Lue keskustelun säännöt.
Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?
Esim veli, poika, kaveri, työkaveri. Ihan kuka tahansa kenet vain tunnet ja joka olisi ihan kunnollinen kun vain löytäisi jonkun? Ajattelin vain, että onko sellaisia miehiä olemassakaan kun tuntuvat olevan kadonneet.
Kommentit (1617)
Voi herraisä, nyt naisten harrastuksetkin on sitten vääriä. En todellakaan ymmärrä, miksi jotkut miehet ylipäänsä haluavat naisen, kun kaikki mitä naiset tekevät tai ajattelevat on heidän mielestään vain halveksittavaa. Tai miksi he ovat tällä palstalla, missä enemmistö on naisia. Osaako joku teistä miehistä selittää: jos kerran naisten harrastuksetKIN ovat naurettavia, niin minkä ihmeen takia haluaisit naisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä unohdan ja hämmästyn, miten samasta muotista valettuja naiset erityisesti ovat. Matkustaminen esimerkiksi on miltei joka ainoan naisen julkituoma harrastus. Samoin nykyään on erittäin tärkeää olla intohimoja. Ilmiö saa varsin koomisia vivahteita, kun LinkedInissä porukka kirkkain silmin kirjoittaa, että esimerkiksi uusi tietosuojalaki on kirjoittajan intohimo (tämä on tositarina!).
Olen arvellut, että tämä homogeenisyys on itse asiassa vain omaa identiteettiään ja paikkaansa etsivien ihmisten väliaikaisen ulkokuoren luoma illuusio. Todellisuudessa nuorten naistenkin ajatuksissa ja persoonassa on oltava eroja, mutta niiden esille tulo kestää.
Harvoin mistään lukee mitään näin typerää. Et taida montaa naista oikeasti tuntea. Minun tuttavanaisissani on monenlaista intohimoa ja kiinnostusta. Joku lukee kirjallisuutta, toinen on kirjailija itse, yksi valokuvaa hurjasti, yksi maalaa, joku tekee käsitöitä (upeita sellaisia) ja joku kulkee lempibändiensä kaikilla keikoilla. Yksi on anglofiili, ja viettää kaiken vapaa-aikansa Englannissa, joku matkustaa kuoronsa kanssa kansainvälisissä kilpailuissa, joku harrastaa koiranäyttelyitä todella intohimoisesti. Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jokaisella meistä on joitakin omia juttuja, jos viitsii oikeasti tutustua ihmiseen.
Kuntosali, lenkkeily, matkustelu, veneily. Minkä tahansa kaupallisen alan firman nettisivujen henkilöesittelyjä katsoo tai lukee LinkedIniä, niin aina nuo samat. Joskus harvoin joku yllättää, ja kertoo ohjaavansa lasten jalkapalloharjoituksia tai soittavansa harrastajaorkesterissa. Toki ne eivät kuulu nykyaikaisen menestyjän repertuaariin ja ovat siten pyrkyrien mielestä ajanhukkaa, joten tavallaan ymmärrän halun ajankäytön optimointiin.
Olen tutustunut erittäin moneen naiseen (pintapuolisesti tietenkin), koska olen alalla, jossa tehdään asiakkaiden kanssa projekteja tiiviisti muutaman viikon tai kuukauden ajan. Harrastuksistakin puhutaan, ja nehän ovat kuntosali, lenkkeily, matkustelu...
Tein vielä nopean googlauksen henkilöesittelyistä, ja tässä ensimmäinen osuma, jossa oli useampia nuoria naisia: http://kyfinance.fi/ky-finance/. Kuntosali, lenkkeily, matkustelu... ;)
Harrastetaan sitä mitä muutkin. Massaa.
Missä ornitologit, postimerkkeilijät, pienoismalliharrastajat, radioamatöörit ym? Vai lyökö silmille liiaksi, jos laittaa harrasteikseen nuo?
Outojen kategoriaan putoaa ja kyllä ne taitavat miesten harrastuksia ollakin. Joten miehen on opeteltava tuollainen naisinen harrastus sitten. Kait?
Miksi kukaan laittaisi johonkin julkiseen työprofiiliin mitään henkilökohtaista? Ei tietenkään miksikään. Minä naisena olen harrastanut mm liskoja ja muita eksoottisia eläimiä, enkä tietenkään laittaisi sellaista mihinkään työnhakuprofiiliin, olen kuitenkin akateeminen nainen alalla, missä on turha korostaa mitään erikoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä unohdan ja hämmästyn, miten samasta muotista valettuja naiset erityisesti ovat. Matkustaminen esimerkiksi on miltei joka ainoan naisen julkituoma harrastus. Samoin nykyään on erittäin tärkeää olla intohimoja. Ilmiö saa varsin koomisia vivahteita, kun LinkedInissä porukka kirkkain silmin kirjoittaa, että esimerkiksi uusi tietosuojalaki on kirjoittajan intohimo (tämä on tositarina!).
Olen arvellut, että tämä homogeenisyys on itse asiassa vain omaa identiteettiään ja paikkaansa etsivien ihmisten väliaikaisen ulkokuoren luoma illuusio. Todellisuudessa nuorten naistenkin ajatuksissa ja persoonassa on oltava eroja, mutta niiden esille tulo kestää.
Harvoin mistään lukee mitään näin typerää. Et taida montaa naista oikeasti tuntea. Minun tuttavanaisissani on monenlaista intohimoa ja kiinnostusta. Joku lukee kirjallisuutta, toinen on kirjailija itse, yksi valokuvaa hurjasti, yksi maalaa, joku tekee käsitöitä (upeita sellaisia) ja joku kulkee lempibändiensä kaikilla keikoilla. Yksi on anglofiili, ja viettää kaiken vapaa-aikansa Englannissa, joku matkustaa kuoronsa kanssa kansainvälisissä kilpailuissa, joku harrastaa koiranäyttelyitä todella intohimoisesti. Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jokaisella meistä on joitakin omia juttuja, jos viitsii oikeasti tutustua ihmiseen.
Kuntosali, lenkkeily, matkustelu, veneily. Minkä tahansa kaupallisen alan firman nettisivujen henkilöesittelyjä katsoo tai lukee LinkedIniä, niin aina nuo samat. Joskus harvoin joku yllättää, ja kertoo ohjaavansa lasten jalkapalloharjoituksia tai soittavansa harrastajaorkesterissa. Toki ne eivät kuulu nykyaikaisen menestyjän repertuaariin ja ovat siten pyrkyrien mielestä ajanhukkaa, joten tavallaan ymmärrän halun ajankäytön optimointiin.
Olen tutustunut erittäin moneen naiseen (pintapuolisesti tietenkin), koska olen alalla, jossa tehdään asiakkaiden kanssa projekteja tiiviisti muutaman viikon tai kuukauden ajan. Harrastuksistakin puhutaan, ja nehän ovat kuntosali, lenkkeily, matkustelu...
Tein vielä nopean googlauksen henkilöesittelyistä, ja tässä ensimmäinen osuma, jossa oli useampia nuoria naisia: http://kyfinance.fi/ky-finance/. Kuntosali, lenkkeily, matkustelu... ;)
Harrastetaan sitä mitä muutkin. Massaa.
Missä ornitologit, postimerkkeilijät, pienoismalliharrastajat, radioamatöörit ym? Vai lyökö silmille liiaksi, jos laittaa harrasteikseen nuo?
Outojen kategoriaan putoaa ja kyllä ne taitavat miesten harrastuksia ollakin. Joten miehen on opeteltava tuollainen naisinen harrastus sitten. Kait?
Miehen kannattaa olla mahdollisimman tavallinen saadakseen naisia. Erikoisuudet ovat vastenmielisiä muiden kuin samalla tavalla erikoisten naisten mielestä. Kuntosali, lenkkeily ja matkustelu toimivat miehilläkin parhaiten.
En tiedä mitään pahempaa kuin tavallinen ihminen. Tai tarkemmin sanottuna: ihminen, joka haluaa olla tavallinen.
Nettideitissä jätän välistä jokseenkin kaikki miesten profiilit, joissa mies sanoo harrastavansa kuntosalia, lenkkeilyä ja /tai matkustelua. Eli 90% miehistä. Enkä ole itse mitenkään kovin erikoinen ihminen, ei extreme-harrastuksia tai lävistyksiä naamassa. En silti ylpeile keskinkertaisuudella enkä yritä sulautua massaan.
Heh. Jos et harrasta kuntosalia, lenkkeilyä ja/tai muuta urheilua niin häviät automaattisesti. Luuletko, että joku kolmpikymppinen mies näyttää muulta kuin pystyyn nostetulta säkiltä jos se ei pidä itseään tarkoituksella kunnossa? Toisaalta olet kyllä myös oikeassa. Joku salillakäynti ja lenkkeilyä on enemmän perushuoltoa kuin mikään varsinainen harrastus suurimmalle osalle.
En tunne. Kaikki tuntemani 30-40-vuotiaat sinkkumiehet ovat jollain tavalla epänormaaleja. Neuroottisia, aggressiivisia, sosiaalisesti kömpelöitä, narsisteja tms.
Minulla on kyllä naisystäviä, jotka ovat löytäneet yli 30-vuotiaina itsensä ikäisen hyvän miehen, joten on niitä hyviäkin pakko olla vapaana myös tuossa ikäluokassa. Minun tuttavapiiriini ei sellaisia miehiä ole kuitenkaan sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskekaa vähän ikärajaa arvon naiset.
Olen hyvässä työssä oleva M26, on omistusasunto, auto, kaverit ja haaveilen perhe-elämästä. Henkisesti aivan täysin kypsä isäksi. Urheilen paljon, mutta en ole hairahtanut mihinkään fitness-soopaan. Tykkään laittaa ruokaa, enkä vietä jokaista viikonloppua baareissa. Yhdenillan juttua minusta ei saa. Maailman komein mies en ole koskaan ollut, enkä tule olemaankaan. Ulkonäköäni kuvailisin normaaliksi.
Ikäluokassani olevat naiset tuntuvat hakevan lähinnä kauniita kuvia instagramiin ja kilpailevan siitä kuka kaataa eniten miehiä. Se ei nappaa.
Käykää rohkeasti jutulle myös nuorempien miesten kanssa, ei sitä voi tietää millainen helmi sieltä löytyy.
Tsemppiä miehen hakuun!
Tämän kanssa on pakko olla samaa mieltä, koska itse päädyin suureksi yllätyksekseni aikoinaan kimppaan 10 vuotta nuoremman miehen kanssa. Olin 35, mies 25. Nyt on yhteistä elämää takana jo parikymmentä vuotta.
Että katselkaa naiset myös niitä nuorempia! Ja tsemppiä sinulle M26 puolison hakuun, samoin muillekin tässä ketjussa kirjoittaville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä unohdan ja hämmästyn, miten samasta muotista valettuja naiset erityisesti ovat. Matkustaminen esimerkiksi on miltei joka ainoan naisen julkituoma harrastus. Samoin nykyään on erittäin tärkeää olla intohimoja. Ilmiö saa varsin koomisia vivahteita, kun LinkedInissä porukka kirkkain silmin kirjoittaa, että esimerkiksi uusi tietosuojalaki on kirjoittajan intohimo (tämä on tositarina!).
Olen arvellut, että tämä homogeenisyys on itse asiassa vain omaa identiteettiään ja paikkaansa etsivien ihmisten väliaikaisen ulkokuoren luoma illuusio. Todellisuudessa nuorten naistenkin ajatuksissa ja persoonassa on oltava eroja, mutta niiden esille tulo kestää.
Harvoin mistään lukee mitään näin typerää. Et taida montaa naista oikeasti tuntea. Minun tuttavanaisissani on monenlaista intohimoa ja kiinnostusta. Joku lukee kirjallisuutta, toinen on kirjailija itse, yksi valokuvaa hurjasti, yksi maalaa, joku tekee käsitöitä (upeita sellaisia) ja joku kulkee lempibändiensä kaikilla keikoilla. Yksi on anglofiili, ja viettää kaiken vapaa-aikansa Englannissa, joku matkustaa kuoronsa kanssa kansainvälisissä kilpailuissa, joku harrastaa koiranäyttelyitä todella intohimoisesti. Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jokaisella meistä on joitakin omia juttuja, jos viitsii oikeasti tutustua ihmiseen.
Kuntosali, lenkkeily, matkustelu, veneily. Minkä tahansa kaupallisen alan firman nettisivujen henkilöesittelyjä katsoo tai lukee LinkedIniä, niin aina nuo samat. Joskus harvoin joku yllättää, ja kertoo ohjaavansa lasten jalkapalloharjoituksia tai soittavansa harrastajaorkesterissa. Toki ne eivät kuulu nykyaikaisen menestyjän repertuaariin ja ovat siten pyrkyrien mielestä ajanhukkaa, joten tavallaan ymmärrän halun ajankäytön optimointiin.
Olen tutustunut erittäin moneen naiseen (pintapuolisesti tietenkin), koska olen alalla, jossa tehdään asiakkaiden kanssa projekteja tiiviisti muutaman viikon tai kuukauden ajan. Harrastuksistakin puhutaan, ja nehän ovat kuntosali, lenkkeily, matkustelu...
Tein vielä nopean googlauksen henkilöesittelyistä, ja tässä ensimmäinen osuma, jossa oli useampia nuoria naisia: http://kyfinance.fi/ky-finance/. Kuntosali, lenkkeily, matkustelu... ;)
Harrastetaan sitä mitä muutkin. Massaa.
Missä ornitologit, postimerkkeilijät, pienoismalliharrastajat, radioamatöörit ym? Vai lyökö silmille liiaksi, jos laittaa harrasteikseen nuo?
Outojen kategoriaan putoaa ja kyllä ne taitavat miesten harrastuksia ollakin. Joten miehen on opeteltava tuollainen naisinen harrastus sitten. Kait?
Miksi kukaan laittaisi johonkin julkiseen työprofiiliin mitään henkilökohtaista? Ei tietenkään miksikään. Minä naisena olen harrastanut mm liskoja ja muita eksoottisia eläimiä, enkä tietenkään laittaisi sellaista mihinkään työnhakuprofiiliin, olen kuitenkin akateeminen nainen alalla, missä on turha korostaa mitään erikoisuutta.
Miksi ihmeessä ei ”tietenkään” laittaisi? Kaikki pöhisevät tarinan kertomisesta ja henkilökohtaisesta brändistä, mutta sitten ”tietenkin” kerrotaan itsestä täsmälleen samat asiat kuin kaikki muut. Jokin tässä ei nyt täsmää.
Sinänsä kuvaavaa, että akateeminen nainen näkee, että ”tietenkin” pitää piilottaa kaikki persoonallisuus. Juurihan tuossa yllä joku kirjoitti, että vähänkin keskitiestä poikkeava mies nähdään naisten keskuudessa outona hylkiönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
fsdfsdfsd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gsdfgsdg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gsfgdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?
Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.
Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.
Miten joku ei tajua?
Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?
Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.
Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.
Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.
Ei sinun tarvitsekaan uskoa. Ja voin myöntää, että varmaankaan kaikissa tapauksissa mies ei muutukaan kumppanin tullessa kuvioihin. Siinä vaiheessa kumppani voi sitten sanoa, että meneminen on minulle tärkeää, joten tämä suhde ei voi pidemmän päälle toimia, jos emme tee yhdessä asioita. Kehotin vain siihen, ettei kukaan tuomitsisi tuntematonta miestä liikaa etukäteen, kun ei voi tietää miten kumppani muuttaa dynamiikkaa. Itse olen tyyppinä sellainen, että omin päin ollessani vetäydyn aika pieneen maailmaan, mutta kun tulee kumppani rinnalle niin kaikki aukeaa ihan eri tavalla. Minusta siinä on huima ero, joutuuko tekemään asioita yksin, vai onko joku jonka kanssa voi jakaa ne kokemukset. Sen takia myös on ihan eri intotaso lähteä tekemään asioita.
En ole ikinä nähnyt, että kukaan kieltäisi miestä tuomitsemasta naista etukäteen. Naisille tätä neuvoa tyrkytetään joka tuutista. Johtuu kai siitä että mies on aikuinen, jolle kukaan ei halua sanoa miten pitää toimia. Naiseen taas suhtaudutaan holhoavasti kuin lapseen ja kaikki katsovat oikeudekseen kertoa naiselle miten kuuluu elää.
En haluaisi miestä jonka persoonallisuus ja käytös muuttuu täysin ympäristön vaikutuksesta. Ei sellaisella ole oikeaa persoonallisuutta.
Eihän siinä persoona muutu miksikään, vaan se mitä tehdään. Ihan sama mies minä olen yksin kotona kuin kumppanin kanssa matkallakin. Minua ei vain huvita matkailla yksin. Onko tämä niin vaikeaa?
Koska itsekin tästä aiheesta aiemmin sinun tai jonkun muun kanssa "vänkäsin" niin vänkäänpä edelleen: minusta tuo on edelleenkin eri asia. Minä halusin miehen, jolle matkustaminen itsessään on "intohimo". Miehen, joka on reissannut paljon, viihtyy reppureissuilla, on kielitaitoinen, ei mene sormi suuhun uusissa tilanteissa, nauttii uusien matkojen suunnittelemisesta, innostuu uusista kohteista jne.
(Pelkkä matkustaminen ei olisi tietenkään käytännössä noussut kynnyskysymykseksi, paitsi jos meidän toiveemme matkustamisesta olisivat olleet täysin erilaiset, eli toinen olisi halunnut vain Tallinnan risteilyille tai kylpylälomille Suomeen ja toinen patikoimaan Tatravuorille, mutta yritän nyt selventää omaa ajatteluani. Miesystäväni ei suhtaudu matkustamiseen yhtä intohimoisesti kuin minä. Kyllä hän matkustelee, on matkustellut paljon ja työskennellyt ulkomailla ja matkustelee edelleen myös muiden kuin minun kanssani, mutta ei ehkä enää innostu yhtä paljon uusista kohteista ja matkojen suunnittelusta kuin minä. Se, ettei hän ole ihan yhtä innostunut kuin minä, ei siis ole kynnyskysymys.)
Esimerkkini koski nyt vain matkustamista intohimon kohteena, mutta yhtä lailla kyse voisi olla jostain muustakin tekemisestä.
No tuohon ei ole vastaan sanomista. Jos on tärkeää, että myös kumppani on intohimoinen matkustaja niin sitten tietenkin täytyy valita sellainen kumppani. Intohimoinen matkustaja varmaan matkustelee kyllä myös sinkkuna ollessaan. Minä en ole sellainen, se yhdessä oleminen ja tekeminen on oleellisempaa kuin se matkakohde.
Vierailija kirjoitti:
gdfdsfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku ainakin kuvaili varsin yksityiskohtaisesti itsensä muistan siitä pitkästä viestistä toteamuksen "olen täysin väritön ja hajuton". Juuri tuo tylsyys on se turn off.
Suomalainen nainenhan on tietysti itse aina todella menevä ja maailmaa nähnyt kosmopoliitti? Jos itse harrastaa lähinnä ystävien tapaamista, elokuvissa käymistä ja kuntosalin pump-tunneilla käymistä niin ei pitäisi olla mitään asiaa vaatia miehen harrastavan jotain laitesukellusta tai maailmanympärimatkailua.
Juttuhan kulminoituu viime kädessä (taas) rahaan. Kalliit harrastukset tulkitaan "meneviksi" (kuten vaikka se laitesukellus ja matkustaminen), kun taas vähemmän rahaa vaativat tulkitaan "tylsiksi" (elokuvissa käynti, lukeminen, kansalaisopiston kielikurssit jne.). Trendinä tuntuu olevan myös se, että jos harrastus vaatii joukon niin se on menevä, ja vastaavasti yksin tehtävät harrasteet ovat tylsiä. Liittyneekö tähän sitten se, että joukossa nainen pääsee näkemään miehen aseman kyseisessä yhteisössä, joka taas ei yksilöharrastuksissa käy ilmi?
Lisäksi sekin on tiedossa, ettei mies saa aloittaa jotain harrastusta siksi, että haluaa sen avulla tavata naisia. Moinen tulkitaan epätoivoiseksi. Toisin sanoen siihen menevään (eli kalliiseen) harrastukseen pitäisi olla jo valmiiksi kiinnostus. Ja tuo harrastus pitäisi olla riitävän maskuliininen, mutta ei liian maskuliniinen, koska niitä naisia pitäisi tavata kyseisen harrastuksen parissa.
Minua ei häiritse se, jos "menevä" nainen odottaa saavansa menevän miehen. Ongelmani on se, että paikallisen kirjaston lukupiirissä käyvä 36-vuotias Kelan arkistotäti edellyttää mieheltä harrastuksiksi Lapin vaelluksia, vuorikiipeilyä, maailman kulttuurikohteisiin matkustelua ja niin edelleen. Toki pitää olla 1) yli 180 cm pitkä, 2) tumma ja 3) lihaksikas. Vähintään 4) kolmea kieltä pitäisi osata puhua sujuvasti.
By the way: yllä kuvaamastani luettelosta täytän itse 3/4 kohtaa, mutta olen silti liian tylsä.
En ymmärrä. Ihan oikeasti, en ymmärrä. Mistä ihmeen vaatimuksista puhut? Joo, se pump-tunneilla käyvä nainen netissä voi luetella kriteereinään, että miehen pitää harrastaa laitesukellusta ja matkailua - so? Siirry seuraavaan profiiliin. Niin minäkin tein, kun nettideittailin ja näin miehen profiilin, jossa hän haki esimerkiksi naisellista tai kaunista naista. Kyllähän jokainen saa hakea juuri sellaista kuin haluaa. Täysin riippumatta siitä, millainen itse on ja mitä tekee. Anna niiden pump-naisten jäädä rauhassa etsimään pitkää, tummaa, lihaksikasta maailmanmatkailijaa ja etsi sellainen nainen, joka etsii sinun kaltaistasi miestä. Jos netistä ei löydy niin tee samoin kuin minä tein: unohda netti.
Miksi ei saisi hakea naisellista naista? Miesmäistäkö pitäisi hakea? Koetko olevasi miesmäinen, kun sana naisellinen ei kuvaa sinua?
Voi elämänkevät taas lukutaidon puutetta! Missä ihmeessä minä sanoin, ettei saa hakea naisellista naista? Ihan oikeasti, lukisitte joskus kommentit, joihin vastaatte. Tottakai saa hakea naisellista naista! Jokainen saa hakea aivan mitä haluaa!
Minulla on oma mielikuvani siitä, millaista naista mies hakee, jos hän hakee naisellista, ja se ei ole positiivinen mielikuva. Siksi en koskaan vastannut miehille, jotka hakivat naisellista naista. Sitähän minä yritin selittää; kun löysin sanan tai kriteerin, johon en kokenut sopivani, siirryin seuraavaan profiiliin. So simple.
Ihan oikeinhan minä luin, koska sinä näet naisellisen naisen hakemisen punaisena vaatteena. Jos haluaisi sinut löytää, ei siis saa käyttää tuota ilmaisua koska muuten olet tavoittamattomissa. Olisin halunnut että juurikin avaat enemmän tuota, että mikä mielikuva sinulle siitä syntyy ja miksi se on paha asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsdfsdfsd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gsdfgsdg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gsfgdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?
Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.
Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.
Miten joku ei tajua?
Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?
Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.
Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.
Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.
Ei sinun tarvitsekaan uskoa. Ja voin myöntää, että varmaankaan kaikissa tapauksissa mies ei muutukaan kumppanin tullessa kuvioihin. Siinä vaiheessa kumppani voi sitten sanoa, että meneminen on minulle tärkeää, joten tämä suhde ei voi pidemmän päälle toimia, jos emme tee yhdessä asioita. Kehotin vain siihen, ettei kukaan tuomitsisi tuntematonta miestä liikaa etukäteen, kun ei voi tietää miten kumppani muuttaa dynamiikkaa. Itse olen tyyppinä sellainen, että omin päin ollessani vetäydyn aika pieneen maailmaan, mutta kun tulee kumppani rinnalle niin kaikki aukeaa ihan eri tavalla. Minusta siinä on huima ero, joutuuko tekemään asioita yksin, vai onko joku jonka kanssa voi jakaa ne kokemukset. Sen takia myös on ihan eri intotaso lähteä tekemään asioita.
En ole ikinä nähnyt, että kukaan kieltäisi miestä tuomitsemasta naista etukäteen. Naisille tätä neuvoa tyrkytetään joka tuutista. Johtuu kai siitä että mies on aikuinen, jolle kukaan ei halua sanoa miten pitää toimia. Naiseen taas suhtaudutaan holhoavasti kuin lapseen ja kaikki katsovat oikeudekseen kertoa naiselle miten kuuluu elää.
En haluaisi miestä jonka persoonallisuus ja käytös muuttuu täysin ympäristön vaikutuksesta. Ei sellaisella ole oikeaa persoonallisuutta.
Eihän siinä persoona muutu miksikään, vaan se mitä tehdään. Ihan sama mies minä olen yksin kotona kuin kumppanin kanssa matkallakin. Minua ei vain huvita matkailla yksin. Onko tämä niin vaikeaa?
Koska itsekin tästä aiheesta aiemmin sinun tai jonkun muun kanssa "vänkäsin" niin vänkäänpä edelleen: minusta tuo on edelleenkin eri asia. Minä halusin miehen, jolle matkustaminen itsessään on "intohimo". Miehen, joka on reissannut paljon, viihtyy reppureissuilla, on kielitaitoinen, ei mene sormi suuhun uusissa tilanteissa, nauttii uusien matkojen suunnittelemisesta, innostuu uusista kohteista jne.
(Pelkkä matkustaminen ei olisi tietenkään käytännössä noussut kynnyskysymykseksi, paitsi jos meidän toiveemme matkustamisesta olisivat olleet täysin erilaiset, eli toinen olisi halunnut vain Tallinnan risteilyille tai kylpylälomille Suomeen ja toinen patikoimaan Tatravuorille, mutta yritän nyt selventää omaa ajatteluani. Miesystäväni ei suhtaudu matkustamiseen yhtä intohimoisesti kuin minä. Kyllä hän matkustelee, on matkustellut paljon ja työskennellyt ulkomailla ja matkustelee edelleen myös muiden kuin minun kanssani, mutta ei ehkä enää innostu yhtä paljon uusista kohteista ja matkojen suunnittelusta kuin minä. Se, ettei hän ole ihan yhtä innostunut kuin minä, ei siis ole kynnyskysymys.)
Esimerkkini koski nyt vain matkustamista intohimon kohteena, mutta yhtä lailla kyse voisi olla jostain muustakin tekemisestä.
Minä taas joskus 17-vuotiaana ostin kitaran ihan sillä mielellä, että soittajamiehet saa naisia. Hurahdin kuitenkin siihen soittimeen aivan totaalisesti ja löysin aivan uusia juttuja äänestä, rytmistä, melodioista jne. ja se avasi aivan kokonaan uuden maailman, pääsin soittamaan johonkin taidenäyttelyn avajaisiinki ja olin niin innoissani siitä soittamisestä, etten edes huomannut niitä hipster-tyttöjä jotka olivat flirttailleet minulle keikan aikana. Vasta kun kaverit huomautti että mikä miestä vaivaa, niin tajusin kuvion.
Aito intohimo on seksikästä ja jäljittelemätöntä. Näin se menee.
Nykyään aika menee työn ja perheen parissa eikä tule soiteltua, mutta lession learned ns. kantapään kautta.
m30
Itse saman ikäsenä rupesin soittamaan pianoa osittain samasta syystä. No loppujen lopuksi musta tuli ihan hyvä soittaja ja kävin vähän pimputtelemassa mm. vanhusten iloksi, mutta naisia sillä ei saanut. Omanikäisistä ainoat kehut tulivat miehiltä, jotka usein sanoivat, että haluaisivat myös osata soittaa. Kiva harrastus kuitenkin
Näissä soitteluhommissakin on se viehätys enemmän siinä statuksessa, kuin intohimossa. Esiintyvä tyyppi ikään kuin nousee muiden yläpuolelle ja hallitsee tilannetta. Ja vaatiihan se tiettyä itsevarmuutta. Nämä asiat vetoavat naisiin. Niin, ja sitten tietysti esivalinta toteutuu aika helposti. Kun ensin muutama nainen tulee ihailemaan, siitä on helppo muiden tulla joukkoon lumipalloefektillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä unohdan ja hämmästyn, miten samasta muotista valettuja naiset erityisesti ovat. Matkustaminen esimerkiksi on miltei joka ainoan naisen julkituoma harrastus. Samoin nykyään on erittäin tärkeää olla intohimoja. Ilmiö saa varsin koomisia vivahteita, kun LinkedInissä porukka kirkkain silmin kirjoittaa, että esimerkiksi uusi tietosuojalaki on kirjoittajan intohimo (tämä on tositarina!).
Olen arvellut, että tämä homogeenisyys on itse asiassa vain omaa identiteettiään ja paikkaansa etsivien ihmisten väliaikaisen ulkokuoren luoma illuusio. Todellisuudessa nuorten naistenkin ajatuksissa ja persoonassa on oltava eroja, mutta niiden esille tulo kestää.
Harvoin mistään lukee mitään näin typerää. Et taida montaa naista oikeasti tuntea. Minun tuttavanaisissani on monenlaista intohimoa ja kiinnostusta. Joku lukee kirjallisuutta, toinen on kirjailija itse, yksi valokuvaa hurjasti, yksi maalaa, joku tekee käsitöitä (upeita sellaisia) ja joku kulkee lempibändiensä kaikilla keikoilla. Yksi on anglofiili, ja viettää kaiken vapaa-aikansa Englannissa, joku matkustaa kuoronsa kanssa kansainvälisissä kilpailuissa, joku harrastaa koiranäyttelyitä todella intohimoisesti. Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jokaisella meistä on joitakin omia juttuja, jos viitsii oikeasti tutustua ihmiseen.
Kuntosali, lenkkeily, matkustelu, veneily. Minkä tahansa kaupallisen alan firman nettisivujen henkilöesittelyjä katsoo tai lukee LinkedIniä, niin aina nuo samat. Joskus harvoin joku yllättää, ja kertoo ohjaavansa lasten jalkapalloharjoituksia tai soittavansa harrastajaorkesterissa. Toki ne eivät kuulu nykyaikaisen menestyjän repertuaariin ja ovat siten pyrkyrien mielestä ajanhukkaa, joten tavallaan ymmärrän halun ajankäytön optimointiin.
Olen tutustunut erittäin moneen naiseen (pintapuolisesti tietenkin), koska olen alalla, jossa tehdään asiakkaiden kanssa projekteja tiiviisti muutaman viikon tai kuukauden ajan. Harrastuksistakin puhutaan, ja nehän ovat kuntosali, lenkkeily, matkustelu...
Tein vielä nopean googlauksen henkilöesittelyistä, ja tässä ensimmäinen osuma, jossa oli useampia nuoria naisia: http://kyfinance.fi/ky-finance/. Kuntosali, lenkkeily, matkustelu... ;)
Harrastetaan sitä mitä muutkin. Massaa.
Missä ornitologit, postimerkkeilijät, pienoismalliharrastajat, radioamatöörit ym? Vai lyökö silmille liiaksi, jos laittaa harrasteikseen nuo?
Outojen kategoriaan putoaa ja kyllä ne taitavat miesten harrastuksia ollakin. Joten miehen on opeteltava tuollainen naisinen harrastus sitten. Kait?
Miksi kukaan laittaisi johonkin julkiseen työprofiiliin mitään henkilökohtaista? Ei tietenkään miksikään. Minä naisena olen harrastanut mm liskoja ja muita eksoottisia eläimiä, enkä tietenkään laittaisi sellaista mihinkään työnhakuprofiiliin, olen kuitenkin akateeminen nainen alalla, missä on turha korostaa mitään erikoisuutta.
Miksi ihmeessä ei ”tietenkään” laittaisi? Kaikki pöhisevät tarinan kertomisesta ja henkilökohtaisesta brändistä, mutta sitten ”tietenkin” kerrotaan itsestä täsmälleen samat asiat kuin kaikki muut. Jokin tässä ei nyt täsmää.
Sinänsä kuvaavaa, että akateeminen nainen näkee, että ”tietenkin” pitää piilottaa kaikki persoonallisuus. Juurihan tuossa yllä joku kirjoitti, että vähänkin keskitiestä poikkeava mies nähdään naisten keskuudessa outona hylkiönä.
Työkontaktit ja parisuhde ovat eri asioita. Kyllä minun mieheni erikoisuuteni tietää. Muille ne ei kuulu. Linkedinissä ei haeta parisuhdetta, vaan työkontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä unohdan ja hämmästyn, miten samasta muotista valettuja naiset erityisesti ovat. Matkustaminen esimerkiksi on miltei joka ainoan naisen julkituoma harrastus. Samoin nykyään on erittäin tärkeää olla intohimoja. Ilmiö saa varsin koomisia vivahteita, kun LinkedInissä porukka kirkkain silmin kirjoittaa, että esimerkiksi uusi tietosuojalaki on kirjoittajan intohimo (tämä on tositarina!).
Olen arvellut, että tämä homogeenisyys on itse asiassa vain omaa identiteettiään ja paikkaansa etsivien ihmisten väliaikaisen ulkokuoren luoma illuusio. Todellisuudessa nuorten naistenkin ajatuksissa ja persoonassa on oltava eroja, mutta niiden esille tulo kestää.
Harvoin mistään lukee mitään näin typerää. Et taida montaa naista oikeasti tuntea. Minun tuttavanaisissani on monenlaista intohimoa ja kiinnostusta. Joku lukee kirjallisuutta, toinen on kirjailija itse, yksi valokuvaa hurjasti, yksi maalaa, joku tekee käsitöitä (upeita sellaisia) ja joku kulkee lempibändiensä kaikilla keikoilla. Yksi on anglofiili, ja viettää kaiken vapaa-aikansa Englannissa, joku matkustaa kuoronsa kanssa kansainvälisissä kilpailuissa, joku harrastaa koiranäyttelyitä todella intohimoisesti. Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Jokaisella meistä on joitakin omia juttuja, jos viitsii oikeasti tutustua ihmiseen.
Kuntosali, lenkkeily, matkustelu, veneily. Minkä tahansa kaupallisen alan firman nettisivujen henkilöesittelyjä katsoo tai lukee LinkedIniä, niin aina nuo samat. Joskus harvoin joku yllättää, ja kertoo ohjaavansa lasten jalkapalloharjoituksia tai soittavansa harrastajaorkesterissa. Toki ne eivät kuulu nykyaikaisen menestyjän repertuaariin ja ovat siten pyrkyrien mielestä ajanhukkaa, joten tavallaan ymmärrän halun ajankäytön optimointiin.
Olen tutustunut erittäin moneen naiseen (pintapuolisesti tietenkin), koska olen alalla, jossa tehdään asiakkaiden kanssa projekteja tiiviisti muutaman viikon tai kuukauden ajan. Harrastuksistakin puhutaan, ja nehän ovat kuntosali, lenkkeily, matkustelu...
Tein vielä nopean googlauksen henkilöesittelyistä, ja tässä ensimmäinen osuma, jossa oli useampia nuoria naisia: http://kyfinance.fi/ky-finance/. Kuntosali, lenkkeily, matkustelu... ;)
Harrastetaan sitä mitä muutkin. Massaa.
Missä ornitologit, postimerkkeilijät, pienoismalliharrastajat, radioamatöörit ym? Vai lyökö silmille liiaksi, jos laittaa harrasteikseen nuo?
Outojen kategoriaan putoaa ja kyllä ne taitavat miesten harrastuksia ollakin. Joten miehen on opeteltava tuollainen naisinen harrastus sitten. Kait?
Miehen kannattaa olla mahdollisimman tavallinen saadakseen naisia. Erikoisuudet ovat vastenmielisiä muiden kuin samalla tavalla erikoisten naisten mielestä. Kuntosali, lenkkeily ja matkustelu toimivat miehilläkin parhaiten.
En tiedä mitään pahempaa kuin tavallinen ihminen. Tai tarkemmin sanottuna: ihminen, joka haluaa olla tavallinen.
Nettideitissä jätän välistä jokseenkin kaikki miesten profiilit, joissa mies sanoo harrastavansa kuntosalia, lenkkeilyä ja /tai matkustelua. Eli 90% miehistä. Enkä ole itse mitenkään kovin erikoinen ihminen, ei extreme-harrastuksia tai lävistyksiä naamassa. En silti ylpeile keskinkertaisuudella enkä yritä sulautua massaan.
Heh. Jos et harrasta kuntosalia, lenkkeilyä ja/tai muuta urheilua niin häviät automaattisesti. Luuletko, että joku kolmpikymppinen mies näyttää muulta kuin pystyyn nostetulta säkiltä jos se ei pidä itseään tarkoituksella kunnossa? Toisaalta olet kyllä myös oikeassa. Joku salillakäynti ja lenkkeilyä on enemmän perushuoltoa kuin mikään varsinainen harrastus suurimmalle osalle.
Minä olen nelikymppinen, enkä harrasta muuta kuin työpaikalle pyöräilyä vajaa pari kilsaa suuntaansa. Silti olen ihannepainossa enkä kärsi mistään vaivoista. Minä en profiiliin laita mitään lenkkeilyjä ja saleja, kun en niitä oikeasti harrasta. Jos joku nainen sitten lukee siitä, että olen pystyyn nostettu säkki (kuvasta huolimatta), niin se on hänen häpeänsä.
gdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gdfdsfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku ainakin kuvaili varsin yksityiskohtaisesti itsensä muistan siitä pitkästä viestistä toteamuksen "olen täysin väritön ja hajuton". Juuri tuo tylsyys on se turn off.
Suomalainen nainenhan on tietysti itse aina todella menevä ja maailmaa nähnyt kosmopoliitti? Jos itse harrastaa lähinnä ystävien tapaamista, elokuvissa käymistä ja kuntosalin pump-tunneilla käymistä niin ei pitäisi olla mitään asiaa vaatia miehen harrastavan jotain laitesukellusta tai maailmanympärimatkailua.
Juttuhan kulminoituu viime kädessä (taas) rahaan. Kalliit harrastukset tulkitaan "meneviksi" (kuten vaikka se laitesukellus ja matkustaminen), kun taas vähemmän rahaa vaativat tulkitaan "tylsiksi" (elokuvissa käynti, lukeminen, kansalaisopiston kielikurssit jne.). Trendinä tuntuu olevan myös se, että jos harrastus vaatii joukon niin se on menevä, ja vastaavasti yksin tehtävät harrasteet ovat tylsiä. Liittyneekö tähän sitten se, että joukossa nainen pääsee näkemään miehen aseman kyseisessä yhteisössä, joka taas ei yksilöharrastuksissa käy ilmi?
Lisäksi sekin on tiedossa, ettei mies saa aloittaa jotain harrastusta siksi, että haluaa sen avulla tavata naisia. Moinen tulkitaan epätoivoiseksi. Toisin sanoen siihen menevään (eli kalliiseen) harrastukseen pitäisi olla jo valmiiksi kiinnostus. Ja tuo harrastus pitäisi olla riitävän maskuliininen, mutta ei liian maskuliniinen, koska niitä naisia pitäisi tavata kyseisen harrastuksen parissa.
Minua ei häiritse se, jos "menevä" nainen odottaa saavansa menevän miehen. Ongelmani on se, että paikallisen kirjaston lukupiirissä käyvä 36-vuotias Kelan arkistotäti edellyttää mieheltä harrastuksiksi Lapin vaelluksia, vuorikiipeilyä, maailman kulttuurikohteisiin matkustelua ja niin edelleen. Toki pitää olla 1) yli 180 cm pitkä, 2) tumma ja 3) lihaksikas. Vähintään 4) kolmea kieltä pitäisi osata puhua sujuvasti.
By the way: yllä kuvaamastani luettelosta täytän itse 3/4 kohtaa, mutta olen silti liian tylsä.
En ymmärrä. Ihan oikeasti, en ymmärrä. Mistä ihmeen vaatimuksista puhut? Joo, se pump-tunneilla käyvä nainen netissä voi luetella kriteereinään, että miehen pitää harrastaa laitesukellusta ja matkailua - so? Siirry seuraavaan profiiliin. Niin minäkin tein, kun nettideittailin ja näin miehen profiilin, jossa hän haki esimerkiksi naisellista tai kaunista naista. Kyllähän jokainen saa hakea juuri sellaista kuin haluaa. Täysin riippumatta siitä, millainen itse on ja mitä tekee. Anna niiden pump-naisten jäädä rauhassa etsimään pitkää, tummaa, lihaksikasta maailmanmatkailijaa ja etsi sellainen nainen, joka etsii sinun kaltaistasi miestä. Jos netistä ei löydy niin tee samoin kuin minä tein: unohda netti.
Miksi ei saisi hakea naisellista naista? Miesmäistäkö pitäisi hakea? Koetko olevasi miesmäinen, kun sana naisellinen ei kuvaa sinua?
Voi elämänkevät taas lukutaidon puutetta! Missä ihmeessä minä sanoin, ettei saa hakea naisellista naista? Ihan oikeasti, lukisitte joskus kommentit, joihin vastaatte. Tottakai saa hakea naisellista naista! Jokainen saa hakea aivan mitä haluaa!
Minulla on oma mielikuvani siitä, millaista naista mies hakee, jos hän hakee naisellista, ja se ei ole positiivinen mielikuva. Siksi en koskaan vastannut miehille, jotka hakivat naisellista naista. Sitähän minä yritin selittää; kun löysin sanan tai kriteerin, johon en kokenut sopivani, siirryin seuraavaan profiiliin. So simple.
Ihan oikeinhan minä luin, koska sinä näet naisellisen naisen hakemisen punaisena vaatteena. Jos haluaisi sinut löytää, ei siis saa käyttää tuota ilmaisua koska muuten olet tavoittamattomissa. Olisin halunnut että juurikin avaat enemmän tuota, että mikä mielikuva sinulle siitä syntyy ja miksi se on paha asia.
Naisellinen nainen = pitkät ja/tai kiharat hiukset (itselläni on pitkät ja taipuisat); viihtyy "naisellisissa" vaatteissa eli esim. hameissa ja korkokengissä (itse viihdyn vapaa-ajalla farkuissa ja tennareissa/lenkkareissa/maihareissa); käyttää paljon aikaa ulkonäköönsä eli meikkaa, laittaa hiuksia, miettii asusteita, lakkaa kynsiä (itse olen wash&go, korkeintaan pakkasella kuivaan ensin hiukset); pitää romanttisista elokuvista ja kirjoista (ei kiitos); viihtyy "kodin hengettärenä" (tykkään ruoanlaitosta ja hemmottelen miestäni mielelläni viikonloppuisin brunsseilla ym, mutta en voi sietää siivoamista enkä leivo, ompelemisesta puhumattakaan); viihtyy naisen _roolissa_ eli on passiivinen, antaa miehen tehdä päätökset jne.
Minusta miehen, joka hakee naisellista naista, nimenomaan pitää kertoa se ilmoituksessaan. Miksi ihmeessä hän haluaisi tutustua minuun tai minä häneen? Molempien aikaa säästyy kun tiedetään alusta alkaen, että olemme ja haemme ihan erilaisia ihmisiä. Jos minä hakisin vielä seuraa netin kautta, niin hakisin miestä, joka viihtyy luonnossa, tykkää matkustella, pitää eläimistä, ei kaipaa naiselta laittautumista eikä viihdy pintapaikoissa. Sen sijaan hän saisi mielellään lähteä patikoimaan Nuuksioon tai kokeilemaan melontaa tai muita uusia urheilulajeja. Vielä parempi, jos hänestä olisi vain hyvä, että nainen hallitsee paremmin tietokoneet kuin ompelukoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En noin nuoria, mutta muutaman vanhemman. Heitä kaikkia yhdistää se, etteivät he halua naista samaan talouteen. Pihiyttä kyllä lievästi on jokaisella, muuten hyviä tyyppejä.
Tiedän montakin, mutta he mieluummin keskittyvät uraansa kuin parisuhteeseen. Satunnaisia seksisuhteita heillä tietysti on. Helppo saada naisia, kun on mukava, komea ja varakas.
Oli, muttei oo enää. :,-(
Se masentui lopulta, kun kaikilla muilla oli tyttöystävät, joista tuli sittemmin vaimoja ja ympärillä perustettiin perheitä. Alkoi juoda ja lopulta kuoli siihen.
En usko, että oli ainoa tällainen tapaus. :,-(
Vierailija kirjoitti:
Oli, muttei oo enää. :,-(
Se masentui lopulta, kun kaikilla muilla oli tyttöystävät, joista tuli sittemmin vaimoja ja ympärillä perustettiin perheitä. Alkoi juoda ja lopulta kuoli siihen.
En usko, että oli ainoa tällainen tapaus. :,-(
Meillä oli myös tämmöinen kaveri. Yläasteella aateltiin, että se on ainoa meistä josta tulee oikeasti jotain hienoa, mutta päättikin päivänsä ilmeisesti tuosta syystä
Vierailija kirjoitti:
Oli, muttei oo enää. :,-(
Se masentui lopulta, kun kaikilla muilla oli tyttöystävät, joista tuli sittemmin vaimoja ja ympärillä perustettiin perheitä. Alkoi juoda ja lopulta kuoli siihen.
En usko, että oli ainoa tällainen tapaus. :,-(
Parempi hänen on olla siellä.
Vierailija kirjoitti:
gdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gdfdsfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku ainakin kuvaili varsin yksityiskohtaisesti itsensä muistan siitä pitkästä viestistä toteamuksen "olen täysin väritön ja hajuton". Juuri tuo tylsyys on se turn off.
Suomalainen nainenhan on tietysti itse aina todella menevä ja maailmaa nähnyt kosmopoliitti? Jos itse harrastaa lähinnä ystävien tapaamista, elokuvissa käymistä ja kuntosalin pump-tunneilla käymistä niin ei pitäisi olla mitään asiaa vaatia miehen harrastavan jotain laitesukellusta tai maailmanympärimatkailua.
Juttuhan kulminoituu viime kädessä (taas) rahaan. Kalliit harrastukset tulkitaan "meneviksi" (kuten vaikka se laitesukellus ja matkustaminen), kun taas vähemmän rahaa vaativat tulkitaan "tylsiksi" (elokuvissa käynti, lukeminen, kansalaisopiston kielikurssit jne.). Trendinä tuntuu olevan myös se, että jos harrastus vaatii joukon niin se on menevä, ja vastaavasti yksin tehtävät harrasteet ovat tylsiä. Liittyneekö tähän sitten se, että joukossa nainen pääsee näkemään miehen aseman kyseisessä yhteisössä, joka taas ei yksilöharrastuksissa käy ilmi?
Lisäksi sekin on tiedossa, ettei mies saa aloittaa jotain harrastusta siksi, että haluaa sen avulla tavata naisia. Moinen tulkitaan epätoivoiseksi. Toisin sanoen siihen menevään (eli kalliiseen) harrastukseen pitäisi olla jo valmiiksi kiinnostus. Ja tuo harrastus pitäisi olla riitävän maskuliininen, mutta ei liian maskuliniinen, koska niitä naisia pitäisi tavata kyseisen harrastuksen parissa.
Minua ei häiritse se, jos "menevä" nainen odottaa saavansa menevän miehen. Ongelmani on se, että paikallisen kirjaston lukupiirissä käyvä 36-vuotias Kelan arkistotäti edellyttää mieheltä harrastuksiksi Lapin vaelluksia, vuorikiipeilyä, maailman kulttuurikohteisiin matkustelua ja niin edelleen. Toki pitää olla 1) yli 180 cm pitkä, 2) tumma ja 3) lihaksikas. Vähintään 4) kolmea kieltä pitäisi osata puhua sujuvasti.
By the way: yllä kuvaamastani luettelosta täytän itse 3/4 kohtaa, mutta olen silti liian tylsä.
En ymmärrä. Ihan oikeasti, en ymmärrä. Mistä ihmeen vaatimuksista puhut? Joo, se pump-tunneilla käyvä nainen netissä voi luetella kriteereinään, että miehen pitää harrastaa laitesukellusta ja matkailua - so? Siirry seuraavaan profiiliin. Niin minäkin tein, kun nettideittailin ja näin miehen profiilin, jossa hän haki esimerkiksi naisellista tai kaunista naista. Kyllähän jokainen saa hakea juuri sellaista kuin haluaa. Täysin riippumatta siitä, millainen itse on ja mitä tekee. Anna niiden pump-naisten jäädä rauhassa etsimään pitkää, tummaa, lihaksikasta maailmanmatkailijaa ja etsi sellainen nainen, joka etsii sinun kaltaistasi miestä. Jos netistä ei löydy niin tee samoin kuin minä tein: unohda netti.
Miksi ei saisi hakea naisellista naista? Miesmäistäkö pitäisi hakea? Koetko olevasi miesmäinen, kun sana naisellinen ei kuvaa sinua?
Voi elämänkevät taas lukutaidon puutetta! Missä ihmeessä minä sanoin, ettei saa hakea naisellista naista? Ihan oikeasti, lukisitte joskus kommentit, joihin vastaatte. Tottakai saa hakea naisellista naista! Jokainen saa hakea aivan mitä haluaa!
Minulla on oma mielikuvani siitä, millaista naista mies hakee, jos hän hakee naisellista, ja se ei ole positiivinen mielikuva. Siksi en koskaan vastannut miehille, jotka hakivat naisellista naista. Sitähän minä yritin selittää; kun löysin sanan tai kriteerin, johon en kokenut sopivani, siirryin seuraavaan profiiliin. So simple.
Ihan oikeinhan minä luin, koska sinä näet naisellisen naisen hakemisen punaisena vaatteena. Jos haluaisi sinut löytää, ei siis saa käyttää tuota ilmaisua koska muuten olet tavoittamattomissa. Olisin halunnut että juurikin avaat enemmän tuota, että mikä mielikuva sinulle siitä syntyy ja miksi se on paha asia.
Naisellinen nainen = pitkät ja/tai kiharat hiukset (itselläni on pitkät ja taipuisat); viihtyy "naisellisissa" vaatteissa eli esim. hameissa ja korkokengissä (itse viihdyn vapaa-ajalla farkuissa ja tennareissa/lenkkareissa/maihareissa); käyttää paljon aikaa ulkonäköönsä eli meikkaa, laittaa hiuksia, miettii asusteita, lakkaa kynsiä (itse olen wash&go, korkeintaan pakkasella kuivaan ensin hiukset); pitää romanttisista elokuvista ja kirjoista (ei kiitos); viihtyy "kodin hengettärenä" (tykkään ruoanlaitosta ja hemmottelen miestäni mielelläni viikonloppuisin brunsseilla ym, mutta en voi sietää siivoamista enkä leivo, ompelemisesta puhumattakaan); viihtyy naisen _roolissa_ eli on passiivinen, antaa miehen tehdä päätökset jne.
Minusta miehen, joka hakee naisellista naista, nimenomaan pitää kertoa se ilmoituksessaan. Miksi ihmeessä hän haluaisi tutustua minuun tai minä häneen? Molempien aikaa säästyy kun tiedetään alusta alkaen, että olemme ja haemme ihan erilaisia ihmisiä. Jos minä hakisin vielä seuraa netin kautta, niin hakisin miestä, joka viihtyy luonnossa, tykkää matkustella, pitää eläimistä, ei kaipaa naiselta laittautumista eikä viihdy pintapaikoissa. Sen sijaan hän saisi mielellään lähteä patikoimaan Nuuksioon tai kokeilemaan melontaa tai muita uusia urheilulajeja. Vielä parempi, jos hänestä olisi vain hyvä, että nainen hallitsee paremmin tietokoneet kuin ompelukoneen.
Oho, aika paljon mielikuvia sait pakattua yhteen sanaan. Voihan se tietysti olla, että moni mies tarkoittaakin juuri noita asioita, kun hakevat naisellista. Toisaalta voi olla, että se tarkoittaa vain sitä että nainen ei sylje ja kiroile. Ja mitä vaan näiden kahden ääripään väliltä. Mutta joo, voit olla oikeassa ja ehkä sinulla on kokemustakin siitä, mitä "naisellinen" on tarkoittanut miehen toiveissa.
Komea ja assertiivinen mies laittaa viikset tai harrastaa runonlausuntaa = nainen kosteaksi.
Muunlainen mies laittaa viikset tai harrastaa runonlausuntaa = outo lassukka.