A-Teeman läski-ilta!

Kuinka on mahdollista, ettei tätä keskustelua ei ole vielä poistettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavaa naista haukutaan 3 kertaa päivässä läskiksi.

Lihava mies on sitä mieltä ettei hänelle koskaan huomauteltu lihavuudesta.

Tasa-arvoinen Suomi?

Herkempi nahka? Ko. nainen on uhriutunut helpommin kuin ko. mies?

Ehkei tämä mies ole jäänyt märehtimään ja laskemaan kuulemiaan kommentteja kun taas nainen on pitänyt jokaisesta sanasta ja lauseesta kirjaa ja miettinyt uhrina päänsä puhki miten häntä on taas "kolme kertaa muistutettu lihavuudestaan"?

Mikä tässä on taas niin vaikeaa? Jos sanotaan läski, niin sanotaan läski. Jos kadulla sulle joku sanoo, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Jos netissä joku kirjoittaa, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Mitä ylitulkittavaa tässäkin nyt sitten? Voi jessus taas.

Totuus satuttaa?

Ääneen ei saa sanoa?

Miksi sanoista läski tai lihava on edes tullut yhteiskunnassamme haukkumasanoja? Ennenhän lihavuus oli merkki rikkaudesta ja korkeasta yhteiskuntaluokasta.

Lihava ON lihava. Kuten laiha on laiha, sokea on sokea, pitkä on pitkä, lyhyt on lyhyt, brunetti on brunetti, blondi on blondi, nainen on nainen, mies on mies, lapsi on lapsi, nuori on nuori, kuuro on kuuro jnejne.

Lihavuus on vain yksi näkyvä ihmisen parametri. Miksi sen sanominen ja toteaminen on niin kovasti väärin, mutta muuten ihmistä voi määritellä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään apua antaa lihavalle, sanoo asiantuntija. MITÄ apua? 

Ravintoneuvontaa? Liikuntaneuvontaa? Keskusteluapua psykologiseen puoleen, jos ongelmia on sillä saralla? Syömishäiriöön apua?

Häh, en nyt ihan ymmärrä tuota keskustelua? Mitä konkreettista apua lihava tarvitsee? Pitääkö muiden siis liikuttaa lihavaa lenkkipolulla ja vahtia tai neuvoa tätä syömisissään vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavaa naista haukutaan 3 kertaa päivässä läskiksi.

Lihava mies on sitä mieltä ettei hänelle koskaan huomauteltu lihavuudesta.

Tasa-arvoinen Suomi?

Herkempi nahka? Ko. nainen on uhriutunut helpommin kuin ko. mies?

Ehkei tämä mies ole jäänyt märehtimään ja laskemaan kuulemiaan kommentteja kun taas nainen on pitänyt jokaisesta sanasta ja lauseesta kirjaa ja miettinyt uhrina päänsä puhki miten häntä on taas "kolme kertaa muistutettu lihavuudestaan"?

Mikä tässä on taas niin vaikeaa? Jos sanotaan läski, niin sanotaan läski. Jos kadulla sulle joku sanoo, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Jos netissä joku kirjoittaa, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Mitä ylitulkittavaa tässäkin nyt sitten? Voi jessus taas.

Totuus satuttaa?

Ääneen ei saa sanoa?

Miksi sanoista läski tai lihava on edes tullut yhteiskunnassamme haukkumasanoja? Ennenhän lihavuus oli merkki rikkaudesta ja korkeasta yhteiskuntaluokasta.

Lihava ON lihava. Kuten laiha on laiha, sokea on sokea, pitkä on pitkä, lyhyt on lyhyt, brunetti on brunetti, blondi on blondi, nainen on nainen, mies on mies, lapsi on lapsi, nuori on nuori, kuuro on kuuro jnejne.

Lihavuus on vain yksi näkyvä ihmisen parametri. Miksi sen sanominen ja toteaminen on niin kovasti väärin, mutta muuten ihmistä voi määritellä?

Kysytkö nyt tosissasi miksi ihmisiä ei voi haukkua? Kyllä, solvaaminen ja haukkuminen satuttaa. Se satuttaa sinua, minua, jokaista.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ihan sama onko joku laiha vai lihava. Mutta ei tuo Saara, kaikesta sanahelinästä huolimatta, kovin onnelliselta ja tyytyväiseltä vaikuta.

Siskoni on todella lihava, myös läheisin ystäväni. Ja kumpikin myöntää, että suorastaan inhoavat sitä omaa vartaloaan ja millaiseksi on sen päästänyt.

Itseään huijaamalla ei tosiaan huijaa kuin vain itseään.

Eli siskosi ja ystäväsi osaavat olla hyviä läskejä ja ripotella tuhkaa päälleen, siksi hyväksyt heidät :)

Vierailija kirjoitti:

Hitto mikä bimbo tuo Väisänen

Eipäs ollut vaan valonpilkahdus välillä tylsähkössä keskustelussa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään apua antaa lihavalle, sanoo asiantuntija. MITÄ apua? 

Ravintoneuvontaa? Liikuntaneuvontaa? Keskusteluapua psykologiseen puoleen, jos ongelmia on sillä saralla? Syömishäiriöön apua?

Syömishäiriöön apua - ymmärrän osittain. Mistä erottaa ahmimisen lihavan normaalista syömisestä? Liikuntaneuvontaa saa kuntosaleilta, ravintoneuvontaa on mm. viranomaissivut pullollaan. Perusjutut opetetaan jo koulussa, esim. vitamiinit, proteiinit, rasvat, hiilarit ja niiden tehtävä elimistössä, energiantarpeen laskeminen, kaloriesimerkit jne. ovat kaikki yläasteen terveystiedon ja kotitaloustuntien kirjoissa. Joka ruokalassa on esillä lautasmalli. Pääkaupunkiseudulla työtön ystäväni on käynyt useampaankin otteeseen ravitsemusterapeutilla neuvonnassa - ilmaiseksi. Joka kerta vaan todennut, ettei ole varaa terveellisyyteen ja mennyt ostamaan tupakkaa ja makaronia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavaa naista haukutaan 3 kertaa päivässä läskiksi.

Lihava mies on sitä mieltä ettei hänelle koskaan huomauteltu lihavuudesta.

Tasa-arvoinen Suomi?

Herkempi nahka? Ko. nainen on uhriutunut helpommin kuin ko. mies?

Ehkei tämä mies ole jäänyt märehtimään ja laskemaan kuulemiaan kommentteja kun taas nainen on pitänyt jokaisesta sanasta ja lauseesta kirjaa ja miettinyt uhrina päänsä puhki miten häntä on taas "kolme kertaa muistutettu lihavuudestaan"?

Mikä tässä on taas niin vaikeaa? Jos sanotaan läski, niin sanotaan läski. Jos kadulla sulle joku sanoo, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Jos netissä joku kirjoittaa, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Mitä ylitulkittavaa tässäkin nyt sitten? Voi jessus taas.

Totuus satuttaa?

Ääneen ei saa sanoa?

Miksi sanoista läski tai lihava on edes tullut yhteiskunnassamme haukkumasanoja? Ennenhän lihavuus oli merkki rikkaudesta ja korkeasta yhteiskuntaluokasta.

Lihava ON lihava. Kuten laiha on laiha, sokea on sokea, pitkä on pitkä, lyhyt on lyhyt, brunetti on brunetti, blondi on blondi, nainen on nainen, mies on mies, lapsi on lapsi, nuori on nuori, kuuro on kuuro jnejne.

Lihavuus on vain yksi näkyvä ihmisen parametri. Miksi sen sanominen ja toteaminen on niin kovasti väärin, mutta muuten ihmistä voi määritellä?

Kysytkö nyt tosissasi miksi ihmisiä ei voi haukkua? Kyllä, solvaaminen ja haukkuminen satuttaa. Se satuttaa sinua, minua, jokaista.

Ei, vaan miksi ne asiat automaattisesti tulkitaan haukkumisena? Miksi joillakin henkilöillä on taipumus tulkita sanat haukkumasanoina?

Johtuuko se omasta sisäisestä arvomaailmasta? Lapsuudesta?

Hyvänen aika: Lihavahan on vain sana ja kuvaus muiden sanojen ja kuvausten joukossa.

Jos esim. lääkäri mainitsee laihduttamisesta, se mahdollisesti tulkitaan lihavaksi haukkumisena? ("Kehtasikin pitää minua lihavana kun otti laihduttamisen puheeksi!")

Omituista saivartelua ja totuuden kieltämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään apua antaa lihavalle, sanoo asiantuntija. MITÄ apua? 

Ravintoneuvontaa? Liikuntaneuvontaa? Keskusteluapua psykologiseen puoleen, jos ongelmia on sillä saralla? Syömishäiriöön apua?

Syömishäiriöön apua - ymmärrän osittain. Mistä erottaa ahmimisen lihavan normaalista syömisestä? Liikuntaneuvontaa saa kuntosaleilta, ravintoneuvontaa on mm. viranomaissivut pullollaan. Perusjutut opetetaan jo koulussa, esim. vitamiinit, proteiinit, rasvat, hiilarit ja niiden tehtävä elimistössä, energiantarpeen laskeminen, kaloriesimerkit jne. ovat kaikki yläasteen terveystiedon ja kotitaloustuntien kirjoissa. Joka ruokalassa on esillä lautasmalli. Pääkaupunkiseudulla työtön ystäväni on käynyt useampaankin otteeseen ravitsemusterapeutilla neuvonnassa - ilmaiseksi. Joka kerta vaan todennut, ettei ole varaa terveellisyyteen ja mennyt ostamaan tupakkaa ja makaronia.

Ei se lihavakaan välttämättä sitä eroa tiedä, siksi on hyvä että asiantuntija kartoittaa ongelmaa ja täten saadaan kohdistettua oikeanlainen hoito.

Onneksi Jutta ja Bull eivät olleet ohjelmassa, nyt sentään joitain oikeitakin asiantuntijoita kuultiin.

Tuli katsottua osa keskusteluista. On aika selvää, että pitää puhua elämänhallinnasta eikä painonhallinnasta jos halutaan normaalipainoon.

Sekin lienee selviö, että ns ikuiset laihduttajat eivät laihdu muuten kuin lihavuusleikkauksen jälkeen. Ja suomessa tehdään ko leikkauksia tosi vähän verrattuna muihin pohjoismaihin.

Miehillähän käy usein niin, että tunnesäätely pelaa, mutta oman vartalon hahmottaminen voi olla vaikeaa. Tuolloin auttaa, jos joku sanoo, että on lihava. Aika moni laihduttanut mies on sanonut, että he vain yllättäen havahtuivat lihavuuteensa. Siitä lähtökohdasta on helppo laihduttaa, jos siihen on motivaatio, voimavaroja ja tavoitteita.

Naisilla painoon liittyy taas monia asioita. Se liittyy vahvasti feminiinisyyteen. Identiteetin kannalta myös siihen, että kokee tulevansa hyväksytyksi ja olevansa haluttu. Jos pohjimmiltaan taustalla on pelko siitä, ettei koe tulevansa hyväksytyksi muiden taholta, ei ongelma poistu laihduttamalla. Laihduttaminen ei poista ongelmaa. Se voi pahimmillaan jopa horjuttaa mielenterveyttä. Sen vuoksi on surullista, että lihavia haukutaan. Ei kukaan halua laihduttaa siksi, että toiset yrittävät pakottaa johonkin muottiin, vaan koska voi kokea itsensä terveeksi.

Kyllä se pääkopan kunto ja itsensä hyväksyminen on lähtökohta vakaalle tunne-elämälle, mikä on taas tervellisen ja säännöllisen ruokailun ja vartalon sopusuhtaisuuden salaisuus.

Kyllä tietoa ruuasta ja liikunnasta on saatavilla, eri asia vain osaako erottaa iltalehden artikkelit ammattilaisten sivuilta. Hyviä nyrkkisääntöjä on, esim. kasveja puolisen kiloa, lihaa oman kämmenen koon verran, rasvat hyvässä muodossa, herkkuja harvakseltaan ja silloinkin kohtuudella. Tietty sairailla, lapsilla, vanhuksilla ja todella paljon urheilevilla vähän eri nyrkkisäännöt.

pipsa puuttui. Ei ollut oikein hyvä muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään apua antaa lihavalle, sanoo asiantuntija. MITÄ apua? 

Ravintoneuvontaa? Liikuntaneuvontaa? Keskusteluapua psykologiseen puoleen, jos ongelmia on sillä saralla? Syömishäiriöön apua?

Syömishäiriöön apua - ymmärrän osittain. Mistä erottaa ahmimisen lihavan normaalista syömisestä? Liikuntaneuvontaa saa kuntosaleilta, ravintoneuvontaa on mm. viranomaissivut pullollaan. Perusjutut opetetaan jo koulussa, esim. vitamiinit, proteiinit, rasvat, hiilarit ja niiden tehtävä elimistössä, energiantarpeen laskeminen, kaloriesimerkit jne. ovat kaikki yläasteen terveystiedon ja kotitaloustuntien kirjoissa. Joka ruokalassa on esillä lautasmalli. Pääkaupunkiseudulla työtön ystäväni on käynyt useampaankin otteeseen ravitsemusterapeutilla neuvonnassa - ilmaiseksi. Joka kerta vaan todennut, ettei ole varaa terveellisyyteen ja mennyt ostamaan tupakkaa ja makaronia.

Ei se lihavakaan välttämättä sitä eroa tiedä, siksi on hyvä että asiantuntija kartoittaa ongelmaa ja täten saadaan kohdistettua oikeanlainen hoito.

Ai lihava ei tajua syövänsä liikaa kun syö niin, että paino on noussut liikaa? Mitä jos et puhuisi lihavien puolesta, me ei olla mitään aivovammasia. Kyllä kuka tahansa terve aikuinen ihminen tietää mikä on kohtuullinen annos mitäkin syötävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavaa naista haukutaan 3 kertaa päivässä läskiksi.

Lihava mies on sitä mieltä ettei hänelle koskaan huomauteltu lihavuudesta.

Tasa-arvoinen Suomi?

Herkempi nahka? Ko. nainen on uhriutunut helpommin kuin ko. mies?

Ehkei tämä mies ole jäänyt märehtimään ja laskemaan kuulemiaan kommentteja kun taas nainen on pitänyt jokaisesta sanasta ja lauseesta kirjaa ja miettinyt uhrina päänsä puhki miten häntä on taas "kolme kertaa muistutettu lihavuudestaan"?

Mikä tässä on taas niin vaikeaa? Jos sanotaan läski, niin sanotaan läski. Jos kadulla sulle joku sanoo, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Jos netissä joku kirjoittaa, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Mitä ylitulkittavaa tässäkin nyt sitten? Voi jessus taas.

Totuus satuttaa?

Ääneen ei saa sanoa?

Miksi sanoista läski tai lihava on edes tullut yhteiskunnassamme haukkumasanoja? Ennenhän lihavuus oli merkki rikkaudesta ja korkeasta yhteiskuntaluokasta.

Lihava ON lihava. Kuten laiha on laiha, sokea on sokea, pitkä on pitkä, lyhyt on lyhyt, brunetti on brunetti, blondi on blondi, nainen on nainen, mies on mies, lapsi on lapsi, nuori on nuori, kuuro on kuuro jnejne.

Lihavuus on vain yksi näkyvä ihmisen parametri. Miksi sen sanominen ja toteaminen on niin kovasti väärin, mutta muuten ihmistä voi määritellä?

Kysytkö nyt tosissasi miksi ihmisiä ei voi haukkua? Kyllä, solvaaminen ja haukkuminen satuttaa. Se satuttaa sinua, minua, jokaista.

Ei, vaan miksi ne asiat automaattisesti tulkitaan haukkumisena? Miksi joillakin henkilöillä on taipumus tulkita sanat haukkumasanoina?

Johtuuko se omasta sisäisestä arvomaailmasta? Lapsuudesta?

Hyvänen aika: Lihavahan on vain sana ja kuvaus muiden sanojen ja kuvausten joukossa.

Jos esim. lääkäri mainitsee laihduttamisesta, se mahdollisesti tulkitaan lihavaksi haukkumisena? ("Kehtasikin pitää minua lihavana kun otti laihduttamisen puheeksi!")

Omituista saivartelua ja totuuden kieltämistä.

No tähän tarvittaisiin joku kielitieteilijä kertomaan asiasta tarkemmin. Mutta sanat eivät ole vain sanoja, vaan niihin liittyy aina mielleyhtymiä, jotka muotoutuvat yhteiskunnassa. (Esimerkiksi juurikin mainitsemistasi yhteiskunnan arvoista.) Nämä mielleyhtymät voivat olla negatiivisia tai ne voivat ajan saatossa muuttua. Kyse on kuitenkin yhteiskunnan pelisäännöistä, kukaan yksittäinen henkilö ei voi päättää että minulla tämä sana on neutraali ja tämä negatiivinen, vaan se muodostuu laajemmin.

Vierailija kirjoitti:

Lihavaa naista haukutaan 3 kertaa päivässä läskiksi.

Lihava mies on sitä mieltä ettei hänelle koskaan huomauteltu lihavuudesta.

Tasa-arvoinen Suomi?

Totuus: Kumpaakin haukutaan yhtä paljon, mutta mies ei kehtaa edes myöntää asiaa, koska hänen tulee kestää. Nainen voi puolestaan liioitella, uhriutua ja syytellä muita ja se on täysin hyväksyttävää. Tasa-arvoinen Suomi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavaa naista haukutaan 3 kertaa päivässä läskiksi.

Lihava mies on sitä mieltä ettei hänelle koskaan huomauteltu lihavuudesta.

Tasa-arvoinen Suomi?

Herkempi nahka? Ko. nainen on uhriutunut helpommin kuin ko. mies?

Ehkei tämä mies ole jäänyt märehtimään ja laskemaan kuulemiaan kommentteja kun taas nainen on pitänyt jokaisesta sanasta ja lauseesta kirjaa ja miettinyt uhrina päänsä puhki miten häntä on taas "kolme kertaa muistutettu lihavuudestaan"?

Mikä tässä on taas niin vaikeaa? Jos sanotaan läski, niin sanotaan läski. Jos kadulla sulle joku sanoo, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Jos netissä joku kirjoittaa, että olet läski, niin sua on haukuttu läskiksi. Mitä ylitulkittavaa tässäkin nyt sitten? Voi jessus taas.

Totuus satuttaa?

Ääneen ei saa sanoa?

Miksi sanoista läski tai lihava on edes tullut yhteiskunnassamme haukkumasanoja? Ennenhän lihavuus oli merkki rikkaudesta ja korkeasta yhteiskuntaluokasta.

Lihava ON lihava. Kuten laiha on laiha, sokea on sokea, pitkä on pitkä, lyhyt on lyhyt, brunetti on brunetti, blondi on blondi, nainen on nainen, mies on mies, lapsi on lapsi, nuori on nuori, kuuro on kuuro jnejne.

Lihavuus on vain yksi näkyvä ihmisen parametri. Miksi sen sanominen ja toteaminen on niin kovasti väärin, mutta muuten ihmistä voi määritellä?

Kysytkö nyt tosissasi miksi ihmisiä ei voi haukkua? Kyllä, solvaaminen ja haukkuminen satuttaa. Se satuttaa sinua, minua, jokaista.

Ei, vaan miksi ne asiat automaattisesti tulkitaan haukkumisena? Miksi joillakin henkilöillä on taipumus tulkita sanat haukkumasanoina?

Johtuuko se omasta sisäisestä arvomaailmasta? Lapsuudesta?

Hyvänen aika: Lihavahan on vain sana ja kuvaus muiden sanojen ja kuvausten joukossa.

Jos esim. lääkäri mainitsee laihduttamisesta, se mahdollisesti tulkitaan lihavaksi haukkumisena? ("Kehtasikin pitää minua lihavana kun otti laihduttamisen puheeksi!")

Omituista saivartelua ja totuuden kieltämistä.

Jos minä sanon sulle, että olet täysin kykenemätön ymmärtämään semantiikkaa ja sanoihin liittyvää konnotaatiota, ergo olet kiusallisen typerä, yksinkertainen ja että ÄOsi on todennäköisesti kengännumeroa pienempi, niin minähän tässä vain kerron faktoja. Todennäköisesti olet myös pilkunn--sija ja var.

En kestä typeriä ihmisiä

Laihtuminen on helppoa. Jos rääkkää itseään syömättömyydellä ja valtavalla määrällä liikuntaa, laihtuu. Aivan joka ikinen. Ongelma ei kuitenkaan useinkaan ole pelkästään laihtuminen vaan myös alhaisemman painon pitäminen. Se on vaikeaa, jos elintavat perustuvat pakkoon ja rääkkäämiseen eikä elämäntapamuutos voi siksi mitenkään muodostua pysyväksi. Suurin ongelma onkin kestämätön tapa laihduttaa. Itse laihduin 15 kiloa loman aikana syömällä vain 500 kcal päivässä. Kaverit kehuivat paljon uutta ulkomuotoa, mutta pahoin pelkään kilojen tulevan takaisin. Kun arki taas alkaa, ruokarytmi muuttuu epäsäännölliseksi ja on pakko syödä yli 500 kcal tai pyörtyy töissä. Kilot tulevat luultavasti moninkertaisina takaisin, vaikka söisin 1200 cal päivässä. Kolmivuorotyö on lihavuuden riskitekijä. Aineenvaihdunnan sekoittaminen toistuvilla jojo-lauhtumisilla on myös riskitekijä -tällaiset ovat kaikkein lihavimpia. Epäsäännöllinen elämänrytmi aiheuttaa lisäksi järkyttävän nälän tunteen, jota tyydytetään illalla. Rääkkäämistä laihdutusmetodina käyttävät saavat lopulta syömishäiriön -joko ahmivat tai ovat anorektisia.