Haisevat nivuset ovat tuttu juttu. Rinnat roikkuvat, sellut höllyvät kävellessä. Hirsutismia esiintyy ja se on todella kiusallista. Joskus öisin heräsin siihen, etten saanut henkeä (uniapnea). Hengästyin todella pienestä, enkä vieläkään ole missään huippukunnossa. Mieli on matala. Tunnen itseni nukkavieruksi idiootiksi kun ihailen normaalivartaloisia, kauniita naisia enkä halua, että kukaan katsoo minua. Olen omituisen muotoinen kun rasva on kertynyt epäedullisiin paikkoihin. Kuukautiset eivät enää tule, en voi saada lapsia ellen laihduta.
En minä kaipaa "yhteiskunnan hyväksyntää", en mitään ihmeen kehopositiivisuutta, jossa kerrotaan minun olevan juuri hyvä tällaisena. Normaali arjen aktiivisuus, terveellinen ruokavalio ovat olleet ne, jotka oloani ovat helpottaneet. Ja helpottavat vielä tulevaisuudessakin.
Tsemppiä tekemiseen! Mukava nähdä että on vielä ihmisiä jotka ottavat vastuuta elämästään.
Ei ole mitään apua antaa lihavalle, sanoo asiantuntija. MITÄ apua?
Vierailija kirjoitti:
Nyt on oikein perihämäläistä tarinankerrontaa. Minulla oli töissä samanlainen selittäjä.
Huoh, olipa tosiaan kuin enoni, ihan kesämökkireissut tuli mieleen tuon paapan jeremiadia kuunnellessa. Hauskaa oli seurata myötäkärsijöiden ilmeitä:"Lopettais jo..".
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää oli tää mies, jolla oli piiiiitkä tarina. Ääni kuulosti ihan Ransu-koiralta.
Tanpereelta
Ketju on lukittu.
Oon sitä mieltä että miehiltä menee helpommin ohi tollanen tai se saatetaan kuitata huumorilla. Naiset on lapsesta asti opetettu miettimään ulkonäköään.